 |
| Kuva: WINESTATE |
Löysin keskiviikkoiltana kadulta Applen kalliin älypuhelimen. Arvoltaan 500 – 700 euroa, jollei jopa enemmän. Mietin, miten löytäisin omistajan. Miten saisin puhelimen auki, jotta näkisin kenties jonkin numeron, mihin voisin soittaa. Jossain vaiheessa löytöpuhelin soikin. Langan päässä oli mies, joka etsi vaimonsa puhelinta. Puhelimen tuntomerkitkin hän osasi kertoa. Selvisi, että mies oli oikealla asialla ja puhelin aivan ilmeisesti oli hänen vaimonsa omaisuutta.
Vein sitten puhelimen heille sovittuun paikkaan kadulle. Autosta astui ulos nainen, jonka puhelin tuo löytämäni laite siis oli. Hän halusi antaa minulle löytöpalkkion, rahaa ei kuulemma ollut. Ei kai sitten miehelläkään siinä ohjaustangon puolella.
Ensin hän tarjosi minulle löytöpalkkioksi pussillista sieniä, joita en halunnut ottaa. Mielestäni sienet ovat kyseenalaista ruokaa sen Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen: puoliintuminen vie 100 vuotta! Sitten nainen melkein väkisin työnsi käteeni punkkupullon, jonka hän kaivoi kassistaan. Sanoin, etten käytä alkoholia.
- Ota nyt vaan! nainen sanoi, - se on hyvää! hän jatkoi ja työnsi pullon käteeni. Sitten hän meni autoon sisälle, sulki oven ja he lähtivät. Olin kyllä aika hölmistynyt. Ja sitten suorastaan kiukkuinen. Minusta tuo kaikki oli aika loukkaavaa. Siksi nyt kirjoitankin tämän tekstin tähän blogiini.
Tyttäreni löysi toistakymmentä vuotta sitten puistosta puhelimen. Hän oli silloin jotain 8 - 9 vuotias ja elettiin vielä markka-aikaa. Löydöstä oltiin niin ilahtuneita, että tyttäreni sai löytöpalkkiona 100 markkaa.
Nyt tuon hienon puhelimen omistaja antoi minulle löytöpalkkioksi halvan punaviinipullon! Katsoin netistä sen arvon, 14 euroa! Enkä käytä alkoholia. Ehkä se ei ole halpaa punaviiniä, en tiedä, kun en ole perehtynyt alkoholijuomiin. Mutta onhan se ikävä löytöpalkkio 500–700 euron älypuhelimesta! Ehkä olisin riemuissani, jos olisin puistosolisti.
 |
| Kuva: macmaa |
Löytäjällä on oikeus 10 prosentin löytöpalkkioon. Löytöpalkkion suuruus on aina vähintään neljä euroa. Omistaja saa tavaransa takaisin vasta sitten, kun hän on maksanut tämän palkkion. Omistajan on korvattava myös löytäjälle löydön aiheuttamat tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset.Suoraan sanoen olisin ottanut mieluummin vaikka tuon minimin 4 euroa, kun nainen halusi minut jotenkin palkita, kuin punkkupullon, vaikka oikeuden mukaan minulla olisi ollut oikeus saada 50-70 euroa! En esittänyt mitään löytöpalkkiovaatimusta, mutta kyllä tuo tapahtuma sotki aika lailla iltaani, siksi asia ottaa niin päähän. Nimittäin eräs ystäväni suorastaan suuttui, kun lähdin kesken hänen vierailunsa viemään tuota puhelinta. Jos olisin arvannut, että niin kävisi, en olisi ensinnäkään vastannut tuon vieraan puhelimen soimiseen juuri silloin, saati lähtenyt sitä heti kohta viemään!
Onneksi on blogistania, johon voi joskus laittaa purnauksia ja valituksiakin! Koittakaa kestää, ystävät! Tämä helpotti jo kummasti! LOL
Ehkä teko ei ollut niin paha kuin tarkoitus. Tai päinvastoin. ;)
