Ti 23.8.2011
Postasin joskus kesän alussa jalastani, jonka loukkasin kohta koulujen loputtua. Silloin tuntui, että jalkani oli polven kohdalta irti poikki ja linkutin monta viikkoa. Arvauskeskuksessakin kävin, mutten kai tajunnut kunnolla selittää, miten olin jalkani loukannut ja lääkäri teki yksiselitteisen diagnoosin: povessani on kuluma ja laittoi lähetteen röntgeniin.
Meillä on täällä tämän asuinalueen terveyskeskus tai kuten nykyisin sanotaan, terveysasema, ollut suljettuna koko kesän. Olin kai viimeisiä asiakkaita ennen sulkemista, koska soittoaika lääkärille oli toisen alueen terveysasemalta.
Kiukkuinen lääkäri, joka minulle sieltä sitten soitti (jouduin kysymään keskuksesta, kun soittoa ei luvattuun aikaan kuulunut ja lääkäriä oli kai sitten hätistelty soittamaan) puhui
sanken hoono soomi ja en aluksi ollut saada selvää hänen puheestaan. (Nykyisin potilaat eivät soita lääkärille, vaan lääkäri soittaa johonkin ilmoitettuun kellonaikaan. Puhelu tuli joskus klo 15, kun sen olisi pitänyt tulla klo 12.30–13.) Sen verran kuitenkin ymmärsin, että minun olisi pitänyt mennä vastaanotolle selvittämään asiaa eikä odottaa puhelua. (No, ei minun keksintöni ollut, että lääkärin piti soittaa minulle.)
Koska puhelimen toisessa päässä oli kiukkuinen jotain muuta kieltä äidinkielenään puhuva lääkäri, päätin, etten ainakaan hänen vastaanotolleen tilaa aikaa kuin viimeisessä hädässä. Tässä syksyn mittaan kai oman alueeni terveysasemakin taas avautuu.
 |
| Kuva: ClipArt |
Kesän kuluessa polvi tuli kuitenkin pikkuhiljaa paremmaksi ja epäilen edelleenkin, että polven nivelsiteet tai joku lihas tms. oli revennyt tms. eikä syynä ollut kuluma, vaikka sekin tietysti on voinut olla takana oireettomana. Jalassani kun ei ollut ollut mitään vikaa ennen kuin loukkasin sen. Sen kiukkuisen lääkärinkään mielestä röntgenkuvassa ei ollut näkynyt
mitään erityistä hoitoa vaativaa kulumaa.
Koska en ole lääkäri, niin en tiedä, mitä kaikkea polvessa on eli onko joku nivelkierukka (yksi tuttava kertoi, että häneltä oli polvesta kaksi kertaa leikattu joku kierukka ja röntgenhoitajakin oli sanonut minulle, että polvikierukoita ei nykyisin enää leikata, jos vika on se) olemassa tai jotain nivelsiteitä tai lihaksia, kudoksia ja jänteitä, mutta jotain muutakin selvästi polven kohdalla kai tuolla ihon sisällä on kuin vain luuta. Joka tapauksessa polvi on pikkuhiljaa kesän aikana tullut paremmaksi ja epäilen, että kysymys ei ole ollut kulumasta, sillä ei kai kuluma parannu itsestään? Polveeni en ole saanut mitään hoitoa.
Kuitenkin ystäväni Anne Miettinen Australiasta rukoili viikko pari sitten polveni lopullista paranemista, kun tapasin hänet hänen Suomen vierailullaan. Anne on nykyisin hengellisen työn tekijä, pastori ja hänen kauttaan on tapahtunut paljon ihmeellisiä paranemisia Filippiineillä ja Tongan saarella. Olimme joskus aikanaan ennen heidän Australiaan muuttoaan samassa mainostoimistossa töissä. Annen elämäntie on kulkenut vähän samaan tapaan kuin Pirkko Jalovaaralla, joka myös oli mainostoimistotyöntekijä samoihin aikoihin kuin Anne ja minäkin.
Minulla oli mainosalan töistä tullut lääkärin toteama niskakuluma 80-luvulla ja pelkäsin halvaantuvani, sillä kipu säteili sormenpäihin asti. Silloin kohdalleni tuli ihmeparantuminen. Saalem seurakunnan johtaja tuolloin, Kai Antturi, joka on jo siirtynyt ajan rajan toiselle puolelle, rukoili eräänä iltana niiden puolesta, joilla oli jotain sairautta. Sen koommin niskani ei ole vaivannut, vaikka sairaanhoitaja oli pelotellut, että joudun käyttämään pahimmassa tapauksessa jotain tukikauluria ja neuvoi verryttelemään niskaa töissä 15 minuutin välein. Kiitos Jumalalle, paranin täysin. Samaa ihmettä odotan nyt polveni kohdalle, oli kysymyksessä sitten kuluma tai jokin lihasrevähtymä!
