Maaliskuun alkupuolella ihmettelin Stockmannin ikkunassa ollutta Iittalan "astiatoteemia" ja kävin Argos-hallissakin luullen siellä olevan Iittalan astioiden näyttelyn.
Astiatoteemi olikin sudenkorento ja näyttely oli kyllä Argos-hallissa, mutta vasta 16.-25.3. eli näyteikkuna oli vielä täysin keskeneräinen silloin maaliskuun alussa.
Tässä kuvia valmiista näyteikkunasta, jossa valotkin vaihtuivat:
Lautashäkkyrä, joka esitti sudenkorentoa, pyöri ja värivalot vaihtuivat.
Mutta katsellaanpa hiukan itse näyttelyäkin.
Myös näyttelyssä oli tuollainen toteemipatsas, tarkoitan siis sudenkorento. Se ulottui melkein kattoon asti ja oli asetettu keskelle näyttelyaluetta, mutta ei sentään pyörinyt.
Paikalla oli myös lasinpuhaltaja tiettyinä aikoina päivästä. Tänä vuonna en sattunut paikalle samaan aikaan, mutta viime vuonna näin lasinpuhaltajan työssään vastaavassa näyttelyssä.
Kun elämä hymyilee joskus omaan risukasaan☺, ei voi muuta kuin hymyillä! Tänään sain yhden hienon hyvänmielen aiheen lisää! Vauuu! Sain Ritvalta tunnustuksen:
Kiitos Ritva! ❤
Tämä tunnustus pitäisi antaa 5 blogille, joissa on alle 200 lukijaa.
Sain jo jokin aika sitten haasteen sirkkikseltä kertoa asioista, jotka tuottavat minulle hyvää mieltä. Kerroinkin jo jokin aika sitten näitä ilonaiheita blogissani postauksessa Ilo se on joka elättellöövastauksenaAili-mummon haasteeseen, mutta kerronpa vielä jotain lisää...
Aikaisemmin kerroin jo 11 ilonaihetta:
1) ystävälliset ihmiset
2) hyvin nukuttu yö
3) loma
4) ystävä ja ystävät
5) hyvät kirjat, lukeminen
6) hyvät elokuvat
7) hyvä ruoka
8) Mikku-kissa
9) kevätaurinko, kesä
10) luonto
11) matkat
Tämän hetken suurimpia ilonaiheitani on kevätaurinko ja pian alkava ihana kevät kohti kesää!
Tässä vielä lisää
12) kauniit mukavat vaatteet tilanteen mukaan
13) retket, sieni- ja marjaretket
14) nougatsuklaa (toistaiseksi paastoan tässä asiassa)
15) kun joku muistaa, ystävältä saatu lahja, kirje, kortti, tekstiviesti, sähköposti, puhelu, kommentti blogissa
16) nätti uusi käsilaukku, huivi, käsineet tai muu asuste
17) uudet kauniit mukavat kengät
18) kutsut, juhlat, joihin olen saanut osallistua tai pitää itse
19) hyvä käytöksinen, ahkera oppilas
20) runot ovat suuri rakkauteni
21) näyttelyssä käynnit
22) kirjoittaminen ja blogin pitäminen
23) maalaaminen, piirtäminen
24) blogien lukeminen
25) musiikki
Tässä oli taas listaa ilonaiheistani. Nämä eivät tosiaan ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan tuottavat eri aikoina aina eri tavoilla mielihyvää. Ja lisääkin on vielä vaikka kuinka paljon...
Kiitos näistä haasteista Aili-mummo ja sirkkis!
EDIT:
Meinasin ihan unohtaa haastettavat, tässä he ovat (eli piti haastaa blogit, joissa on alle 200 lukijaa):
En ole taas vähään aikaan laittanut tänne muotikuvia, joten laitetaanpa nyt ensimmäisen "kesäpäivän" kunniaksi jotain keväästä kertovaa tänne blogiinkin. Tämä pirteän kanssamatkustajan kohtasin perjantai-iltapäivällä ratikassa ja sain luvan ottaa kuvan hänestä keväisessä asussaan.
Tosin ensimmäinen aamu heti kesäaikaan siirryttäessä yllätti mukavasti lumisateella, niin että autotkin parkkipaikoilla olivat aivan lumen peitossa. Unohdin puhelimen kotiin kaupungille lähtiessäni, joten minulla ei tuosta lumipeitteestä ole teille nyt kännykkäkuvaa tarjota, mutta muutama sentti lunta oli autojen päällä, joten koska lumi ei ollut vielä noin kahden aikaankaan, jolloin lähdin ulos, sulanut, niin huomattavan paljon sitä oli täytynyt sataa.
Keskustassa kadut ovat paljaana, mutta vaikka asunkin kantakaupungin alueella, varjoinen puoli kotikatuani on edelleen sangen luminen. Aurinkoisemmalla puolella lumi on sulanut. Viime viikko olikin hyvin aurinkoinen ja lämmin. Perjantaina oli jo kylmä tuuli ja nyt lauantain ja sunnuntain välisenä yönä saatiin uusi lumipeite, jonka uskon olevan vanhan lumen surma, kuten vanha sanonta kuuluu.
Tässä Tumbalalaika-kappaleessa on ihastuttava sävel. Pidän siitä sekä soitettuna että laulettuna.
Se on vanhaa jiddišinkielistä klezmer-musiikkia. Suomessa olen kuullut tämän kappaleen laulettuna näillä sanoilla, joilla Viktor Klimenkokin sen tässä laulaa:
Lisää sunnuntaiklassikkoja täällä. Ja aikaisempia täällä.
Tulin tänään katsoneeksi elokuvan Amelia. Elokuva kertoo naisesta, joka on tehnyt ilmailun historiaa ja ajanut naisten tasa-arvoisuutta myös lentäjinä. Se on eräänlainen dokumentti, kuviteltu sellainen. Tässä traileri:
Itse elokuva oli minusta tylsä. Mukaan oli ympätty tietysti romantiikkaa nyyhkyleffan tapaan. Itse asiassa elokuvassa vain lennettiin. Jos ei ole kiinnostunut siitä, miltä vanhat lentokoneet ehkä näyttivät, elokuvassa ei ole mitään mielenkiintoista. Lopunkin arvaa, vaikkei tietäisikään mitään semmoisesta henkilöstä kuin Amelia Mary Earhart. Ensi-ilta oli 23.10.2009.
Amelia Mary Earhart oli yhdysvaltalainen ilmailun uranuurtaja ja ensimmäisiä naispuolisia lentäjiä. Hän katosi Tyynellämerellä heinäkuussa 1937 yrittäessään maailmanympärilentoa. Tämä elokuva on kertomus hänen elämänsä ja uransa eri vaiheista. http://www.dvdplaza.fi/leffakanta/nayta.php?sid=11687
Oikeastaan katsoin elokuvan kokeeksi sivulta http://ilmaisetleffat.w2.fi/?cat=82, koska olin antanut itselleni kertoa, että netissä on joitakin sivustoja, joista voi katsoa ilmaisia elokuvia. Tässä sivustossa elokuvissa on myös suomenkielinen tekstitys.
Olen pitkän saksan lukija eli englantini ei ole paras mahdollinen, joten mielelläni käytän tekstitystä apuna. Saksalaisiakaan elokuvia en pysty ilman tekstitystä kunnolla seuraamaan, sillä olen niin harvoin joutunut käyttämään saksankieltä, että se on melkein unohtunut.
No, tuo henkilöhän on historiaa ja tiedot hänestä jopa jonkinlaista yleissivistystä, joten menköön tuo elokuvaan käyttämäni lähes kaksituntinen Seppo-serkkuni kunniaksi. Olimme lapsuuden ikätovereita ja paljon yhtaikaakin hoidossa mummon luona ihan pikkuisina kumpikin. Seppo on tehnyt kovan uran lentokapteenina yms.
Olen mitä ilmeisimmin väärää kohderyhmää. En millään päässyt elokuvaa katsoessani näihin ekstaaseihin, joita sanoja Levykauppa käyttää ylistäessään tästä elokuvasta tehtyä dvd:tä:
Kaksinkertainen Oscar®-voittaja* Hilary Swank tekee unohtumattoman roolin Amelia Earhartina, legendaarisena amerikkalaisena naislentäjänä, joka huimapäisesti lensi historian siiville. Richard Gere tähdittää elokuvaa hänen karismaattisena liikekumppaninaan ja rakastavana aviomiehenä, George Putnamina. Kunnianhimon ja rakkauden yhdistämina, heidän kaiken kestävää avioliittoaan ei pysty rikkomaan Amelian päätös lentää – eikä hänen intohimoinen suhteensa Gene Vidaliin(Ewan McGregor). Riipaisevaa draamaa, sytyttävää romantiikkaa sekä eeppistä seikkailua sisältävä Amelia salpaa sielun ja nostattaa mielen uusiin korkeuksiin.
Sunnuntaiklassikoksi valitsin persoonallisen, ihanan suomalaisen elokuvan Tauno Palon ja hänen eri vuosina esittämänsä kohtalokkaan Rosvo Roopen.
Muistan, miten niitä katsottiin koulussa halveksivasti nenän vartta pitkin, jotka kertoivat katsovansa televisiosta vanhojen suomalaisten leffojen uusintoja. Minäkin kuuluin niihin "jälkeenjääneisiin" ja katsoin noita vanhoja filmejä mielelläni, paitsi joitakin synkkiä paatoksellisia elokuvia, joilla kyllä yritettiin varmasti aikoinaan nostaa esiin yhteiskunnan silloisia epäkohtia ja parantaa naistenkin asemaa. Tauno Palo Suuri oli yksi ihana elokuvarakkauteni!
Rosvo Roope on Rafael Ramstedtin sanoittama balladi (1949), kansansävelmä, jonka ympärille tehtiin kokoillan elokuva. Tuosta Hannu Lemisen ohjaamasta Rosvo Roope -elokuvasta tehtyä dvd:tä haukutaan reippaasti täällä, kun taas täällä taidetaan kehuakin.
Mikku ei erityisemmin välitä kirjoista, vaikka se onkin pääkuvassa blogissani Marja-Leenan kirjahylly. Kasseista se sensijaan pitää erityisesti, johtuuko se sitten kissa- ja kassi-sanan tietynlaisesta samankaltaisuudesta vai pelkästä sattumasta, mutta Mikku on tehnyt selvää useammastakin kassistani. Varsinkin laukkumaisista kasseista. Erityisesti muovintapaisista aineksista tehdyt ovat Mikun mielestä juuri sopivat kynsien teroittamiseen.
Yhtenä vuonna voitin messuilta punaisen design-laukun, ison kuin kassi ainakin ja eikös Mikku upottanut siihen kyntensä! Tai sitten syynä oli laukun punainen väri. Mikku nimittäin on tehnyt myös selvää suuresta ohuehkosta muovista valmistetusta punaisesta joulukassistani. Tai ei, ei se värikään voi olla syynä, sillä Mikku on teroittanut kynsiään myös sinisessä olkalaukussani, jonka läppäosan pinta on pyykkilaudan tavoin aaltomainen. Ja yhtä ja toista muutakin tämä sankari on saanut aikaseksi.
Mutta miten yleensä voit olla vihainen tämmöiselle kaverille? Ei ainakaan kovin pitkään. En ainakaan minä.
Mikku on syntynyt maatalossa suuressa sikalassa ukkosyönä toukokuussa 1999. Tarkempaa tietoa syntymäpäivästä ei ole. Kun se tuli meille, se mahtui tyttäreni kämmenelle. Tänään vaaka näyttää Mikulle seitsemää kiloa, mutta Mikku ei ole lihava, vaan aivan sutjakka. Se vietti villin ja vapaan lapsuuden maaseudulla ja muutti mukanamme vuoden vanhana Helsinkiin, missä se sitten onkin elellyt sisäkissana, johon elämään se leikattuna kotikissana on hyvin sopeutunut.
Vaikka Mikku onkin syntynyt sikalassa, se on siisti kissa ja muistaa pestä itsensä säännöllisesti.
Perjantaina kävin Stockkalla kahvimaistiaisissa. Tosin en mennyt varta vasten kahvimaistiaisiin, mutta poikkesin samalla sielläkin. En juo usein kahvia ja silloinkin yleensä Lattea tai Cappuccinoa.
Huomasin taas kerran, etten todellakaan pidä tavallisesta kahvista, kun joku laite-esittelijä tarjosi minulle pikkumukillisen "tavallista" erikoiskahvia. Sillä erikoiskahvejahan siellä maisteltiin. Sain mukillisen Cappucinoa toiselta esittelijältä ja siitä kyllä tykkäsinkin.
Laitteita oli esillä valtavat määrät vaikka minkä kokoisia ja näköisiä. Myös kahvikirjoja ja termoskannuja. Kaikki hienot laitteet olivat tavallisia perheitä varten, eivät siis firmoihin varsinaisesti tarkoitettuja, vaikka hinnat olivatkin muutamasta satasesta tonneihin. Tarjoushintoja kaikki kuulemma kuitenkin. Minä kyllä pärjään hellan, vedenkeittimen tai tavallisen kahvinkeittimen kanssa näissä kahviasioissa. ;D
Jos joskus haluan Cappucinoa, keitän vettä ja tipautan mukiin puolet valmiista Cappucinoannospussista (en pidä kovin vahvasta) ja kaadan kuumaa vettä päälle. Jos hyvin sattuu lisään vielä hiukan kevytkermaa joukkoon ja hyvää tulee. Ei siinä sen kummempia laitteita tarvita. Isommallekin joukolle tämä tarjoilu on onnistunut vallan hyvin ja myös murukahvin muodossa. Tai sitten tarjoan suodatinkahvit.
Jonkun miespuolisen sitkeän myyntitykin kanssa tosin heitin hieman huulta ja lupasin palata asiaan, jos sattuu Lotto-voitto nyt kohdalle. Ja todellakin vein lauantaina kaksi riviä Lottoa vetämään. En ole vielä tarkistanut, miten kävi. Vaikka olisi tullut isompikin potti, tiedä häntä. Oli jaossa nimittäin 1,5 miljoonaa euroa. Minulla on semmoinen veikkauskortti, joten voiton pitäisi automaattisesti siirtyä tilille. :) Olisihan se hienoa, jos saisin vihdoin tuon asuntolainan kuitattua pois.
Suklaaesittelyäkin mainostettiin kovaäänisen kautta ja olihan siellä Argos-hallissa näkyvillä suklaatakin. Onnenpyörällä onnekkaat jopa voittivat suklaalevyjä. Maistiaisia ei suklaasta ollut. Harmi. ;)
Syy siihen, miksi oikeastaan "eksyin" tuohon kahvilaitteiden esittelyyn oli kadun näyteikkunan omituinen toteemipatsas, (Edit:) härveli, jota jalusta pyöritti koko ajan ympäri. Se oli siinä Stockmannin ikkunassa, missä tavallisesti on se jouluikkuna jouluaikaan lapsille. Tältä tuo härveli näytti:
Ja ikkunassa oli teksti, että Argos-hallissa on Iittala-astioiden näyttely. Ainakin niin tuon ikkunatekstin ymmärsin. Argos-hallissa ei kuitenkaan ollut kuin yhdessä kohdassa muutamia Iittalan astioita. Ehkä luin tekstin huolimattomasti ja tuo näyttely onkin vasta tulossa.
Vuodet ovat opettaneet tarkemmaksi, mutta kun muistelen opiskeluaikojani, niin uskomattomia asioita silloin tuli tehdyksi.
Esimerkiksi kahvilla Atskin Kipsikellarissa, Taideteollisen korkeakoulun kahvilassa saattoi mikä tahansa sopiva esine toimia lusikkana. Eli jos ei sattunut myyntitiskiltä mukaan lusikkaa, niin sokeripalan sekoittaminen kahvikupissa saattoi tapahtua seuraavasti: Otetaan lähin kynä, mieluiten pitkähkö lyijykynä. Ehkä kaverin kädestä, joka on kenties siinä vieressä raapustelemassa paperille jotain. Käännetään kynä ylösalaisin ja upotetaan kynänvarsi kahviin ja sekoitetaan. :) Sangen yksinkertainen toimenpide, mutta ei erityisen hygieeninen. Ei silti sairasteltu, jos oikein muistan, tavallista enemmän. Ei flunssia eikä muutenkaan. Aikamoista varjelusta varmasti kaiken kaikkiaan.
Ulkomaanmatkoille olen sentään ottanut aina kaikki vaaditut rokotukset ja juonut vain pullovesiä ja väistänyt kaikkia epämääräisiä katuruokaloita. :D
Tyttäreni leukemiahoitojen aikana opin tajuamaan tuon yleensä sangen näkymättömän, mutta vaarallisen mikrobimaailman olemassaolon todella kouriintuntuvasti. Kuitenkin huomaan tarvitsevani koko ajan skarppaamista tässä asiassa. Bakteereista en tiedä paljoakaan. Ja onhan noita tarpeellisiakin mikrobeja meissä ihmisissä yli kilon verran kaikissa aikuisissa.
Unohdan kuitenkin usein, miten tarkka pitäisi käsihygienian suhteen olla flunssakausina. Joululoman olin flunssassa ja sitten vielä helmikuussakin, joten nyt on yritettävä kiinnittää huomiota näihin asioihin, jotta loppukevät sujuisi paremmin. Koulumaailmassa kun kaikki pöpöt pyörivät ympärillä koko ajan jopa hinkuyskästä tuberkuloosiin Helsinginkin koulumaailmassa ja niihin teinien kyniinkin joutuu koskemaan vähän väliä, ovenrivoista ja sähkökatkaisimista puhumattakaan.
haavaEuroopan väkiluvun verran mikrobeja (Onkohan tässä kohtaa Wikipediassa taas virhe, koska oman tietämykseni mukaan haavassa on enemmänkin bakteereja, tulehtuneessa haavassa jopa maailman väkiluvun verran)
Laitan koko litanian nyt kuitenkin tähän lähinnä itselleni muistiin ja teidänkin tiedoksenne, jos ette ole aikaisemmin tätä listausta nähneet (HUOM! Suoria lainauksia yllämainituista linkeistä): 1. Ostoskärryt ja -korit
"... Ostoskärryistä voi löytyä E.coli -bakteeria, joka aiheuttaa tulehduksen esimerkiksi virtsaputkeen tai vatsaonteloon. E.coli -bakteeri leviää useimmiten likaisten käsien kautta. Lisäksi ostoskärryt voivat sisältää flunssa- ja influenssaviruksia sekä ripulibakteereja.
Jotkut ruokakaupat ovat ottaneet käyttöönsä antibakteerisilla kädensijoilla varustetut ostoskärryt- ja korit. Joka marketissa niitä ei kuitenkaan vielä ole käytettävissä ja niiden yleistymistä odotellessa puhtaudesta voikin huolehtia itse.
Kätevimmin korin tai kärryn kädensija puhdistuu mukana kulkevilla puhdistusliinoilla. Jos sinulla on lapsi mukana ja hän istuu ostoskärryn istuimella, voit harkita laittavasi kankaan lapsen ja kärryn väliin pöpöjen siirtymisen välttämiseksi."
2. Käteisautomaatit ja kosketusnäytöt, pankkiautomaatit
"... Sekä käteisautomaateista että kosketusnäytöistä löytyi myös E.coli -bakteeria. ... Tutkimuksissa käteisautomaateista löytyi myös MRSA-bakteeria (= sairaalabakteeri).
Jos mahdollista, käytä jotain muuta kuin sormea näppäillessäsi tunnuslukua pankkiautomaatin näppäimistöllä. Esimerkiksi lyijykynän kumipää on tähän mainio vaihtoehto.
Älä unohda myöskään automaatin syytämää rahaa - pöpö voi piillä niissäkin. Hiero siis käsiisi desinfiointiainetta aina rahaa käsiteltyäsi."
3. Hammasharja (enpä usko, että kukaan lainaakaan toiselle tai toiselta)
"... Veren kautta leviävät taudit, kuten B- ja C-hepatiitti tai HIV voi levitä hammasharjan kautta."
4. Hiusharja
"Myös hiusharjat voivat levittää pöpöjä. Hiusharjaan tarttuu bakteereita ja hilsettä, jotka kulkeutuvat hiusharjaa lainaavan henkilön päähän. Päätäit saattavat levitä myös hiusharjojen kautta."
5. Kynät
"... Saatat saada pöpöjä kynästäkin, jos työkaverillasi on tapana laittaa kynää suuhun. Kynien välityksellä voi saada hengitystiesairauksia aiheuttavia viruksia, tai suussa viihtyviä bakteereja. Tutkimusten mukaan eniten bakteereja on teini-ikäisten kynissä..."
6. Matkapuhelin ja yleensä puhelimet
"...Kännykkä voi sisältää influenssaviruksia, MRSA-bakteereja, sekä muita bakteereja. Usein naisten puhelimet ovat likaisempia, sillä meikkien mukana puhelimen pintaan siirtyy epäpuhtauksia."
7. Partakone
"Partakone voi tehdä joskus haavoja iholle. Näin ollen partakoneesta voi tarttua toiseen ihmiseen veren kautta tarttuvia bakteereja. Esimerkkinä tällaisesta on esimerkiksi B-hepatiitti."
8. Meikki
Toisten meikkejä ei kannata lainata, sillä niistä voi löytyä esimerkiksi stafylokokki- sekä E.coli -bakteereja. Iholla olevat epäpuhtaudet siirtyvät meikkeihin ja sitä kautta toisten iholle, jos meikkejä lainailee.
9. TV:n kaukosäädin
"Jos käytät esimerkiksi hotellihuoneen tai tuttavaperheen kaukosäädintä, kannattaa muistaa hyvä käsihygienia. Nimittäin kaukosäätimessä voi piillä E.coli -bakteereita tai muita epäpuhtauksia. Kaukosäädintä ei puhdisteta usein, joten käsien epäpuhtaudet siirtyvät siihen helposti."
10. Lelut ja peliohjaimet
Pitäisi puhdistaa usein, jos niitä käyttävät sekä omat että naapurin lapset, koska ne käyvät ainakin pienimmillä usein myös suussa.
11. Valokatkaisijat (esim. kerrostalon rapussa)
"Oletko koskaan ajatellut kuinka monta kertaa päivän aikana kosketkaan valokatkaisijaan? Muista puhdistaa paljon käytössä olevat painikkeita säännölllisesti."
Kuva: ClipArt
12. Tietokoneen näppäimistö
"Tietokoneita käytetään lähes kaikkialla - töissä, koulussa ja kotona. Niiden näppäimistöt ovat loistava bakteerien kasvupohja, josta ne leviävät terveiden ja sairaiden kesken."
13. Hanojen kädensijat (myös hanojen sisäpinnat)
"Pesuhuoneissa taudit leviävät helposti hammasharjojen kosketuksen, lavuaariin päätyneen syljen ja pyyhkeiden kautta. Jos joku sairastaa kotona ja mahdollisuudet sallivat, on hyvä keino antaa yksi kylpyhuone vain potilaan käyttöön. Jos erillisten pesutilojen jakaminen ei ole mahdollista, voi yleisimpiä pesuhuoneen bakteerintartuntapaikkoja vältellä seuraavalla tavalla: pitäkää hammasharjanne erillään ja desinfioikaa pöytien tasot, pesualtaat ja varsinkin hanat säännöllisesti.
Yleisissä wc-tiloissa koske mahdollisimman vähän pintoihin paljain käsin. Avaa ja sulje ovet ja hanat paperipyyhkeellä ja paina vessanpöntön huuhtelupainiketta paperilla suojatulla kädellä."
14. Hissin painikkeet
"Hissien painikkeissa vilisee pöpöjä, varsinkin siinä käytetyimmässä ensimmäisen kerroksen napissa. Hissillä matkustaessasi onkin hyvä tapa painaa nappeja jollain muulla kuin sormella - esimerkiksi kyynärpäällä."
Käsienpesuun kannattaa tosiaan kiinnittää myös huomiota:
"Kaukosäätimet, vessan vesihanat ja jääkaapin ovet ovat kaikkein todennäköisimpiä nuhaviruksen eli flunssan pesimäpaikkoja, asiantuntijat varoittavat.Tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa tutkittiin nämä yleisimmin käytetyt pinnat yli 30 kodissa ja jälkiä rino- eli nuhaviruksesta löydettiin 42 prosentissa tapauksista. Yskimisen ja aivastelun ohella myös jokapäiväiset kodin esineet levittävät flunssaa tehokkaasti. Siksi ne pitäisi puhdistaa säännöllisesti, tutkijat kehottavat. Rinovirus voi elää kodin esineissä jopa kaksi päivää, jolloin perheenjäsenet tai vieraat voivat levittää virusta yksinkertaisesti koskemalla esineisiin, kuten ovenkahvoihin ja vesihanoihin. http://www.iltasanomat.fi/flunssa/varo-taalta-flunssa-tarttuu/art-1288339331820.html Päätutkija tohtori Birgit Winther toivoo, että tutkimus saisi ihmiset ymmärtämään nuhaviruksen tarttumistavan ja välttämään tartuntaa tänä syksynä keskittymällä kodin useimmin käytettyjen pintojen tehokkaaseen siivoamiseen." Lähde: BBC Health
"Flunssaa voi ehkäistä epidemia-aikoina huolehtimalla hyvästä ja säännöllisestä käsihygieniasta. Myös omien silmien, nenän ja suun koskettelemista olisi hyvä mahdollisuuksien mukaan välttää, sillä flunssa tarttuu kosketuksen mukana limakalvoille.
--- Nenäliinaa käytetään vain kerran, jonka jälkeen likainen nessu hävitetään ja kädet pestään.
Huomioitavaa kuitenkin on, että flunssavirus on tartuttavimmillaan silloin kun potilas on vielä suhteellisen oireeton. Tämän vuoksi flunssatartuntoja ei koskaan voida täydellisesti estää."
Unohdin laittaa eiliseen postaukseeni tämän nostalgisen Suklaasydän-kappaleen, joten tarjoilen sen nyt tänään teille viikonlopun alkajaisiksi! Olkaa hyvä! Nauttikaa työtätekeväiset vapaasta viikonvaihteesta ja kaikki toiset myös!
Eilen pakkasin ja siivosin monta tuntia. Vaikka oli naistenpäivä. Tai juuri siksi? Joka tapauksessa muuttaminen on kamalaa. Olisikohan parempi kun omistaisi vain matkalaukullisen ja asuisi hotelleissa kuten Agatha Christie?
Eilen tapasin myös ensimmäisen kerran pikkuserkkuni A-P:n isäni puoleisesta suvusta. Olettaisi kai, että tapaisin usein sukulaisiani, koska olen täysiverinen karjalainen, vaan eihän asia nykyisin niin ole. Entisaikojen suuret sukujuhlat ovat menneisyyttä. Eikä ihme, missä oikein kokoonnuttaisiinkaan vanhaan tapaan? Sukujemme maatalot jäivät vihollisen jalkoihin, siellä ne ovat nyt rajan takana kaikki ryöstetyt maat. Ja äitini suvun talot sotilaat polttivat, ettei vihollinen saanut niistä majapaikkoja. Se oli sotaa ja poltetun maan taktiikkaa.
A-P oli menossa toiselle puolelle Suomea tapaamaan setääni, armeijasta eläkkeelle jäänyttä kapteenia, isäni nuorinta veljeä, joka on tuosta isosta sisarussarjasta ainoana jäljellä. Toiseksi nuorin setäni ja ainoa tätini kuolivat pari vuotta sitten. Lähetin A-P:n mukanaan sedälleni kirpparilta hankkimani kaitafilmiprojektorin, joka olisi ollut hankala lähettää postitse.
Tuo toiseksi nuorin setäni oli aikoinaan kielitaitoisena miehenä suomalaisen paperifirman ekonomina Kapkaupungissa ja kuvasi siellä harrastuksenaan kaitafilmejä ja tällä nuorimmalla sedälläni ovat nyt nuo kaitafilmit. Ongelmana onkin nyt, mitä noista kaitafilmeistä kannattaa tallentaa nykyaikaisempaan muotoon. Filmejä on kai banaanilaatikollinen tai enemmänkin. Eli pitäisi jotenkin pystyä katsomaan nuo filmit ensin.
Epäilen vahvasti, ettei tuo sedälleni lähettämä kaitafilmiprojektori toimi. Kokeilin nimittäin sitä ja se ei kyllä inahtanutkaan, kun laitoin töpselin seinään. Setäni ovat kaikki kyllä olleet teknisesti taitavia, niin tämä nuorinkin setäni, mutta epävarmaa on, saako hän tuota konetta korjatuksi. Sitten ongelmana on myös se, onko tuo projektori yhteensopiva tutkittavien kaitafilmien kanssa.
Kyselenkin nyt teiltä blogini lukijat, onko teillä mahdollisesti jollain joutilasta kaitafilmiprojektoria? Tai tietäisittekö, mistä sellaisen voisi saada?
Hauska naistenpäivän valopilkku oli suklaasydän, jonka sain käydessäni uimahallin kahviossa syömässä tuhdin iltapalan, kinkkusämpylän. Kahvila tarjosi sen kaikille naisasiakkailleen. :) Ei tosin sämpylää, vain! suklaasydämen. ;D
Joka vuosi naistenpäivänä muistan, miten juuri tällaisena päivänä, 8. maaliskuuta 1980-luvulla, olin Moskovassa. Miltei poikkeuksetta jokaisella näkemälläni miehellä oli suuri kukkakimppu kädessään, kun he määrätietoisin askelin kiirehtivät jonnekin. Silloin en tiennyt, mikä päivä oli menossa. Ihmettelyyni sain vastaukseksi, että on kansainvälinen naistenpäivä.
Suomessa kansainvälistä naistenpäivää on vietetty jo 1920-luvulta lähtien, mutta tuolloin, kun olin Moskovassa käymässä, en ollut koskaan edes kuullut asiasta. Silloisessa Neuvostoliitossa se oli merkittävä juhlapäivä, ihmisillä oli vapaata töistä ja miehet veivät kukkia naisilleen. Myös lahjat kuuluivat asiaan. Näin päivää Venäjällä kai vietetään edelleenkin. Suomessakin naistenpäivää alettiin kyllä 1980-luvulla vähitellen yhä enemmän huomioida.
Kuva: ClipArt
Suomessa naistenpäivä on oikeastaan vain yksi päivä muiden melko tavallisten päivien joukossa. Itse en esimerkiksi Suomessa ole saanut koskaan kukkia mieheltä 8. maaliskuuta. ;D
Onneksi meillä sentään on äitienpäivä, jolloin naisia, siis ainakin äitejä, huomioidaan toukokuun toisena sunnuntaina, äitienpäivänä.
Koska mieleeni nousee aina 8.3. tuo erikoinen päivä Moskovassa, laitan teille nyt tuota päivää muistellessani Alla Pugatšovan (ven.Алла Пугачёва)tulkinnan vanhasta 1980-luvun hitistä Miljoona miljoona ruusua. Sopivasti hämyinen, unenomainen kuvakin – kuten muistot yleensäkin (unta vai totta?). ;D
Muuten Wikipediassa on väärä tieto eli siellä sanotaan, että Vera Telenius olisi levyttänyt Miljoona miljoona ruusua suomeksi vasta vuonna 1984, mutta meillä oli kotona tuo Teleniuksen suomeksi levyttämä kappale ja muitakin hänen esityksiään LP:nä jo 70-luvun puolella. Muotiin tuo kappale taisi kunnolla tulla vasta 1980-luvun puolella, kun Alla Pugatšova otti sen ohjelmistoonsa.
Naiset, tänään on meidän päivämme – huomioivat miehet sitä sitten tai eivät. Vietetään mukava päivä!
Maanantain posti toi pullean paketin. Joten kuten kantaja sai sen tungettua postiluukusta! Paketissa oli päävoittoni Käsityöperhosenblogin arvonnasta! Kiitos vielä kerran hienosta käsityöstä!
Olen todella hämmästynyt. Onko onneni muuttumassa, voitin loppuvuodesta kokonaisen lehden vuosikerran ja nyt tämän hienon huivin? Tyttäreni Jasmine, joka on jo Taivaan kodissa, sai aina palkintoja milloin mistäkin, minä sen sijaan aika harvoin olen voittanut mitään. Nyt sitten puuttuukin Lotto-voitto! ;D Täytyypä muistaa lotota!
