Arkea, juhlaa ja unelmia: joulu

Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

Joulun yllätys

To 25.12.2014 Luminen joulu Helsingissä ja -15 astetta pakkasta

Joulun aika on jotain erikoista. Varsinkin lapsuudessa. Mutta kyllä aikuisenakin. Jeesuksen syntymäjuhla on ilon juhla.

Ruuhkavuosina ei oikein ehtinyt valmistautua jouluun kovin tunnelmoiden. Yhtäkkiä aatto vain oli siinä ja hetken aikaa oli vapaata töistä. Jotain sentään piti yrittää kotonakin, kun lapsi oli pieni. Äidin vielä eläessä monet joulut oltiin perheenä hänen luonaan. Kultainen, aina positiivinen äitini jaksoi puuhata meille kystä kyllä ja oli iloinen, kun tulimme kaikki aattona hänen luokseen. Oli joulukuusi ja jouluruokaa, kynttilöiden tuiketta ja hyvää mieltä. Ihania muistoja. Äitini ja tyttäreni ovat jo Taivaan kodissa, jossa toivon jonain päivänä heidät ja monet muutkin edeltä menneet tapaavani.

Opiskeluvuosina ja ensimmäisinä työssäolovuosina halusin jopa joulua pakoon. Piti sijoittaa joku matka tuohon joulun ja uudenvuoden seutuun. Tuli reissattua maailmalla siellä ja täällä. Israelissa, sen ajan Tsekkoslovakiassa, Neuvostoliitossa, Ruotsissa, missä milloinkin. Enää en niinkään kaipaa joulumatkoja lähteäkseni ns. joulua pakoon. Muuten kyllä jouluaika on suotuisaa matkusteluunkin. Vaihtelua arkeen. Tänä vuonna autoretkeilimme ystäväni kanssa lapsuuteni ja nuoruuteni maisemiin Turkuun, Raisioon ja Naantaliin. Siitä ehkä seuraavassa postauksessa.

Tällä kertaa kerron kuitenkin Satu Koon minulle järjestämästä jouluyllätyksestä: Voitin hänen blogiarvonnastaan kauniin kynttilän! Me aikuiset emme saa jouluna paljoakaan lahjoja, minä sain tänä jouluna kaksi: suklaarasian ystävältäni Jaanalta ja Sadulta tämän kynttilän! Kiitos!

Kuva on Sadun blogista. Nyt odottelen mielenkiinnolla postia! Monet kiitokset etukäteen!

Aattoillan rauhaa teille kaikille!

Helsinki keskiviikkona 24.12.2014

Saimme jälleen valkean joulun Helsinkiinkin. Tämän kuvan otin eilen:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Minä en kaipaa lunta, mutta monet tuo luminen joulu ilmeisesti tekee onnelliseksi.

Kaikille blogini lukijoille toivotan terveyttä ja ihania joulupäiviä!

Joulukortteja ja pikkujoulua

Pe 12.12.2014

Lähikaupan hedelmien joukossa oli pari klementiiniä kiinni pienessä oksanpätkässä lehtineen. Se oli niin ilahduttavan näköistä tämän pimeimmän ajan keskellä, että ilman muuta ostin juuri ne klementiinit (EDIT: ei siis mandariinit)! Kesää ikävöiden tietysti!

(EDIT: Huomasin, että hintalapussa luki klementiini eikä mandariini, joten siksi tämä korjaus! Minä en kyllä erota toisistaan mandariineja, satsuumia ja klementiinejä!)

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Vaikka kohtahan on kesä, koska jo ollaan melkein joulussa, kun tuntui, että juuri äsken oli vielä elokuu. Eiköhän kevät ja kesäkin tule taas hujauksessa, kunhan päästään tammikuuhun!

Tänään oli joulukorttien viimeinen postituspäivä, jos aikoi laitaa ne joulumerkin 0,75 e hinnalla matkaan. Yhden punaisen kuorellisen tänään sitten tehtailinkin. Vaan vielä on tarkoitus laittaa matkaan muutama kortti, kunhan löydän niihin oikeat osoitetiedot.

Kumma, miten joulukorttien kirjoittaminenkin jää aina viime tinkaan, jos ne nyt yleensäkään saan kirjoitettua. Monena vuonna joulutervehdykset ovat lähteneet tekstiviestinä tai sähköpostina. Tänä vuonna olen yrittänyt ryhdistäytyä ja kirjoittaa oikeat paperiset joulukortit, vaan eipä ollutkaan kaikkien osoitteet noin vain esiin otettavissa. Onneksi lähin postilaatikko tyhjennetään vasta maanantaina, joten saan ne viikonlopun aikana toivottavasti vielä punaisessa kuoressa lähtökuntoon. Jossen, niin ykköspostina ne ehtivät vielä aivan hyvin jouluksi, vaikka laittaisin ne myöhemminkin ensi viikolla. Ehkä vielä seuraavanakin maanantaina lähetetyt menevät ykköspostissa jouluksi perille.

Tänään oli talomme kerhohuoneessa Talotoimikunnan järjestämä pikkujoulutilaisuus. Tarjolla oli herkkua jos minkämoista: ihanaa täytekakkua, sydämenmuotoisia joulutorttuja, piparkakkuja, viinirypäleitä ja mandariineja, kahvia ja glögiä sekä jouluista riisipuuroa!

Lautaselleni laitettiin niin valtava annos joulupuuroa voisilmän ja kanelin kanssa, etten muista sellaista aikoihin syöneeni. En kehdannut sitä jättääkään, joten kyllä oli vatsa täynnä kotiin tullessa, kun totta kai piti maistaa muitakin herkkuja. :)

Hyvää tapaninpäivää!

Ke 26.12.2012

"Antti joulun aloittaa,
Tuomas tupaan taluttaa,
Kari kuuset karistaa
ja Nuutti juhlat lopettaa."

Tällaisena päivänä muistelen isoisääni ja lapsuuttani, jonka vietin mummolassa. Olin 2 ja 1/2 -vuotiaasta isovanhempieni hoidossa yhtä vuotta lukuunottamatta aina 7-vuotiaaksi asti maaseudulla, kun vanhempani olivat töissä ja sitten rakensivat rintamamiestaloa.

Tapaninpäivään kuuluivat aikoinaan rekiajelut. Joulunpyhinä ei kylässä käyty, vain anivarhain joulukirkossa vielä minunkin lapsuudessani. Tapaninpäivänä vasta kyläiltiin.

Muistelen, miten isoisäni kyydissä olin reessäkin monta kertaa. Rekeä veti aina hepoista toinen, Lotta tai Sirkka. Lumi pöllysi ja lensi hevosen kavioista joskus rekeenkin.

"Tapaninpäivä on Pyhän Stefanuksen muistopäivä ja se on ollut myös hevosten ja hevosmiesten päivä. Tapani oli hevosten suojeluspyhimys. Kantelettaressa kerrotaan Tahvanus tallirengistä ja Ruotsissa lauletaan Staffan var en stalledräng.Tapaniin kuuluvat rekiretket ja iloiset vierailut."

"Tapaninpäivä, yleisen juhla- ja vapaapäivänä vietettävä toinen joulupäivä, jonka vietto Pohjoismaissa on alun perin perustunut pakanallisen Frey-jumalan palvontaan liityneen hevosjuhlan ja kristillisen kirkon ensimmäisen marttyyrin Stefanuksen muistopäivän yhteensulautumiseen."Juhlapäivät

Jos Kulkuset ja Rekiretki eivät näy, niin linkit Youtubeen ovat

http://youtu.be/SXVuSgRGJ3k
http://youtu.be/rX4vbmnrZ6Q

"Tapaninpäivä tuo joulun herkkiin tunnelmiin vakavia sävyjä. Silloin puhutaan kirkoissa Kristuksen todistajista, joista monet maksoivat alkukirkon aikana uskostaan hengellään. Kristittyjen vainot eivät ole tuntemattomia tänäkään päivänä." (Lähde: Vantaan Laurin arkisto)

Helsingissä on talvi

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Pe 7.12.2012

Yhdessä vuorokaudessa viime viikolla tuli monta kymmentä senttiä lunta ja sitten lunta on tiputellut hieman lisääkin.

Tässä kuvia lumimyrskystä 30.11.12, jolloin lunta tuli kerralla ehkä jopa 40 cm (Luin tuon luvun jostain). Tässäkin kuvassa näkyvät lumiröykkiöt ovat syntyneet vuorokaudessa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuulin, että Suomenlahdella olivat aallot olleet jopa noin 9,5 metriä korkeita. Paikoin myrskyn hieman vaimennuttua näytti ihan kauniiltakin:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Pikkujoulujakin on ollut muutama. Välillä on saatu hengen ja sielun ravintoa, välillä vatsan herkkuja ja välillä jopa molempia. Tässä herkkulautanen yksiltä pikkujouluilta (Annoksen nimeä en muista, mutta maukasta oli):

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Olen seurakunnassa auttelemassa kirjamyynnissä ja meille vapaaehtoisille tarjottiin Rossossa nämä herkut (jokainen sai valita, mitä otti). Jälkiruoka oli myös todella hyvää. Kaiken lisäksi se tarjottiin melkein pesuvadin kokoisessa astiassa ja lusikkakin oli normaalikokoinen keittolusikka!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tässä kuvia työpaikan pikkujoulusta, joka tarjottiin joulupullan ja glögin kera:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tämä UMON konsertti ja Maarit Hurmerinnan laulut tarjottiin meille Aleksanterin teatterissa hienoissa puitteissa, sillä Aleksanterin teatteri on vanha oopperatalo Bulevardilla. Olen tosiaan käynyt 70-luvulla siellä kuulemassa italiaksi laulettua oopperaa. Olisiko ollut Taikahuilu? Tuon oopperaelämyksen minulle tarjosi silloin Suomessa asunut italialainen ystäväni Claudio, joka nykyisin asuu jälleen Italiassa ja on sieltä muuttamassa vaimonsa kanssa Argentiinaan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Marraskuun loppupuoli ja joulukuun alku on tosiaan ollut jo sangen mielenkiintoista aikaa, vaikka myös sangen väsyttävää. Mitä kaikkea vielä tämä joulukuu pitääkään sisällään, ei voi kuin arvailla. Paljon tapahtumia ainakin verrattuna joihinkin muihin kuukausiin.

Rauhallista jouluaikaa ja antoisaa loppuvuotta kaikenkaikkiaan teille jokaiselle!

Jouluisia piirroksiani

Ti 17.7.2012

Nyt kesän pitäisi olla parhaimmillaan, mutta taivas on harmaa ja sataa. Lämmintä on noin 15 – 17 astetta ja oikeastaan kunnon lämpöistä kesää ei ole vielä ollutkaan.

Sopiva aika järjestellä tavaroitaan ja selata vaikka vanhoja piirroksiaan. Tein joskus Koululainen-lehteen enemmänkin kuvituksia. Käteen osui joululehti, johon tein pieniä kissa- ja hiiri-aiheisia vinjettejä yms.

Kissavaari lueskelee © Marleena

Piirroksissani kissat ja hiiret puuhailevat tonttulakki päässä kotoisia puuhiaan. Vaikka tietysti satukissat ja satuhiiret. :D

Kissamuori on leningintekopuuhissa © Marleena

Hiiret kurkkivat kiikareineen, olisiko jotain makoisaa tarjolla. Joululahjojako se yksi kissoista vielä askartelee? Hiirenpää-avaimenrengasta kuitenkin.

Joskus pienet nokosetkaan eivät ole pahitteeksi.

Mitähän muuta keksittäisiin noita kesäsäitä ja heinäkuun helteitä odotellessa?

Joululahjoja

Ke 28.12.2011

Joulu on lahjojen aikaa. Tänä vuonna sain hienoja lahjoja:

Kuva: © Marleena

Uudet mustat nahkanilkkurit. Sopivasti korkoa: ei liikaa eikä liian vähän. Ja kävelylenkeille tarrakiinnityksellä uudet Eccot:

Kuva: © Marleena

Näyttävät tosin hieman kömpelöiltä, mutta ovat tosi hyvät jalassa pitkisten kanssa.
Kävin valitsemassa kengät itse ja päädyin mustiin. Oikeastaan rahaa oli vain yksiin kenkiin eli max 150 euroa, mutta sain nilkkurit 64 eurolla, jäännöspari. Kauppias sanoi, että harvalle mahtuvat 37-numeroiset, joten minulla oli onnea. Eccoihinkin jäi vielä rahaa, ne maksoivat 75 euroa.

Sitten sain taskukalenterin, viininpunaista nahkaa. Minulle tuli nimipäivälahjana Kotiliesi tämän vuoden loppuun ja kalenterin sain sen vuoksi. Vaikka kalenteri tuli Kotilieden kylkiäisenä, niin lahja se on ja tuli sopivasti juuri jouluksi.

Ja lisäksi sain vielä lehden vuosikerran. Oikeastaan voitin tuon lehden jostain kilpailusta, mutta kun tammikuun numero tipahti postiluukusta juuri jouluksi, niin kyllä tuon palkinnon voi laskea mukaan joululahjoihin!

Kiitollisin mielin toivottelen hyviä välipäiviä kaikille!

PS. Eilen oli muuten Helsingissä lämmintä: Kaisaniemessä mitattiin 9,9 plusastetta! Siis noin +10 astetta! Tänään on ollut jo melkein nollassa ja ehkä asteen verran pakkastakin.

Vaarallisia tulileikkejä lapsityövoimalla Narinkkatorilla

Ti 27.12.2011

Perjantaina 16.12.2011, kun osuimme K:n kanssa Narinkkatorile lapsille järjestetyille messuille, ällistyin kovin tästä siellä esitetystä ohjelmanumerosta, joten säästin tämän erilliseen postaukseen, vaikka muuten kirjoitinkin kuvien kanssa jo noista messuista torstaina 22.12.2011
Jouluista markkinatouhua.
http://arjenaarteita.blogspot.com/2011/12/jouluista-markkinahulinaa.html

Vierasmaalaisen näköinen ryhmä (ainakin aikuiset eivät näyttäneet suomalaisilta) esiintyi näyttävällä tuliohjelmalla kuuden aikoihin illalla Narinkkatorin messuilla ja esiintyjien joukossa oli kaksi lasta, jotka vaikuttivat alle kymmenvuotiailta, alaikäisiä lapset olivat joka tapauksessa.

Maassa oli ilmeisesti kaasuputkia, joissa oli aukkoja, joissa paloi tuli. Yksi miehistä rummutti ja pari miestä heilui tulipuikkojen kanssa. Myös lapsilla oli käsissään vastaavat tulipuikot tai tulisoihdut. Tuli oli aitoa ja näytti pimeässä hyvinkin jännittävältä.

Kuvat: ©Marleena

Meteli ja sähinä oli valtava. Ei siinä mitään, mutta nuo pienet lapset hyppivät noiden tulipisteiden keskellä heilutellen käsissään tulisoihtujaan. Heidän vaatetuksensa näytti olevan normaaleja lasten vaatteita. Siis keinokuituja, jotka lehahtavat täyteen liekkiin samantien, jos tuli koskettaa niitä. Entä jos lapset olisivat putkien yli hyppiessään kompastuneet ja kaatuneet tuleen? Katsojien joukossa oli paljon lapsia. Minusta tuollainen tulella leikkiminen ei ole lasten puuhaa, eikä anna hyvää esimerkkiä katseleville lapsille. En sanoisi mitään, jos kaikki esiintyjät olisivat olleet aikuisia. Onko luvallista käyttää lapsia tämmöisessä esityksessä? He olivat täydessä työssä ja vaarallisessa työssä kaiken lisäksi.

Luulisi jo, että Suomen lainsäädäntö puuttuisi tällaiseen lasten käyttämiseen tämän tapaisissa esityksissä. Olivatko edes varotoimenpiteet ryhmällä hallussa? Entä jos jotain olisi sattunut?

Flunssaisia ajatuksia Ylestä ja elämästä ;)

Kuva:© Marleena

Maanantai tapaninpäivä 26.12.2011

Niin se meni sitten taas kerran joulukin. Kuvittelin jopa paranevani flunssasata jouluksi, kun aloitin sairastelun ajoissa eli viikkoa ennen jouluaattoa, vaan eipä vain. Aatonaattona kävin sentään kaupassa hakemassa jotain muonaa. Ehkä olisi pitänyt raahautua terveysasemalle, mutten jaksanut.

Vietinkin sitten koko joulun Heli Laaksosen ohjeitten tapaan Joulupatjalla:

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja –eläinten kans.

5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine

on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

-Heli Laaksonen-

Tosin tarkemmin sanottuna omassa petissäni omalla patjalla seuranani tosin vain lempieläimeni Mikku-kissa, ei kaukosäädintä (koska minulla ei täällä kaupungissa ole televisiota), ei kirjojakaan (lukuhaluton olo). Ovi kyllä lukossa, siis ulko-ovi kuten yleensäkin, puhelin melkein koko ajan äänettämällä, jonkin verran ruokaa, tyynyjä ja läppäri.

Yskiskellen soitin pari pakollista puhelua. Erehdyin vielä unenpöpperössä vastaamaan yhden kaukaisen ystävän puheluun ennen kuin älysin laittaa kännykän äänettömälle. Tämä ystäväni oli ääneni vuoksi ehdottomasti sitä mieltä, että minun pitäisi heti lähteä lääkäriin, sillä hän arvioi minulla olevan vähintään keuhkoputkentulehduksen (ja keuhkokuume tulossa). Oman arvioni mukaan en jaksanut suorittaa kyseistä operaatiota jouluaattona, joten siirsin asian pyhien jälkeiseen aikaan. Eli jos huomennakin olen omasta mielestäni lääkäriä vaille, niin sinne sitten. Kaupassa on ainakin pakko käydä, kun muonavarasto sisältää enää suunnilleen sen, mitä kuvassa näkyy. Siis mustaviinimarjamehua, piparkakkuja ja flunssalääkettä.

TV-sarjasta Ylpeys ja ennakkoluulo

Enimmäkseen kyllä olen vain nukkunut. Kuumetta en ole viitsinyt mitata. Yle Areenasta katsoin sentään koko kuuden jakson sarjan Jane Austenin romaanista Ylpeys ja ennakkoluulo. Kolme ensimmäistä jaksoa olivat tylsiä, pelkkää tyhjänpäiväistä ylellistä joutavuutta ja säätyläisten joutenoloa, kolmessa viimeisessä jaksossa oli jotain kiinnostavaakin. Toinen päähenkilöistä oli näyttelijä Colin Firth, josta pidin erityisesti elokuvassa Kuninkaan puhe. Naispääosan esittäjän kestohymy kolmessa ensimmäisessä sarjassa alkoi kyllä jo kyllästyttää, vaikka Jennifer Ehle osaa näytelläkin. Kannattaa katsoa, jos Jane Austen kiinnostaa. Katseluaikaa on vielä 5 vuorokautta: http://yle.fi/ohjelmat/432558

http://areena.yle.fi/video/1324805046597 (6 vuorokautta?)

Täältä voi lukea kyseisestä sarjasta lisää: http://saraseeeni.blogspot.com/2010/01/ylpeys-ja-ennakkoluulo.html

Jonkinlaisina sarjoina tai elokuvasovituksina olen tuon kirjan dramatisoinnin nähnyt monta kertaa, en kuitenkaan tätä tv-sarjaa, vaikka sekin on mennyt televisiossa jo aikaisemmin.

Tuotanto: BBC

O: Simon Langton

N: Jennifer Ehle, Colin Firth, Adrian Lukis, Alison Steadman, Benjamin Whitrow, Susannah Harker, Julia Sawalha, Lucy Briers, Polly Maberly, Crispin Bonham-Carte, Anna Chancellor.

http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/ylpeys-ja-ennakkoluulo

Minullahan ei ole televisiota ja Yle Arenastakaan en ole oikeastaan mitään katsellut ennen kuin nyt kuluvana syksynä jotain joskus. No, lupamaksukin räpsähtää veroina kaikille Suomen kansalaisille vuonna 2013, joten voin jo siis hyvällä omallatunnolla sitten katsella tietokoneenkin kautta tv-ohjelmia niin paljon kuin huvittaa (yleensä se on ollut noin kerran kuukaudessa), koska tuskin vuonna 2013 katson sen enempää. Jos mietin tämän vuoden katselujani, niin olen kaiketi katsonut yhden ohjelman tai 1,5 ohjelmaa korkeintaan kuukautta kohti kuluneena vuonna.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/12/1461201/yle-vero-sai-hyvaksynnan---voimaan-2013

En olisi tarvinnut tv:tä, koska nykyisin saa elokuvan kuin elokuvan ostaa dvd:nä, melko pian uudetkin. Ja elokuvateatterissakin on välillä mukava käydä. En välitä uutisista, en säätiedotuksista, en dokumenteista, joten olisin mieluummin nähnyt, että Yle Areenakin olisi muuttunut maksulliseksi ja jos olisin sitten halunnut sitä käyttää, olisin maksanut siitä. Valvonta ei olisi ollut vaikeaa, jos olisi otettu maksullinen kanava-systeemi käyttöön Yle-ohjelmissakin.

Mielestäni on väärin, että jokainen maksaa ylemaksun, vaikka se on muka porrastettu tulojen mukaiseksi. Siis perhe, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä ja tienaavat tuon vaaditun 20 000 vuodessa, maksavat kumpikin täyden 140 euroa ja jos vielä joku lapsistakin asuu vielä samassa kodissa ja tienaa saman verran, niin häneltäkin menee tuo 140 euroa veroina.

En usko, että pakollinen ylevero lisää omaa TV-katseluani erityisemmin. Ehkä kuitenkin alan taas katsoa Sydämen asialla -sarjaa silloin tällöin (kun kerran on pakko maksaakin). Se meni usein juuri siihen aikaan, kun odottelimme tytön kanssa eristyshuoneessa hänen hoitojensa alkamista. Sairaalassa ei ollut muuta tekemistä, siis minulla, odotellessani tyttöä, kuin katsella TV:tä. Ei niissä paineissa mitään järkevää jaksanut tehdä, ei edes lukea kirjoja. Korkeintaan ratkoin sudokuja.

TV-katselu ei kuitenkaan kauheasti kiinnosta, joten tuntuu kummalliselta, että se on nyt tavallaan pakollista, koska siitä joutuu maksamaan. Ylimääräinen korvamerkitty vero. Ei luulisi olevan vapaan maan touhuja. Maksamme tosin teitten kunnossapidosta, koululaitoksen ylläpidosta jne. Mutta ne sisältyvät maksamiimme veroihin. Nyt tulee lisäveroa useimmille toistasataa euroa! Se on kova veronkorotus useimmille (ainakin minulle ja varsinkin, kun on maksettava asiasta, jota en lainkaan tarvitse ).

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/12/1461201/yle-vero-sai-hyvaksynnan---voimaan-2013

Mihin Yle tarvitsee noin paljon rahaa? TV:n tullessa Suomeen 1950-luvulla ei ollut kuin yksi kanava ja henkilökuntaakin hieman vähemmän. Mitä Suomi tekee valtaisalla Ylellä? Mitä teemme lukuisilla TV-kanavilla? Miksi pitää olla kaikkien YLE? Laatu ylös, ylimääräiset porukat ulos!

"Yle-verolla on tarkoitus kerätä vuonna 2013 Ylelle yksityisiltä henkilöiltä 480 miljoonaa euroa ja yrityksiltä 22 miljoonaa euroa, eli yhteensä 502 miljoonaa euroa."
(MTV3)

JOS KAIKKIEN PITÄÄ MAKSAA, MAKSAKOOT SITTEN SUURITULOISET ENEMMÄN! Mutta ei kyllä tämän taulukon mukaan siltä näytä. :)

Suloista joulua kaikille!

Perjantaina jouluaatonaattona 23.12.2011

Kuva: © Marleena

Me käymme joulun viettohon (Sävel Hans Turunen, sanat Mauno Isola)

Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?

Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin,

nuo rikkaan täyttää aatokset, ja mielen köyhänkin:

Suun ruoka, juoma, meno muu. Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.

Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää;

me kylmin käymme sydämin, laps’ sivuun vain jos jää.

Me lahjat jaamme runsahat, laps’ tyhjät kätes ihanat.

Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo,
veisimme kullan, mirhamin tuon rakkaan lapsen luo,
niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen.

Ihanaa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa!

Jouluista markkinahulinaa

To 22.12.2011
Viime viikonloppuna perjantaina 16.12.2011 töitten jälkeen kävimme K:n kanssa Narinkkatorilla, jossa oli menossa lapsille tarkoitettua markkinahulinaa. Sinnittelin alkavan flunssan tuntemuksissa, mutta jaksoin sentään kierrellä vähän aikaa. Söimme kanelilla maustettua joulupuuroa ja käväisimme vielä pitsa- ja Coca cola -maistiaisillakin Kampin ostoskeskuksessa. Paljon oli ihmisiä liikkeellä näissäkin tapahtumissa.