Elokuvia solkenaan

Su 20.11.2011

Nyt illalla katsoin tietokoneella omasta DVD-hyllystäni elokuvan Suden arvoitus, joka on jo jonkin aikaa odotellut esille ottamistaan. Tuo susien suojeleminenhan on semmoinen kaksipiippuinen asia. Ihmisasuntojen läheltä ne tulisi luonnonsuojelijoidenkin mukaan hävittää, mutta Suomessa on vielä paljon erämaita, jossa sudet voisivat elelläkin. Suomessa on laskettu olevan noin 200 sutta. Ihmisiin tottuneet sudet eivät pelkää ihmisiä ja voivat käydä lastenkin kimppuun.

Elokuvan sudet ovat kesyjä, opetettuja eläimiä, joissa sutta on vain osa eli ne ovat suden ja koiran sekoituksia. Ja elokuvan pennuissa on suuri osa haskya. Aikaisemmin olen katsonut saman ohjaajan tekemän elokuvan Poika ja ilves, joka on hyvä elokuva. Suden arvoitus on samoin hyvin tehty elokuva. Aivan alussa vilahtaa myös näyttelijä Ville Haapasalo, jolla tässä elokuvassa ei tosiaan ole kummoistakaan roolia: hukkuu jo alkuminuuteilla. Peter Franzenillakin on tässä taas kummallinen rooli, jollaisissa hänet on nähty ennenkin, hän esittää salametsästäjää.

Kuva: Suomen Elokuvasäätiö

Elokuvan lapsinäyttelijät Tiia Talvisara ja Janne Saksela suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Pääosan esittäjä Tiia on todella hyvä, joten eiköhän hänestä vielä kuulla.
Tykkäsin elokuvasta. Mukavaa, että lapsille tehdään muutakin kuin satua ja hömppää. Tosin kyllä tämän aikuinenkin mieluusti katsoo, ainakin jos pitää eläimistä. Sydän on heti susien puolella, mutta sääliksi käy salametsästäjänkin koiraa.

Täällä Cityn traileri elokuvasta Suden arvoitus.

Suden arvoitus (2006)

• Mystery of the Wolf

• Ohjaus: Raimo O. Niemi
• Pääosissa: Peter Franzén, Kari-Pekka Toivonen, Miia Nuutila, Vuokko Hovatta, Janne Saksela, Tiia Talvisara

• Ensi-ilta: 15.12.2006
• Ikäraja: S
• Kesto: 97 min
• Kopiot: 52
• Tuotanto: Kinoproduction, Film and Music Entertainment Ltd.
• Tuotantomaat: Suomi

Eilen lauantaina käytin vihdoin toisen kesällä saamistani elokuvalipuista. Kävin katsomassa Kjell Westön kirjan Missä kuljimme kerran mukaan tehdyn samannimisen elokuvan. Kirjoitinkin siitä jo jotain toisessa blogissani. Ystäväni oli työvuorossa, joten menin yksin, kun en ollut huomannut kysyä ketään muuta seurakseni. Toisaalta keksin lähteä elokuviin vasta illalla, joten voi olla, ettei kukaan olisi enää silloin lähtenytkään. Elokuva meni nimittäin tosi myöhään eli se alkoi 20.30 ja loppui vasta klo 23, niin että ehdin juuri ja juuri meille päin menevään viimeiseen ratikkaan. Koska blogissani Marja-Leenan kirjahylly olen kirjoittanut tästä elokuvasta aika paljon, niin ei tässä nyt siitä tämän enempää.