Syyskuussa Helsingissä

Tiistai 11.9.2012

Parina yönä on ukkostanut ja salamoinut. En osaa sanoa, onko se tavallista vielä syyskuussa. Näin on kuitenkin viime aikoina tapahtunut. Melko lämmintäkin on, jotain 19 plusastetta. Itse en ole sairastumiseni takia näin syyskuun alettua päässyt vielä lainkaan nauttimaan syksyn tulosta. NAUTTIMAAN tosin on minun kohdallani väärä sana, sillä en nykyisin enää pidä syksystä. Joskus nuorena syksy oli mielivuodenaikani, nykyisin olen 100 %:sti KESÄihminen. Perjantaista sunnuntaihin olin yli 38 asteen kuumeessa ja kerkisin viikon sisällä käymään peräti neljä kertaa terveyskeskuksessa, sillä nykyisin sairauslomaa annetaan vain kaksi päivää kerrallaan, kun ennen sentään lääkärit antoivat kolme sairauslomapäivää ja monista töistä sai ennen olla kolme päivää poissakin ilman lääkärintodistusta. Nykyisin vaaditaan lääkärintodistus jo yhdestä poissaolopäivästä.

Se siitä, en tosin sano, että Karhago olisi hävitettävä ("Roomalainen poliitikko Cato vanhempi uskoi pohjoisafrikkalaisen Karthagon uhkaavan Rooman valta-asemaa Välimerellä, joten hän päätti aina puheensa samoin sanoin."  Historia), mutta syksyä voisi hieman lyhentää loppupäästä ja talven vetää pikakelauksella, jotta uusi kevät voisi taas pian koittaa. Ainakin pari ystävääni on tuskaillut klassiseen tyyliin kurkien lähtöä ja olisivat mielellään menneet kurkiauran mukana etelään.

Sinnittelen läpi tätä epäoloani (luin tosin äsken kamalia juttuja mm. mykoplasmainfektioista, joka on pitkällinen flunssanoireita aiheuttava sairaus ja jota toistaiseksi itselläni ei ole onneksi todettu) ja toivon pian toipuvani. Inhottava kuumeiluni on pitänyt minut sängynpohjalla jo liian pitkään. Sairauslomaa minulla on vielä huominen päivä. Eilen sain tosiaan sairauslomaa lisää kolme päivää, muutenhan lääkärissä on pitänyt ravata joka toinen päivä. Jos tämä pöpö ei pian hellitä, istun terveyskeskuksen odotushuoneessa taas ylihuomenna. Ainakin lääkärit ja sairaanhoitajat työllistyvät hyvin tällä kaksi päivää sairaslomaa -systeemillä.

 Kuva: © Marleena

Päätin tässä ihmetellä Helsingin monikulttuurisuutta, kun apteekkireissuilta palatessa näin taas noita mamuja vähän joka puolella. Harva kaupanmyyjä tai -kassa on enää suomalainen. Yleensä ko. henkilö on eestiläinen tai venäläinen kuten koulunkäyntiavustajatkin ja yhä useammat opettajat. Koulussa oppilaat usein utelevat, mistä maasta minä olen Suomeen muuttanut ja mitä "rotua" olen. :) Oppilaiden enemmistö alkaa olla mamujen lapsia.

Pikkutytöllä kuten äidilläänkin on kastin merkki
otassaan. Kuva: © Marleena

Harva bussikuski osaa enää suomea kunnolla saati tietää, missä on se pysäkki, jolla matkustaja haluaisi jäädä pois.  Ravintolat, pizzeriat yms. ruokapaikat ovat mikä minkäkin värisen ja näköisen pitäjän omistama ja henkilökunta turkkilaisista intialaisiin ja kiinalaisiin. Naapurini sinnittelee pian kai kaksikymmentä vuotta Suomessa asuneena sitä, ettei saa Suomen kansalaisuutta, koska ei ehkä läpäise kielikoetta. Hänellä olisi kyllä ollut aikaa opiskella suomeakin kunnolla, kuten alakerran somalinaisellakin, joka nyt odottaa neljättä lastaan. Kotonaan he puhuvat vain äidinkieltään, vaikka lapset perheessä osaavat suomea monesti sangen hyvin ja voisivat tavallaan opettaa vanhempiaankin, jos aikuiset tosiaan haluaisivat oppia puhumaan suomea.

 Intialaine nainen ja lapsi? Molemmilla kastin merkki otsassa. Kuva: © Marleena

Läheisellä kentällä pelaa sählyä tai jotain sinnepäin parikymmentä mustaa poikaa. Joukossa näkyy sentään kaksi valkoihoistakin, hekin luultavasti Eestistä tai Venäjältä. Mustia pikkutyttöjä kaapuhuiveissaan on kokoontunut kikattamaan ryhmissä. Muutamasta pihamme vaaleaihoisesta pikkutytöstä vain yhdellä on suomalainen isä, äiti on vaaleaihoinen, mutta jostain muualta Suomeen muuttanut. Muiden tyttöjen sukutausta on Eestistä ja/tai Venäjältä.

 Kuva: © Marleena

Joskus tuntuu, että monet maahanmuuttajat eivät haluakaan sopeutua, vaan oikein korostavat erilaisuuttaan, mitä en pidä joka suhteessa hyvänä asiana. Musliminaiset oikein tyrkyttävät omaa uskontoaan jakamalla suomeksi painatettuja esitteitä. Talossamme asuva somalinainen kulki ennen todella kauniissa afrikkalaisissa asuissa. Nyt hänkin on siirtynyt kannattamaan tuota naisia alistavaa miesten uskontoa ja vaihtanut asunsa tummiin kaapuihin.

Joskus ajattelin, että monikulttuurisuus on todella mielenkiintoinen ja hyvä asia, mutta on siinä omat ongelmansa kieltämättä. Vaikein on varmaan tuo uskontopuoli. Nyt kun Suomen luterilainen kirkko on lähtenyt sodomian kannattajaksi ja hylännyt Raamatun ohjenuoranaan, niin kaikenlaiset uskonnot saavat tulta Suomen maaperässä. Vaistoan tuolla alueella lisää ongelmia. Kouluissahan nuo ristiriidat ovat kyteneet jo pitkään. Kun talous koko maassa heikkenee ja hyvinvoinnin siivut jakautuvat yhä harvemmille, uskonnosta tulee monille yhä vahvempi rajojen vetäjä ja jopa lupa väkivaltaan. Usko Jeesukseen ei kannata väkivaltaa, mutta monien muiden uskontojen kannattajat pitävät väkivaltaa oikeutenaan.

./\_¸_/\.
(=•_•= )♥ Haleja kaikille ♥
ღ♥*♥ღ.•*¨) ¸.•*¨)
.(")_(") (¸.•* (¸.•*¨*♥