Arkea, juhlaa ja unelmia: lokakuuta 2012

Ihanaa, lauantai!

La 27.10.2012

Lauantai ja kiireinen rankka viikko takana. Saa hetken huokaista! Tosin oma huusholli kyllä vaatisi taas enemmän kuin huomiota!

Parin päivän järkytys ilmastonmuutoksesta kotinurkilla! Lunta! Kylmää! HUI! Kaduilla näkymät olivat samat kaikenväristen autojen hartioilla.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Maahan en olisi halunnut katsoa lainkaan, kun töistä lähtiessä paikat olivat yhtä viileät kuin aamullakin:

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Ja jos lunta ei näkynyt, niin ainakin valtava lehtimatto kertoi kesän taas kerran jääneen auttamattomasti taakse.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Kouluaikoina rakastin syksyä väreineen ja koulun alkamista. Nyt syksy väreineen saa mieleni apeaksi ja koska koulu on työmaani, sen alkaminen ei lainkaan innosta. :) Tykkään nykyisin viikonlopuista ja lomista. Ihmisen degeneraatio! Tai ehkä vain minun. ;D

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Äänestääkin kannattaa nyt, jos kunnan asiat ovat Sinulle tärkeitä! Ja vaikka eivät olisikaan. Nyt Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mikä puolue saa eniten vaikutusvaltaa kunnassasi.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Älä kulje vaikutusmahdollisuutesi ohi.

Myös ystävääni Paulaa saa äänestää, jos vaikutusalueesi on Helsinki:

Paulan löydät KD:n riveistä.

Ja jouluun on enää 59 päivää!

Juhlaa

Ti 23.10.2012

Maanantai-iltana vietimme kahden vapaaehtoistyöntekijän synttäreitä Israel-illassamme, joka yleensä on seurakunnan alasalissa. Niin tälläkin kertaa. Tarjolla oli kahvia, teetä ja mehua sekä täytekakkua ja muuta makeaa. Toinen synttärisankari täytti 80-vuotta ja toinen 60-vuotta.

Kuva: © Marja-Leena

Koko illan ohjelma oli näiden syntymäpäiväsankarien ympäriltä. Tuo 8-kymppinen rautarouva on ollut myös monta kertaa vapaaehtoistyössä Israelissa ja 6-kymppinen vetää Israel-iltojen ryhmää, joten pääaiheessa pysyttiin hyvin.

Kuva: © Marja-Leena

Paikalla oli väkeä sopivasti, tarjoilut riittivät hyvin ja ohjelma oli mielenkiintoinen. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten joku on vielä 80-vuotiaana erittäin hyvässä kunnossa ja täydessä työn touhussa, vaikka hän on käynyt syöpähoidotkin läpi. Viisivuotistarkastuksesta on vielä yksi kerta jäljellä.

Kuva: © Marja-Leena

Nämä liput ja kynttelikkö meillä on aina esillä ja Israel-illoissa puhujapönttö näyttää maanantai-iltaisin aina tältä:

Kuva: © Marja-Leena

Tänään esillä oli kuitenkin paljon esineitä, joita tavallisesti ei ole nähtävillä. Syntymäpäiväjuhlien takia oli myös paljon mm. kukkia.

Kuva: © Marja-Leena

Useimmat nyt esillä olleista esineistä lienevät jonkun matkamuistoja.

Kuva: © Marja-Leena

Eteisestä saattoi ostaa Kuolleenmeren tuotteita, joita silloin tällöin yksi yrittäjätyttö käy myymässä. Hän antaa 30% myynnistään seurakunnan Israel-työhön.

Kuva: © Marja-Leena

Korttikirjeenvaihdosta

Ma 22.10.2012

Ennen kuin unohdan, että lupasin laittaa blogiini korttikirjeenvaihdosta, vai pitäisikö sanoa 'korttivaihdosta' ?, enivei, laitan tähän tänä syksynä saamistani korteista kuvat:

Anna-Maijalta sain tämän nalle-kortin jo jokin aika sitten. Keräilen nukke- ja nallekortteja ja yleensäkin leikkikaluaihetta. Minullahan on tuo haave omasta lelumuseosta vielä takaraivossa. :)

Uppikselta sain tämän Espanja-kortin aika äskettäin. (Sorry! Tämä kuva on niin huono, että minun pian otettava tilalle kunnon kuva!)

Tosiaan kuvat ovat aika huonoja, koska olen ottanut ne uusimmalla kännykälläni, jossa on tosi huono kamera. Vaihdan tänne paremmat kuvat, kun kerkiän.

Korttikirjeenvaihto sopii minunlaiselleni hektistä elämää elävälle taaplaajalle paremmin kuin oikeiden kirjeiden kirjoittaminen. Alan harrastaa kirjeiden kirjoittamista taas sitten, kun muutan maalle jHs ja olen oikeasti eläkkeellä. :) Kouluaikana minulla oli paljon kirjeystäviä ympäri maailmaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

Muistopäivän sunnuntaiklassikko

Su 21.10.2012

Kuva: © Jukka

Tänään on äitini syntymäpäivä. Hänellä tulisi täyteen 87 vuotta, jos hän vielä olisi keskuudessamme viettämässä syntymäpäiväänsä. Kuvassa äitini Riki-kissan kanssa. Äidistäni olen kirjoittanut vanhassa blogissani täällä ja täälläkin hiukan.

Tämän päivän kunniaksi olen valinnut äitini mielimusiikkia. Äitini piti mm. Luciano Pavarottin esityksistä. Äitini muistoksi nyt Una Furtiva Lagrima:

http://youtu.be/Fh2Vh8jwyQA

Lisää sunnuntaiklassikkoja täällä ja aikaisemmat täällä.

Mietteitä kuluneelta viikolta

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

La 20.10.2012

Viikko jälleen takana. Kun katselee taaksepäin näitä muutamia päiviä, voi todeta vain ja onneksi myös, että mitään merkittävää ja kummallista ei ole tapahtunut. Poimin tähän paloja tapahtumista:

Sunnuntaina ilmoittauduin mukaan uuteen vapaaehtoistehtävään seurakunnassa, mutta en pääse ensimmäiseen kokoontumiseen, koska olen silloin soluun liittyvällä kurssilla.

Maanantain koulutunnit menivät mukavasti. Ei mitään pahempaa yläasteikäisten häiriköintiä. Jos ei ota huomioon M:n jatkuvasti pöydälle nostamiaan pitkiä tytön sääriä eikä poikien salaa surffailua peleissä ja tyttöjen Facebookiin kurkkailua tietokoneluokassa aina kun silmä vältti, kun piti luoda henkilökuva kirjailijasta Wordilla.

Tiistaina seurakunnassa käymäni soluun liittyvä kurssi eteni normaaliin tapaan; enää yksi kerta jäljellä.

Keskiviikkona meni koko ilta pyykkituvassa ja luin Sofi Oksasen uusimman kirjan Kun kyyhkyset katosivat melkein loppuun sen jälkeen kun ovet sähkölukkiutuivat ja oli kuitenkin odotettava vielä pyykin kuivumista kuivauskoneessa. (Kun ovet sähkölukkiutuvat, ulos kyllä pyykkituvasta pääsee, mutta ei enää sisään hakemaan kuivaajasta pyykkejä, joten on pysyttävä sisällä.) Kirjasta olen kirjoittanut enemmän blogissani Marja-Leenan kirjahylly.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Torstaina olin Eurooppa-salissa Eduskunnan Arkadia-seuran järjestämässä kirjallisuusillassa kuuntelemassa keskustelupaneelia, jossa mukana olivat runoilija ja Osuuskunta Poesian edustaja Teemu Manninen, Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis ja kansanedustaja Silvia Modig ja kansanedustaja Eila Tiainen, joka haastatteli Sofi Oksasta.
Lisää tapahtumasta Marja-Leenan kirjahyllyssä. Tämä tapahtuma kuuluu kyllä kategoriaan 'juhlat' elämässäni, vaikka meninkin sinne suoraan töistä arkitamineissa. Tarjoilu oli hyvää. Kiitos!

Perjantaina olin valmistautunut tekemään A:n gradun typografiaa ja ulkoasuun liittyviä korjauksia loppuun, mutta A:lla oli muuta puuhaa, niin että tein omia juttujani Aleksandrian kirjastossa.

Lauantaina, nyt, pidän osittaista "vapaapäivää" kotona. Kaikki viikolla rästiin jääneet työt siis huutavat suorastaan, vaativat huomiota. Toisaalta pitää myös suunnitella tilaustyötä, joka on ollut jo pitkään taustalla. Tekemistä siis riittää.

Viikolla sain kortin blogiystävältäni Sirkalta (Tapani Kiipan Naantali-kortti), johon tutustuin ihan livenä viime kesänä Orivedellä, muotokuvamaalauskurssilla, jonka olin voittanut edellisen syksyn kirjamessuilta. Kiitos, Sirkku!

Naantali on minulle tuttu kaupunki, sillä olen kirjoittanut ylioppilaaksi aikoinaan Naantalin yhteiskoulusta. Olemme Sirkan kanssa korttikirjeenvaihdossa. :) Vielä en tiedä, minkä kortin lähetän Sirkulle. (EDIT: Sirkku = Sirkka, annan usein ihmisille lisänimiä, lempinimiä, :) joita saan sitten selitellä!)

Minulla on muitakin korttikirjeenvaihtoystäviä. Lähetin juuri ylläolevan kortin A-M:lle, joka kerää pöllökortteja. Uppikselta sain viime viikolla kortin hänen Espanjan matkaltaan. Laitan siitä kuvan tänne ehkä joskus myöhemmin.

Tavusta kuvaan: Kissa messuilla

Pe 19.10.2012

Haaste # 003: SA

Tämänkertaiset loppukirjaimet ovat SA:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tähän on jouduttu. Ihmisten leluksi...

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Minä ainakaan en tykkää... Kohta suutun ja mustaksi muutun...

Unelma-veistos Helsingin Kalliossa

Ke 10.10.2012

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Helsingillä on tänä vuonna paljon aihetta juhlia. Kaupunki on 200-vuotias ja Maailman design-pääkaupunki. Tapahtumia on kaikkialla liiankin kanssa ja katukuvastakin nämä asiat silloin tällöin tulevat esille.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Minulle mm. Kallion kaupunginosa on tuttu paikka; olenhan asunut siellä useampaankin otteeseen. Opiskeluaikoina Toisella linjalla ja myöhemmin myös Josafatinkadulla. Äitini asui Kalliossa yli 30 vuotta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Eilen kävelin Siltasaarenkatua ylös Kallion kirkon suuntaan ja otin muutaman kuvan paljon keskustelua herättäneestä Oona Tikkaojan (s. 1976 Seinäjoki) liikkuvasta julkisesta taideteoksesta nimeltä Unelma (Dream). Sen ensimmäinen sijoituspaikka on Kalliossa Siltasaarenkadulla.

Paikka on sangen näkyvä, mutta teos ei kyllä todellakaan oikein istu tähän ympäristöön. Se on noin 10 metriä korkea ja liikkuu jollain tavalla tuulessa. Silloin, kun kuvasin sitä, se ei liikkunut, joten en tiedä, millaista liikettä se tekee. Sen materiaali on terästä ja polykarbonaattia. Sen on sanottu muistuttavan ankkuroitua kuumailmapalloa ja kuvastaa ihmisen pyrkimystä ylöspäin, sekä fyysisesti että henkisesti ja hengellisesti. Työ kuuluu Helsingin World Design Capital 2012 -ohjelmaan. Minne se tuosta nykyisestä sijaintipaikasta siirtyy, en tiedä.

Minulle tästä teoksesta tulee mieleen Kiina tai Japani. Ja jollakin tavalla se vaikuttaa suorastaan rienaavan riehakkaalta harmaassa ympäristössään, harmaitten kivitalojen keskellä taustanaan jykevä ja vakavan näköinen vakaasti keskellä kaikkea kohoava Kallion kirkko. :) Katua ylöspäin katsoessa tuo ympäröivä harmaus jotenkin korostuu. Ehkä sadepäiväkin lisäsi ankeaa tunnelmaa.

Alaspäin katua katsoessa Unelma-teos näyttää ihan toisenlaiselta, jopa tähän ympäristöön sopivalta. Alhaalla on ympyrätalo ja punatiilinen Areena-talo ja alituisessa liikkeessä oleva Hakaniemen tori.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kallio tunnetaan työläisten kaupunginosana Pitkänsillan takana. Minä toivon, että Kalliosta vähitellen tulisi – samoin kuin toivon Vallilastakin – taiteilijoiden kaupunginosa.

Puotilan suojeltu kerrostaloalue ja vanha kelo

Ma 8.10.2012

Kuluneena kesänä tuli otettua useita kuvia Puotilassa olevasta 50-vuotta täyttäneestä kerrostaloalueesta, jonka pihalla on iso vanha käkkyräinen kelo. Miljöön punatiiliset kerrostalot ovat Museoviraston nimeämä suojelukohde. Siihen kuuluu ymmärtääkseni myös koko tuo iso piha-alue.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Kelo on ollut paikoillaan jo kauan.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Siellä se kököttää edelleen keskellä suurta kaunista pihaa kuin yksinäinen peikko.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Tässä kivi, jonka luona Anne-ystäväni on leikkinyt kauppaleikkejä. Kivi oli kaupan tiski.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Täällä ystäväni asui lapsuus- ja nuoruusvuosinaan.

EDIT:
Itis-lehti kirjoittaa:

"Naisen sydämellä kaavoittaja Airi Maria Frödman ja arkkitehti Aili Pulkka jyräsivät aikanaan läpi monipolviset suuret pihat siten, että talojen sisäpihasta muotoutui autoton ja virikkeellinen lasten leikkiä: keloja jätettiin kiipeilypuiksi, korkeaa kallionrinnettä samoin. Pulkka ehti ennen oman arkkitehtitoimistonsa perustamista hakea oppia mm. Viljo Rewllin ja Alvar Aallon toimistoista. Alueen vanhat asukkaat ovat arvelleet kuitenkin vanhan Puotilan kartanon toimineen yhtenä inspiraation lähteenä punaa hehkuvien talokaunokaisten suunnittelussa tai ainakin värimaailmassa. Museovirasto on suojellut Puotilanmäen alueen taloineen." Lue lisää http://itis-lehti.net/archives/438

Lue koko lehti: http://itis-lehti.net/wp-content/uploads/2012/09/itis_10_2012_nettiin.pdf

Alkukirjaimien haasteessa on tapahtunut siirtyminen loppukirjaimiin: Ainakin 2.10.12 Haaste # 001: LO on tällainen. Nimeltään haasteblogi on Kirjaimet aina tiistaisin:

"Alkukirjaimet onkin nyt pelkkä KIRJAIMET. Toistaiseksi jatketaan sanan loppukirjaimilla. Kaksi tai kolme loppukirjainta ilmoitan ja sitten sen mukaan yritetään keksiä kuvattavaa :)"

Muita -lo loppuisia kuvia voi käydä katsomassa tästä linkistä: http://alkukirjaimet.blogspot.fi/2012/10/haaste-001-lo.html

Värillä on ehkä sittenkin väliä :)

Ma 8.10.2012

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Minulla on vuosia sitten hankittu värikartta, jossa ovat ne värit, jotka nimenomaan sopivat minulle. Enpä juuri tällä hetkellä edes muista, mihin olen sen laittanut. Pitääpä etsiä se esille.

Väri- ja tyylioppaitakin on kirjahyllyssä muutamia.

Lainaan tähän Jopo-blogista värikatsauksen, jonka tuon blogin kirjoittaja oli 17.2.2009 kerännyt Mary Spillanen kirjasta Jokanaisen väri- ja tyyliopas

Punainen
hyvät puolet ("punaisen käyttö emotionaalisen ja fyysisen vaikutuksen aikaansaamiseksi"):

käytä, jos haluat tulla huomatuksi
hyvä keino, kun haluat viehättää vastakkaista sukupuolta, mutta ota huomioon, että punainen voi myös lannistaa
käytä vähän tehostevärinä, jos haluat heijastaa arvovaltaa vaikuttamatta uhkaavalta

vältä kun

olet yliväsynyt tai stressaantunut, koska se voi pahentaa sisäistä ja ulkoista jännitystä
et ole valmis puolustautumaan
tapaat mahdolliset appivanhempasi, pelottaisit heidät
olet työpaikkahaastattelussa (vaikutat itsekkäältä ja epäyhteistyökykyiseltä)
olet puheenjohtajana kokouksessa ja haluat ideointia. Toiset eivät uskalla tehdä ehdotuksia.

Pinkki
hyviä käyttötilanteita

iltapäivätilaisuudet, ristiäiset ja puutarhajuhlat
häät (morsiamen isoäidille)
avioerojutun kantajalle. Saat kaikkien sympatiat puolellesi, myös miehesi asianajajan.

vältä kun

keskustelet pomosi kanssa ylennyksestä
olet viettelijän roolissa

Sininen
hyviä käyttötilanteita

tummimmat siniset heijastavat eniten arvovaltaa (vrt. poliisi)
keskivahvat siniset tekevät oikean vaikutelman mahdolliseen tulevaan anoppiin, antavat vaikutelman, että pidät huolen hänen pienestä pojastaan

vältä kun

teet luovaa ehdotusta markkinoinnin alalla
olet pankkiirien, lakimiesten, tilintarkastajien tai vakuutusmyyjien kokouksessa
olet luokkakokouksessa ja haluat vaikuttaa menestyneeltä ja vakuuttavalta

Ruskea
hyviä käyttötilanteita

haluat saada ihmiset vapautumaan ja kommunikoimaan vapaammin
"menestynyt mies ei käytä ruskeaa" pitää ehkä paikkansa, mutta menestyneet naiset voivat hyvin käyttää ruskeaa liike-elämässä. Me naiset olemme vasta asettamassa standardeja itsellemme, miehillä taas on vuosisatojen perinteet
kun olet tekemisissä appivanhempien kanssa, ruskea antaa vaikutelman maaemosta

vältä kun

olet aikeissa ostaa enemmistön yrityksen osakkeista
tapaat ystäviä, joilla on henkilökohtaisia ongelmia, koska he alkavat purkaa sydäntään
haluat olla elegantti iltatilaisuudessa (muutamin poikkeuksin)
haluat kiinnittä jonkun sellaisen huomion, joka viehättää sinua, koska se kertakaikkiaan ei edistä tarkoitusperiäsi
olet miehen työtovereiden vaimojen seurassa

Keltainen
hyviä käyttötilanteita

piristääksesi itseäsi synkkänä päivänä
kun olet hupituulella ja vapaa käyttäytymään vastuuttomasti
syntymäpäivänäsi, erityisesti, jos vietät sitä yksin

vältä kun

neuvottelet avioerosopimuksen yksityiskohdista; keltaisella on kevytmielisiä lisämerkityksiä
kun valistat lapsiasi elämän tosiasioista - he eivät ota sinua vakavasti
liikekokouksessa, jos sinulla ei ole mitään sanottavaa
kun pyydät lainaa pankinjohtajaltasi - näytät riskiltä, jota ei kannata ottaa

Vihreä
hyviä käyttötilanteita

kun olet päiväkausia käyttänyt leiskuvia värejä, vihreä palauttaa sinut maan pinnalle luomalla tasapainoisen, maltillisen tunnelman
luonnonystävien juhlissa

vältä kun

olet suorittamassa rahankeräystä
poliittisen liikkeen värinä . Se ei ilmennä uusia ajatuksia, vaanmieluumminkin vanhentunutta, takapajuista ajattelua

Oranssi
hyviä käyttötilanteita

käytä vain jos olet Lämmin Kevät tai Syksy ja sittenkin rajoitetusti
haluat tulla nähdyksi pimeässä
jos et näy työssäsi, kuten esimerkiksi radiotoimittaja tai DJ

vältä kun

toimit liike-elämässä
olet iltapäiväteellä missä hyvänsä puitteissa
olet dieetillä, koska oranssia käyttäessäsi olet taipuvainen käyttäytymään impulsiivisemmin ja itsehillinen säilyttäminen on vaikeampaa

Violetti
hyviä käyttötilanteita

liike-elämässä
televisiossa voittamaton
vaihtoehto mustalle iltakäyttöön, lumoamiseen ja viettelyyn

vältä kun

kun olet haastattelussa pyrkiäksesi opiskelijaksi MBA-ohjelmaan, violetti on liian yksilöllinen ja toisinajatteleva. Kuka haluaa hankalan oppilaan?
joudut tilintarkastajan ominaisuudessa pesänselvittäjäksi
olet myymässä henkivakuutuksia
olet ensimmäisellä lounaalla miehesi työtovereiden vaimojen kanssa
olet masentunut, koska se saa sinut vielä masentuneemmaksi

Harmaa
hyviä käyttötilanteita

työpaikkahaastattelussa, mutta vain valkoiseen yhdistettynä
kun toimit välimiehenä riidassa

vältä

treffeillä, joitten toivot johtavan kosintaan
luovilla aloilla
jos työskentelet lasten parissa. Harmaa tekee heidät levottomiksi.

Musta
hyviä käyttötilanteita

kunnioituksen osoituksena erityisesti kuolemantapauksissa, mutta myös kulttuureissa, joissa naisia kohtaan esiintyy erilaisia sosiaalisia ja moraalisia asenteita
jos haluat säilyttää välimatkan ihmisiin
jos musta kuuluu vuodenaikasi väreihin, voit käyttää sitä upeissa vartaloasi korostavissa alusvaatteissa, jotka ovat parasta laatua, mihin sinulla on varaa

vältä

jos pidät ihmisistä
häissä, musta on synkkä ja arvokas, ei riemukas
kasvojesi lähellä tai varaudu ainakin tunnin meikkaamiseen jotta näyttäisit edes siltä, että olet hengissä
jos sinulla ei ole paljon aikaa itsesi huoltamiseen, mustassa näkyy kaikki pöly, kissankarvat, hilse jne.

Valkoinen
hyviä käyttötilanteita

jos tarkoituksena on ilmentää moitteetonta huolenpitoa ja hygieniaa (edellyttää puhtautta)
morsiamella (ensimmäistä kertaa)

vältä

ainoana värinä illalla, jollet ole lähellä päiväntasaajaa ja halua näyttää viileältä ja tuntea itsesi sellaiseksi."

Tämä pitkä lista on siis Jopo-blogin kirjoittajan laatima. Täytyypä hakea esille omat väriopaskirjani ja tutkia, mitä niissä on. :)

EDIT: Muokkasin sivun ulkoasua ja harmillista kyllä tämän sivun teksteihin tuli kummallinen harmaa korostusväri, jota en saa pois muuten kuin kirjoittamalla kaiken uudestaan ja sitä en ehdi tehdä. Sorry!

Sunnuntaiklassikko

Su 7.10.2012

Tällaisena syksyisenä sunnuntaina voi heittäytyä lapsenmieliseksi ja laulaa Marjatta Meritähti-Immosen Laura Latvalan sanoihin säveltämää lastenlaulua yhdessä Karviaisten kanssa: IHAHHAA!

http://www.youtube.com/watch?v=8Blixwmdonk&feature=colike

Kevyesti ja kauniisti Karviaiset laulavat. Kuoro perustettiin 1973 ja se lopetti toimintansa joskus 90-luvun puolivälissä. Sitä johtivat Arto ja Pirkko Simola. Muuta tietoa en netistä löytänyt.

Minulla oli lapsena tuo Helga Sjöstedtin kuvittama Laura Latvalan kuvakirja.