Näytetään tekstit, joissa on tunniste maalauksiani. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maalauksiani. Näytä kaikki tekstit

Heinäkuista työskentelyä Oriveden opistolla



Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena


Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Kurssityöskentely oli nopeatempoista. Viikossa ehdimme tehdä monenlaista. Itse olisin halunnut syventyä nimenomaan öljyvärimaalaukseen ja kasvojen tutkimiseen muotokuvana, mutta siihen tällä kurssilla ei ollut aikaa, koska mallin asentoa vaihdettiin koko ajan. Aivan kurssin lopussa tilanne vasta rauhoittui. 
Olen nykyisin ns. "hitaan elämän kannattaja" ja menen helposti lukkoon kaikesta kiireestä. Aamujen croquis-puolituntisiinkin (malli vaihtoi asentoa jopa noin 2 minuutin välein) osallistuin kurssin aikana vain yhden kerran. 
Muotokuvamaalauskurssin opettajana toiminut taiteilija halusi meidän lopettavan kaiken nyhräämisen ja siirtyvän maalaamisessa tälle vuosituhannelle. Kuitenkin porukan nuorinkin oli jo täyttänyt 40, joten jokaisella oli maalaamisesta jo oma historiansa. Kiva oli kuitenkin nähdä, miten opettajamme huiskautti demona eteemme petsimuotokuvan. Itse en ole silmäripsien maalaaja, mutta en myöskään pidä liian ylimalkaisesta työskentelystä. Muotokuvan maalaaja kun työskentelee yleensä mallin/tilaajan ehdoilla.

Petsi oli minulle uusi tussin tapaan käytettävä materiaali. Ohjeena oli sekoittaa petsijauho puoleen minipilttipurkilliseen vettä, siis noin puoleen – yhteen desiin, kylmään tai kuumaan veteen. Syntynyttä nestettä saattoi sitten ohentaa haluamansa verran kuten tussia tai mustetta käytettäessä. 

Syy siihen, miksi en pidä hosumisesta, johtuu varmaan päivätyöstäni elävän materiaalin kanssa, eli opettajana minun päiväni kulkevat oppituntien pätkissä, murkkujen elämänvimma joskus todella rassaa. Varsinkin välituntivalvonnat ovat joinakin päivinä todella haasteellisia. Elämä on yhtä vilinää ja kello soi jollei 45 minuutin välein, niin riittävän usein kuitenkin. Viikossa valvottavia ja opetettavia lapsia tapaa satoja.

Aikaisemmin kirjoitin jo jotain tuosta Oriveden kurssista. Kurssista on kirjoittanut ainakin Sirkka blogissaan Sirkan kuvat