Arkea, juhlaa ja unelmia: talvi

Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit

Aattoillan rauhaa teille kaikille!

Helsinki keskiviikkona 24.12.2014

Saimme jälleen valkean joulun Helsinkiinkin. Tämän kuvan otin eilen:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Minä en kaipaa lunta, mutta monet tuo luminen joulu ilmeisesti tekee onnelliseksi.

Kaikille blogini lukijoille toivotan terveyttä ja ihania joulupäiviä!

Taas sain hämmästyä!

To 27.11.2014

Sain kuin sainkin keskiviikkona taas hämmästyä ulos mennessäni: kaikki lumet sulaneet pihalta, vain jossain kadun reunassa pikkuruinen lumikasa!

Piha puolen päivän aikoihin keskiviikkona. Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Lähdin kaupungille, kun mieleni teki suomalaista kotiruokaa, jota ennen sai baareista eri puolilta Helsinkiä, vaan eipä enää. Mahtaako nykyisin enää Helsingissä ollakaan baareja? Ei nyt tule mieleen yhtään. Suunnistin Kallioon Cafe Harlekiiniin, josta saa ainakin keittoja. Tänään siellä oli makkarasoppaa ja kaalikeittoa. Valitsin kaalikeiton ja hyvää se oli. Itse en jaksaisi nykyisin tehdä kaalikeittoa, yleensä syön enimmäkseen salaateja ja nekin ostan usein kaupasta valmiina eli valmiin salaattiannoksen tai irtosalaattia kaupan tiskistä, harvoin teen itse. Olen laskenut, että usein tulee jopa kalliimmaksi ostaa itse kaupasta kaikki salaattiainekset erikseen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Illalla jaksoin taas pitkästä aikaa talon saunaan, jonka olen muutamana keskiviikkona jättänyt väliin. Podetusta flunssastakohan johtui vai mistä, mutta olin sisälle tullessani niin väsynyt, että kun menin muka hetkeksi pitkälleni, niin nukahdin heti ja heräsin puoli kolme yöllä! No, mitäs, tämähän oli hyvä aika kirjoittaa hetken verran blogia! :)

Talvi alkoi Helsingissä

Ti 25.11.2014

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Viime perjantaina alkoi sitten talvi Helsingissä. Olin ollut koko viikon sisällä lievää flunssaa potemassa. Päätin kuitenkin lähteä lähikauppaan, kun olin jo monta päivää elellyt sillä, mitä nyt sattui kotoa helposti löytymään ja mitä jaksoin tehdä. Itseasiassa pääasiassa söin tummaa leipää ja viipaloin päälle ohuita valkosipulisiivuja. Voikin oli jo loppu. Ja join pelkkää huoneenlämpöistä vettä kannusta. En jaksanut edes keittää teetä enkä siis edes kuumaa vettä. Linjoilleni pieni paasto tai siis niukalla kalorimäärällä oleminen tekee hyvää. Harmi vaan ettei niin lyhyessä ajassa paljon ohene!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kun sitten sain itseni ovesta ulos, niin hämmästyin, koska en ollut vilkaissut kertaakaan ulos ikkunasta ennen lähtöä. Kerrostalossa se on helppoa, varsinkin kun asuu sen verran korkealla, että pihalle ei näe kurkkimatta. Lunta, sitä oli oikein kunnolla, niin ettei voinut erehtyä! :) Kaupassa myyjä päivitteli kolareita, joista radiossa oli tiedotettu pitkin päivää.

Tähän aikaan vuotta on jo kello neljältä iltapäivällä aika pimeää, ei siis pelkästään hämärää. Laitan tänne muutaman pihakuvan muistuttamaan itseäni tuosta viime viikon perjantaista ja ensimmäisestä kunnon lumisateesta tänä talvena.

Autot olivat saaneet myös osansa lumesta, joku oli ehkä jo ajellutkin niin, että oli putsannut vain ikkunat. Ainakin tämä auto näytti sellaiselta. Uutta lunta oli jo kertynyt ikkunoihin.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Olen hämmästynyt tämän nykytekniikan kummallisuuksista. Suoraan sanoen tämä ei ole vain ihmeellistä, vaan jopa hiukan pelottavaa. Nimittäin taisin juuri edellisessä postauksessani päivitellä viimeksi ottamieni kuvien katoamista. Luulin siirtäneeni ne muistitikulle, jossa niitä ei sitten ollutkaan. Ja tänään ne samaiset kuvat olivat kuitenkin iPadissani, jonne en ollut niitä koskaan lähettänyt, siirtänyt jne.!!! Sieltä nämä lumiset kuvat ja seuraavat Mikku-kissan kuvat nyt siirsin ensin sähköpostiini ja sieltä tänne blogiini. En keksinyt vielä keinoa siirtää niitä iPadista tänne tietokoneeseeni.

Joka tapauksessa en tajua, miksi iPhonella ottamani kuvat ovat myös iPadissa? Osaako joku teistä selittää?

Viime torstaina siis kaipasin Mikku-kissan kuvia, joiden luulin tosiaan kadonneen jo täysin tavoittamattomiin. En kyllä millään ymmärrä, miten ne voivat olla nyt tabletissani! Joka tapauksessa tässä nyt pari Mikun kuvaa. Mikku tosin kirjoitetaan nykyisin Miccu! Se kun ruvennut harrastamaan näitä viime aikojen muoti-ilmiöitä...

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Koko ajan kun podin flunssaa, Mikku köllötteli pääasiassa vieressäni tai sylissä, mitä se ei ennen ole tehnyt.

Jatkan vielä tämän nykyajan päivittelemistä: Menin tyhmyyksissäni liittämään blogini Googleen. Nyt en tiedä, miten pääsen siitä pois. Huomasin nimittäin tämän Isoveljen tosi hanakasti alkavan levitellä ja kaivella kaikkia mahdollisia tietoja minusta!!! Jopa kaikki blogeissani olleet kuvat se tempasi yhdeksi albumiksi, josta en saa selvää, onko se nyt jaettu koko maailmalle!!! Tietysti blogini ovat kaikkialla luettavissa, mutta eivät kuvat kaikki yhtenä albumina!!! Asetuksetkin ovat turhan ovelien käyttökeinojen sekamelska!

Maanantai on aina maanantai

Ma 3.2.2014

Viikon aloittaminen on minulle usein haaste. Kaksi vapaapäivää totuttavat minut nopeasti irtiottoon arjesta. Siis vain kaksi päivää ja olen tottunut, ettei ole pakko laittaa kelloa soimaan, ei ole pakko sukeltaa viimeistään kello seitsemältä liikenteeseen, ei ole mikään pakko mitään. Joskus kyllä on pakko jotain, mutta harvemmin. Olen siis perin mukavuudenhaluinen laiskiainen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kauhistelin viikonloppuna lumisadetta, enkä lähtenyt ulos kämpästä lainkaan! Jos en ole ennen kertonut, niin kerrottakoon se nyt: INHOAN LUNTA paitsi postikorteissa! Pakkanen on puistattavaa jo pelkkänä ajatuksena. Kiitos ei minulle lunta, jäätä eikä pakkasta! Jos minulta kysyttäisiin, sanoisin, että ne sopivat elokuviin, jouluun ja postikortteihin.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuuden maissa illalla tänään rahjustin sohjossa bussipysäkille ja olin kiitollinen pakkasten lauhtumisesta. Otin vaihteeksi kuvia kevään tulosta, kieltämättä odotan sitä ja kesää!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Nämä loskakelitkin johtuvat lumesta. Mutta onneksi menevät nopeasti ohi, jos lunta ei sada lisää. Muutama päivä ja kadut ovat taas siedettävässä kunnossa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Mutta jos lunta tulee aina vaan lisää, niin kaupungissa se on hankalaa. Lumi sopii kyllä minun puolestani metsiin, vuorille ja hiihtokeskuksiin, ei Helsingin keskustaan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Menin seurakunnan Israel-iltaan ja kyllä olikin taas mukava olla siellä mukana. Olen muutaman kerran ollut poissa ja viime syksynä pääsin mukaan tosi harvoin, koska olin silloin myös iltaisin usein töissä.

Kotiin tultuani selailin postia. Maaria Päivinen oli lähettänyt Saksasta minulle uusimman runokirjansa Sinun osasi eivät liiku. Kiitos Maaria! Tutustun kirjaan paremmin ja enkohän kirjoita siitä pian kirjablogissani Marja-Leenan kirjahylly.

Toisen päivän onnellisuudesta

Ti 14.1.2014

Vuorokausi ehti jo vaihtua, ennen kuin avasin tämän läppärin. Mutta haluan kirjata maanantainkin onnellisuusasiat, ennen kuin ne unohtuvat.

Maanantaina 13.1.2014 olin erityisen onnellinen siitä, että talvi alkoi vasta nyt. Tämä on siis onnellisuuslistassani 2. päivän tärkein asia. Kunpa tätä lunta, pakkasta ja kylmää kestäisi vain lyhyen aikaa. Minä en rakasta talvea enkä lunta, enkä varsinkaan pakkasta!

Muitakin onnellisuuteen liittyviä asioita voin kirjata eilisestä: auringonpaiste ja valoisuus töistä lähtiessä. Ensimmäisen kerran tajusin oikein ihailla korkeita kallioita kävellessäni bussipysäkille. Olen nähnyt nuo kalliot monta kertaa, mutta en ole kunnolla tajunnut, miten mahtavan korkea kokonaisuus ne ovat. Tässä kuvat tuosta luonnonmuodostelmasta maanantai-iltapäivän auringon valossa. Kello 15 oli vielä näin valoisaa ja kirkasta:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Nämä kuvat eivät kyllä anna täyttä oikeutta tuon kalliomuodostelman korkeudelle ja jylhyydelle. Pitää mennä itse lähelle katsomaan ja ihailemaan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Otin sitten bussin ikkunasta myös muutamia kuvia. Aurinko oli jo laskemassa tuolloin klo 15 aikoihin, kun lähdin kotiin. Matkalla aurinko pikkuhiljaa alkoi painua horisontin taakse, mutta kyllä kevät varmasti on tulossa, vaikka nyt vielä ollaan keskellä talvikautta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Näin tammikuun puolivälissä aurinko on matalalla ja valoisaa aikaa ei ole pitkään. Jos ei olisi ollut niin purevan kylmää, olisin varmaan viihtynyt jonkin aikaa ulkona, mutta tämän päivän annokseksi minulle riitti aamullinen noin vartin odottelu ratikka- ja bussipysäkillä sekä vastaava aika kotiin palatessani. Minulla oli normaali välituntivalvonta klo 11–11.15, joten ulkoilua minulle taisi tulla korkeintaa tunti maanantaina, jolloin suurin osa ulkoilustani oli tosiaan vain ratikka- ja bussipysäkillä värjöttelyä. Onneksi ratikat ja bussit kulkevat usein, joten pysäkeillä värjöttelyä yhtä kulkuneuvoa kohti tulee harvoin 10–15 minuuttia enempää.

Olin jo nukkumassa, mutta heräsin puolen yön jälkeen ja päätin kirjoittaa vielä tämän maanantain postauksen. Pakkasta näkyy olevan jotain -16 ° C. Toivottavasti se aamuksi laskee. Nyt menen takaisin nukkumaan, Hyvää yötä! :)

Kesää kohti vaikka umpihangessa

Ma 4.3.2013

Perjantaina tulin puhkiväsyneenä töistä kotiin ja lauantaina en koko päivänä liikahtanutkaan kämpästä. En edes kaiketi kunnolla vilkaissut uloskaan. Kun asuu viidennessä kerroksessa, näkee pääasiassa taivasta ikkunoistaan, jollei vartavasten katsele alemmas. Hämmästykseni olikin suuri, kun sunnuntaina lähdin kaupungille ja huomasin lunta tulleen perjantain jälkeen oikein reilusti. Viime viikolla saimme jopa muutamia lämpöisiä päiviä, peräti + 6 celsiusastetta oli ainakin parin päivän aikana mittarissa. Se, mitä lunta ehti tässä viime päivinä sulaa, tuli nyt varmasti takaisin. Mahtoivatkohan nämä nyt kuitenkin olla tämän talven viimeiset lumet?

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Sunnuntaina päivällä en tullut ottaneeksi kuvia. Illalla tulin sangen myöhään kotiin ja pihan luminäkymät edelleen ihmetyttivät. Pihamme on yleensä kokonaan aurattu. Nyt vain kapeita käytäviä oli putsattu oville läpi pihan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kylmääkin oli, – 9 celsiusastetta viikolla olleiden lämpimien ja aurinkoisten päivien jälkeen tuntui todella kolealta.
Näitä vihreäsävyisiä yökuvia en jaksanut ruveta erikseen kuvakäsittelemään. Vähensin vain hiukan keltaista.

Ilman yöasetusia kännykkäni tallensi tällaisen vähemmän vihreänkeltaisen kuvan:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Mutta kyllä tässäkin kuvassa hanki vihertää. Ehkä se enteilee jo kevättä: Pian luonto viheriöi ja kesäaikakin alkaa jo tämän kuun lopussa reilun kolmen viikon päästä! :D

Lumisee (*

Ke 6.2.2013

Viime päivinä olemme saaneet lunta vähän väliä, milloin enemmän milloin vähemmän. Ja räntäsadekin on yritellyt sulatella jo kerääntynyttä paksua lumivaippaa Helsingin ympäriltä. Eilisiltana odotellessani ratikkaa rautatieaseman tuntumassa alkoi pikku hiljaa jälleen sataa lunta.

Kuten huomaatte, jääkarhukin on poistunut maisemasta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Oli pakko vaihtaa yhdessä vaiheessa ratikkaa, kun kesken kaiken ilmoittettiin reittimuutoksesta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Siinä pysäkillä odotellessa lumisade vain tiheni. Joku syventyi lumen tulosta huolimatta tiiviisti kirjaansa. Kuvasta ei näe, miten tuiskuttaa jo aika hyvin.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kotinurkilla lunta tuli jo reippaasti.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Poikkesin vielä kauppaan ennen kotiin menoa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kaupasta tullessa , vaikka olin sisällä ehkä vain viitisentoista minuuttia, pyry oli jo melkein hellittänyt.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Pihaan jätetyt pyörät olivat entistä syvemmällä kinoksessa.

Tänä aamuna onneksi useimmat tiet oli aurattu, ettei tarvinnut kahlata lumessa pysäkille aamuhämärässä. Taas oli hiukan valoisampaa. Tietysti lumikin valaisee, mutta seitsemältä ei enää välttämättä tarvittaisi katuvaloja.

Päivälläkin satoi vaihteeksi taas hieman lisää lunta.
Kun lähdin iltapäivällä töistä, oli vielä melko selkeää. Autolla lähtijät rapsuttelivat päivällä sataneita lumia autojensa päältä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Minä suunnistin bussipysäkille. Ja taas alkoi ripotella lunta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Lopulta maisemat melkein katosivat lumisateeseen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kotinurkilla lunta tuli sitten oikein kunnolla.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kieltämättä kaunista!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Halusin kuvata myös sillan, josta minulla on useita kuvasarjoja vuosien takaa. Taitaa olla kulunut niiden kuvien ottamisesta jo parisen vuotta.

Kotiovelle tullessani lumipyry oli jo miltei tauonnut, mutta minä olin kyllä yltäpäältä lumessa kuin lumiukko. Pihalla olevat pyörät ovat vielä sentään jotenkin näkyvissä.

*) Laitoin päivän otsikoksi "Lumisee", joka on pikkusiskoni aivan pienenä antama nimitys lumisateelle. :)

Helsingissä on talvi

Pe 7.12.2012

Yhdessä vuorokaudessa viime viikolla tuli monta kymmentä senttiä lunta ja sitten lunta on tiputellut hieman lisääkin.

Tässä kuvia lumimyrskystä 30.11.12, jolloin lunta tuli kerralla ehkä jopa 40 cm (Luin tuon luvun jostain). Tässäkin kuvassa näkyvät lumiröykkiöt ovat syntyneet vuorokaudessa:

Kuulin, että Suomenlahdella olivat aallot olleet jopa noin 9,5 metriä korkeita. Paikoin myrskyn hieman vaimennuttua näytti ihan kauniiltakin:

Pikkujoulujakin on ollut muutama. Välillä on saatu hengen ja sielun ravintoa, välillä vatsan herkkuja ja välillä jopa molempia. Tässä herkkulautanen yksiltä pikkujouluilta (Annoksen nimeä en muista, mutta maukasta oli):

Olen seurakunnassa auttelemassa kirjamyynnissä ja meille vapaaehtoisille tarjottiin Rossossa nämä herkut (jokainen sai valita, mitä otti). Jälkiruoka oli myös todella hyvää. Kaiken lisäksi se tarjottiin melkein pesuvadin kokoisessa astiassa ja lusikkakin oli normaalikokoinen keittolusikka!

Tässä kuvia työpaikan pikkujoulusta, joka tarjottiin joulupullan ja glögin kera:

Tämä UMON konsertti ja Maarit Hurmerinnan laulut tarjottiin meille Aleksanterin teatterissa hienoissa puitteissa, sillä Aleksanterin teatteri on vanha oopperatalo Bulevardilla. Olen tosiaan käynyt 70-luvulla siellä kuulemassa italiaksi laulettua oopperaa. Olisiko ollut Taikahuilu? Tuon oopperaelämyksen minulle tarjosi silloin Suomessa asunut italialainen ystäväni Claudio, joka nykyisin asuu jälleen Italiassa ja on sieltä muuttamassa vaimonsa kanssa Argentiinaan.

Marraskuun loppupuoli ja joulukuun alku on tosiaan ollut jo sangen mielenkiintoista aikaa, vaikka myös sangen väsyttävää. Mitä kaikkea vielä tämä joulukuu pitääkään sisällään, ei voi kuin arvailla. Paljon tapahtumia ainakin verrattuna joihinkin muihin kuukausiin.

Rauhallista jouluaikaa ja antoisaa loppuvuotta kaikenkaikkiaan teille jokaiselle!

Ihanaa, lauantai!

La 27.10.2012

Lauantai ja kiireinen rankka viikko takana. Saa hetken huokaista! Tosin oma huusholli kyllä vaatisi taas enemmän kuin huomiota!

Parin päivän järkytys ilmastonmuutoksesta kotinurkilla! Lunta! Kylmää! HUI! Kaduilla näkymät olivat samat kaikenväristen autojen hartioilla.

Maahan en olisi halunnut katsoa lainkaan, kun töistä lähtiessä paikat olivat yhtä viileät kuin aamullakin:

Ja jos lunta ei näkynyt, niin ainakin valtava lehtimatto kertoi kesän taas kerran jääneen auttamattomasti taakse.

Kouluaikoina rakastin syksyä väreineen ja koulun alkamista. Nyt syksy väreineen saa mieleni apeaksi ja koska koulu on työmaani, sen alkaminen ei lainkaan innosta. :) Tykkään nykyisin viikonlopuista ja lomista. Ihmisen degeneraatio! Tai ehkä vain minun. ;D

Äänestääkin kannattaa nyt, jos kunnan asiat ovat Sinulle tärkeitä! Ja vaikka eivät olisikaan. Nyt Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mikä puolue saa eniten vaikutusvaltaa kunnassasi.