 |
| Kuva: ClipArt |
On jotakin, mitä en jaksaisi enää millään kuunnella. Se on nuorison v-tyyli, jatkuva kiroilu, ärräpäiden käyttö, sen itsensä pahan paikalle jatkuva kutsuminen ja huutelu. Olen yrittänyt tukkia korvani asialta, yrittänyt olla huomaamatta kiroilevia siilejä ynnä muita kummallisuuksia, joista on tullut muoti-ilmiö. Vaan minne pakenet näitä ruokottomuuksia, joilla aikuisetkin jatkuvasti saastuttavat ympäristöään?
Muistan joskus lukeneeni jostain tenttimästäni oppikirjasta, että sanasaasteen yletön käyttö kertoo jonkinasteisesta henkisestä sairastumisesta. Opettajan koulutukseni tosin annettiin monien mielestä joskus antiikin aikoina ja alan kohta itsekin olla antiikkia. :)
Hyviin tapoihin on mielestäni aina kuulunut itsehillintä, jota olen eri asteisella onnistumisella yrittänyt itsekin opetella. Myös suun hallintaa olen puhetyöläisenä koittanut jatkuvasti pitää yllä. En sano, että olisin aina vienyt voiton kotiin. Nykyisin kuitenkin saan kuunnella suu auki radiosta korviin tunkevaa sanasaastaa, televisiosta sitä tulee, kirjallisuus suorastaan viljelee... HUH!
Miksi hyvien asioidenkin puolesta pitää kiroilla? Auttaako se? Ovatko ihmiset tulleet niin kovakorvaisiksi, etteivät kuule ilman voimasanoja? Alatyylisten sanojen yletön käyttö puistattaa.
