Terveisiä Vanhan kirjallisuuden päiviltä Sastamalasta

Ke 6.7.2011

Herra Hakkaraisen talon ja Pukstaavin olimme jättämässä taaksemme myöhään iltapäivällä eli puoli kolmelta lauantaina 2.7.2011. Juuri lähtiessämme kahvilaan saapui virkistäytymään merirosvo morsiamineen.

Aika avonaiset leningit rosvottarilla olivat ja jalat varmaan hikosivat kunnolla saapikkaissa! Seurue kertoi olevansa Vanhan kirjallisuuden päivillä innostamassa lapsia lukuharrastuksen pariin.

Menimme Sylvään koululle pikkubussilla, mikä sopi kipeälle polvelleni erinomaisesti. Osa porukastamme oli mennyt sinne jo aikaisemmin ilmeisesti apostolin kyydillä. Meillä oli paljon aikaa siihen, jolloin jatkaisimme Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon tutustumaan Rauhalan ja Lavosen maalauksiin sekä katsomaan näytelmää Maria Magdalenasta.
Minua eivät kauheasti innosta vanhat ummehtuneet kirjat eikä myöskään rikos, joka oli tämän vuoden teemana noilla Vanhan kirjallisuuden päivillä. En ole dekkarien ystävä.

Aikani kuluksi valitsin yhden tunnin mittaisen tapahtuman auditoriossa, mutta se osoittautui aivan virhe valinnaksi: Olin nukahtaa kesken erään professorin pitkästyttävän jaarituksen, anteeksi tarkoitan luennon, sillä sellainen kai se oli olevinaan. Toinen puhujista sai vain 15 minuuttia aikaa omalle esitykselleen, jonka aiheena oli Kunnaxen kiäli, joten ei sekään hääppönen ollut. Katselin auditorion korokkeen reunassa olleita upeita suuria kukkalaitteita, joissa oli vihreytenä pihlajan oksia.

Ne vaikuttiva hieman hautajaismaisilta valkoisine kukkineen. Luulen, että niin oli tarkoituskin, liittyyhän rikoksiin usein kuolema. Korokkeen reunaa koristivat päivänkakkaramaiset kukat.


Proffan aiheena oli kahden paikallisen kirkon iän selvittäminen suhteessa toisiinsa, mutta ei siitä mitään selvyyttä tullut. En myöskään oikein päässyt sisälle Kunnaxen kiäleen, kirja jäi lähes arvoitukseksi.


Yritin sitten saada tuntumaa Sarjakuvan 100-vuotisnäyttelyyn, mutta se osoittautui suuriksi painetuiksi plakaateiksi, joita en helteisen päivän takia jaksanut ruveta lukemaan. 
Lämmintä oli suomalaisittain ajatellen reippaanlaisesti, likemmäs 30 plusastetta. Ainakin siltä tuntui.


Suuressa teltassa lainehti vanhojen kirjojen meri. Jos joku kirja oli nyt hakusessa, niin sieltä sen olisi ehkä löytänyt. Paikalla oli kolmisenkymmentä antikvariaattia. Vanhat kirjat olivat nyt hinnoissaan, mutta kustantamojen ylijäämäisiä poistokirjoja sai halvalla, minäkin ostin kaksi kirjaa yhteensä 60 senttiä ja sain vielä yhden kirjan kaupan päälle. :)
Toisaalta huomasin erään ryhmäläisistämme ostaneen erään vanhan taidekirjan 20 eurolla, samanlaisen kirjan itse olin ostanut divarista Helsingistä viime vuonna eurolla.


En jaksanut helteen takia pahemmin kiertää kirjapöytiä, joita näytti olevan kuin rannaton ulappa. Osa kirjoista oli sekalaisina röykkiöinä esillä, osa kauniisti aseteltuina.

Liika on kuitenkin aina liikaa,  joten lähdin ulos. 
Ulkona katsastin vielä museokirjapainon, ennen kuin oli aika mennä taas pikkubussillemme matkaa jatkamaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon, josta kerron ehkä jo seuraavassa postauksessani.

Katso myös, mitä kirjoitin blogissani Marja-Leenan kirjahylly Vanhan kirjallisuuden päivistä.

Sastamalan retken päiväkirja osa I

Pukstaavi, Kirjan kulttuurihistoriallinen museo, Sastamala (Vammala)

Su 3.7.2011

Helteisenä lauantaiaamuna meitä graafikoita oli Kiasman edessä koolla kourallinen lähdössä kesäiselle retkelle kohti Sastamalaa. Retkemme kohteet olivat Pukstaavi, Kirjan kulttuurihistoriallinen museo, Herra Hakkaraisen talo, Vanhan kirjallisuuden päivät ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Suunnilleen tässä järjestyksessä.
Lähdimme Helsingistä noin klo 8 aamulla. Paluu takaisin Helsinkiin noin klo 21:een mennessä. Aamulla ei vielä ollut kuuma, mutta päivä muuttui vähitellen helteiseksi.

Tässä porukkamme, meikäläinen puuttuu kuvasta, koska olen kuvaa ottamassa. :) Kuva ei ole otettu lähtiessä, vaan illalla noin klo 21.30, kun olimme taas takaisin Helsingissä.

Kolmessa tunnissa Pukstaaviin, retkikohde 1
Aloitan tämän päiväkirjaosuuden Kirjan kulttuurihistoriallisesta museosta, Pukstaavista. Tarkoitus on laittaa oma postaus erikseen kaikista kohteistamme, jos vaan jaksan kirjoittaa. ;D 


Matkasimme pikkubussilla ja kaikki muut olivat mukana, paitsi yksi, joka oli kyllä ilmoittautunut mukaan, mutta unohtanut sitten koko asian ja olikin lähtenyt ulkomaille... Yhtä istumista kolme tuntia, menomatkalla pysähdyimme kuitenkin pikaisesti Forssassa sen verran, että ehti käydä vessassa. Minä ostin jäätelön, tupakoitsivat vetivät nopeat savut.
Matkalla ihmettelimme Sastamala-nimeä, kuntaliittymiä yms. Maria Laukka arveli Kaari Utrion vaikuttaneen eniten Sastamala-nimen käyttöön ottoon. Utrion mielestä Vammalaa kauniimpi nimi on Sastamala.

Saapuessamme Pukstaavin alaterassikin oli täynnä porukkaa. 

Porukkamme saapui perille nälkäisenä ja janoisena noin klo 11. Pukstaavin ravintolassa valitsin keittolounaan, joka sisälsi kanakeittoa, maitoa, leipää, levitettä ja jälkiruoaksi sai valita kavin, teen tai jäätelöpuikon. Minä juon yleensä aina teetä. Hintakin oli kohtuullinen, 6,80 euroa ja ruoka oli sangen hyvää.  

Lukumiehiä oli paikalla, sen huomasi jo paidoista.

Myös museon pihapiiri oli hyvin viehättävä.

Päivä ei olut vielä helteisimmillään ja ruokailun jälkeen aloimme kierrellä talon näyttelytiloja. Niissä olikin paljon nähtävää. Jos haluat lukea tarkemmin näyttelyistä, kannattaa kurkata myös toista blogiani, Marjaleenan kirjahyllyä, sillä kirjoitan siellä enemmän noista näyttelyistä. Ja hieman asiallisemmin ehkä. =D (Jos tekstiä ei siellä vielä näy, niin tulossa on.)

Tullessani sisään yhteen näyttelyn huoneista, pyöreällä penkillä pompotteli juuri sopivasti ryhmä, joka kokeili hyväntuulisena penkin joustokykyä. :)

Seinällä suuri kuva maailmasta, jota ei enää ole.

Vanha kirstu

Vanha kirjoituskone

Tämän hyllyn tekemisessä ovat vanhat lankarullien pohjat päässeet oikeuksiinsa.

Tosi vanha kirja

Katseltavaa riitti enemmän kuin tarpeeksi. Vessassakin oli kirjahylly, jokaisen vessakopin seinällä erilainen. En huomannut kurkata invavessaan. Ja mitähän miesten vessoissa olikaan? Sinne en voinut mennä paisi ehkä siivoojaksi tekeytyneenä! ;)

Vessan lukutarjonta

Kirjastojen vuosikymmenien takaiseen maailmaan saattoi kurkata "aidon" kirjastonhoitajan avustuksella. 

Kirjastoon on juuri tullut uusi kirjojen lainauksessa käytetty laite.

1940-luvun kirjanurkkaus.

Tuolilla istuva nainen kysyi heti minulta, olinko tullut tapaamaaan insinööri Kirjavaista. Vähän nauratti ja  mieli teki sanoa, että "Eikun insinööri Kirjosta!", sillä isäni oli nimittäin insinööri. Jostain olen lukenut, että Kirjavainen-nimi johtaa juurensa samasta sanasta kuin oma sukunimeni, mutta sitä en muista, väitettiinkö tutkimuksessa suvuillamme olleen alunperin sama esi-sä. :)


Hauskaa oli nähdä myös ihan oikeasti hikoileva oppipoika ahertamassa mestarin ohjauksessa. Oli nimittäin alkanut olla aika kuuma ajan edetessä iltapäivää kohti. Ei ihme, että siinä sai ahertaa hikikarpalot otsalla. :)

Arvaa kumpi on oikea, kumpi nukke!

Säilytyskaapin vartijoita.

On aika ottaa tavarat pois säilytyskaapista, jos jätit sinne jotakin ja lähteä seuraavaan kohteeseen, joka odottaakin aivan Pukstaavin vieressä, nimittäin Herra Hakkaraisen taloon. Siitä enemmän seuraavassa postauksessani.


Tässä päällisin puolin Pukstaavin tarjontaa. Lue lisää toisesta blogistani Marja-Leenan kirjahylly.http://marjaleenankirjahylly.blogspot.com/2011/07/retki-pukstaaviin-kirjan.html