Kevään katoavaisuus

To 17.5.2012

Kuluvalla viikolla olin kahtena päivänä Vantaalla ja otin hieman kuvia keväisestä luonnosta. Näin vasta tiistaina kevään ensimmäiset leskenlehdetkin, vaikka muistan jonkun nähneen niitä jo joskus maalis–huhtikuussa!

Söpöjä nuo jo ohikukkineet leskenlehdetkin ovat untuvahatuissaan ennen kaljuuntumistaan kuten voikukatkin!

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Keväällä

On hiirenkorva puussa,

ja hiirenkorva on

värisevä, kuunteleva, 

malttamaton.

Mitä pyytää hiirenkorva?

Mitä pyytää se voi?

Oi anna minun saada

aamu, joka soi,

ja suhiseva päivä

ja humajava yö

ja myrsky, joka kohisee,

ja sade, joka lyö.

Anna minun kasvaa kuunteluun

rikkaassa keinussa suuren puun.

Mittani verran jos kasvaa voin,

mittani verran soin.

AALE TYNNI

Kokoelmasta Torni virrassa 1954

                                        HELEÄÄ HELATORSTAITA KAIKILLE!
                                        http://fi.wikipedia.org/wiki/Helatorstai

Puun katse

Osallistun tähän haasteeseen

Kihivas / Haaste 1/2011

08.01.2011

Puun katse 

Puun silmissä vielä muistot: lehmihaka,

hevoshaassa varsa telmimässä.

Mutta nyt kyynel on jo kasvanut sammalta.

Aika on vienyt lapset saunapolulta.

Isäntä haudattu nurmen alle,

emäntä palvelutaloon,

pojat panneet pellot pakettiin ja

muuttaneet kaupunkiin.

Tyttäriä ei enää näy marjametsässä.

 

Koivut itkevät, varpuset, kuuset.
Eivät huminoi puistojen puut,
ne kaadetaan levennettyjen katujen tieltä.

Kaupungit ovat känsiä maapallon iholla,

teiden asfalti leviää kuin virustartunta.
Tuuli pisaroi kyyneliä ihmisten ikkunaan,
mutta kukaan ei ymmärrä pilvien itkua.
Sade pesee kivisten talojen uhmakkaat kasvot.
Yhä laajemmalle vyöryvät kerrostalot,
pilvenpiirtäjät.

Puun sydän on jo vanha ja oksien
kannatteleminen raskasta.
Ihmisen valta on moottorisahan varressa.
Jälleen uusi asumalähiö tähänkin.
Puun silmät eivät halua katsoa.
Pian on aika palaa ihmisten uuneissa.
Ihmisten, jotka eivät näe,
vaikka jo aurinkokin
on porautunut läpi taivaan kannen
kuumentamaan kesät
ja taivaan lumivarastot kipataan
talvisin ihmisten niskaan.
Suurkaupunkeja syntyy
metsien tilalle.
Kun maa ei enää voi hengittää kaupunkien alla,
se järähtelee ja purkaa laavaa,
heittelee aaltoja merestä ja
korisee kuin kuoleva.
Puun silmä näkee vielä kaiken,
mutta ihmisten silmät ovat sokeutuneet.

Alkava myrsky kesällä 2010