Mikku ei erityisemmin välitä kirjoista, vaikka se onkin pääkuvassa blogissani Marja-Leenan kirjahylly. Kasseista se sensijaan pitää erityisesti, johtuuko se sitten kissa- ja kassi-sanan tietynlaisesta samankaltaisuudesta vai pelkästä sattumasta, mutta Mikku on tehnyt selvää useammastakin kassistani. Varsinkin laukkumaisista kasseista. Erityisesti muovintapaisista aineksista tehdyt ovat Mikun mielestä juuri sopivat kynsien teroittamiseen.
Yhtenä vuonna voitin messuilta punaisen design-laukun, ison kuin kassi ainakin ja eikös Mikku upottanut siihen kyntensä! Tai sitten syynä oli laukun punainen väri. Mikku nimittäin on tehnyt myös selvää suuresta ohuehkosta muovista valmistetusta punaisesta joulukassistani. Tai ei, ei se värikään voi olla syynä, sillä Mikku on teroittanut kynsiään myös sinisessä olkalaukussani, jonka läppäosan pinta on pyykkilaudan tavoin aaltomainen. Ja yhtä ja toista muutakin tämä sankari on saanut aikaseksi.
Mutta miten yleensä voit olla vihainen tämmöiselle kaverille? Ei ainakaan kovin pitkään. En ainakaan minä.
Mikku on syntynyt maatalossa suuressa sikalassa ukkosyönä toukokuussa 1999. Tarkempaa tietoa syntymäpäivästä ei ole. Kun se tuli meille, se mahtui tyttäreni kämmenelle. Tänään vaaka näyttää Mikulle seitsemää kiloa, mutta Mikku ei ole lihava, vaan aivan sutjakka. Se vietti villin ja vapaan lapsuuden maaseudulla ja muutti mukanamme vuoden vanhana Helsinkiin, missä se sitten onkin elellyt sisäkissana, johon elämään se leikattuna kotikissana on hyvin sopeutunut.
Vaikka Mikku onkin syntynyt sikalassa, se on siisti kissa ja muistaa pestä itsensä säännöllisesti.
