Arkea, juhlaa ja unelmia: Karjala

Ma 22.7.2013

Olen taas viime aikoina ollut innostunut sukututkimusasioista. Isäni suvusta tosin en ole päässyt kovinkaan pitkälle, mutta molempien isoäitieni sukuja on tutkittu enemmän ja heidän kohdallaan ollaan jossain 1600-luvun paikkeilla.

Valtavasti ihmisiä on noissa kuvioissa. Isäni äidinkin sukututkimuksessa on noin 20 000 nimeä. Äitini äidin sukua on tutkittu niin, että julkaisuun olisi jo 1800 sivua. Harmi vain, että noista kaukaisemmista sukupolvista ei tiedetä kuin syntymä- ja kuolinajat jos niitäkään.

Vanha postikortti Koivistolta.

Molemmat vanhempani olivat Karjalan kannakselta. Hauskaa, että Facebookissa on useita noiden alueiden ryhmiä. Pari kaukaista serkkuakin olen sitä kautta jo löytänyt, eli parit kasvot ovat nyt uudemmassakin sukujen nimilistassa.

Vanha postikortti Uudeltakirkolta.

Isäni suku on Uudeltakirkolta ja äitini suku Koivistolta. Isäni lapsuuskoti oli Inon kylässä ja äitini Humaljoella. Molempien vanhempieni kotipaikoilla olen käynyt.

Uudenkirkon ja Koiviston LINKKEJÄ:
http://www.karjalanliitto.fi/
http://www.uusikirkko.eu/ino.pdf
http://www.uusikirkko.eu/ino.htm
http://www.koivistolaiset.net/
http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=186
http://fi.wikipedia.org/wiki/Koivisto_(Leningradin_alue)

To 13.6.2013

Viime perjantaina avattiin Sanomatalossa Ilta-Sanomien kokoama Karjala-näyttely. Käväisin avajaisissa. Tässä hieman kuvia sieltä:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Missä on karjalaisia, siellä tietysti leivotaan karjalanpiirakoita, joita nykyisin syövät lähes poikkeuksetta ainakin kaikki suomalaiset. :) Tosin miten karjalanpiirakka pitää oikeaoppisesti rypyttää, siitä on ollut monenlaista mielipidettä. Nyt jo aidot karjalaisemännät ovat poissa, äitinikin oli 14-vuotias sodan alkaessa, joten jälkipolvia on enää leipomassa ja kokkaamassa. Jos äitini eläisi, hän täyttäisi lokakuussa 88 vuotta. Molemmat mummoni kyllä olisivat tienneet, mikä on oikea tapa. Äidinäitini leipoi muuten tosi hyviä sulhaspiirakoita ja isäni äidin tekemiä rahkapiirakoita en unohda koskaan!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Karjalanpiirakat olivat päämyyntiartikkeli.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Näyttelyn kuvat olivat Ilta-Sanomien mukaan:

"IS kiittää kuvamateriaalista ja asiantuntemuksesta Etelä-Karjalan museota, Karjalan Liittoa, Aila Teräväistä, Terijoki-seuraa, Puolutusvoimain kuvakeskusta ja Pietarin valtiollista elokuva-, valokuva- ja äänitearkistoa TsGAKFFD:tä."

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Yleisöä oli paikalla aika mukavasti, aluksi ihan tungokseen asti. Kuvia ottaessani alkoi olla jo väljempää.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ihan avajaisten alkuun klo 12 en kerinnyt, joten minulta jäi Viipurin laulumiesten esitys kuulematta.

"Näyttely on avoinna 30.6. asti ma-pe 7-22 ja la-su 9-22 Sanomatalon Mediatorilla osoitteessa Töölönlahdenkatu 2, vastapäätä Helsingin rautatieasemaa. Näyttelyyn on vapaa pääsy."

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kiva oli katsella karjalaisia kansallispukuja, joihin piirakkojen myyjät olivat sonnustautuneet.

EDIT, TÄHÄN NYT KORJAUS: Nuo piirakanmyyjien puvut ovat feresejä, eivät kansallispukuja. Kansallispuku päällä ei tehdä työtä. Näin opastaa minua kommentissaan Aili! Kiitos!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Sotaveteraanitkin kertoilivat toisilleen meheviä muistoja.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Olisi ollut mukavaa, jos näyttelyyn olisi liittynyt hieman laajempaakin myyntiä ja karjalaisuuden esittelyä. Ikävä kyllä kokonaisuus vaikutti hieman liian äkkiä kyhätyltä.

Myös näyttelyn nimi särähti korvaani : Kuvia Karjalan laulumaista. Minusta nimen olisi pitänyt olla Karjalan laulumailta.

Tämä oli yksi näyttelyn pääkuvista:

"Terijoen rannat, Laatokan laineet, kukkuvan käen Käkisalmi, suljetut neuvostovuodet, Karjala ennen ja nyt. Tule katsomaan Ilta-Sanomien kokoama ainutlaatuinen valokuvanäyttely Helsingin Sanomataloon."

Ja tätä karttaa varmaan on jossain myynnissäkin, ehkä Karjalaliitolla.