Arkea, juhlaa ja unelmia: koulu

Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulu. Näytä kaikki tekstit

Unta palloon ja yllätys

To 23.1.2014

Joskus perusasiat tekevät onnelliseksi. Keskiviikon onni oli uni! Tai paremminkin nukkuminen. Näin toki untakin, vaan en nyt muista mitä. Tuli mentyä ajoissa nukkumaan ja nukuttua kunnon yöunet. Se jos mikä on onnea! Suosittelen teillekin: unta palloon ja elämä maistuu!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Torstaina, siis tänään, päivän paras juttu oli minulle kokonaan yllätys. Olin kyllä ilmoittautunut mukaan tähän yllätykseen jo joitakin aikoja sitten, mutta etukäteen en tiennyt oikastaan siitä paljon mitään. Vain tapahtuman otsikon Let's Eat Together: Linssisoppaa! Let's Eat Together on FB:n yhteisö ja Let's Eat Together Helsinki on ryhmä, jossa on jäseniä melkein 1700. Ilmeisesti nyt ensimmäisen kerran noteerasin saamani kutsun, sillä kuvittelin, etten edes kuulunut ko. ryhmään, vaikka olin päässyt jäseneksi jo yhdeksän kuukautta sitten! Olin täysin unohtanut sen. Kiva, että pääsin tänään mukaan. Tapahtuma oli täyttynyt nopeasti, mukaan pääsi kutsujan lisäksi vain kahdeksan ja se oli täynnä kolmessa tunnissa. Loppujen lopuksi tosin kaksi peruutti, joista ainakin toinen oli sairastunut, mutta Lotta, joka oli tapahtuman järjestäjä, ei ottanut enää ketään heidän tilalleen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Lotan pikkuruisessa kämpässä meitä oli yhteensä seitsemän ja mukavaa oli. Olisivathan ne kaksikin vielä jotenkin sekaan sopineet. Jotkut olivat jo osallistuneet useampaan Let's Eat Together Helsinki -tapahtumaan ja hiukan tunsivatkin toisiaan, ainakin ulkonäöltä, minulle kaikki olivat ennestään tuntemattomia. Pieni kynnys minulla olikin ollut lähtemisessä, mennäkö mukaan, vaikka en tunne ketään. Kannatti rohkaista mielensä, sillä meillä oli oikein mukava "ranskalainen yhdessäolohetki", peräti kaksi tuntia söimme ja juttelimme! Kiitos Lotta ja te kaikki muut! Pidän tämmöisistä mukavista yllätyksistä!

Ensimmäinen koulupäivä 2014 ja tunnustuksia :)

Ke 8.1.2014

Eilen sataa tihuutti enemmän tai vähemmän koko päivän, mutta ei se minua pahemmin haitannut. Syksyisen tuntuista oli tiistaina 7. tammikuuta puolilta päivin. Minulla oli välituntivalvonta klo 11–11.15 ja näin harmaalta näytti:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Lapset jaksoivat kuitenkin touhuta. Liukumäkeäkin joku laski, vaikka kurahousuja ei tainnut jalassa olla.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Iltapäivällä töistä lähdettyäni sade yltyi tihuuttamisen jälkeen pisaroinniksi, mutta mitään rankkasadetta ei tullut. Loppuviikon sääennusteen mukaan kylmenee ja luntakin on luvattu.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Minua ei haittaa, vaikka lunta ei ole. Ja tällainen säätilakin sopii minulle aivan erinomaisesti. Kuten olen kertonutkin, inhoan lunta, vihaan pakkasta ja vaellan mieluummin kevättä ja kesää kohti vaikka tihkusateessa. Kaatosateesta en kyllä oikein välittäisi.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kallio näytti liukkaalta, mutta ei se lasten välituntikirmailuja estänyt.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Opehuoneessa oli koko päivän pöytä koreana. Kakkua oli joku leiponut, maistoin pienen sipaleen, kun kakun leipoja tarjosi. Murusen piparkakkua ja suklaakonvehtin ja puolikkaan pienestä suklaaleivonnaisesta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuvaa ei tullut otettua tarjoiluista, koska puhelimeni, jolla yleensä kuvaan, oli luokassa laukussani. Joku oli tuonut ranskanmatkan tuliaisina karkkeja, joissa karkkipaperin sisällä oli arvoitus. Ja pakkohan niihinkin oli tutustua. En ole ranskankielen osaaja, joten nuo arvoitukset jäivät minulle todellakin arvoituksiksi.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joulupussit olivat jääneet lapsilta ennen joulua saamatta ja jaoin ne ruokailun jälkeen. Minulta jäi kuvaamatta, mitä joulupusseissa oli, mutta iso pipari, rusinoita ja karkkia myös, joten lapset eivät olleet kateellisia minun karkeistani ja innolla auttoivat, kun näytin niitä heille ja näpsäisin noista ranskalaisista makeisista kuvan.
On tunnustettava, että jossain vaiheessa uteliaisuus voitti ja kurkistin noiden karamellipaperien sisälle ja siis niitä ranskalaisia arvoitustekstejä ja samalla kyllä pistelin karkit poskeeni, sokeripaastosta huolimatta. Poikkeushan vahvistaa säännön kuten kaikki tiedämme. :) Täytyy todeta, että maku ei mitenkään poikennut mistään sokeripommeista, joita elämäni aikana olen mutustellut, vaikka Ranskasta olivatkin.

Salaisuuksien kammiossa

Pe 25.1.2012

Useimmat suomalaiset ainakin tietävät sarjan Salatut elämät, Salkkarit, joka kai pyörii TV:ssä edelleenkin. Minulla ei ole ollut televisiota enää neljään vuoteen, joten minulta ei kannata kysyä, meneekö joku ohjelma TV:ssä vai ei.

Sarja pohjautuu siihen, että tavallisten ihmisten elämä on salaista muille kuin aivan läheisille. Tavalliset kodit ovat siis salaisia paikkoja, salaisia siis kaikille muille kuin niille, jotka siellä asuvat. Itse asiassa koko maailma on täynnä salaisuuksia, salaisia paikkoja, salaisia elämiä. Jos niin ei olisi, meillä ei olisi kirjallisuutta, ei lehtiä, kukaan ei matkustaisi minnekään, kaikki tietäisivät kaiken toisista ihmisistä ja kaikki paikatkin olisivat jokaiselle tuttuja, eikä tällaista blogikirjoitustakaan kukaan kirjoittaisi. Ovissa meillä on kuitenkin lukot ja jokaiselle ei avata ja kaikille ei syty oven pielessä vihreä valo sisälle pääsyn merkiksi.

Ajattelin tällä kertaa antaa teidän kurkistaa yhteen aika salaiseen paikkaan:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Jaa-a, ketään ei näy, ei sentään, joku on kopiokoneella:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Seinillä näyttää olevan lappu poikineen. Kaappeja ja papereita joka puolella. Lattiallakin...

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Pöydilläkin on paperipinoja, laatikkokin täynnä paperia. Lokeroissakin...

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Mihinkähän istuisimme? Monta tuolia näyttää olevan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ehtisiköhän tässä juoda kupin teetä tai kahvia?

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tietokone on jäänyt joltain auki.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Arvasit varmaan jo että olemme eräässä opettajainhuoneessa, jollainen on jokaisessa koulussa ja jonne eivät noin vain pääse edes kaikki koulun ihmiset. Eivät oppilaat ainakaan, eivät oppilaiden vanhemmatkaan yleensä ja tavalliset kadunmiehet ja -naiset vielä harvemmin.
Voin kuitenkin sanoa Sinulle, että opettajainhuoneita on monenlaisia ja kaikki eivät ole näin isoja ja näin hyvin varustettuja. :) Tämä on kyllä salainen paikka monine salaisine kansioineen, mutta aivan pieni salainen kammio tämä ei ole.

Kuvia kuluneelta viikolta

La 12.1.2013

Keskiviikkona tullessani kotiin kuulin takaani kavioiden kapsetta, vaan enpä uskonut kuulemaani, vaan ajattelin jonkun kiskovan pyörillä kulkevaa matkalaukkuaan jalkakäytävän kivetyksellä niin, että se kuulosti ihan hevosten kavioiden kopsumiselta. Enpä siis viitsinyt edes vilkaista heti taakseni, ennen kuin kopina kuului jo melkein selkäni takaa eikä äänestä voinut erehtyä. Ennen kuin sain kännykkäkamerani esiin ja viritettyä, hepat kopsuttelivat jo edelläni.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Iltahämärissä kännykällä äkkiä huitaisten otetusta kuvasta ei tullut kovin tarkka. :)

Syy, miksi en aluksi lainkaan uskonut ääntä hevosten aikaansaamaksi, johtui siitä, että kävelin jalkakäytävällä, ja kaupungissa hevoset liikkuvat yleensä katua pitkin. Sitten tajusin, että kyseisen jalkakäytävän toinen puoli oli pyörätietä. Tosin se puoli oli puolittain lumen peitossa.

Torstaina lapset yrittivät koulunpihalla tehdä pienellä pakkasella lumiukkoja. Hieman vaikeaa se oli, kun ei ollut nuoskalunta, mutta jotain sentään syntyi. Harmi kyllä, ennen kuin ehdin kuvaa ottamaan, muutamat pikkuilkiöt kävivät jo potkimassa teoksen nurin. Tässä lumiukkoa yritetään kunnostaa kuvauskuntoon:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kotiin mennessäni näin eri paikoissa lapsia kiipeilemässä lumikasoissa, joita eri puolille kaupunkia on lumenaurauksen jäljiltä syntynyt. Tässä yksi suurimpia "lumivuoria", mitä torstaina osui silmiini:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ei tuo "lumivuori" aivan sähkölankoihin ylettynyt, vaikka siltä kuvissa näyttääkin. Tämä viimeinen kuva ehkä hieman realisoi tilannetta:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joitakin aikoja sitten laitoin kuvia koulun käytäviltä ja seiniltä. Tässä vielä muutama kuva lisää:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joskus koulunkäynti voi tuntua siltä, kuin yrittäisi nousta kohtisuoraa seinää ylöspäin:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Taidettakin on monenlaista:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kurkataanpas johonkin luokkaankin. Tältä näytti 2B -luokan taulu torstaina:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ope on tainnut unohtaa sanoa järjestäjälle, että läksy-sanassa on ä-kirjain, koska järjestäjä on kirjoittanut läksy-sanan a-kirjaimella:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ja perjantain kuvia koulun historia-nurkkauksesta:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Eivät näidenkään esineiden käyttöajat hirveän kaukaisia ole. Joku ehkä muistaa tuollaisessa pulpetissa istuneensakin, joku on soittanutkin tuon näköistä soittopeliä (urkuharmooni?) ja kuva seinällä saattaa olla tuttu jollekin.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Hyvää viikonvaihdetta kaikille!

Koulun käytäviltä

Su 4.11.2012

Vaikka kuljen päivittäin pitkin koulun käytäviä, muistelen joskus niitä koulujen käytäviä, joita itse kävelin silloin joskus oppivelvollisuusikäisenä. Ne olivat päivittäistä maailmaani ja niiden kuvat ovat jossain syvällä muistini arkistoissa.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Olivatko ne erilaisia kuin nykyiset koulujen käytävät? Varmasti ainakin jossain määrin ja koulusta riippuen. En todellakaan ole käynyt Raisiossa Kerttulan kansakoulussa enkä Mahittulan koulussa sitten kouluvuosieni. En ole myöskään poikennut entisen Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulun tiloissa enkä Turun suomalaisen yhteiskoulun enkä Naantalin yhteiskoulunkaan käytävillä noiden omien kouluvuosieni jälkeen.

Millaisia seiniä nykyajan lapset katselevat koulujen käytäviä kulkiessaan? Tässä muutama näkymä erään helsinkiläisen koulun käytäviltä ja seiniltä. Kaikki kuvat ovat samasta koulusta. Perinteisten kuvien lisäksi voi olla jotain muutakin.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Minulle Helsingin koulut ovat tulleet tutuiksi viime vuosikymmeninä. Jotkut koulut ovat aivan uusia moderneine ratkaisuineen. Jotkut koulut tarvitsisivat pikaista remonttia. Määrärahat pienevät kuin pyy maailmanlopun edellä.

Kuitenkin kunnat, kuten Helsinkikin, syytävät koko ajan rahaa tolkuttomuuksiin. Vuodenvaihteen valoshowt ja ilotulitukset vievät rahaa satoja tuhansia euroja jolleivät suorastaan miljoonia euroja vain muutamia päiviä kestävissä tapahtumissa, jopa vain joskus muutamia minuutteja kestävissä ilotulituspaukutteluissa. Mielestäni riittäisi muutama ilotulitusraketti jonkin 15 minuutin yhtäjaksoisen paukuttelun sijasta. Rahaa menee taivaan tuuliin hetkessä satoja tuhansia euroja ja niillä rahoilla voitaisiin kouluihin tehdä remontteja, joiden tulos olisi paljon pysyvämpi ja arvokkaampi kuin tuon valopaukuttelun näkeminen uudenvuoden yönä.

Helsingin kaupunki käytti 600 000 euroa verorahoja vuoden 2009 valonäytelmään. Sen jälkeen en ole enää halunnut katsoa tilastoja, koska verorahoja pitäisi mielestäni käyttää oikein eikä mihinkään humpuukiin. Kunnallisvaalit olivat juuri. Taas nukkuvien puolue luuli äänestävänsä oikein, kun ei käynyt äänestämässä.

Kevään viimeisten koulupäivien tapahtumia

To 24.5.2012
Vähiin käy, ennen kuin loppuu. Kymppiluokkalaiset ovat niitä, jotka mitä varmimmin ovat jo pyrähtämässä koulusta ulos, samoin kuin useimmat yseistäkin.

Tässä kolme oppilasta poseeraa hienojen kuvistunnilla itse tekemiensä udu-rumpujen kanssa vähän ennen lähtöään Lahden jazz-tapahtumaan esiintymään.

Kuva: © Marleena.

Tässä nuo keraamiset rummut näkyvät paremmin:

Kuva: © Marleena.

Kiva retki edessä, vaikka nyt taitaa vähän jännittää. Kuva: © Marleena.

Kuvaus ja kamerat seurasivat lähtijöitä:

Kuva: © Marleena.

Kurkistus koulun eläintarhaan

La 11.2.2012

Vienpä teidät rakkaat blogini lukijat tänään pienelle kierrokselle koulun eläintarhaan ja kasvihuoneeseen.
Oletteko valmiit? Aloitetaan:

Jaaha, tulit siihen kyttäämään... Kuva: ©Marleena

Minulla on nyt muuta puuhaa kuin uteliaiden hauskuttaminen. Taidanpa silputa nämä sanomalehdet... Mene jo...
Kuva: ©Marleena

Jos joku luulee, että me kaikki täällä olemme tällaisia karvakorvia niin luulkoon!

Kuva: ©Marleena

Avaisit jo häkin oven, että pääsisin vähän tuulettumaan! Kuva: ©Marleena

Meeitä oon moonta... ja erilaisia...

Kaiken kokoisia ja näköisiä siis.

Me ollaan karvaisia ja höyhenisiä ja karvattomia...

Meitäkin on monen näköisiä:

Mekin asutaan täällä:

Joko uskot, että meitä on moneksi!

Kasvihuone on täynnä kasveja. Kukkiviakin:

Kasveista kuitenkin ehkä toisella kertaa.

On puutarhassa käärmekin, oikea viljakäärme, mutta se oli nukkumassa kolossaan puunrungonpalasen alla, joten ehkä siitäkin kuva toisella kertaa.