La 20.7.2013
Tähän kohtaan pitäisi laittaa muutama postikortti tuosta yhdestä Suomen vanhimmasta kaupungista, mutta enpä montakaan kuvaa napsinut sieltä. Sää oli erikoinen, vuorotellen satoi ja paistoi. Ei ollut kylmäkään.
 |
| Ite-taiteilijan kotinäkymä. Surkea kännykkäkuva. Pilvinen taivas ei näy, koska avasin kuvaohjelmalla tuota hämärää kuvaa. Lisäkuvat tällä kertaa, vaikka mielenkiintoisia töitä näkyi olevan paljon, jäivät sadekuuron takia ottamatta. ©Marja-Leena Kirjonen |
Matka oli erittäin antoisa. Tapasin serkkuni, jonka kanssa kävimme yhtaikaa koulua ja kummitätini. Kumpaakaan en ollut tavannut vuosikausiin.
Turussa olen asunut, käynyt koulua, opiskellut ja siellä olen viettänyt monia elämäni vuosista. Kuitenkaan en kokenut minkäänlaisia nostalgisia tuntemuksia tuota kaupunkia silmäillessäni. Niin olen vieraantunut sieltä tai sitten tunne-elämässäni on tukos sillä kohtaa. :)
Toisaalta olin nyt Turussa vain noin 11 tuntia. Menin aamujunalla, joka lähti Helsingistä seitsemältä ja oli perillä yhdeksältä. Takaisin palasin iltajunalla, joka lähti Turun rautatieasemalta noin klo 20.05 eli viisi minuuttia lähtöajastaan myöhässä.
Helsinkiin verrattuna Turussa oli täydellinen pikkukaupungin tunnelma. Se ei kyllä ollut minulle mikään yllätys.
Kivointa oli tavata ikäiseni "serkkutyttö", tyttösiä tosin emme enää kumpikaan ikämme puolesta ole. :D
 |
| © Marja-Leena Kirjonen |
Hänen perheensä on vuosikymmeniä asunut talossa, joka on rakennettu joskus 1900-luvun alussa. Se on siis perustuksiltaan yli satavuotias. He ovat vuosien aikana kunnostaneet sen viehättäväksi kodikseen. Ehkä siinä alkuperäisiä osia ei enää ole paljoakaan. Serkkuni piti minua kuin piispaa pappilassa! Kiitos siitä!!!
 |
| © Marja-Leena Kirjonen |
Serkkuni on sangen eläinrakas ja on hoidellut monenlaisia eläimiä. Tällä hetkellä hänellä on kaksi monirotuista kovia kokenutta koiraa Viipurista. Kuvassa oleva narttu on sangen ystävällinen kaveri.
 |
| © Marja-Leena Kirjonen |
Sen sijaan uros on vielä hieman arvaamaton ja nipistelee takaapäin vieraita. Minuakin kaveri haukkasi korvasta, kun kumarruin laittamaan kenkiä jalkaani, ei onneksi lujaa, mutta niin, että sain kevyen naarmun poskeeni. Koiraparka on todella joutunut kärsimään kovia ja sillä on pysyvät arvet päässään ja jaloissaan. Alla olevassa kuvassa tämä tämä kovia kokenut uros on juuri pyörittänyt kuonollaan pienemmän pallon heitettäväksi. Se haukkuu harvoin. Etualalla oleva kaveri sensijaan reagoi ääniin osallistumalla niihin itsekin.
 |
| Pihalla on mukava telmiä. © Marja-Leena Kirjonen |
Matkani tarkoitus toteutui myös 100 %:sesti. Menin tapaamaan 87-vuotiasta kummitätiäni, äitini serkkua, joka ikävä kyllä on aika lailla dementoitunut ja kuitenkin asuu vielä yksinään omassa kodissaan.
 |
| Kummitätini hääkuva. Hänen miehensä menehtyi jo 80-luvulla. © Marja-Leena Kirjonen |
Häntä käy kotisisar, vai millä nimellä nuo kunnan työntekijät – lähihoitajia kai ovat – nykyisin liikkuvatkaan, kaksi kertaa vuorokaudessa auttamassa, antaa ruokaa ja lääkkeitä. Myös lähipiiristä löytyy onneksi apua. Minä asun parin sadan kilometrin päässä, joten minusta ei hänelle ole pahemmin tukea, kun olen vain puhelimitse tekemisissä hänen kanssaan. Tämä käyntini oli tämmöinen poikkeus. Olen töissä täällä Helsingissä ja Turkuun ei niin vain lähdetä. Tosin matka kesti nytkin nopealla junalla vain kaksi tuntia ja samanverran käytän työpäivinä yhteensä työmatkoihin päivittäin edestakaisin. Turkuun edestakaisin oli neljä tuntia, mikä sinänsä ei ole kovin pitkä matka. Matka edestakaisin oli vielä tarjoushintainen, istumapaikkoineen vain 22 euroa, normaalisti kai jotain 70 euroa. Tosin Hesassa tuolla 22 euron hinnalla matkustelee reilut pari viikkoa niin töihin ja takaisin ja kuinka monta kertaa päivässä ympäri Helsinkiä kuin vaan ehtii.
 |
| © Marja-Leena Kirjonen |
Eli päätavoitteeni oli tavata kummitätini ja kurkistaa hänen albumeihinsa. Tiesin hänellä olevan sellaisiakin vanhoja valokuvia äidistäni, joita en ollut koskaan nähnytkään. Vanhoja albumeja oli ainakin neljä viisi ja toistakymmentä uudempaa, joiden tutkimisen jätimmekin seuraavaan kertaan. :) Sain lainaksi peräti 12 valokuvaa, joista teen itselleni kopiot. Nuo kuvat puuttuivat minulta kokonaan. Kaikkia äitini kuvia en tosiaan ollut koskaan nähnytkään! Emme olleet koskaan aikaisemmin kummitätini kanssa selanneet hänen albumeitaan.
Kummitätini on ollut hyvin taiteellinen ja hän on tehnyt paljon hienoja posliinimaalaustöitä nuorempana. Tässä surkea kännykkäkuva joistain hänen seinällä olevista posliinimaalaustöistään:
 |
| © Marja-Leena Kirjonen |
Tiedän kummitätini maalanneen monia isoja töitä ja astioita, mutta en nähnyt niitä nyt missään.
Nappasin myös kuvan eräästä hänen seinällään olevasta omasta isokokoisesta pastellityöstäni:
 |
| © Marja-Leena Kirjonen |
Se on eräästä Agorassa Helsingissä aikanaan olleesta näyttelystäni. Se on melko iso, jotain 70 cm korkea.
Hyvää viikonloppua!
