Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläimet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläimet. Näytä kaikki tekstit

Kurkistus koulun eläintarhaan

La 11.2.2012

Vienpä teidät rakkaat blogini lukijat tänään pienelle kierrokselle koulun eläintarhaan ja kasvihuoneeseen.
Oletteko valmiit? Aloitetaan:

Jaaha, tulit siihen kyttäämään... Kuva: ©Marleena
Minulla on nyt muuta puuhaa kuin uteliaiden hauskuttaminen. Taidanpa silputa nämä sanomalehdet... Mene jo...
Kuva: ©Marleena
Jos joku luulee, että me kaikki täällä olemme tällaisia karvakorvia niin luulkoon!
Kuva: ©Marleena
Avaisit jo häkin oven, että pääsisin vähän tuulettumaan! Kuva: ©Marleena
Kuka sinä olet? Kuva: ©Marleena
Mutta kaikilla ei ole yhtä hienoa häntää kuin minulla. Kuva: ©Marleena
Meeitä oon moonta... ja erilaisia...
Kuva: ©Marleena
Kaiken kokoisia ja näköisiä siis.

Kuva: ©Marleena
Ei me olla pehmoleluja, vaikka ehkä luulet niin. Kuva: ©Marleena
En minä ainakaan ole pehmolelu. Kuva: ©Marleena
Voisin syödä sinutkin! Kuva: ©Marleena
Me ollaan karvaisia ja höyhenisiä ja karvattomia...

Kuva: ©Marleena
Olen vähintään uimamaisteri. Kuva: ©Marleena
Minä en kauheasti vettä kaipaa. Kuva: ©Marleena
Meitäkin on monen näköisiä:

Ystävän vieressä on kiva köllötellä. Kuva: ©Marleena
Hyvältä näköalapaikalta voi loikata tai ottaa torkut. Kuva: ©Marleena
Kuva: ©Marleena
Kuva: ©Marleena
Kuva: ©Marleena
Yleensä nukun täällä. Kuva: ©Marleena
Mutta nyt tulin lämmittelemään lämmityslaitteen viereen. Nukuttaa... Kuva: ©Marleena
Mekin asutaan täällä:
Kuva: ©Marleena
Joko uskot, että meitä on moneksi!
Minä osaan temppujakin. Ei ole pakko katsoa, näytän silti... Kuva: ©Marleena
Oppisin puhumaankin, jos joku ehtisi opettaa. On tämäkin koulu... Kuva: ©Marleena
Kuva: ©Marleena
Kuva: ©Marleena
Kuva: ©Marleena
Sillä aikaa, kun kiersit, menin nukkumaan. Kuva: ©Marleena
Kasvihuone on täynnä kasveja. Kukkiviakin:

Kuva: ©Marleena
Posliinikukka on mielestäni yksi hienoimmista. Kuva: ©Marleena
Kasveista kuitenkin ehkä toisella kertaa.

On puutarhassa käärmekin, oikea viljakäärme, mutta se oli nukkumassa kolossaan puunrungonpalasen alla, joten ehkä siitäkin kuva toisella kertaa.

Rotta-agilitya

Ke 19.10.2011

Kuva: ©Marleena
Eilen menin sattumalta kotiin Helsingin suurimman tavaratalon kautta. Siellä oli näyttelytilassa jokin eläimellinen tapahtuma ja menossa paraikaa rotta-agility. Neljä rottaa suoritti yleisölle ketteryysjuoksua. Näin yhden taitavan vanhemman rotan suorituksen, mutta siitä en saanut kuvaa. Rotta oli vaaleanruskea ja se oli vielä jotenkin siedettävän näköinen. Rotat elävät kuulemma 2-vuotiaiksi. Sitten kuvan nainen esitteli pari rottapoikaa, jotka olivat tavallisen rotan näköisiä, värisiä, lihavia ja nuoria ja jotka eivät vielä osanneet agilitya. Tässä toinen rottapojista yrittää ylittää yhtä esteistä.

Kuva: ©Marleena
Nainen sanoi kovasti tykkäävänsä näistä rotista. Minulle tuo rottaporukka, varsinkin nuo kaksi tummanväristä, joista toinen on kuvassa, ovat YÄK-elukoita! En kyllä ole ihastunut valkoisiinkaan rottiin. Enkä paikalla olleisiin beesvärisiinkään rottiin.

Naiselle nuo rotat ovat elinkeino, joten se ehkä hiukan selittää tuota "tykkäämistä". Minä en haluaisi itselleni rottasirkusta, vaikka saisin siitä paljonkin rahaa. Hyi kamala!

Piirros: ©Marleena
Välillä kuulee kaameita tarinoita, miten rotat ovat jollain paikkakunnalla nousseet jostain syystä viemäreistä ihmisten ilmoille ja miten kauheasti niitä on ollut. Helsingissäkin on kuulemma alamaailmassa katujen ja talojen alla miljoonia rottia.

Helsinki on vuosikymmeniä levitellyt ympäri kaupunkia rotanmyrkkyä erinäisiin paikkoihin, mm. puistoihin ja ties minne. Edellinen collieni Roi sai jostain rotanmyrkkyä 80-luvulla ja ripuloi verta. Eläinlääkärissäkäyntikään ei auttanut, koska Helsingin pieneläinklinikalla ei ymmärretty asian päälle mitään. (Ei silloin kuten ei nykyisinkään yleensäkään.) Onneksi opiskelukaverini aviopuoliso, joka silloin opiskeli Polilla, ei siis eläinlääkäriksi vaan diplomi-insinööriksi, arveli Roi-koirani saaneen jostain rotanmyrkkyä ja neuvoi minua menemään apteekkiin ja ostamaan K-vitamiinia. Se auttoi, Roi parani ja eli vielä siitä eteenpäin yli 10 vuotta ja kaikkiaan 16-vuotiaaksi.

Piirroksessani Roi on 4-vuotias vuonna 1984.

Helsingin konnia

Ma 12.9.2011
Tapasin viime viikolla kaupungilla tällaisen kaverin:
Kuva: © Marleena
Kuljin sattumalta erään terassin ohi, missä tämä konna lekotteli emäntänsä seurana. Vihtori on hänen nimensä ja ikä on viisissä kymmenissä. Emäntänsä kanssa hän oli elellyt jo 25 vuotta. Emäntä oli oluella, mutta kun minulle ei olut maistu, jatkoin matkaani pienen rupattelutuokion jälkeen.
Kuva: © Marleena
En ole pahemmin tutustunut tällaisiin konniin, joten otin mielelläni emäntänsä luvalla pari kuvaa Vihtorista, mistä tämä ei ilmeisesti pitänyt, koska pyrki kääntämään minulle heti selkänsä.
Kuva: © Marleena
Kylläpä meitä kaikenlaisia luojanluomia maailmassa onkin! Alkusyksyn lämpö riitti vielä pitämään kaverin liikkeet sujuvina. ;)