Juhannusviikon kauhein maisema

Ti 28.6.2011

Työmaa Vantaan keskustassa

Mitä tähän on tulossa, en tiedä. Tämä maisema on Vantaan keskustasta. Otin kuvan tullessamme kotiin juhannusjuhlilta. Kauhein maisema, mitä olen tänä kesänä nähnyt. Onko tässä jotain rumuuden kauneutta?

Juhannusmuistoja 2011

Ma 27.6.2011

Olin jälleen kerran juhannusta viettämässä kokkotulilla. Tänä juhannuksena vaihteeksi Kuntokalliolla, missä olemme muutaman kerran aikaisemminkin juhannuksena olleet. Siellä olimme Jasminenkin kanssa vuosia sitten hänen viimeisenä terveenä kesänään.
Unkarilainen askarteluohjaaja, joka puhui hyvin suomea, opasti niin lapsia kuin aikuisiakin tekemään koristekranssin ym. Näpersin minäkin tämän koristeen ja ajattelin samalla, miten innoissaan Jasmine olisi tämän tekemisestä ehkä ollut. Hän teki mielellään kaikkea käsillään.  Ehkä siksi juuri ryhdyin sitä liimailemaan ja oli samalla kauhean ikävä Jasminea.

Oheisena kuvakavalkadi juhannusretkeltämme.

Tämän koristeen saattoivat niin lapset kuin aikuisetkin askarrella itselleen.

Lippu on juuri nostettu salkoon.

Laulu Suomelle 

Miksi Suomi, olet levoton? 

Vielä turva Jumalassa on. 

Vaikka sammuis tähdet, älä pelkää, 

Jumala ei hylkää. 

Siihen luota vaan: 

vesi virtaa alla routamaan, 

vesi virtaa alla routamaan. 

Vielä kukkii koko tämä maa, 

vielä kiittää kansa Jumalaa. 

Vielä veisaa västäräkki kerran, 

kunniaksi Herran 

virren ihanan. 

Ja se laulaa lailla leijonan, 

ja se laulaa lailla leijonan. 

La-la-lai-lai-la-la-la-laa..... 

Nouse salkoon lippu valkoinen, 

piirrä pilviin risti sininen. 

Se on kallein aarre isänmaamme, 

merkki Kuninkaamme, 

Liitto ikuinen. 

Nouse salkoon toivo sydänten, 

nouse salkoon risti Jeesuksen. 

La-la-lai-lai-la-la-la-laa..... 

– Lasse Heikkilän Suomalaisesta messusta

Laulettuna: Korsuorkesteri  esittää ja Isän ääni Youtubessa

Kaislikkoranta oli rauhallinen

Pienen pyhiinvaellusretken aineksista voi askarrella matka-alttarin, jos halusi.

Pappi puhui hyvin

Kokko paloi iloisesti

Lopuksi ennen kotiinlähtöä laulettiin yhdessä iki-ihana 

Jo joutui armas aika

1. Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks' luopi, sen kutsuu elohon. 4. Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.

2. Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa, puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs', Jumala, ihmeitäs' julistaapi se vuosi vuodelta. 5. Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin. Suo armos lahjat mulle ja kaste Siionin. Kun Henkes virvoituksen vain sielu saanut on, keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon.

3. Taas linnut laulujansa visertää kauniisti, myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes' kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on. 6. Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas, tarpeemme meille antaa sun siunauksestas. Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin on se autuas. Soile Isokoski laulaa tämän Suvivirren

 

Hyvää juhannusaikaa!

To 23.6.2011

ELÄMÄN KAUNEUS

P.Mustapää

Tämäkin, kuten äskeinen laulu,

on laulu Lindbladin.

Hän menee järvelle kerran,

käy kokemassa merran,

saa hauen ja kaksikin,

ja kävellen niittuista rantaa

hän haukia vitsassa kantaa -

oi aamua sunnuntain!

Oi aamua! Lindblad kulkee.

Miten kaislikko tuoksuukaan!

Hän astuu kiven ääreen

ja uppoo puolisääreen

ja jatkaa vaellustaan,

ja saapas litkuu ja lotkuu

ja Lindbladin lanne notkuu -

oi aamua sunnuntain!

Oi aamua! Pellon luona

on pehko tuomien -

oi haju huumaavainen,

oi kauneus kaikki mainen

on yllä pehkon sen!

Nyt Lindblad tertun taittaa,

koreaksi rintansa laittaa -

oi aamua sunnuntain!

Oi aamua! Lindbladin terttu

on aivan suloinen.

Ei kertoa voi kieli,

miten hyvä on Lindbladin mieli:

hän kulkee laulaen

yli pehmeän ruohomaton,

Oi onni kuvaamaton!

Oi aamua sunnuntain!

Polvimietteitä eli olenko muuttumassa sohvaperunaksi

Ma 20.6.2011

Kuva: © Marleena

Sain sitten sen puhelinajankin lääkärille. Ensi viikon maanantaille. Vaan mitäs sitä hosumaan, kun kulumahan siinä on, polvessa siis. On kuulemma yleistä. Alkaa jo olla 3-kymppisillä ja nuoremmillakin, yli 5-kymppisillä joka toisella melkein. Sitä vanhemmilla tavallisesti kaikilla, vaikka voi olla oireetonkin. Eikä niille mitään nykyisin tehdä, sanoi röntgenhoitaja. Jaa-a. Liikunta on hyvää lääkettä, mutta polvea ei saa rasittaa. Hmm.
Syy kipeytyneeseen polveeni on siis ilmiselvä. Puh-koira kuoli viime lokakuussa ja tavannomaiset ulkoilulenkit jäivät oikeastaan kokonaan pois. Siis polveni suuttui, kun sitä ei käytetty tarpeeksi. Se oli tottunut koiralenkkeihin. Työni on talvisin miltei pelkkää seisomista.
Karppaaminen ja kuihdutuslaari ei ole tuottanut vielä paljon tulosta painopuolella, kun en ole koskaan ollut suursyömäri, en ole oluen lipittäjä enkä syö kilokaupalla karkkeja (en oikeastaan koskaan). Suklaankin, suuren rakkauteni, LOL, olen jättänyt lähes kokonaan. Kesällä on kyllä pakko saada jätskiä, kun en syö enää teen tai cappucinon kanssa viineriäkään, pecanpähkinäviinerit olisivat tosi hyviä NAM nam – vaan ei edes niitä!!!, enkä harrasta keksien mussuttelua. Tuhannessa kalorissakaan pysyttäytyminen ei näytä vievän kiloja kovin nopeasti. On siis otettava käyttöön muita konsteja. Mehupaasto? Paastopäivä kerran viikossa? Katsotaan nyt, mitä tässä olisi seuraavaksi tehtävä. Vielä olen syönyt jonkun palan 100% ruisleipää. Sitä en välittäisi jättää kuitenkaan, vaikka muut jauhot ovat jääneetkin.

Suurella rakkaudella muistelen Puh-koiraa, joka tosiaan piti minua kunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti ulkoiluttaen ystävällisesti monta kertaa vuorokaudessa.
Olenko muuttumassa sohvaperunaksi? Kauheaa! Käykö minulle kuin Kafkan kirjassa Muodonmuutos!!?  Syöpäläinen tai sohvaperuna, onko niillä nyt paljonkaan eroa? AAAPUUUVAAA! ;D

Elokuvasta Ilmestyskirja

Ma 20.6.2011

Kuva: Pan Vision

Katsoin eilen Raffaele Mertesin ohjaaman elokuvan Ilmestyskirja. Se on ollut minulla DVD:nä jo jonkin aikaa, mutta sen katsominen on jäänyt.

Elokuvassa näyttelee vangittua Johannesta Richard Harris. Filmi kuuluu Raamattu-sarjaan, josta olen katsonut muitakin osia. Richard Harris on vaikuttava esiintyjä tässäkin filmissä.

Tämä elokuva ei kuitenkaan aivan vastannut odotuksiani.  Sisältö keskittyi enemmän tuon ajan historiaan, mikä oli kyllä aivan mielenkiintoista sekin. Oli siinä Raamatun Ilmestyskirjastakin sen verran, että kiinnostukseni tuota Raamatun kirjaa kohtaan heräsi jälleen uudella tavalla. DVD:n takakannen teksti ei täysin vastaa elokuvan sisältöä.

Filmi on vuodelta 2002 ja tehty Italiassa.

Tässä traileri

Esittäjät: Richard Harris, Vittoria Belvedere, Benjamin Sadler, Christian Kohlund 
Ohjaus: Raffaele Mertes 
Julkaisuvuosi, julkaisija: Pan Vision Oy 2002 
Kesto 1h 34min 
Ikäraja 11v. 

Röntgenistä rannalle

Vielä hetken lokki saa tähyillä lomailijoita, vaan kohta rannat ovat
täynnä auringonottajia ja uimareita, jos sää  lämpenee.

To 16.6.2011
Tänään kävin katsomassa vanhaa tuttua rantaa Lauttasaaressa. Tuo kaupunginosa on merellisyytensä takia säilynyt sieltä pois muuttamiseni jälkeenkin yhtenä mieluisimmista paikoistani Helsingissä. Meri ja rannat ovat suuri rakkauteni. Kaipaan aina merimaisemiin, vaikka enimmäkseen olen asunut kaukana kaikista rannoista. En kuitenkaan suunnannut suoraan rannalle, vaan ensin oli käytävä röntgenissä.

Hiekkarannat ovat pian valmiit uimakauteen

Tänään yritin jo kolmannen kerran kipeän polveni kanssa röntgeniin ja pääsin kuin pääsinkin vihdoin. Edellispäivänä myöhästyin 10 minuuttia, kun en tiennyt, että sulkevat vastaanoton jo 15.30. Eilenkin myöhästyin ja taas asia siirtyi. Eilen tosin lähdin hyvissä ajoin, mutta tuli yllättäen asia, joka piti hoitaa ensin. Ja jälleen bussipysäkillä sama juttu kuin edellispäivänä, yksi bussivuoro oli poissa välistä! Tänään olin pysäkillä todella ajoissa ja taaskaan se bussivuoro ei tullut, johon yritin. Sitten kun bussi tuli, niin tuli kaksi bussia peräkanaa! :) Ajattelin jo, että onpas ihmeen paljon esteitä yhden röntgenkuvan ottamisen kanssa.
Eikä tänäänkään kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä pysäkillä odotellessani – yli puoli tuntia! – alkoi äkkiä sataa rankasti ja satoi kunnolla yhtä mittaa ainakin 15 minuuttia. Paikallinen sadekuuro. Kauempana taivaalla pilvissä näkyi suuria aukkoja ja näkyi selvästi, että jossain päin aurinko paistoi, mutta siellä, missä olin, vettä tuli kuin saavista kaataen ja pysäkin katosalue täyttyi busseja odottavista ihmisistä.
Lopulta kadun reunassa pysäkin edessä oli vettä valtava määrä, vesihän ei siinä ajassa ehtinyt vielä valua viemäreihin tms. Sitten tuli joku bussi kovaa vauhtia ja jo kaukaa näki, että vesi lensi metrin korkeudella kaaressa pyörien osuessa kadun reunan valtavaan vesimäärään. Kyseisen bussin pysäkki oli jossain muualla ja kohdallamme kuski ei lainkaan hiljentänyt eikä väistänyt kadun reunassa ollutta vettä kuten muut autot, vaan ajoi ohitsemme suihkauttaen kadun kuravedet korkealle ja suoraan päällemme. Katoksen alta kun ei takaseinän vuoksi päässyt perääntymään kunnolla edes kahta metriä kadun reunaa kauemmas. Joukossamme sattui olemaan kaksi virkapukuista tarkastajaa, jotka kastuivat kunnolla tietysti myös. Minulla oli juuri pesusta päälle laitetut puhtaat vaatteet (ja seuraava pyykkitupa vuoro vasta lauantaina). Olin litimärkä melkein kaulaa myöten kuten toisetkin pysäkillä olijat. Onneksi päivä oli lämmin. Kesä kuivaa, minkä kastelee, oli aikanaan mummillani tapana sanoa. En voinut lähteä takaisin kotiinkaan vaatteita vaihtamaan, taas olisi röntgenissä käynti siirtynyt. Toinen tarkastaja soitti kiukkuisena tuosta bussin tempauksesta jonnekin ja kertoi bussin numeron etc. Taisi tuolle kuskille tulla tupenrapinat.

Päällemme lentänyt vesi oli ollut onneksi suhteellisen puhdasta ja vaatteeni kuivuivat nopeasti. Röntgenistä palatessani päätin jatkaa tätä vapaapäivääni menemällä jonnekin rannalle. Olin jo monena päivänä kaipaillut merinäkymiä. Koska vaatteeni olivat jo melkein kuivat eikä pahoja tahrojakaan enemmin näkynyt, päätin jatkaa samantien paluubussilla Lauttasaareen. Polveni jomotteli kyllä hiukan, mutta joten kuten voin sentään kävellä lyhyitä matkoja.

Koirani Roi, josta olen tehnyt useita
piirroksia. Tässä yksi.

Istuin polleasti bussin leveimpään kohtaan inva-, vanhusten ja odottavien äitien paikalle jalkani vuoksi. Tosin siinä oli vapaa istumapaikka vain selkä menosuuntaan päin. Kun vastapäätä istuva poistui pian jollain pysäkillä, siirryin vielä paremmin istumaan eli vaihdoin hänen paikalleen. Noita invapaikkoja oli silloin jo vapaana reippaasti molemmin puolin keskikäytävää. Kipeän polveni takia en siirtynyt kovin nokkelasti, vaan istahdin ensin keskikäytävän puoleiselle penkille aikoen hissukseen hinautua ikkunan viereen istumaan. Silloin bussiin sisään juuri rynnännyt satakiloinen naisihminen syöksyi viereeni ja tuuppasi minua kohti ikkunapaikkaa kailottaen samalla kovaäänisesti minun pitävän hallussani kahta istumapaikkaa. Ympärillä olevaa tyhjää viittä paikkaa hän ei kai huomannutkaan, vaan kiinnitti huomionsa minuun, joka kai pinnistelin molempien penkkien keskellä kohti ikkunapaikkaa. Sen sijaan, että olisin kipeän polveni kanssa varovasti jatkanut takamukseni hidasta hilaamista kohti ikkunapenkkiä, ponkaisin kai säikähdyksestä ylös ja siirryin pois matamin tieltä, ettei tuo ehtinyt vallan istua aivan päälleni!  Siitäkös jalkani yltyi vähäksi aikaa jomottamaan! On kai parempi istua tavallisilla paikoilla vastaisuudessa, vaikka niissä onkin jalkatilaa vähemmän. En muista, että koskaan kukaan olisi tuolla tavalla hyökännyt päälle muualla bussissa istuessani!  Invalidiparat ja muut vaivaiset! Onkohan tuollainen tuuppiminen yleistä?

No suoriuduin sentään Lauttasaareen, polvikin rauhoittui ja linkutin tutkimaan tuttuja kulmia. En tosin tällä kertaa kuin vain Lauttasaaren uimarannalle enkä uimaankaan, koska merivesi lienee vielä varsin kylmää. Tämä retki oli vain pienen pieni kävelymatka pysäkiltä. Joku toinen kerta teen pitkän kävelylenkin jHs aivan niemen kärkeen saakka, missä usein liikuimme koirani Roin kanssa. Asuin joskus Lauttasaaressa ja rakastin tuota ihmeellistä rantaa. Ja Roikin aivan varmasti rakasti noita paikkoja myös. Roi-koirani eli 16-vuotiaaksi. Se on aika pitkä ikä collielle. Minun elämässäni on ollut kolme koiraa, Donna Bella, Milla, Roi ja Nalle Puh.
Matkalla rannalle vastaan tuli valtava parvi lintuja, joita lepäili suurella alueella nurmikolla. Kun tulin, osa lähti heti viipottamaan karkuun. Osa jäi sentään lepäilemään taaemmas.

Näitä siivekkäitä oli rannan lähellä semmoinen sadan linnun parvi. Totta! Laskin linnut!

Näillä hanhilla oli myös poikasia. Näin kolme poikuetta. En mennyt lähemmäs, koska ne taapersivat minut nähdessään kiireesti poispäin ja yksi vanhemmista linnuista ontui jalkaansa ihan kuin minäkin!

Hanhilla oli poikasia. Peräti kolme poikuetta, jokaisessa neljä pientä taapertajaa ja
kaikilla näytti olevan  kaksi vanhempaa, isä ja äiti?

Minun lisäkseni merta seisoi katselemassa vain vanhahko pariskunta, ilmeisesti venäläisiä kielestä päätellen.

Pilviä riitti

Vesirajassa oli kaikenlaista putsattavaa. 

Pilvinen ja viileä päivä ei houkutellut auringonottajia ja uimiseen vesi oli vielä liian kylmää.

Leikkitelineissä ja hiekkalaatikkolaivassa riitti kuitenkin pikkuväkeä

Käväisin jäätelöllä, mutta en jäänyt suuren aurinkovarjon alle istumaan, vaan menin kioskin takana lasiseinällä erotettuun kahvilatilaan, missä olikin mukava samalla lukea pöydässä ollut iltalehti.

Hassu päivä kaikenkaikkiaan. Lauttasaaresta kotiin palatessa sain vielä kastua, mutta tällä kertaa bussin penkistä, joka oli märkä. Vasta jäädessäni pois bussista tunsin, miten pitkiksieni toinen sivu ja osa housujen takaosaa oli märkä. Tuli heti ilkeä olo, ajattelin, että joku oli pissannut penkille ja siksi housuni kastuivat! UH! Kotona vaatteita vaihtaessani laitoin kastuneet vaatteet suoraan pestäviin ja nuuhkin pitkiksiäni, josko olin istunut jonkun pissaan. Nenäni ei kuitenkaan todennut minkäänlaista virtsan hajua. Bussi oli ilmeisesti sama, jolla menin sen sadekuuron jälkeen röntgeniin. Ehkä jonkun märät vaatteet olivat kastelleet penkin silloin kunnolla. Ainakin se tuntuu miellyttävämmältä vaihtoehdolta. Ja onneksi kotona sai ottaa kunnon suihkun.
Ei kahta kolmannetta, sanotaa, joten yllättävän monta harmin aihetta tänään oli. Kuitenkin oli myös taas lukuisia asioita, joista voin olla kiitollinen juuri tänään. Enemmän oli taas ollut hyviä ja mukavia asioita.

Kuunpimennys

Ke 15.6.2011

Kuva: Clipart

K. soitti äsken ja kysyi, tiesinkö, että kohta on kuunpimennys.
En tiennyt. Niin se vaan on: kuu pimenee, yö lähenee... No, eipä sitä pimennystä nyt taida nähdä millään tavoin, kun taivas on ihan pilvessä. Olisi tietysti ollut jännä nähdä punasteleva kuu vai muuttuiko se nyt punaruskeaksi, miten se olikaan...

Kuva: Clipart

Kuunpimennyksiä taitaa olla aika usein, jos ei nyt aivan joka vuosi ehkä. Sen näkee kuulemma parhaiten mäen päältä tai rannalta.
Nyt sitten tiedetään, että ollaan samalla suoralla auringon ja kuun kanssa. Maa menee auringon eteen niin, että kuu jää varjoon. Hmm, pimennämme siis kuulta auringon ja matkaamme avaruudessa kuun ja auringon välissä. Ei sitä aina tule ajatelleeksi, missä kohtaa avaruudessa mennään. Nyt sitten ollaan tällaisessa kohdassa.

Terveisiä meidän landelta!

Ma 13.6.2011
Aivan helluntain tuntumassa teimme pikakäynnin kotipuolessa muutaman sadan kilometrin päässä Hesasta. Tällä kertaa menimme julkisilla. Kerran piti vaihtaa toiseen bussiin, ennen kuin olimme perillä. Kuuma oli mennen tullen.

Tällainen näkymä aukesi eteemme päästyämme vihdoin kotikonnuillemme. Busseissa oli jo istuttu muutama tunti. Noin kaksi ja puoli kilometriä tästä vielä meille. Menomatkan kävelimme, takaisin tullessa jouduimme kipeytyneen polveni takia käyttämään taksia. 

Otin kuvat jälleen vain kännykällä ja aurinkoa vasten ilman mitään suodattimia. Katsokaapa vasemman puleisia puita, miten vasten aurinkoa otettuna ne ovat jännän värikkäitä! Osa puista hehkuu suorastaan oudoissa väreissä!

Tien molemmin puolin kuumuudessa hehkuvat oksat vaikka millaisissa väreissä.

Tarjoan tässä teille nyt muutaman tienvarsinäkymän:

Tällä kertaa emme poikkea pienille metsäpoluille. Sitten varsinainen metsätaival onkin jo takana:

Nyt tienvarsinäkymät ovat muuttuneet:

Pian ollaan jo meillä. Kotikeidas jo häämöttää saarena peltojen keskellä:

Kun vielä ohitamme tämän toisen keitaan:

niin perillä ollaan salaisella sisäänkäynnillä:

Muista tämä salainen portti, kun tulet meille! Itse en ole vielä paikalla vakituisesti, mutta jossain vaiheessa kyllä. Nähdään!

Heleää helluntaita!

Helluntaisunnuntaina 12.6.2011

Tuomet kukkivat jo ajat sitten. Helluntai onkin tänä vuonna myöhään.
Jostain syystä tuomenkukat liittyvät mielessäni helluntaihin, joten toivotan näiden ihanasti tuoksuvien kukkien myötä teille kaikille upeaa helluntaita!

Blogiseikkailuja

La 11.6.2011

Joskus on kiva seikkailla Blogilandiassa. Voi löytää uusia ajatuksia ja vaikka mitä mukavaa ja joskus suorastaan kummallisia juttuja.

Tänään loikkasin blogiin Rakastuin runoon ja sieltä tekstiin Elastisen kulmikas ympyrä. Teksti oli vuosien takaa eipä haittaa! Sitten surffasin blogiin Olen mitä olen ja ihmettelin maailman menoa sielläkin. Sen jälkeen löysin itseni lukemasta blogia Valonkipinä, mistä seuraava etappi oli blogi Lenitan juttuja. Kiitollisuuspäiväkirja on selvästi myös minun juttuni. Olen monta kertaa pitänyt sellaista – hetken aikaa – ja sitten palannut vanhoihin uomiin, välillä valittajaksi, välillä ties miksi! Nyt päätin aloittaa Kiitollisuuspäiväkirjan pitämisen oikein tosissani, jatkuvasti, mieluimmin päivittäin. Viimeinen blogi, jonne tällä kertaa päätän seikkailuni on nimeltään Toikkaus.


Siispä viisi asiaa, joista olen tänään kiitollinen: 
1. Kesä
2. Ihana sää
3. Minulla on ystäviä
4. Olen suht terve
5. Tapaan illalla Annen

Kukkalaatikko Helsingin Rautatientorilla.

Suomen nuorisoa

To 9.6.2011
Ajattelin aloittaa ihan omaksi ilokseni tämmöisen sarjan, jonka aiheena on Suomen nuoriso.
Tällä kertaa kuva, joka on otettu koulussa aivan oppituntien viimeisillä metreillä tänä keväänä. Poika ei ole minun kurssini oppilaita, joten en tiedä oliko hän niiden joukossa, jotka valmistuivat tänä keväänä.  En huomannut kysyä. Piikkirannekkeet, maiharit, maastohousut... Hän antoi mielellään minun kuvata asunsa. Sovittiin, että otan kuvan niin, että kasvot jäävät hieman piiloon asukokonaisuudesta. :)

Suomen nouseva sukupolvi, tulevaisuutemme – he tarvitsevat kaiken tukemme ja rukouksemme. Tapaamme heitä kaikkialla, emme vain koulujen käytävillä.

Kuvahaasteen kuvia

Ma 6.6.2011

Nyt pitäisi tähän laittaa Kuvahaasteen 18. päivän kuva: joku luokkakuvasi. 

Taas olen pulassa, sillä kaikki kouluaikaiset albumini ovat maalla. Yritän muistaa ottaa albumit mukaan seuraavalla kerralla siellä käydessäni. Tarjoan tähän nyt tilalle äitini nostalgisen luokkakuvan, mutta lupaan jossain vaiheessa laittaa sitten jonkin oman luokkakuvani. Sovittu!?

Ylläoleva kuva on siis äitini luokkakuva. Tässä kuvassa hän on Koiviston yhteiskoulun I luokalla. Äitini on kolmantena oikealta katsoen toisessa rivissä istumassa. Hänen edessään istuu kummitätini Hilkka kolmantena eturivissä oikealta katsoen.

Seuraavat haasteet ovat 19. päivä: kuva sinusta luokkaretkipäivänä, 20. päivä: kuva sinusta tekemässä jotakin, josta pidät, 21. päivä: kuva sinusta nousemassa seisomaan.

En nyt aio lintsata, mutta luokkaretkikuvanikin ovat maalla, eikä minulla ole kenenkään luokkaretkikuvaa tarjota tilalle, joten hyppään sen yli nyt ja palaan 19. päivän kuvaan, kun minulla on tuo albumi maalta haettuna.

20. päivän kuvaksi tarjoan nyt kuvan, jossa olen tekemässä jotain, josta pidän:

Antero-setäni ottama kuva minusta ja serkustani Seposta hiihtämässä yhteisillä suksilla!!
En nyt ole varma, mutta arvelen meillä olleen ikää neljä tai viisi vuotta.

Setäni teki itse kaikki kuvat mustavalkolabrassaan. Minäkin tein opiskeluaikana itse kaikki mustavalkoiset kuvat Helsingin ylioppilaskameroissa, jonka labraan en enää pääse, koska olen ollut välillä pois Helsingistä enkä siis ole maksanut välillä jäsenmaksua. Tiedän, että ne jotka ovat olleet siellä opiskeluajoista asti, ovat edelleen mukana, vaikka jokunen heistä on jo eläkeiässä. Harmi, etten enää opiskele ja siis pääse sinne takaisin. Pitänee alkaa taas opiskella! ;)

Seuraavan haastekuvan kanssa joudun taas hiukan neuvottelemaan: 21. päivä: kuva sinusta nousemassa seisomaan on aiheena, mutta sellaistakaan kuvaa minulla ei nyt ole, joten sopisiko tämä: 

Jos ei sovi, niin laitetaan nyt tällä kertaa kuitenkin sopimaan :) Eihän tämä kai hirveän vakavaa ole! Tässä kuvassahan olen kohta nousemassa seisomaan. Kuvan on äitini ottanut, kun kyykistelen  lumihangessa portaiden vieressä Donna Bella kainalossa. Minulla on ikää kai jotain 15 wee, Donna Bellalla vuosi tai kaksi.

Iltakävelyllä

Su 5.6.2011

Meillä oli Puh-koiran kanssa tapana tehdä pitkiä iltalenkkejä. Täälläkin me kuljimme viime keväänä ja ihastelimme tumman violetteja ja ihanina tuoksuvia sireeneitä.

Yli puoleen vuoteen en ole nyt näita pitkiä iltakävelyjä tehnyt. Puhin kanssa oli niin luonnollista lähteä kuljeskelemaan minne vain. Nyt en voi ottaa uutta koiraa, joten pitää kai yrittää ruveta käymään taas iltalenkeillä vaikka yksin. Jotenkin se oli koiran kanssa turvallisemman tuntuista.

Täällä me vaeltelimme Puhin kanssa viime keväänä, kun kaikki oli kukassa. Toisaalta tänä vuonna tuntuu luonto kukoistavan todella varhain. Kaikki kukkii, vaikka vasta on menossa kesäkuun ensimmäinen viikko.

Tämä lauantai oli lakkiaispäivä. Uudet ylioppilaat saivat valkolakkinsa. Oikeastaan tämä voisi olla yksi päivän muotikuvista. Nämä tytöt Suomen suvessa kuin kaksi kukkasta tulivat vastaa iltalenkilläni. He ovat Tinja ja Sofia. Taitavat olla isosisko ja pikkusisko, kun ovat niin samannäköiset.

Mitähän kukkaloistosta on jäljellä juhannuksen aikaan, kun kielotkin ovat jo olleet jonkin aikaa täydessä kukassa? En muista näin kukkivaa touko-kesäkuun vaihdetta lainkaan. Kesäkuun alkuviikkoina on ollut joskus jopa pakkasöitä. Nyt oli yli kymmenisen plusastetta viime yönä. 

Ihanat iirikset alkavat juuri kukkia. Ojanreuna on kohta niitä sinisenään. Muistan lapsuudesta yhden juhannuksen, jolloin oikeastaan mikään ei vielä kunnolla kukkinut. Ja eräänä juhannuksena satoi jopa lunta.

Voikukkakedot näyttävät jo tältä. Mutta kurtturuusu alettuaan kukkia jatkaa kukkimista jopa lumentuloon asti.

Ja kurtturuusu kukkii jo, niin ehkä juhannusruusutkin. Niitä ei täällä lähistöllä ole, joten en tiedä kuinka asianlaita on.

EDIT: Täällä kaikki muut viimeiset Kevätkamman piikit. ;)

Viikon 22 muotikuva

La 4.6.2011
Tämän viikon muotikuva tulee suoraan näyteikkunasta:

Tähän asti pääkallomuoti on ollut pääasiassa lasten ja nuorten muotia. Nyt se on jo siirtymässä aikuistenkin muotiin. Ylioppilaathan ovat jo miltei aikuisia. :)

Mietin pitkään, mistä tuo pääkallo on tullut asusteisiin ja muodiksi, kunnes käteeni osui tämä kirja, jota luen parhaillaan: Vivi-Ann Sjögrenin Meksikon päiväkirja. Kirjoitan siitä varmaankin lähiaikoina tuolla Kirjahylly-blogissani. Ehkäpä sieltä löytyy jotain viitteitä asiaan. Kirja vaikuttaa sangen mielenkiintoiselta.