Ma 11.6.2012
Klo 9, aurinkoista, 14 plusastetta
Minulle taide on aina merkinnyt kauneutta, rumuudenkin kauneutta. Mielestäni taiteen keinoin voidaan rakentaa ja luoda hienoja asioita. Vierastan kaikkeen sairasta likaan, iljettävyyksiin ja väkivaltaan keskittyvää "taidetta", jota nykyisin tulvii vastaan monesta paikasta. Sanotaan, että "kauneus on katsojan silmässä", mutta en näe kauniina seksuaalisuuden vääristymiä, en väkivallan kuvaamista yms. En pidä inhorealismista, väistän kaukaa pyllykuvat, raakuudet ja ns. taiteena kuvatut sairaat veren, ihran, sperman ja ties minkä ällön ryydittämät tuotokset.
Tämä pitkä alkusepustus siksi, että olin hieman alamaissa viimeksi vieraillessani Taideteollisen korkeakoulun tiloissa ja toivoin löytäväni sieltä jotain inspiraation ja ilon lähteitä, vaan kävikin ihan päinvastoin. Tulin kotiin aika lailla pettyneenä.
Kyllähän omina opiskeluaikoinanikin oli kaikenlaista, mistä en ollut erityisen innostunut. Silloin oli muotia esitellä naisten sukuelimiä oikein isona näyttelynäkin. Seksuaalisuus oli muotia kaikissa muodoissaan. Sama buumi tuntuu taidemaailmassa jatkuvan, mutta entistä rappeutuneemmassa muodossa. Ja jos Kreikassa muinoin ammoisina aikoina ihailtiin ihmisruumiin kauneutta ja veistoksissa kuvattiin Afrodiitteja ja komeita uroksia, niin nyt ihmisvartaloista tehdään ihraisia, lihallisia, jopa verenpeittämiä vääristyneitä kummajaisia. Elämme maailman lopunaikaa, tämä Suomikin tuntuu joiltain osin joskus melkein Sodomalta.
Esittelen teille muutamin kuvin Taideteollisessa toukokuun lopulla olleita näyttelytöitä. Pedagogien näyttely
Elintilassa oli nimeltään
Läpivalaisuja. Kerron siitä kohta, mutta aloitan perinteisemmistä asioista, niistä joita katselin mieluusti.
Nämä oleskelutilan huonekalut ovat aina miellyttäneet minua:
 |
| Kuva: ©Marleena |
Myös varsinkin Turun piirustuskoulun ajoilta tutuksi tulleen prässin näkeminen hiveli silmääni. Se oli kuitenkin niin toimettoman ja jotenkin museoesineen näköisenä käytävässä, että se sai minut epäilemään tietokoneiden yhä lisääntyvää valtausta tässä ennen niin käsintehdyn taiteen maailmassa.
 |
| Miten ihania vedoksia tällä laitteella voikaan saada aikaan! Kuva: ©Marleena |
Tässä on kuitenkin ihan oikeita ja varmaankin käsinkudottuja ruukkuja. Olivat ainakin puolimetriä korkeita, vaikka kuvassa niiden suurta kokoa ei oikein huomaa. Ne oli kudottu paksusta kankaasta, joka oli suurinpiirtein matonkudevahvuutta.
 |
| Kuva: ©Marleena |
Koulutöiden perinteisessä näyttelyssä oli myös hyviä elävänmallin töitä. Itse olen noin neljä vuotta piirtänyt hiilellä elävää mallia ja pari vuotta ikuistanut öljyväreillä sekä mies- että naismalleja. Nämä tosin ovat eri työvälineillä tehtyjä, akvarelli ja tussipiirros:
 |
| Kuva: ©Marleena |
Myös tämä kipsinen jättiläiskynänteroitin oli mielestäni hauska.
 |
| Kuva: ©Marleena |
Sitten oman osastoni tämänhetkisten opiskelijoiden Elintilassa pidettyyn näyttelyyn Läpivalaisuja:
 |
| Kuva: ©Marleena |
Kuten näyttelyjulisteestakin voi jo nähdä, mitään esteettisen kaunista ei välttämättä ole tarjolla. Ohessa muutamia kuvia tästä näyttelystä. Aloitetaan Aapisesta:
 |
| Kuva: ©Marleena |
Kultainen aapinen näyttää meille väkivallan kasvot. Käsintehtyä kirjaa sai vapaasti selailla – siis jos halusi. Minä en halunnut.
 |
| Kuva: ©Marleena |
Tämän arvelen kuvaavan maapallon roskaantumista, saastumista jne. Kirjoitin töiden nimet muistiin, mutta hukkasin muistiinpanoni. Jokainen voi päätellä kuvasta mitä haluaa.
 |
| Kuva: ©Marleena |
En muista, mikä tämän hirtettyjä hahmoja esittävän taideluomuksen nimi oli, joten kuva puhukoon puolestaan.
 |
| Kuva: ©Marleena |
Tämän kaunottaren mahassa oli pitkä kirjoitus anorektikon elämän tosiasioista. Ei mitenkään kovin miellyttäviä asioita.
 |
| Kuva: ©Marleena |
En ottanut kuvia kaikista töistä. Tähänkin työhön liittyi kirja, johon oli koottu kaikenlaisia kauheuksia. Koska hukkasin muistilappuni, en osaa tarkemmin sanoa, mikä kauheuden teema oli kysymyksessä, mutta ehkä voitte jotain päätellä tuosta Barbie-nuken käsittelystä...
Seinällä oli tavallinen luokkakuva, joka oli liimattu keskelle punaiseksi sotkettua levyä, jossa oli suttuisia ikävännäköisiä kuvia ympärillä.
Vastaavia angstisia töitä oli vielä eri puolilla tuon opinahjon käytäviä. Ulos tultuani oli pakko mennä hetkeksi istumaan kahvilaan, jotta pääsin Taideteollisen korkeakoulun ahdistavasta ilmapiiristä taas vapaammille ajatuskuluille.
KOMMENTTI ILAHDUTTAA AINA... myös vanhempiin teksteihin lisättynä! : )
