Ystävät ovat onnea

Su 19.1.2014

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Sunnuntaina kokoonnuimme porukalla yhden ystäväni luokse pitkästä aikaa. Meitä oli paikalla kuusi naisihmistä. Kahta vielä odottelimme, mutta he eivät jostain syystä tänään ehtineet mukaan. Me täysi-ikäiset naisihmiset nauraa kikattelimme kuin koulutytöt. Yhteistä iltaa ja jutun juurta meillä riitti peräti klo 17–22, jolloin emäntämme katsoi hyväksi heittää meidät ulos. :) No, ei sentään, vaan silloin totesimme, että nyt tosiaan oli aika jo lähteä kunkin kotiinsa. Yksi porukasta tosin poistui jo kahdeksalta, koska mies tuli hakemaan. Me muut olimmekin eronneita tai karanneita. :)

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Emäntämme oli juuri ennen joulua käynyt Israelissa ja saimme kuulla nyt tuon matkan kuulumiset. Pääkohde heillä oli ollut Eilat, mutta myös Jerusalemin retki oli tehty ja käyty Tel Avivissakin. Ystäväni oli ollut reissussa poikansa kanssa ja heille oli sattunut tuuri: Jerusalem peittyi lumeen heidän siellä ollessaan ja lämmintäkin oli ollut korkeintaan kaksi astetta. He olivat Israelissa ensimmäistä kertaa ja lähteneet sinne suurinpiirtein sandaaleissa! Lumisohjossa he olivat kyllä rämpineet Itkumuurille asti. Sen jälkeen matka oli jatkunut Tel Aviviin, jossa oli ollut aurinkoista ja lämmintäkin 15 astetta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

P. tarjosi meille herkupalat juuri tekemästään purjosipulipiirakasta ja monenlaisia homejuustoja. C. oli leiponut maukkaan kakun ja saimme vielä israelilaista hunajaa maisteltavaksemme. Kuvassa on lautasellani tuo piirakkapala ja aitoa israelilaista hunajaa. Molemmat herkullista ja suussa  sulavaa.Hunaja on lautasellani siksi, että halusin maistaa sitä, mutta en laittaa kuumaan teeheni, koska hunaja pitää aina laittaa alle 37 asteeseen, etteivät vitamiinit ym. hienoudet tuhoudu...

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tässä vielä kuva iloisesta joukostamme, illan emäntä siitä puuttuu ja minäkin, koska otin kuvan. Hieman sumentelin kuvaa paikoin, koska en taaskaan muistanut kysyä, saanko laittaa heidän kuviaan blogiini. Tiedän, että hymyilevä Raiza ei tästä kuvasta pahastu. Tästä kuvasta on kyllä vaikea ketään oikeasti tunnistaa, mutta ei se haittaa. :)

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kivaa meillä oli ja iloitsimme toistemme seurasta. Hyvä seura ja hyvä ruoka, siinä on paljon onnen aineksia.

Viikontakaisia

Pe 13.4.2012

Tässä vielä lisää viime viikon juttuja eli jatkan siitä kellokeskiviikosta nyt kiirastortaille.
Suomessahan kiirastorstai on työpäivä, mutta onneksi minulla oli tuona päivänä vain kaksi tuntia yläasteen kuvista. Ehdin siis vaikka mitä ja sovimme Poolan kanssa, että hän hakee minut Kannelmäen asemalta puolen päivän jälkeen torstain kokoontumiseemme. Poola oli ollut polvileikkauksen jälkitarkastuksessa Peijaksessa. Oma polveni onneksi on parempi, mutta Poola oli vuoden vaihteen jälkeen polvileikkauksessa ja hänelle laitettiin jotain vioittuneen (vai sanoiko Poola: olemattomiin kuluneen) ruston paikalle. Muovia? En ole oikein selvillä mitä hänen polveensa laitettiin. Pitääpä tosiaan kysyä.

Kuva: © Marleena

Joka tapauksessa Poola haki minut autollaan, kun olin aurinkoa ottaen (Oli upea päivä ja aika lämmin. Ei ollut kuuma eikä kylmä. Tosin olin talvitakki päällä silloin vielä.) odotellut häntä tovin. Joskus kouluaikoina piti oikein metallipaperilla naamaan heijastellen ottaa rusketusta heti kun kevätaurinko näyttäytyi taivaalla. Nykyisin en enää semmoiseen "haaskaa" aikaani. ;D Ei kai ole hirveän terveellistäkään?

Uutiset Poolan polvesta olivat tosi yllättävät. Kirurgi ei ollut tyytyväinen tulokseen, koska Poolan polvi taipui vain 90 astetta. Lääkäri halusi humautuksessa väkisin taivuttaa Poolan polven pitemmälle, sillä polven tulisi taipua enemmän, jotain yli sata astetta. Tiedän kyllä mitä humautus tarkoittaa. Jasminelle tehtiin aikanaan sairaalassa usein erinäisiä toimenpiteitä humautuksen aikana; se on lievässä nukutuksessa. Poola ei kyllä ole asiasta lainkaan innostunut. Hän on jopa sanonut, ettei olisi mennyt lainkaan koko polvileikkaukseen, jos olisi tiennyt miten rankka juttu siitä tulee. Hän sanoo tuon kahden kolmen kuukauden aikana, jonka verran leikkauksesta on nyt kulunut, vanhentuneensa kymmenen vuotta! Ei ole pitkä aika siitä, kun Poola sai luopua kainalosauvoista ja pääsi taas ajamaan autoaan. Minua Poola on muutamia vuosia nuorempi. Olen iloinen, että oma polveni on viime kesältä sentään parantunut kohtalaisesti, vaikka ei nyt täysin kunnossa vielä olekaan.

Olemme Poolan kanssa entisiä työkavereita mainostoimistovuosiltani. Kokoonnumme porukalla Poolan luo joka toinen viikko. Leivoimme kiirastorstaina ison rahkatortun (piirakan?) tms., en muista sen nimeä. Resepti oli jostain K-marketin mainoksesta. En siis voi laittaa ohjetta tähän, koska en muista ohjeesta ehkä kaikkea. Pohjaksi laitoimme valmiin murotaikinan (pakaste) ja sekoitin rahkan joukkoon pari kananmunaa, sitruunamehua, tavallista sokeria ja vaniljasokeria. Siinä ne ainekset taisivat ollakin. Valmiin tortun koristelin persikkaviipaleilla ja tummilla viinirypäleillä. Hyvää tuli. Söin ison palan enkä välittänyt kaloreista. :D Ainut ongelma oli tortun irrottaminen korkeareunaisesta silikonivuoasta. Koska se ei onnistunut, jätimme luomuksen vuokaan.

Vain yksi ystävistämme, minun lisäkseni, ehti kiirastorstaina paikalle. Enpä ole ollut yökylässäkään aikoihin. mutta meillä riitti kuitenkin Poolan kanssa sen verran juttua, niin että jäin hänen luokseen yöksi ja aamulla menimme pitkänperjantain kokoukseen Saalemiin. Poolalla on iso lukaali käytössään, koska lapset ovat jo maailmalla ja miehestäkin tuli ero jokin aika sitten. Nyt hän tarvitsi alivuokralaisen.

Ystävien yllätyksiä! Hyvää ystävänvuotta!

Ke 15.2.2012

Kortteja, tekstiviestejä, halauksia ja vaikka mitä mukavaa ystävänpäivänä... Koulussa pukeuduimme punaiseen. Halauksia jaettiin ja kirjoitettiin punaiseen sydänkorttiin... Kiitos!

Kotona odotti yllätyskassi oveen ripustettuna... Sisällä iloinen suuri fleesehuopa Kaijulta.  Kiitos!

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Ystäväni olet vailla vertaa!

Olet raitis ilma kun sisällä nyhjään,
Olet täyte mun olooni ankeaan, tyhjään.

Olet huoltamo- palvelu vailla vertaa
polttoaine mun tankkini monta kertaa.

Olet kasvualusta, kuohkeinta multaa.
Olet kassaholvini puhdasta kultaa.

Olet maustehylly ja gourmet ruokaa
en täyty mä koskaan, vaan lisää tuokaa.

Olet kaunein uni, vaan totta kun herään,
marja, jonka mä syön ja yhä uudelleen kerään..

Tämän hauskan runon löysin  Pirkon blogista: Vaarinkukka

Ritvan blogista sain vielä blogiyllätyksen... Tämän tunnustuksen:

Kiitos!

Tunnustus tulee jakaa viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

Tässä he ovat:

Simpukka: Vierailla poluilla

Marimeri: Marin menot

Pia: Pian kuvablogi

Marita: Villasukat-blogi
Sirkkiksen Taidetta ja ajatuksia

Blogiystävyyttä tunnustuksen muodossa

Su 25.9.2011
Kiitos sylville! Sain häneltä tällaisen tunnustuksen ystävän lahjana:

"Ystävyys on akku elämän arjessa!"

"Ystävyys ja ystävät, myös kaikki blogiystävät, ne on vain niin elämän suola, ilo ja kaikkea millä ihminen pääsee jo pitkälle, vaikka elo muuten olisi kurjaa. Huolet tuntuvat pieniltä, varsinkin kun pieni ihminen löytää ystävyyden avaimet, niitä pitkään kaivattuaan. Täällä blogimaailmassa olen saanut tuon myös nähdä ja se tuntui NIIN hyvältä, kun ystäviä löytyy pienelle ihmiselle. Mieleni on keveä ja aurinkoinen, vaikka hetkeä aikaisemmin olin tuoliin lysähtänyt elon murheiden kasaannuttua. Sitä tämä elämä on...vuoristorataa" ♥

Tämän tunnustuksen halua ylläolevine saatesanoineen antaa seuraaville blogeille ja heidän kirjoittajilleen:

Appelsiinipuun alla, Taidetta ja ajatuksia, Sirkan Blogi (tai Sirkan kuvat) ja Seijastiinan mietteitä

Voit antaa tämän tunnustuksen eteenpäin, kenelle tahansa,ystävyyden osoituksena jos haluat mutta muista säännöt! Eli kerrot mistä olet tämän saanut jne...kyllä te tiedätte

HUOM! Kuvan saa tuikkivana täältä.

Kuvan teksti:

13., 14. ja 15. päivän kuvat

Lauantai 21.5.2011
Vaikka Bloggerissa on nyt jotain häikkää, laitan vielä lisää kuvia kuvahaasteeseen:

13. päivä: kuva parha(a/i)sta ystäv(ä/i)stäsi

14. päivä: kuva yhdestä lemppariperheenjäsenestäsi

15. päivä: kuva sinusta ja jostakusta jota rakastat

Ystävänpäivän viettoa vuonna 2011

Maanantaina 14.2.2011

Tämä ystävänpäivä oli vähän erikoisempi päivä elämässäni, sillä minulla oli treffit ystäväni Arjan kanssa, jota en ollut tavannut yli viiteen vuoteen! Tapasimme museossa, Hakasalmen huvilassa, jossa oli meneillään 70-lukua esittelevä näyttely. Kiersimme näyttelyä ja juttelimme yhteisestä valokuvausharrastuksestamme. Näpsäisin pari kännykkäkuvaa näyttelystä muistoksi. Lähtiessäni huomasin, ettei kuvia olisi saanutkaan ottaa. Kaikkihan on nykyisin kiellettyä, ellei se ole erikseen sallittua. Koska lehdistö kuitenkin aina saa yleensä kuvata, niin ei kai tämäkään nyt kauas lehtijutusta jää. ;D

EDIT: Tässä linkki näyttelyn valokuvien katseluun.

Näyttelyn päätteeksi päätimme mennä kaakaolle Kaakaopuuhun.

Matkalla kahvilaan ihailimme pakkaspäivän auringonlaskua. Pakkasta oli Helsingissä tänään noin 22 miinusastetta. Iltaa kohden ilma vielä kylmeni. Tätä kirjoittaessani taitaa olla jo 25 miinusastetta.

Tilasimme Talon kaakaon, jossa on 70 % kaakaota. Ehdimme jo hörpätä kupeistamme ja popsia talon ystävänpäivän kunniaksi tarjoamat belgialaiset suklaakonvehtit, ennen kuin otin tämän kuvan herkuttelustamme. (Tyhjässä kipossa pöydänkulmalla olivat ne ihanat talon tarjoamat suklaakonvehtit.) Törsäsimme myös päivän kunniaksi upeat belgialaiset suklaarasiat molemmille. Omani olen jo popsinutkin tyhjäksi. :D

Arja on innostunut sosiaalisesta yritystoiminnasta eikä se minustakaan mikään turha asia ole. Kun vihdoin lähdimme kotiin, huomasimme rupatelleemme peräti neljä tuntia! Päätimme tavata jatkossa hieman useammin.  :)

Free Myspace Graphics

Kuvahaaste, 7. kuva

Maanantai 7. helmikuuta

Jatkan kuvahaastelinjalla edelleen. Vuorossa on siis 7. kuva: Kuva jostakusta rakkaastani. Haluan laittaa tähän Puhin kuvan, rakkaan, uskollisen ystäväni kuvan. Puh nukkui pois viime lokakuun 3. päivänä 11-vuotiaana. Enemmän kuvia Puhista on Eläinmaailma-blogissani. Kuntoni on suoraan sanoen romahtanut sen jälkeen, kun Puh ei enää ole ollut minua ulkoiluttamassa. Neljä kuukautta on Puh ollut nyt poissa ja ikävöimme Puhia joka päivä.