Keskiviikkoaamuna aivan naapurissa asuva ystäväni oli laittanut minua varten oveni taakse ruokakassin.
Meillä on tapana antaa ylimääräiset ruokamme toisillemme. Kun tuntuu siltä, että kaapissa on liikaa safkaa, jonka viimeinen käyttöpäivä on jo käsillä, annamme niitä ystävillemme. Toisinaan saan vielä seurakunnasta leipäkassin mukaani, toisinaan jollain saunareissulla saa kaikenlaista. Olen edelleen asuntolainavelkainen ja lisäksi vuokrani on noin 774 euroa, joten senttejä on venytettävä. Ruokakassikin siis aina kelpaa, jos tarjotaan jossain. Hurstin jonoihin en onneksi ole vielä joutunut. Nykyisin kuitenkin monessa muussakin paikassa jaetaan elintarvikkeita, sillä Suomessa tosiaan ruoka on hyvin kallista ja vuokrat hulppeita varsinkin Helsingissä. Melkein järjestö kuin järjestö ja yhteisö kuin yhteisö on ruvennut jakamaan ruokaa. Mikä on hieno asia.
Sitten siitä ruokakassista. Ystäväni, joka asuu seinän takana naapurissa, jätti oveni taakse ruokakassin, koska oli saanut jostain tosi paljon kaikenlaista, joissa oli viimeinen käyttöpäivä aivan tuossa tuokiossa. Hän sanoi, ettei yksinään olisi niitä kaikkia jaksanut pistellä poskeensa. Päivällä hänellä oli kiire jonnekin ja hän ajatteli minun jo menneen töihin, joten hän laittoi kassin vain oveni taakse ja pisti tekstiviestin asiasta minulle. Kassi odottelisi minua siellä, kun tulen töistä.
Vaan eipä odotellut. Asun kadulta katsoen viidennessä kerroksessa ja kaikki talossamme käyttävät yleensä hissiä. Varsinkin kuudennen ja seitsemännen kerroksen ihmiset, joista osa on huonojalkaisia. Seinänaapurini lisäksi kerroksessamme asuu vain toinen ystäväni.
Tänään oli päivä, jolloin siivoojan on tapana käydä rapussa. Epäilyni kohdistuivat tietysti häneen. Siivoojia on ainakin kaksi. Siivoojiakaan en haluaisi epäillä, vaikka toinen siivoojista olikin joskus vuosi sitten jonkin aikaa poissa, koska oli joutunut vankilaan. Mistä syystä, sitä en tiedä. Olisin halunnut kysyä jommalta kummalta, tiesivätkö he jotain tuosta kassista, mutta en nähnyt kumpaakaan missään. Meillä on alaovi aina lukossa ja sisään pääsee summerin avauksella tai omilla avaimilla. Mukana voi tietysti joskus livahtaa kuka vain. Postikin on tietysti käynyt. Ja voihan olla, että joku satunnainen kävijä on nähnyt kassin ja ottanut sen mukaansa, koska ystäväni ei ollut laittanut siihen nimilappua. Harmiteltuani aikani asia on onneksi alkanut jo hiukan huvittaa minua: Joku, joka on tarvinnut ruokaa, on sen ottanut! Lienee tarpeeseensa vienyt! Ja minulla on kyllä ollut ihan riittävästi syötävää, joten en olisi sitä itse tarvinnut, vaan kassin sisällöstä suurin osa tai jopa kaikki olisi varmasti lähtenyt eteenpäin illalla henkilölle, jonka tiedän olevan tosi tiukoilla.
 |
| Kuva: ClipArt |
Tähän samaan syssyyn jatkan vielä jotain heistä, jotka omivat toisten omaa maaseudulla. Siellä, minne toivon mukaan pääsen pian muuttamaan. Sieltä on varastettu kaikenlaista, mikä irti lähtee. Lämpömittari ulko-oven vierestä. (ei kovin arvokas) Kukkalaatikot pihalta, kaksi isoa tummanvihteiksi maalattua jaloilla seisovaa. Viety kukkineen ja multineen!!! (ei nyt kovin merkittävän arvokkaita) Asiaan on tarvittu kuitenkin traktorin peräkärry tai kuorma-auto, koska kukkalaatikot olivat ainakin reippaasti yli metrin mittaisia ja ainakin puolimetriä leveitä. Kun ne vielä olivat täynnä multaa, niin niiden nosteleminenkin on vaatinut voimia. Myös puunvärinen pienehkö jaloilla varustettu kukkalaatikko kukkineen ja multineen on kelvannut jollekin. Sekin oli ainakin puolimetriä kertaa puolimetriä kanttiinsa. (no, ei sekään kauhean arvokas ollut) Maalla pärjää kyllä ilman kukkalaatikoita, joten en ole asiaa pahemmin harmitellut, lähinnä ihmetellyt vain.
Sitten vaalearuskea isohko muovisaavi on räystään alta kelvannut jollekulle, samoin toisen räystään alle laitettu iso sininen muovitynnyri, josta ei oltu vielä ehditty leikata yläosaa edes pois! (no, eivät nämäkään kovin arvokkaita olleet) Sitten vihreää muoviaitaverkkoa joku viiden metrin pätkä talon sivulta ja samaa verkkoa omenapuun ympäriltä. Olin laittanut sen omenapuun suojaksi jänöjusseja vastaan. Oli ollut sen verran kiire, että olin laittanut verkon useampana kierteenä leikkaamatta sopivan kokoista pätkää, jolloin se oli vahvempana ympyränä rungon juurella rullalla. (verkkojen häviäminen kyllä harmittaa hieman)
Vaan tikapuut, pitkät alumiiniset tikapuut, jotka ylettyvät kaksikerroksisen talon katolle, maksavatkin aika paljon, katosivat jonkun voron mukaan. Ei niitä pysty viemään kuin kuorma-autolla tai porukalla kantaen. Seinän vierustalla olleet lyhyemmät alumiinitikkaat, nekin aika pitkät, koska toimivat yläkerran makuuhuoneen palotikkaina, hävisivät kerran myös. Ne ovat jo aika arvokkaita.
Valitettavasti maaseutukotini sijaitsee paikkakunnalla, josta on olemassa oikein varkaisiin liittyvä sanonta, samaan tapaan kuin Laihia on kuuluisa saituudestaan... Helsingin tilanteenhan kaikki tietävät. Esimerkiksi eräältä ystävältäni on varastettu pyörä ainakin kolmena vuonna peräjälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa lukemaan blogiani! Jätäthän viestin tai kommentin käynnistäsi minua ilahduttamaan! Luen mielelläni ajatuksiasi!
Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida eli nimettömät kommentit poistetaan. Laita siis kommenttiisi ainakin nimimerkki.
Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.