Itse asiassa se ei kuitenkaan oikeasti ollut Don Quijote vaan Mikku-kissa, siis tämä kaveri:
 |
| Kuva: © Marleena |
 |
| Kuva: © Marleena |
Yhtäkkiä Mikku päästi sellaisen kiljahduksen, oikean intiaanien sotahuudon, jota itse Hiawathankaan ei olisi tarvinnut hävetä ja hyökkäsi kohti henkaria, huitaisi käpälällään sitä ja sitten vinhaa vauhtia häntä pystyssä pakoon kauemmas!
Kyllä tuo kohtaus hieman kummastutti jos huvittikin minua. Henkari sai sitten olla rauhassa sillä kertaa, mutta jotain sen kanssa oli puuhattu, kun myöhemmin tulin kotiin. Henkari oli selvästikin kukistettu, kun löysin sen huoneen nurkasta! Onneksi se oli ehjä eikä riekaleina.
Miksiköhän Mikku sitä luuli? Hyökkääväksi käärmeeksikö? Onkohan kissoillakin käärmepelko alitajunnassa, sillä selvästi se siinä hyökkäystilanteessa ja samantien kauemmas paetessaan piti henkaria vaarallisena? Tai mikä Mikun mielestä tuo pötkäle oli? Se ei ollut nähnyt sitä aikaisemmin, koska se oli ollut komerossa puseron sisällä. En ollut koskaan aikaisemmin laittanut tuota henkaria komeron ovenkahvaan roikkumaan. Muita tavallisia henkareita kylläkin.
Rohkea kissa päätti kuitenkin hoitaa pelkonsa ja antaa henkarille huutia!
