Keskiviikko 22.12.10
Enpä muista, milloin viimeksi olen ollut joululoman alkaessa näin stressaantunut. Sairaana olen kyllä ollut useastikin. Muistan miten monta kertaa juuri loman alkaessa olen nuhaisena, kurkkukipeänä ja flunssassa sinnitellyt joulun yli, mutta näin "terveenä", mutta "rapakunnossa" tuskin koskaan. Ei siis flunssaa, ei päänsärkyä, ei käsi poikki, ei jalka kipsissä, ei siis mitään vaivoja, ei muuta kuin aivan rättiväsynyt ja pitäisi siis olla kiitollinen ja hyvä olo, mutta kaikkea muuta.
Aloitin lomani tutkimalla saamiani joulukortteja. Omanikin, siis lähettämäni kortit lienevät jo perillä? On kiva saada oikeita paperisia kortteja. Virtuaalikortit katoavat jonnekin avaruuteen, oikeat painetut kortit säilyvät "Muistojen laatikossa". Kiitos ystävät paperisista joulukorteista!
Taas minulle oli tullut toisille tarkoitettuja kortteja. Ennenkin postia on tuotu väärään osoitteeseen. Täytyy käydä itse tipauttamassa kortit oikeista postiluukuista, koska näyttävät olevan saman korttelin asukkaille. Posti on lähikaupassa, mutta turhaa on viedä kortteja enää sinne. Montakohan minulle tarkoitettua korttia on mennyt sisään vääristä postiluukuista? Jos on mennyt, niin saankohan niitä koskaan? Jotkut eivät viitsi palauttaa heille tullutta väärää postia.
Eilen tapasin kiireellä yhden ystäväni kaupungilla töiden jälkeen. Istuimme kahvilassa pitkästä aikaa tovin vaihtaen ajatuksia ja paketteja. Illalla tapasin vielä jo opiskeluajoilta tutun hyvän ystäväni, vaikka itseasiassa olin ihan puhki, enkä olisi jaksanut enää evääni liikauttaa. Joulu saa ihmisen pinnistelemään. Ja hyvät ystävät ovat aarteita, joita ei halua menettää. Monet ovat sitä mieltä, etteivät aikuiset muka tarvitse mitään lahjoja, mutta minä haluan muistaa ystäviäni ja läheisiäni vähintään jouluna pienellä paketilla. Tänään illempänä tapaan myös pari ystävääni. Toivottavasti olen silloin jo saanut itseni sen verran kootuksi, että joulufiilistä alkaa tihkua meikäläisenkin mieleen.
Päivällä aivan itkeskelin, kun muistelin, miten menimme jouluna äidin luona käymään ja miten mukavaa meillä oli. Äidin kuolemasta tulee jo kuusi vuotta. Sitten muistelin Jasminea, iloista ja urheaa pientä tyttöäni. Taas itketti. Kissa tuli kehräämään ja kiehaamaan viereeni. Halasin pulleaa "pehmoleluani, jolla on piikit tassujen päissä" ja taas piti vuodattaa muutama kyynel koirani perään, joka kuoli syksyllä.
Kuvat: Clip ART
Onneksi on joulu ja monet ihmiset rakastavat joulua. Minäkin. Pidän joulun tunnelmasta. Surullista on kuitenkin, että koulun kuusijuhlat, niin koulun joulujuhlaa ennen nimitettiin, ovat maahanmuuttajien takia menneet pilalle. Maahanmuuttajien takia muutetaan kaikki vanhat hyvät tavat. Se on todella kummallista. Samoin kuin se, että sananlasku :"Maassa maan tavalla, taikka mene maasta pois." on muka rasistinen. Jos suomalainen muuttaa ulkomaille, ei kukaan pokkuroi häntä ja ala elämään hänen ehtojensa mukaan. Eivät muslimaat muuta tapojaan, jos suomalainen muuttaa sinne. Päinvastoin joutuu väkivallan ja uhkausten kohteeksi jopa tapetuksi, jos kertoo olevansa kristitty. Täällä meillä jo koulutkin pokkuroivat maahanmuuttajia. Ei ihme, jos Suomessa alkaa suomalaisten keskuudessa rasismi nostaa päätään. On todella outoa, jos kaikkien pitäisi alkaa elää joidekin maahan tulleiden tapojen mukaan. Mielestäni se jos mikä on rasismia suomalaisia kohtaan, mutta puhutaan vain siitä, että suomalaiset ovat rasisteja, kun eivät ole joka suhteessa maahanmuuttajia nuoleskelemassa
Ilta-Sanomat on järjestänyt äänestyksen sivuillaan asiasta:
Mielestäni ne koulut menettelevät fiksusti, jotka pitävät normaalin joulujuhlan ja muslimit, ET-läiset ja muut tulevat sitten eri aikaan omaan tilaisuuteensa.
