Syyskuussa Helsingissä

Tiistai 11.9.2012

Parina yönä on ukkostanut ja salamoinut. En osaa sanoa, onko se tavallista vielä syyskuussa. Näin on kuitenkin viime aikoina tapahtunut. Melko lämmintäkin on, jotain 19 plusastetta. Itse en ole sairastumiseni takia näin syyskuun alettua päässyt vielä lainkaan nauttimaan syksyn tulosta. NAUTTIMAAN tosin on minun kohdallani väärä sana, sillä en nykyisin enää pidä syksystä. Joskus nuorena syksy oli mielivuodenaikani, nykyisin olen 100 %:sti KESÄihminen. Perjantaista sunnuntaihin olin yli 38 asteen kuumeessa ja kerkisin viikon sisällä käymään peräti neljä kertaa terveyskeskuksessa, sillä nykyisin sairauslomaa annetaan vain kaksi päivää kerrallaan, kun ennen sentään lääkärit antoivat kolme sairauslomapäivää ja monista töistä sai ennen olla kolme päivää poissakin ilman lääkärintodistusta. Nykyisin vaaditaan lääkärintodistus jo yhdestä poissaolopäivästä.

Se siitä, en tosin sano, että Karhago olisi hävitettävä ("Roomalainen poliitikko Cato vanhempi uskoi pohjoisafrikkalaisen Karthagon uhkaavan Rooman valta-asemaa Välimerellä, joten hän päätti aina puheensa samoin sanoin."  Historia), mutta syksyä voisi hieman lyhentää loppupäästä ja talven vetää pikakelauksella, jotta uusi kevät voisi taas pian koittaa. Ainakin pari ystävääni on tuskaillut klassiseen tyyliin kurkien lähtöä ja olisivat mielellään menneet kurkiauran mukana etelään.

Sinnittelen läpi tätä epäoloani (luin tosin äsken kamalia juttuja mm. mykoplasmainfektioista, joka on pitkällinen flunssanoireita aiheuttava sairaus ja jota toistaiseksi itselläni ei ole onneksi todettu) ja toivon pian toipuvani. Inhottava kuumeiluni on pitänyt minut sängynpohjalla jo liian pitkään. Sairauslomaa minulla on vielä huominen päivä. Eilen sain tosiaan sairauslomaa lisää kolme päivää, muutenhan lääkärissä on pitänyt ravata joka toinen päivä. Jos tämä pöpö ei pian hellitä, istun terveyskeskuksen odotushuoneessa taas ylihuomenna. Ainakin lääkärit ja sairaanhoitajat työllistyvät hyvin tällä kaksi päivää sairaslomaa -systeemillä.

 Kuva: © Marleena
Päätin tässä ihmetellä Helsingin monikulttuurisuutta, kun apteekkireissuilta palatessa näin taas noita mamuja vähän joka puolella. Harva kaupanmyyjä tai -kassa on enää suomalainen. Yleensä ko. henkilö on eestiläinen tai venäläinen kuten koulunkäyntiavustajatkin ja yhä useammat opettajat. Koulussa oppilaat usein utelevat, mistä maasta minä olen Suomeen muuttanut ja mitä "rotua" olen. :) Oppilaiden enemmistö alkaa olla mamujen lapsia.

Pikkutytöllä kuten äidilläänkin on kastin merkki
otassaan. Kuva: © Marleena
Harva bussikuski osaa enää suomea kunnolla saati tietää, missä on se pysäkki, jolla matkustaja haluaisi jäädä pois.  Ravintolat, pizzeriat yms. ruokapaikat ovat mikä minkäkin värisen ja näköisen pitäjän omistama ja henkilökunta turkkilaisista intialaisiin ja kiinalaisiin. Naapurini sinnittelee pian kai kaksikymmentä vuotta Suomessa asuneena sitä, ettei saa Suomen kansalaisuutta, koska ei ehkä läpäise kielikoetta. Hänellä olisi kyllä ollut aikaa opiskella suomeakin kunnolla, kuten alakerran somalinaisellakin, joka nyt odottaa neljättä lastaan. Kotonaan he puhuvat vain äidinkieltään, vaikka lapset perheessä osaavat suomea monesti sangen hyvin ja voisivat tavallaan opettaa vanhempiaankin, jos aikuiset tosiaan haluaisivat oppia puhumaan suomea.

 Intialaine nainen ja lapsi? Molemmilla kastin merkki otsassa. Kuva: © Marleena
Läheisellä kentällä pelaa sählyä tai jotain sinnepäin parikymmentä mustaa poikaa. Joukossa näkyy sentään kaksi valkoihoistakin, hekin luultavasti Eestistä tai Venäjältä. Mustia pikkutyttöjä kaapuhuiveissaan on kokoontunut kikattamaan ryhmissä. Muutamasta pihamme vaaleaihoisesta pikkutytöstä vain yhdellä on suomalainen isä, äiti on vaaleaihoinen, mutta jostain muualta Suomeen muuttanut. Muiden tyttöjen sukutausta on Eestistä ja/tai Venäjältä.

 Kuva: © Marleena
Joskus tuntuu, että monet maahanmuuttajat eivät haluakaan sopeutua, vaan oikein korostavat erilaisuuttaan, mitä en pidä joka suhteessa hyvänä asiana. Musliminaiset oikein tyrkyttävät omaa uskontoaan jakamalla suomeksi painatettuja esitteitä. Talossamme asuva somalinainen kulki ennen todella kauniissa afrikkalaisissa asuissa. Nyt hänkin on siirtynyt kannattamaan tuota naisia alistavaa miesten uskontoa ja vaihtanut asunsa tummiin kaapuihin.

Joskus ajattelin, että monikulttuurisuus on todella mielenkiintoinen ja hyvä asia, mutta on siinä omat ongelmansa kieltämättä. Vaikein on varmaan tuo uskontopuoli. Nyt kun Suomen luterilainen kirkko on lähtenyt sodomian kannattajaksi ja hylännyt Raamatun ohjenuoranaan, niin kaikenlaiset uskonnot saavat tulta Suomen maaperässä. Vaistoan tuolla alueella lisää ongelmia. Kouluissahan nuo ristiriidat ovat kyteneet jo pitkään. Kun talous koko maassa heikkenee ja hyvinvoinnin siivut jakautuvat yhä harvemmille, uskonnosta tulee monille yhä vahvempi rajojen vetäjä ja jopa lupa väkivaltaan. Usko Jeesukseen ei kannata väkivaltaa, mutta monien muiden uskontojen kannattajat pitävät väkivaltaa oikeutenaan.

./\_¸_/\.
(=•_•= )♥ Haleja kaikille ♥
ღ♥*♥ღ.•*¨) ¸.•*¨)
.(")_(") (¸.•* (¸.•*¨*♥





Flunssaisia ajatuksia

Ke 5.9.2012

Nyt sitten sain tuon näillä seuduin jo pitemmän aikaa mellastaneen flunssapöpönkin. Eilen aamulla heräsin tunteeseen, että keuhkojen yläosa ovat hiekkaa täynnä ja kaulasta valui hiki juuri sillä tavoin kuin joskus keuhkoputkentulehduksen yhteydessä. Korvat ja kurkku eivät olleet oikein hyvän tuntuiset nekään. Raahauduin ensin oman alueen terveyskeskukseen ja sitten terveysaseman päivystykseen Meilahteen Haartmanin sairaalaan, kun omalta terveysasemalta ei liiennyt aikaa sen enempää terveydenhoitajalta kuin lääkäriltäkään ja töihin pitää viedä sairauslomatodistus, vaikka olisi vain yhden päivän poissa.

Hartmannin päivystyksessä vain terveydenhoitaja vilkaisi minua nopeasti eli mittasi kuumeen korvasta: 37,2. Pientä lämpöä siis. Kirjoitti sentään kahden päivän sairauslomatodistuksen ja käski varaamaan lääkäriajan torstaina (soitettava heti klo 8). Vaikka siis selviäisinkin tästä flunssasta kolmessa päivässä, on lääkäriin raahauduttava vielä kolmantena päivänä, mikä mielestäni on älytöntä. Jos taas en parane kolmessa päivässä, niin olisihan se hoitaja voinut sanoa, että mene torstaina lääkäriin, jos olo huononee huomattavasti, etkä vielä kolmantena päivänä ole kunnossa.

Kuva: ClipArt
Tulee mieleen vuosia sitten sairastamani flunssa. Olin silloin Lapissa töissä. Piti raahautua sairaana terveyskekskukseen kolmen päivän välein, kunnes jouduin sairaalaan kahdeksi viikoksi. Kuumeisena ja sairaana kiskoin pari kilometriä meiltä kotoa terveyskekskukseen silloin pikkuista tytärtäni lumihangessa perässäni pulkassa kolmen päivän välein tuiskussa ja pakkasessa. Taksia ei pahemmin ollut käytettävissä eikä minulla ollut silloin autoa. Flunssani ei oikein tykännyt tuosta. (Nytkin tuolla meidän maaseutupaikassa taksi pitäisi tilata edellisenä päivänä!)

Olin tuon flunssan takia poissa töistä silloin vuosia sitten kuusi viikkoa ja oppilaat kysyivät, kun vihdoin palasin kouluun, oliko minulla ollut keuhkomätä! Jos silloin viimeisellä lääkärikäynnillä ei paikalla olisi ollut kokenut vanha lääkäri, olisin kai edelleen saanut sen kolme päivää sairaslomaa ja kuinkahan minun olisi käynytkään! Sairaalassa minulle syötettiin kortisonia ja ties mitä troppeja; piti hengittääkin jollain laitteella jotain sumutteita monta kertaa vuorokaudessa. Minulla oli silloin sitten kuulemma kolme pahaa tulehdusta: poskiontelotulehdus, keuhkoputkentulehdus ja koko keuhkot olivat niin tulehtuneet, että viikon pari vielä sairaalasta pääsyn jälkeen yskin keuhkonretaleita! Kauhistelin tarkastuskäynnillä lääkärille noista yskiessä suuhun tulleista ihosuikaleista: Onko minulla keuhkomatoja?!! Lääkäri vain totesi yksikantaan, että keuhkoni olivat olleet niin tulehtuneet, että parantuessa vanhat ihosuikaleet tulevat yskiessä pois!

Nyt näyttää tilanne terveyskeskuksissa muuttuneen vieläkin huonommaksi. Silloin olin Lapissa töissä erämaakoulussa. Nyt olen keskellä pääkaupunkia ja saan terveyskeskuksessa palveluna sairaanhoitajan  mittaamaan kuumeen korvastani. No, kirjoittihan tuo sairaanhoitaja sentään sairauslomatodistuksen.

Ihmettelen, kuinka olen yleensä koskaan luottanut lääkäreihin! Keskimmäinen sisareni kuoli hoitovirheen takia 7-vuotiaana. Silloin tosin ei vielä ollut kaikkia hienoja laitteita, mitä nykyisin on. Minulta on leikattu umpilisäke, vaikka se ei ollutkaan tulehtunut! Äitini kohdalla tehtiin useita hoitovirheitä, jotka lopulta johtivat kuolemaan. Tyttäreni kuoli hoitovirheiden seurauksena, koska hänelle ei pystytty antamamaan hänen sairauteensa kuulunutta nykyaikaista syöpähoitoa hoitajien aiheuttaman keskuslaskimokatetrin tukkeutumisen takia eikä muitten hoitovirheiden takia voitu enää uutta katetria laittaa. Ilman katetria ei taas nykyisten sytostaattihoitojen antaminen onnistunut.

Toisaalta lääketiede on kuitenkin monin tavoin kehittynyt, meillä on antibiootit, ultraäänet ja monet hienot laitekeksinnöt, joita esimerkiksi keskiaikana ei ollut olemassa. Lääkärit kaiketi yleensä tekevät parhaansa. Sairaalat ovat melko hienoja rakennuksia. Tosin Helsingin Lastenklinikka on todella käynyt liian pieneksi ja vanhanaikaiseksi. Sen tilalle on saatava pian uusi lastensairaala! Onneksi yhdistys uuden lastensairaalan saamiseksi vuonna 2017 on perustettu.

https://www.facebook.com/uusilastensairaala2017

https://www.facebook.com/HelsinkiinUusiLastensairaala

http://www.nobab.fi/index.html

Hyviä ja huonoja kuulumisia epäkohdista

Su 2.9.2012

Vähän aikaa sitten kirjoitin blogissani Asemapäällikönkadulla olevasta sähkökaapista, joka oli jätesäkin sisällä rikkinäisenä pari vuotta. Nyt se on korjattu! Tässä kuva:

Kuva: © Marleena
Näin hieno kaappi on nyt ja joku kerkisi siihen jo jonkin mainoksenkin kiinnittämään. Tänään tosin huomasin jonkun jo käyneen tuon mainoksen siitä repimässä ja maahan heittämässä. Kaikenkaikkiaan on hieno juttu, että tilanne on korjattu.

Roskapönttö Ratamestarinkadulla on kuitenkin  entisellään. Siitäkin olen blogissani kirjoittanut. Tai ei tosiaan entisellään muuten kuin yhä täydenpänä ja on alkanut levitä joka puolelle. Noin 20 metrin säteellä koko ympäristö tuon raitiovaunupysäkin lähistöllä on alkanut muistuttaa kaatopaikkaa. Tässä muutama kuva.

Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Saa nähdä, milloin tilanne korjaantuu. Toivottavasti ei odoteta, että tulevan talven lumi peittää kaiken. En todellakaan voi ruveta keräämään noita roskia itse ja kuskaamaan niitä taloyhtiömme jätehuoneeseen! Ehkä löydän puhelinnumeron, johon voin vielä soittaa ja ilmoittaa asiasta, ennen kuin koko alue alkaa muistuttaa kaatopaikkaa.

Intohimona askartelu -messuilla

Ke 29.8.2012

Viime viikonloppuna olin Intohimona askartelu -messuilla Kattilahallissa. Tässä muutamia kuvia sieltä:

Kuva: © Marleena
Kaikenlaista tavaraa oli tarjolla. Paljon. myös askartelufirmoja on Suomessa nykykyisin useita. Monet toimivat vain netissä.

Kuva: © Marleena
Tein itsekin Fiskarettien työpajassa tämän tapaisen kortin. En vain ole ehtinyt ottaa siitä kuvaa.

Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Monenlaista työpajaa ja demoa oli tarjolla näillä kaksipäiväisillä messuilla. Sain paljon uusia virikkeitä ja ideoita. Muutamiin työpajoihin osallistuinkin.

Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Kävijöitä ei ollut tungokseen asti. Paikka on ehkä tuntematon monelle hesalaisellekin. Suvilahti ja Kattilahalli. Sörnäisissä, vanhan kaasutehtaan tiloja luulisin.

Kuvia näistä messuista on myös blogissani Kuviksen työhuone.

Tervetuloa lukijoiksi kaikki uudet lukijat!

Pari erikoisuutta

Ma 27.8.2012

Kuva: © Marleena
Nettipaastoni on pitänyt suhteellisen hyvin. Siinä on myös auttanut kesäduunini. Olen kerännyt pitkästä aikaa kokemuksia puhelinmyyntityöstä. Olen jopa saanut siitä hommasta palkinnoksi Tekijämukinkin! Viis kirjoitusvirheistä!!! :) Pitkät työpäivät ja palkka on pieni työtunteihin nähden. Harmina jotkut erittäin huonokäytöksiset asiakkaat! Onneksi olen jo tottunut vähän kaikenlaisiin käytöshäiriköihin murrosikäisten kanssa vietettyinä lukuisina vuosina. Ehkä en kuitenkaan vielä luovu varsinaisesta työstäni.

Tänään mennessäni Israel-iltaan seurakuntaamme poikkesin matkan varrella sijaitsevaan Aasia-kauppaan ja ostin eksoottisen jäätelön kiinalaiselta kauppiaalta. Olipa outo kokemus, todella kiinalainen! Ei pahaa, mutta en taida ostaa tuota jäätelöpuikkoa toiste. :)