Muotia ja ideoita Tiedekulman nurkilta

Su 30.9.2012

Jokin aika sitten kirjoitin jo jotain Tiedekulmasta. Käydäänpä vielä kurkkaamassa sinne. Hiukan Tiedekulman ulkpuolelta ja sisältäkin. Aloitetaan muodista:
Syyskuun muotikuva © Marja-Leena Kirjonen

Tiedekulma sijaitsee sopivasti yliopiston nurkalla ja kuuluukin siihen omalla tavallaan. Kalustuskin on sangen "opiskelijamaista". Ainakin on olevinaan. Katsotaanpa vaikka:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Omina opiskeluaikoinani jotkut tuttavistani kävivät nyysimässä jostain työmailta ja ties mistä tiiliskiviä ja rakentelivat niistä itseleen hyllyjä ym. Aika painavia rakenteita siis. Minä en sellaista sisustamista harrastanut. 
Siihen aikaan ei sillä tavalla ollut kirpputoreja eikä jätelavoja, joista olisi voinut löytää kalustemateriaalia niin kuin nykyisin. Muistan kyllä yhden opiskelukaverini löytäneen ison tyhjän kaapelirullan, jonka hän sitten maalasi pöydäksi.

Mutta tuollaiset puiset kuljetusalustat, joita näissä Tiedekulman kalusteissa on käytetty, olivat tuolloin sangen arvokkaita (eivät kai enää?), sen aikaisessa rahassa 50 mk kappale ja siksi ne kerättiin kuljetusten jälkeen visusti talteen, eikä niitä ollut missään kuljeksimassa niin kuin nykyisin. Tiedän, miten arvokkaita ne silloin olivat, koska eräs tuttavani oli tuohon aikaan jossain varastossa töissä. Muistan hänen kertoneen tuon hinnan, koska hänen työpaikallaan niitä oli kadonnut tai varastettu ja heillä oli sen takia ollut töissä asiasta jotain selvityksiä. Tämä tuttava kertoi myös, että siellä katosi silloin myös vessapaperipakkauksia vähän väliä ja siksi oli ruvettu erittäin tarkoiksi.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tiedekulman isot puunrungon pätkät sensijaan ovat kyllä monenkin saavuttamattomissa. Niitä ei varmastikaan löydä mistä vain ja maallakin ne taitavat mennä polttopuiksi. Tai ehkä sitten jos on maalta ja omistaa metsää tai vanhemmat omistavat tai tuntee jonkun metsurin, niin silloin tuollaisen puumöhkäleen voi saadakin. ;)

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Noita tuoleja katsellessa tulevat kyllä mieleen jotkin jätelavat, joille vanhoja huonekaluja ennen surutta joskus viskottiin. Nyt niitä kuitenkin jo kovasti etsitään kirpputoreilta ym. Ne katsotaan nykyisin tyylihuonekaluiksi, eikä monikaan enää heitä niitä pois, jos sattuu omistamaan. Nythän kaikki 50-, 60- ja 70-luvunkin huonekalut ovat kovasti muotia. Ja vielä vanhemmat tottakai myös.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Noilla itsetehdyillä lavitsoilla on kyllä melkoisen kovaa istua, kun pehmikkeenä on vain räsymatto. Tyynyjä onkin kai siitä syystä melkoinen määrä. Niiden tekemisessä on käytetty mielikuvitusta runsaasti:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Vanhat farkut kyllä kelpaavat monenlaiseen uusiokäyttöön. ;)

Kuva: Hiukan epätarkka kuva, mutta ehkä tästä saa ideant selville.  :) © Marja-Leena Kirjonen
Hiukan virkkausta ja ehkä pitsiä, nappeja, paljetteja, helmiä, samettia ja nirunarua, "a vot!", hyvä tulee!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Ideat lienevät vapaasti käytettävissä. :)

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Vaikka istuin olisi muovia, niin tyynystä on apua eikä takapuoli hiostu!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kaikki tilkut myös hyötykäyttöön!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Sunnuntaiklassikko

Su 30.9.2012

http://mustila.vapaakirkko.com/historiikki/historiikki8.htm
Tänään on hyvä päivä ajatella viime keskiviikkona 27.9. 105 vuotta täyttänyttä Hilja Aaltosta. Hänen runojaan on paljon sävelletty, mutta Youtubesta en löytänyt montakaan. Tässä kuitenkin muutamia Hilja Aaltosen runoista tehtyjä lauluja: 

Joka sirpale kultaa Oili Palmrothin esittämänä; sen on säveltänyt Alida Friman:
http://youtu.be/yQiMkUeZwbU

Pertti Kallio: Sinä kaipaatko täyteyttä hengen sen
http://www.youtube.com/watch?v=97PqQcPVPsY

Jukka Leppilammen esittämänä Hilja Aaltosen runo Kysytkö palvelushintaa:
http://youtu.be/6hYmxaAbtGc

Hilja Aaltosen puheSärjetty astia
http://www.saarnatuoli.net/saarnat/yksittaiset/Aaltonen%20Hilja%20-%20Sarjetty%20Astia%20-%2017.03.82%20klo%2012.mp3

Lisää sunnuntaiklassikkoja on täällä ja aikaisempia täällä.

Eläviä patsaita

La 29.9.2012

Hesassa näkee välillä eläviäkin patsaita. Tässä yksi:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tämä "elävä patsas" oli ainakin Autottomana päivänä Senaatintorin reunassa. Nyt en taas ole ihan hiljattain liikkunut siellä päin, joten en tiedä, vaikka kyseinen patsas olisi nyt jossain muualla. Hahmo teki edestakaista liikettä, tuo kädessä oleva viirimäinen kyltti kasvojen eteen ja pois, sekä sanoi "Thank You", kun laittoi vieressä istuvalle mekaaniselle luurangolle kolikon.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Minusta tuo on aika pelottavan näköinen (Ainakin läheltä paikanpäällä katsottuna, ei niinkään kuvassa.), mutta rohkeastipa tuo lapsi ryhtyi keskustelemaan tuon patsaan kanssa.

1700-lukua Helsingin Tiedekulmassa

Ti 25.9.2012

Olen käynyt muutaman kerran Tiedekulmassa. Maanantaina siellä tuli vastaan 1700-luku:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tässä soi musiikki 1700-luvulta, soitin on hieman uudempi:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tunnistatko aikakaudet? Tyttö etualalla 2000-luku. Mummeli oikealla taitaa edustaa 1900-lukua. Vain 1800-luku puuttuu tästä seuraavasta kuvasta:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tässä hieman yleiskuvaa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tiedekulma on kahvila, kirjakauppa, olohuone, näyttelytila ja paljon muuta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Sunnuntaiklassikko

Su 23.9.2012
Tätä kappaletta rakastin lukioluokilla:
Yves Montand - Les Feuilles Mortes


                                                       http://youtu.be/JWfsp8kwJto
                                                       http://youtu.be/cOsVVeojMZs

Tässä tämän iki-ihanan kappaleen esittää nuori Yves Montand, minulle oikeastaan ainoa oikea esittäjä. Minkä ikäisenä tahansa, aina yhtä ihana. :)

Edes Olavi Virran esitys vaikuta minuun yhtä voimakkaasti, vaikka hienostihan Virtakin tuon Kuolleet lehdet laulaa:

http://youtu.be/h8jKP1BM_N4

Lisää sunnuntaiklassikkoja on täällä ja aikaisempia täällä.

Autoton päivä ja Autonomian aika -festivaalit Helsingissä

La 22.9.2012

Tänään Helsingissä oli autoton päivä ja monet keskustan kaduista oli suljettu autoliikenteeltä. Senaatin torilla vietettiin Autonomian aika -festivaaleja, jotka ovat yksi juhlavuoden päätapahtumista Helsinki pääkaupunkina 200 vuotta.

Autottomana päivänä oli valittavana erilaisia hevoskyytejä. Kelpaisiko tämä?

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tai tämä?

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Jos ei, niin valitse näistä:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Istuimiakin oli monenlaisia:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Myös suomenhevosten katrilli nähtiin.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Juhlavuosi, kuten tiedätte, menossa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Maailma täynnä omppuja

Pe 21.9.2012

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tähän aikaan vuotta täällä kerrostalossa asuva kivikylän taapertaja kaipaa erityisesti maalle. Puhun nyt tosiaan itsestäni. :) Kaupoista ei saa suomalaisia omenia ja jos jossain sattuu olemaan, niin hinta hipoo jo 4 euroa kilo.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kateellisena katselee omenatarhojen omistajia ämpäreineen! Kyllä kelpaa niiden, jotka saavat ämpärikaupalla poimia talteen jo pelkästään puusta pudonneita omppuja. Vaikka ihan priimaa eivät nuo omenat olisikaan, niin monin verroin parempia kuin ulkomailta tuodut. Hyviä sellaisenaan, sekä hillona että piirakkana ja mehuna!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Nämä ovat maasta talteen poimittuja omenoita viime viikon myrskyn jäljiltä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
HUOM! Nämä eivät ole minun omppujani. Jos olisivat, en tässä nyt kirjoittaisi kateudesta vihreänä! :)

Nuorten leikkiä

To 20.9.2012

Kuva: Tämän kuvan olen ottanut jo joskus toukokuussa, © Marja-Leena Kirjonen

Helsinki ei ole mitenkään tunnettu taidekaupunkina, toisin kuin Turku, vaikka Helsingissä onkin paljon erilaisia taiteen opinahjoja. Varsinaista  ns. taiteilijoitten kaupunginosaakaan täällä ei ole. Helsinki on tänä vuonna osa MAAILMAN DESIGN PÄÄKAUPUNKIA, World Design Capital.  Maineestaan huolimatta Helsinki on sangen taiteellinen kaupunki monessa mielessä, ei suinkaan vähiten arkkitehtuuriltaan, mutta Helsingissä on myös paljon veistoksia, julkisia taideteoksia, patsaita.

Kuva: Nyt syyskussa otettu kuva, © Marja-Leena Kirjonen
Kuljen usein tämän veistoksen ohi. Se on keskellä Vallilan puistoa, niin lukee kartassa, mutta itseasiassa  puiston nimi on Hollolan puisto ja patsas hyvin näkyvällä paikalla. Oikeastaan en aikaisemmin ole ajatellut sen tarkemmin, mitä tuo patsas esittää ja kuka sen on veistänyt, mutta viimeksi kulkiessani tuon puiston läpi, kummastelin mielessäni, miksi en tiedä tuon ison patsaan nimeä enkä tekijääkään, vaikka olen nähnyt sen jo vuosikymmeniä. Helsingin kaupunginosista minulle ehkä tutuin onkin juuri Vallila, sillä olen asunut tuossa kaupunginosassa pisimmin kuin missään muualla Helsingissä.

Tuon patsaan, jonka ohi olen kulkenut satoja kertoja, nimi on Nuorten leikki ja sen on veistänyt Kai Noramies (1918–1976), kuvanveistäjä, joka on jäänyt minulle täysin tuntemattomaksi. Tutkin tuon patsaan ympäristöä ja itse patsasta, mutta jos siinä on jossain tekijän nimi, niin hyvin se on piilotettu. Patsas on pronssia ja se on pystytetty paikoilleen jo 1959. Tyyli enteilee hyvin 60-lukua, jolloin taiteessa ja kuvituksissa oli hyvin yleistä kaikenlainen ihmisten jäsenten tyylitelty venyttäminen. Henkilöt kuvattiin kapoisina, hoikkina, pitkäjäsenisinä ja muodissa oli muutenkin ns. Twiggy-tyyli kaikkialla.

Kai Noramies oli filosofian maisteri ja kemisti sekä opiskeli Helsingin yliopiston piirustussalissa että Vapaassa Taidekoulussa. Muita tietoja en sitten hänestä toistaiseksi ole löytänytkään.

Kuva: Nyt syyskuussa otettu kuva,  © Marja-Leena Kirjonen 
Itse en kauheasti pidä tällä tavalla tyylitellyistä veistoksista. Tulevat mieleen nuo Barbie-nuket, jotka nekin ovat tuon vuoden 1959 tuotteita.

Vallilan muista veistoksistakin ajattelin vielä kirjoittaa joskus, sillä ainakin pari muuta niistä ovat myös sangen urheilullisia.




Sunnuntaiklassikko

Su 16.9.2012

Kuva: Youtube
                                         http://youtu.be/0SYIIjfulOQ

Anki Lindqvist & Cumulus: Syyslaulu (live) 
Anki Lindqvist = Agneta Elisabet Lindqvist 1945-2007, Cay Karlsson, Petri Hohenthal, Sakari Lehtinen, Lasse v. Hertzen Helsinki 1978

Sävel: Erna Tauro, sanat: Tove Jansson
Suomalaiset sanat: Esko Elstelä

Lisää sunnuntaiklassikkoja on täällä ja aikaisempia täällä.

Automaalauksia

La 15.9.2012

Pari kertaa olen bongannut tämän auton kaupungilla:

Kuva: © Marleena
Auton kylkiin on taitavasti maalattu oikean näköinen tiikeri. Väripohjana on turkoosisininen, yksi mieliväreistäni.

Auton etuosaan ei ole kuitenkaan maalattu uhkaavannäköisesti eteenpäin tuijottavaa tiikeriä vaan hampaitaan esittelevä iso kissa, juuri haukottelemassa tai haukkaamassa. Ehkä vaikutelma on tarkoitettu pelottavaksi, mutta minusta ilme on enemmänkin välinpitämätön kuin uhkaava.

Kuva: © Marleena
Auton molemmilla sivuilla komeilee tiikeri:

Kuva: © Marleena
Ja takaosasta löytyvät sitten tekijän tiedot:

Kuva: © Marleena


Hyviä uutisia ratikkakiskojen varrelta

To 13.9.2012

Hakaniemen torin ratikkapysäkkien tasanteillä on joka kesä ollut aivan ihastuttavia kukkaistutuksia, niin tänäkin vuonna:

Kuva: ©Marleena

Vaan tänä vuonna noissa istutuksissa on hauska epätavallinen yksityiskohta:

Kuva: ©Marleena
Mitä ilmeisimmin osa istutuksesta on aivan oikeaa ja ihka tavallista persiljaa! Joku on sieltä täältä käynyt jotain napsimassakin, syntyneistä koloista päätellen, vaikka liikenteen keskellä kasvaneina ja ties millä ravinteilla kasvatettuina nuo persiljat tuskin ovat aivan terveellisiä syötäviä!

Kuva: ©Marleena

En kuitenkaan osaa sanoa, ovatko toiselle puolelle istutetut kukat myös syötäviä. En ainakaan suosittele liikenteen päästöjen takia noita istutuksia syötäviksi. Enkä oikein usko, että se olisi kaupungin sääntöjen mukaan luvallistakaan!


Tänään kävin taas terveyskeskuksessa ja sain vielä sairauslomaa maanantaihin. Flunssa, vai mikä pöpösairaus lie ollutkin, alkaa onneksi nyt olla melkein selätetty. Antibioottikuuri napsittu kohta loppuun. Vielä on päästävä tästä köhästä.

Kuva: ©Marleena
Tein kotimatkalla sen verran ratikkakierrosta terveyskeskuksesta palatessani, että näin tuon ratikkapysäkin, josta teille olen kertonut. Etsin nimittäin viime viikolla netistä tietoa, kenen vastuulla tuon pysäkin roskis voisi olla ja googlasin mm. ratikkapysäkkien hoidoista. Soitin sitten HKL:n numeroon ja kerroin tuosta pysäkistä, jonka roskat alkoivat levitä jo vaikka miten pitkälle. HKL:n vastuulla on nimittäin osa pysäkeistä. Henkilö, joka vastasi puhelimeen, ei ollut varma kuuluiko ko. pysäkki heidän vastuualueeseensa, mutta lupasi laittaa asian selvitykseen. Ja tänään, hurraa:


Kuva: ©Marleena
Roskis tyhjennetty ja ympäristö siivottu!

Vertaapa vaikka tähän kuvaan, jonka otin 2.9.12:

Roskiksen tienoo 2.9.12 Kuva: ©Marleena
Pysäkillä oli nyt vain joku tupakantumppi ja omenankara, mikä ei tosiaan maata kaada. Tässä siis yksi mukava arkinen ilonaihe: Sotkut siivottu pysäkiltä, jota tulee silloin tällöin käytettyä. Toivottavasti tilanne on korjaantunut pysyvästi.

Katutaidetta Helsingistä

To 13.9.2012

Joskus heinäkuun puolenvälin jälkeen käväisin Kaapelitehtaalla ja palatessani sieltä bongasin pitkän pätkän katutaidetta. Ilmeisesti aidan takana piilotteli työmaa.

Kuva: © Marleena
Vaikuttaa aika yhtenäiseltä työltä. Liekö yhden henkilön aikaansaannos. Tällaisten juttujen tekijöistä kun on harvoin mitään tietoa missään näkyvissä.

Kuva: © Marleena
Voihan tuon aitakoristelun tekijöinä olla ollut vaikka kuinka monta henkilöä. Kuitenkin yhtenäinen linja on pysynyt: valkoinen väri, rautalankareuna ja yhdistävä napanuora kuviosta toiseen.

Kuva: © Marleena