Kaamosherkkuja ym.

To 27.11.2014

Marraskuinen hämärä viivytteli tänäänkin helsinkiläisessä maisemassa aina ensimmäisestä valoisasta hetkestä viimeiseen. Tihkusadetta luvattiin, mutta en minä ainakaan huomannut mitään. Suhteellisen lämmintä kuitenkin, jotain +3 celsiusastetta. Aurinko kuulemma nousi kymmentä vaille 9 aamulla ja laski viisi vaille puoli 4 iltapäivällä. En kyllä tosin nähnyt aurinkoa koko päivänä missään.

Tänään sain sentään aikaseksi kirjoittaa yhden oikean kirjeen ja käytyä hakemassa tavaratalosta papiljotteja, kun tukan kanssa on nyt ollut hankaluuksia koko ajan. Koko pehko on permanentin jäljiltä kuin sähköiskun saanut, mutta valitettavasti Einstein-kampaus ei sovi minulle. Kampaaja, joka laittoi minulle permanentin, korjasi kuivaksi kärähtänyttä tukkaani yhden kerran jollain hoitoaineilla ja hyvältä se silloin vähän aikaa näyttikin. Toista kertaa hän ei enää mitään hoitoja tehnyt, laittoi kuitenkin vesikampauksen kympin korvausta vastaan.

Olen käyttänyt tähän asti noita Hesan kalliita keskustan isoja kampaamoja ja niin teen jatkossakin, jos enää kampaajalle uskallan mennä. :) Vesikampauksen saa minulle tehdä vaikka kuka, mutta leikkaus tai muu käsittely on kyllä sen verran ammattilaisen hommaa, että kenen tahansa käsiin en tukkaani enää halua antaa. Yritän nyt itse saada tilanteen jonkinlaiseen tasapainoon. Viime saunareissulla laitoin öljyhoidon, mutta en papiljotteja. Eilinen päivä olikin sitten tukan piilottelua, sillä sähköiskun saanut tukkani on rutikuiva, paikoin säkkärä, paikoin suora. HUH!

Tämmöisiä mustia papiljotin pötkäleitä kaupasta löytyi. Pakko tyytyä nyt näiden apuun. Toivottavasti nämä eivät ole liian pieniä. Ja toivottavasti näistä ei irtoa mustaa väriä. Muun värisiä papiljotteja ei ollt paitsi niitä piikkisiä, jotka takertuvat tukkaan.

Kampaajalla käynti on nykyisin hirveän kallista. Ymmärrän kyllä yrittäjiä, koska olen itsekin ollut yrittäjä, mutta yhden tuolin kanssa työskentely on kyllä liian pientä yrittämistä. Permanentissa menee reilut pari tuntia, ehkä värjäyksissäkin, mutta niissäkään kampaaja ei ole koko ajan asiakkaan tukassa kiinni. Toista asiakasta voisi palvella siinä välissä, kun litkut ja liemet kehittyvät asiakkaan tukassa. Permanenttejahan ei kyllä enää paljon otetakaan.

Nyt jo noin parikymmentä prosenttia kampaajista, jos oikein olen ymmärtänyt, on Helsingissä joutunut lopettamaan asiakaspulan takia. Kun melkein vain mikä tahansa tukan laittaminen maksaa vähintään satasen, en kyllä ihmettele asiakaskatoa. Ja tukanleikkaus maksaa jotain 40-60 euroa ja siinä menee 10-15 minuuttia, niin eihän ihmisillä ole varaa tällaisena aikana käydä kampaajalla. Sävytys, jonka otin joskus kaksi, kolme vuotta sitten, maksoi tuolloin hyvämaineisessa kampaamossa 145 euroa, niin mitähän se maksaa nyt... Kyllä, vuokrat liikehuoneistoista ovat kalliita, ym. yrittäjän maksut. Vaan silti.

Tänään oli pakko hiukan herkutella. Ostin tonnikalasalaatin ja viipaloituja hedelmiä jälkiruoaksi. Olen pitkin syksyä pitänyt paastopäiviä tai syönyt mahdollisimman vähän. Ei siis haittaa, vaikka joskus syö, mistä tykkää. Ja salaattihan on terveellistä. Mutta valmissalaatitkin ovat aika hintavia. Kaikkina salaattipäivinä en pärjää pelkällä salaatilla, silloin saatan syodä toisena ruokana jotain liiankin kaloripitoista. Tällä kertaa söin lisäksi vain tomaattivoilepää ja turkkilaista jogurttia. Vellit ja puurot olisivat OK, jos vain ehtisin/jaksaisin tai viitsisin niitä tehdä. :)

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tässä salaatissa saattoi olla oikeita mustia oliiveja, sillä ne eivät maistuneet pahoilta, niin kuin joissakin salaateissa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Näitä viipaloitujen hedelmien annoksia en ole ennen raaskinnut ostaa, kun ne maksavat noin 5 euroa. Olen ostanut pääasiassa viinirypäleitä ja niitä tavallisia, kuten omenia, appelsiineja ja mandariineja, banaaneja, avokadoja ja sitruunoita kilottain irtona. Tässä annoksessa oli kuitenkin cantaloupea, johon en ole pahemmin tutustunut. Ja olihan se ihan OK-tuttavuus. Tässä satsissa parasta ovat nuo ananasviipaleet, hunajamelonista en erityisemmin pidä. Mansikat eivät olleet oikein minkäänmakuisia, joten niitten arvo tässä oli olla enemmänkin silmänruokana. Suomalaiset makeat mansikat kesällä ohittava tuhatkertaisesti tuontimansikat, joita meillä on tarjolla näin talvisaikaan. Tämän annoksen viinirypäleet olivat ensiluokkaisen hyviä.

Taas sain hämmästyä!

To 27.11.2014

Sain kuin sainkin keskiviikkona taas hämmästyä ulos mennessäni: kaikki lumet sulaneet pihalta, vain jossain kadun reunassa pikkuruinen lumikasa!

Piha puolen päivän aikoihin keskiviikkona. Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Lähdin kaupungille, kun mieleni teki suomalaista kotiruokaa, jota ennen sai baareista eri puolilta Helsinkiä, vaan eipä enää. Mahtaako nykyisin enää Helsingissä ollakaan baareja? Ei nyt tule mieleen yhtään. Suunnistin Kallioon Cafe Harlekiiniin, josta saa ainakin keittoja. Tänään siellä oli makkarasoppaa ja kaalikeittoa. Valitsin kaalikeiton ja hyvää se oli. Itse en jaksaisi nykyisin tehdä kaalikeittoa, yleensä syön enimmäkseen salaateja ja nekin ostan usein kaupasta valmiina eli valmiin salaattiannoksen tai irtosalaattia kaupan tiskistä, harvoin teen itse. Olen laskenut, että usein tulee jopa kalliimmaksi ostaa itse kaupasta kaikki salaattiainekset erikseen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Illalla jaksoin taas pitkästä aikaa talon saunaan, jonka olen muutamana keskiviikkona jättänyt väliin. Podetusta flunssastakohan johtui vai mistä, mutta olin sisälle tullessani niin väsynyt, että kun menin muka hetkeksi pitkälleni, niin nukahdin heti ja heräsin puoli kolme yöllä! No, mitäs, tämähän oli hyvä aika kirjoittaa hetken verran blogia! :)

Paluu menneisyyteen ja sieltä pois :)

Ke 26.11.14

Monenlaisia tepposia Google teki varoittamatta blogilleni. Menin hölmöyksissäni liittämään blogini Googleen; tosin ehkä se kohta on pakollistakin. Minulla on kyllä tähänkin asti ollut Google-tili mm. sähköpostin takia, mutta en ollut yhdistänyt blogejani siihen. Kyllähän siinä kohdassa josta klikkasin, jotain selitettiin, kuten että Google käyttää sitten tietojani jne. plaa plaa plaa... Mutta niinhän se on tehnyt tähänkin asti. En ilmeisesti täysin kuitenkaan tajunnut, mitä kaikkea yhdestä tyhmästä klikkauksesta seuraa.

Clipart

No, ensinnäkin blogiini ilmestyi kuvasarja Googlessa mukana olevista ihmisistä, jotka ovat kuulemma ottaneet/olen ottanut piireihini. Siitä se kaaos sitten blogissani alkoikin: Oikeapuoleinen sivupalkki alkoi jatkuvan tutinan ylhäältä alas asti. Aloin sitten poistaa linkki linkilta tuon sivupalkin sisältöä, vaan tutina ja vapina ei vain loppunut, ennen kuin olin poistanut kaiken tuosta sivupalkista! Aikamoinen työ! Syyksi selvisi sitten tuo Googlen naamalista, joka oli ylimpänä ja jonka poistin viimeisenä! Olisi pitänyt poistaa vain se ja tärinä olisi sillä laantunut.

No, olikin aika uudistaa tämän blogin ulkoasua, koska olin taas pitänyt pitkän tauon kirjoittamisessa ja monet linkeistä olivat vanhentuneet ja toimimattomia.

Toinen harmittavampi asia oli, että jos kommentoin jonkun blogin tekstejä, Google laittoi koko pitkän sukunimeni mukaan ja olen tähän asti kommentoinut vain etunimelläni kuten yleensäkin täällä blogimaailmassa on tapana. Onneksi minulla on bloggerissa vielä vanha profiilini, jonka saatoin ottaa ainakin toistaiseksi käyttöön. Tosin kuva siinä oli myös vanha, jota tosin olisin voinut käyttää, mutta tulihan nyt päivitettyä sekin. :) Googleprofiilia en halua käyttää, koska se ei linkitä blogiini, vaan Googlen minusta tekemälle sivustolle.

Toivottavasti nyt tilanne alkaa olla OK, eikä tekniikka enää vie minua kuin pässiä narusta! :)

Voisin julkaista tabletin tai puhelimen kauttakin tekstit ja kuvat tänne, mutta on se aika paljon arvaamattomampaa kuin läppärin tai tietsikan kautta. Ovathan nuo hyviä laitteita sekä kännykkä että tabletti, mutta toiminta on sen verran erilaista, että taas pitää opetella niidenkin kommervenkit. No, vähitellen, kunhan nuokin laitteet vielä kehittyvät niin ehkä sitten alan käyttää niitä enemmän bloggaamiseenkin.

Clipart

Minulla on myös muutama ystävä, jotka eivät halua olla FB:ssä, mutta kirjoittelevat kuitenkin sähköposteja. Itselläni on aikamoinen inho sähköpostia kohtaan, koska postia tulee aivan hirveästi. Kouluaikoina minulla oli paljon ystäviä ympäri maailmaa, joiden kanssa olin kirjeenvaihdossa. Koulussa luin saksaa, joten kirjepostini ulkomaille pyöri saksankielellä mm. Itävaltaan, Ranskaan, Japaniin, Sveitsiin ja Saksaan. Valitettavasti yhteydet näihin ihmisiin ovat kadonneet. En tiedä heistä enää mitään.

Clipart

Suomestakin minulla oli monta kirjekaveria. Heistäkään en enää tiedä mitään paitsi yhdestä Paulasta, jonka kanssa aloitimme kirjoitella jo joskus 12-13-vuotiaina. Meillä on välillä ollut pitkiäkin taukoja, mutta taas äskettäin elvytimme kirjeenvaihtomme!

Myös opiskeluaikojen ystäväni Urpun kanssa kirjoittelemme silloin tällöin ja meillä on vuosikausia ollut korttisopimus eli laitamme aina matkoiltamme kortin toisillemme, jos mahdollista. Jonkin verran kirjoittelemme myös Anna-Maijan kanssa, joka on monivuotisia ystäviäni. Muuten kirjeenvaihtoni onkin ollut lähinnä onnittelu- ja joulukorttiluokkaa.

Clipart

Nykyisin minulla ei ole varsinaisia kirjeystäviä ulkomailta, mutta olisi aika mukava kirjoitella oikeita kirjeitäkin jonkun kanssa eikä pelkkiä blogikommentteja. :) Yhteen aikaan kirjoittelimme Annen kanssa, joka asuu nykyisin Australiassa ja Maaritin kanssa, joka asuu Ruotsissa, mutta ne kirjeenvaihdot ovat hiipuneet FB:n myötä. Pitäisi varmaan tehdä jotain! ;)
Heillä ei myöskään ole blojeja. Anne tosin on paljon julkisuudessa, joten hänellä on siihen liittyen paljon julkisuutta, joten voi olla että tavallinen paperikirjeenvaihto ei enää oikein onnistuisi.

Talvi alkoi Helsingissä

Ti 25.11.2014

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Viime perjantaina alkoi sitten talvi Helsingissä. Olin ollut koko viikon sisällä lievää flunssaa potemassa. Päätin kuitenkin lähteä lähikauppaan, kun olin jo monta päivää elellyt sillä, mitä nyt sattui kotoa helposti löytymään ja mitä jaksoin tehdä. Itseasiassa pääasiassa söin tummaa leipää ja viipaloin päälle ohuita valkosipulisiivuja. Voikin oli jo loppu. Ja join pelkkää huoneenlämpöistä vettä kannusta. En jaksanut edes keittää teetä enkä siis edes kuumaa vettä. Linjoilleni pieni paasto tai siis niukalla kalorimäärällä oleminen tekee hyvää. Harmi vaan ettei niin lyhyessä ajassa paljon ohene!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kun sitten sain itseni ovesta ulos, niin hämmästyin, koska en ollut vilkaissut kertaakaan ulos ikkunasta ennen lähtöä. Kerrostalossa se on helppoa, varsinkin kun asuu sen verran korkealla, että pihalle ei näe kurkkimatta. Lunta, sitä oli oikein kunnolla, niin ettei voinut erehtyä! :) Kaupassa myyjä päivitteli kolareita,  joista radiossa oli tiedotettu pitkin päivää.

Tähän aikaan vuotta on jo kello neljältä iltapäivällä aika pimeää, ei siis pelkästään hämärää. Laitan tänne muutaman pihakuvan muistuttamaan itseäni tuosta viime viikon perjantaista ja ensimmäisestä kunnon lumisateesta tänä talvena.

Autot olivat saaneet myös osansa lumesta, joku oli ehkä jo ajellutkin niin, että oli putsannut vain ikkunat. Ainakin tämä auto näytti sellaiselta. Uutta lunta oli jo kertynyt ikkunoihin.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Olen hämmästynyt tämän nykytekniikan kummallisuuksista. Suoraan sanoen tämä ei ole vain ihmeellistä, vaan jopa hiukan pelottavaa. Nimittäin taisin juuri edellisessä postauksessani päivitellä viimeksi ottamieni kuvien katoamista. Luulin siirtäneeni ne muistitikulle, jossa niitä ei sitten ollutkaan. Ja tänään ne samaiset kuvat olivat kuitenkin iPadissani, jonne en ollut niitä koskaan lähettänyt, siirtänyt jne.!!! Sieltä nämä lumiset kuvat  ja seuraavat Mikku-kissan kuvat nyt siirsin ensin sähköpostiini ja sieltä tänne blogiini. En keksinyt vielä keinoa siirtää niitä iPadista tänne tietokoneeseeni.

Joka tapauksessa en tajua, miksi iPhonella ottamani kuvat ovat myös iPadissa? Osaako joku teistä selittää?

Viime torstaina siis kaipasin Mikku-kissan kuvia, joiden luulin tosiaan kadonneen jo täysin tavoittamattomiin. En kyllä millään ymmärrä, miten ne voivat olla nyt tabletissani! Joka tapauksessa tässä nyt pari Mikun kuvaa. Mikku tosin kirjoitetaan nykyisin Miccu! Se kun ruvennut harrastamaan näitä viime aikojen muoti-ilmiöitä...

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Koko ajan kun podin flunssaa, Mikku köllötteli pääasiassa vieressäni tai sylissä, mitä se ei ennen ole tehnyt.

Jatkan vielä tämän nykyajan päivittelemistä: Menin tyhmyyksissäni liittämään blogini Googleen. Nyt en tiedä, miten pääsen siitä pois. Huomasin nimittäin tämän Isoveljen tosi hanakasti alkavan levitellä ja kaivella kaikkia mahdollisia tietoja minusta!!! Jopa kaikki blogeissani olleet kuvat se tempasi yhdeksi albumiksi, josta en saa selvää, onko se nyt jaettu koko maailmalle!!! Tietysti blogini ovat kaikkialla luettavissa, mutta eivät kuvat kaikki yhtenä albumina!!! Asetuksetkin ovat turhan ovelien käyttökeinojen sekamelska!

Kasvokuva viikossa ja asetelma per kuukausi

Ma 24.11.2014

Aloitan nyt tämän kasvokuvahaasteen yhdellä aikaisemmalla muotokuvalla, jonka tein jo vuosia sitten, nimittäin pikkutyttöä esittävällä pastellimaalauksella. Esittäköön se nyt aikaisempia muotokuviani, joita sentään olen jokusen tehnyt, mutta niistä ei ole valokuvia kuin muutamasta.
Yritän tällä saada potkua aloittamiseen ja tämän viikon kasvokuvaan. :)

Katri, pastelli

Valokuva ei toista värejä aivan oikein, mutta ei voi mitään. Tämä on melko suuri työ, A2 suunnilleen, jollen nyt aivan väärin arvioi. Mittaan joskus. Muotokuva on kehyksissä ja lasi päällä kuten pastellitöissä pitääkin, mutta valokuvaan tule helposti heijastuksia ym.

Mietiskelyä

Ma 24.11.2014

Joskus on hyvä hiukan sairastaakin. Pysyä paikoillaan ja järjestellä ajatuksiaan.

Selasin blogejani, joita onkin tullut kirjoiteltua joskus ahkerastikin ja välillä vähemmän. Pitäisi kai uudistaa myös niiden ulkoasua. Tämänkin blogin. Tuli tosiaan sellainen olo, että "tarttis tehrä jottai". No, ulkoasu-uudistukset saavat vielä odottaa, mutta muuten voisin taas olla vähän aktiivisempi. Pitää käydä läpi blogilistatkin, joita olen seuraillut. Huomasin nimittäin, että monia blogeja ei ole päivitetty pitkiin aikoihin kuten en itsekään ollut tehnyt. Ehkä voisin ne tiputtaa pois listoiltani. Toisaalta en välittäisi, sillä monia vanhojakin tekstejä on kiva selata joskus ja voihan olla,  että joku vielä innostua päivittämään blogiaan jonain kauniina päivänä.

Olen viime aikoina seurannut enemmän Facebookin sivuja. Sinne kun ei tarvitse paljon itse kirjoitella. Monet bloggaajat ovatkin laittaneet myös bloginsa Facebookiin. Kaiken lisäksi FB:ssä on ryhmiä, joihin voi unohtua jopa tunneiksi, minä esim. sukuihin ja sukututkimuksiin liittyviin ryhmiin. Olen nimittäin noiden ryhmien kautta löytänyt sukujuuriani tuonne 1600-luvulle asti. Ja sukuuni kuuluvia ihmisiäkin olen saanut FB-kavereiksi, joitakin, joitten olemassaolosta en ollut tiennytkään. FB:stä löytää oikeastaan vaikka mitä. Kyllä se käy yhteisöksi, jos haluaa erakoitua vain omien seinien sisälle. :)

Olin lauantaina sen verran jo kunnossa, että uskaltauduin lähtemään seurakuntamme solunvetäjien palaveriin. Siellä aika vierähtikin niin, että olin kotona vasta iltaseitsemän aikoihin. Söin kotiin tullessani valtavan päärynän, joka ei ollut kai ihan kypsä, vaikka ei se pahaakaan ollut. En tosin erityisemmin tykkää päärynöistä. Yöllä sain sitten semmoisen vatsakivun, että en lähtenyt sitten seurakunnan aamukokoukseen, vaan katsoin koko tilaisuuden netin kautta. Suorana lähetyksenä kokous näkyy netissä kokonaan, myöhemmin voi katsoa enää vain esim. eilisen pääpuhujan puheosuuden videoarkistosta, missä kaikki puheet ovat katsottavissa ja kuunneltavissa vielä noin kuukauden ajan. Muidenkin seurakuntien tilaisuuksia voi katsoa täältä sekä suorana lähetyksenä että arkistosta.

Aion nyt keskittyä tähän blogiini ja antaa niiden muiden olla. Ainakin toistaiseksi. Olen myös oppinut viime aikoina lisää tekniikan tepposista. Siirsin viime viikolla ison määrän kuviani kahteen kansioon, jotka LUULIN tallettaneeni tikulle. Vaan eivät ne tallentuneetkaan! Kumpaakaan kansiota ei löydy tikulta! Ja sitten siivosin tietokonettani turhista tiedostoista tai sen teki ostamani ohjelma nimeltä MacKeeper. Annoin kai sille liian vapaat kädet ja kaikki kuvani häipyivät tietokoneen iPhone-ohjelman kansioista! Se kyllä harmittaa, vaikka tiedän jonkun nörtin jopa pystyvän kaivamaan ne esiin tietokoneeni pimeistä syvyyksistä! Vaan se maksaa aika lailla, niin luulen, sillä maksoin tosiaan tunnin työstä melkein päiväpalkkani verran joku aika sitten, kun kävin jollain gurulla Elisassa avauttamassa iPadini, jonka olin saanut lukkoon.

Nyt, kun jäin pois koulutyöstä, minulla on ehkä enemmän aikaa, innostusta ja voimia piirtämiseen ja maalaamiseenkin. Otin nimittäin vastaan haasteen piirtää/maalata yms. muotokuvan, kasvokuvan tms. viikossa ja asetelman kuukaudessa. :)

Pientä flunssaa

To 20.11.14

Olen nyt ollut pikku flunssassa kolmatta päivää. Edellispäivänä oli kuumettakin. Olen siis pysytellyt petissä ja ottanut rauhallisesti. Huomenna toivottavasti sentään lähikaupassa käynti onnistuu. Tänään voi kuunnella vaikka Anna Puuta:



tai Anthony Hopkinsin valssia

Julkaisu käyttäjältä Люблю КИНО.

Ei paikkaa pysyväistä kenkään täällä saa

To 20.11.2014

Aloitin blogin pitämisen 4.4.2008. Siis noin kuusi vuotta sitten. Välillä olen kirjoitellut ahkerasti, välillä en. Myös viime aikoina tuttujen blogien lukeminen on jäänyt vähemmälle. Tänään sitten selasin blogeja, joita aikaisemmin seurasin sangen ahkerasti. Moni blogi oli kokonaan kadonnut ja osa bloggaajista oli vaihtanut toiseen paikkaan kirjoittelemaan.

Yhteen aikaan kirjoitin useampaa blogia eri aiheista. Äkkiselauksella ainakaan kahteen niistä en lainkaan päässyt, vaan tilalle syöksähti joku muu sivusto. Aika outoa kyllä sekin. Ilmeisesti nuo blogit oli kaapattu. Laitoin Googlelle kyselyn asiasta. Jokin aika sitten jollain blogiporukalla oli ongelmia kuvien kanssa eli tekstit olivat kyllä jäljellä, mutta kuvat kadonneet jonnekin bittiavaruuteen tms. 

Aikani pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että jostain kautta nuo blogini oli tosiaankin kaapattu ja aloin epäillä sivuilla olleita linkkejä. Koska hallintapaneelista ei löytynyt ilmoitusta blogin poistosta, niin Google ei niitä ilmeisesti ollut poistanut. 

Siispä epäilin linkkejä ja päätin poistaa kaikki turhat linkit. Arvelin, että ehkä jonkin linkin kautta sivuni on voitu kaapata. Ja niin ehkä olikin, sillä linkkien poistotoimenpide tosiaan auttoi! Pääsin taas lukemaan omia blogejani. Kirjoittamaan kyllä olisin koko ajan päässyt, mutta en lukemaan omaa blogiani, mikä kyllä olisi ollut tosi hassu tilanne. Ei sen puoleen, ei kukaan muukaan olisi pystynyt lukemaan, mitä olin kirjoittanut. En tosin edes yrittänyt kirjoittaa mitään niihin kadonneisiin blogeihin, katsoin vain, että vanhojen tekstien muokkaaminen olisi onnistunut, joten varmaan uuden sivunkin kirjoittaminen. Julkaisemisesta en tiedä, olisiko se onnistunut. Google ei vielä ole vastannut minulle mitään. Sain kuitenkin nuo vanhat blogini auki ilmeisesti ihan itse.

Nyt päätin sitten tallettaa kirjoitelmani pikku hiljaa esim. tikulle. Jos aion tallettaa kaikki tekstini, niin aika homma siinä on, sillä vuosien aikana olen tehnyt varmaan jotain 1000 postausta ja kuviakin olen sijoitellut teksteihini sinne tänne.

Elokuva-aamu ja -päivä

Ke 19.11.2014

Mangosorbetit. Kuva: ©  Marja-Leena Kirjonen

Jokin aika sitten kävimme ystäväni kanssa tuhoamassa 50 euron ravintola-lahjakorttini. Söimme pitkän kaavan mukaan lähes kolme tuntia ja viihdyimme niin hyvin, että olimme myöhästyä leffasta, jonne olimme menossa klo 14.45!

Alkuruoaksi vuohenjuustosalaatti, pääruoaksi lehtipihvi (piti tilata muusilla, mutta unohtui ja saimme annoksen ranskalaisilla) ja jälkiruoaksi mangosorbetit. Lahjakortti riitti ateriaamme hyvin, vain pari euroa piti maksaa lisää. Kyllähän se oli luksusta. Elokuvan jälkeen kävimme vielä kahvilla toisessa paikassa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Elokuvana oli Muumit Rivieralla. Halusin nähdä sen, koska olen kiinnostunut piirrettyjen elokuvien kehityksestä ja piirrostekniikoista, Kyllähän tuo piirretty oli ihan hauska katsoa, mutta ei se kyllä oikeastaan mitään uutta tuonut piirroselokuviin. Pidin kuitenkin filmin värimaailmasta. Siinä oli oma viehätyksensä. Muuten tekniikka oli paikoin hieman kökköä.

http://www.finnkino.fi/Event/300379/?TheatreArea=1016

Muumit Rivieralla (suom.)Muumit Rivieralla (suom.) (2014)
Lajityyppi: Animaatio
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Xavier Picard
Pääosissa: Maria Sid, Alma Pöysti, Kris Gummerus, Mats Långbacka, Carl-Christian Rundman, Ragni Grönblom, Christoffer Strandberg, Beata Harju, Paavo Kerosuo, CG Wentzel, Katariina Lohiniva, Irina Björklund, Martin Bahne
Ensi-ilta: 10.10.2014Kesto: 1h 16 minIkäraja: S

Muumien trailerin voi katsoa täältä: https://www.youtube.com/watch?v=Jg5tCiLhUoU

https://www.youtube.com/watch?v=qTATXutXN_Q

Tänä aamuna parantelin eilen päälle yrittänyttä flunssaa katsomalla dvd:n Wild Child englantilaisesta koulumaailmasta, jonka pääosassa on Emma Roberts. Elokuva kertoo teini-ikäisestä tytöstä, jonka isä laittaa Los Angelesista englantilaiseen sisäoppilaitokseen sivistymään ja oppimaan käytöstapoja. Nämä tämmöiset elokuvat ovat minulle nykyisin vieroitushoitoa koulumaailmasta, jonka jo keväällä vihdoin jätinkin. Elokuva on harmittoman hauska ja ikäraja on 11 vuotta. Katson hyllystäni pikku hiljaa pois filmit, jotka jostain syystä ovat jääneet katsomatta. Laitan ne sitten kierrätykseen, pääasiassa jonnekin Fidan kirpparille. Elokuvasta lisätietoja mm. täällä.

Mineraaleista

Ti 4.11.2014

Olen jo jonkin aikaa yrittänyt etsiä kolloidisia mineraaleja eri kaupoista. Laitan tänne blogiini nyt muistiin tietoja tästä tuotteesta lähinnä itseäni varten, mutta teille toisillekin tiedoksi, jos asia ehkä kiinnostaisi muitakin. :) Viime viikolla nimittäin löysin eräästä luontaistuotekaupasta tämän purkin:

Lähde

Purkki sisältää hienojakoista kivijauhetta, jossa ilmoitetaan olevan seuraavia ainesosia:

Lähde

Käyttöohje: 6 g vuorokaudessa veteen sekoitettuna.

Vähän hankalasti otettava, sillä  raudan imeytymisen takia sitä ei saa ottaa minkään teen kanssa, kahvin kanssa eikä maidon kanssa eikä oikeastaan minkään kanssa, vaan väliä on oltava mieluusti 1-2 tuntia, kun on nauttinut edellä mainittuja juttuja. Ei siis ruokailun yhteydessä. Ulostekin voi värjäytyä mustaksi!

No, kai tämä on turvallinen tuote. Jään aina miettimään, jos tuotteen yhteydessä on jotain omituisia mainintoja kuten nyt tämänkin tuotteen nettisivulla: "Aines jauhetaan kuukalenteria käyttäen."

Miksi olen etsinyt nimenomaan kolloidisia mineraaleja, johtuu siitä, että tarvitsemme paljon mineraaleja, jopa 60 eri mineraalia, mutta maaperässämme ei enää ole niitä kaikkia oikeassa koostumuksessa. Maanviljelyksessä käytetään keinolannoitteita ja maaperä köyhtyy jatkuvasti. 

Me tarvitsemme 90 ravintoainetta, 60 mineraalia (mineraalit ovat tärkeitä koska ne auttavat kehoa vastaanottamaan vitamiineja), 17 vitamiinia, 12 välttämätöntä aminohappoa ja kolmea välttämätöntä rasvahappoa. Meillä on onnea koska kasvit voivat valmistaa näistä useimpia. Ne ottavat hiiltä ilmasta, tekevät hiiliketjuja ja me saamme vitamiineja, aminohappoja ja rasvahappoja. Mutta sinun pitää syödä 15-25 erilaista kasvia joka päivä oikeassa suhteessa saadaksesi kaiken tämän. Minulla jotain traagista sanottavaa mitä tulee mineraaleihin. Kasvit eivät voi valmistaa mineraaleja.Näitä ei ole enää maaperässä eikä niitä ole sen tähden meidän kasveissamme. Senaatin dokumentti nro 264, 74. kongressin toisesta istunnosta sanoo että maa USAssa on tyhjennetty mineraaleista, joten kasvit eivät saa mineraaleja ja ihmiset jotka syövät näitä kasveja, kärsivät mineraalipuutteesta. Mineraalilisät ovat ainoa mahdollisuus parantaa heidät. Tämä kirjoitettiin vuonna 1936, yli 60 vuotta sitten.

Luuletteko että tilanne on parantunut sen jälkeen? Ei tietystikään. Se on tullut paljon huonommaksi. Syynä on se että lisäämme NPK:ta maahan. Typpi - fosfori - kalium. Teidän jotka eivät ole maanviljelijöitä pitää tietää että maanviljelijä saa maksun määrästä eikä laadusta. Hän ei saa maksua siitä että lisää 60 mineraalia takaisin maahan. Kestää vain 5-10 vuotta imeä maaperä tyhjiin. Joka kerta kun siitä otetaan sato, ottavat kasvit mineraaleja maaperästä. Se toimii kuin shekkitili, jos panet vain kolme dollaria ja nostat 60, mitä sitten tapahtuu? Et voi nostaa mitään, sillä shekillä ei ole katetta. Voin sanoa tämän teille meidän terveydestämme juuri nyt. Emme voi nostaa mitään terveystililtämme sillä maa on epätasapainossa. Olemme kaikki vastuussa terveydestämme siten että huolehdimme siitä että saamme mineraalimme. (Wallace)

Mineraalit ovat yksi tärkeä puoli kehomme tarvitsemista aineksista. Suolasta saamme jotain, mutta monet ovat lopettaneet jopa suolan käytön, vaikka jodipitoista suolaa sentään pitäisi edes hieman käyttää ainakin jodin takia, jotta kilpirauhanen toimisi oikein.

Kirjoista

Ma 3.11.2014

Lueskelin Nobelin rauhanpalkinnon saajan Malala Yousafzain kirjaa Minä olen Malala. Kävin avauttamassa lukkiutuneen iPadini ja iBookissa oli mahdollisuus lukea muutama sivu tuosta kirjasta. Se onkin nyt seuraavana lukulistalla kunhan saan sen ensin käsiini. En ole kauhean halukas ostamaan uusia kirjoja, kun tuntuu, että entisiäkin on liikaa. E-kirjana se maksaisi hiukan alle 20 euroa, mutta en halua sitä e-kirjana vaan paperisena. Kirja vaikutti kiinnostavalta, joten ennemmin tai myöhemmin hankin sen käsiini. https://www.youtube.com/watch?v=gjGL6YY6oMs

Päivitin vihdoin kirjahyllyänikin, siis blogikirjahyllyäni: http://marjaleenankirjahylly.blogspot.fi/