Toisen päivän onnellisuudesta

Ti 14.1.2014

Vuorokausi ehti jo vaihtua, ennen kuin avasin tämän läppärin. Mutta haluan kirjata maanantainkin onnellisuusasiat, ennen kuin ne unohtuvat.

Maanantaina 13.1.2014 olin erityisen onnellinen siitä, että talvi alkoi vasta nyt. Tämä on siis onnellisuuslistassani 2. päivän tärkein asia. Kunpa tätä lunta, pakkasta ja kylmää kestäisi vain lyhyen aikaa. Minä en rakasta talvea enkä lunta, enkä varsinkaan pakkasta!

Muitakin onnellisuuteen liittyviä asioita voin kirjata eilisestä: auringonpaiste ja valoisuus töistä lähtiessä. Ensimmäisen kerran tajusin oikein ihailla korkeita kallioita kävellessäni bussipysäkille. Olen nähnyt nuo kalliot monta kertaa, mutta en ole kunnolla tajunnut, miten mahtavan korkea kokonaisuus ne ovat. Tässä kuvat tuosta luonnonmuodostelmasta maanantai-iltapäivän auringon valossa. Kello 15 oli vielä näin valoisaa ja kirkasta:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Nämä kuvat eivät kyllä anna täyttä oikeutta tuon kalliomuodostelman korkeudelle ja jylhyydelle. Pitää mennä itse lähelle katsomaan ja ihailemaan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Otin sitten bussin ikkunasta myös muutamia kuvia. Aurinko oli jo laskemassa tuolloin klo 15 aikoihin, kun lähdin kotiin. Matkalla aurinko pikkuhiljaa alkoi painua horisontin taakse, mutta kyllä kevät varmasti on tulossa, vaikka nyt vielä ollaan keskellä talvikautta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Näin tammikuun puolivälissä aurinko on matalalla ja valoisaa aikaa ei ole pitkään. Jos ei olisi ollut niin purevan kylmää, olisin varmaan viihtynyt jonkin aikaa ulkona, mutta tämän päivän annokseksi minulle riitti aamullinen noin vartin odottelu ratikka- ja bussipysäkillä sekä vastaava aika kotiin palatessani. Minulla oli normaali välituntivalvonta klo 11–11.15, joten ulkoilua minulle taisi tulla korkeintaa tunti maanantaina, jolloin suurin osa ulkoilustani oli tosiaan vain ratikka- ja bussipysäkillä värjöttelyä. Onneksi ratikat ja bussit kulkevat usein, joten pysäkeillä värjöttelyä yhtä kulkuneuvoa kohti tulee harvoin 10–15 minuuttia enempää.

Olin jo nukkumassa, mutta heräsin puolen yön jälkeen ja päätin kirjoittaa vielä tämän maanantain postauksen. Pakkasta näkyy olevan jotain  -16 ° C. Toivottavasti se aamuksi laskee. Nyt menen takaisin nukkumaan, Hyvää yötä! :)

Sata syytä olla onnellinen, haaste ja 1. päivä

Su 12.1.2014

"Lupaukseni vuodelle 2014 on löytää ja julkistaa sata syytä olla onnellinen. Yksi aihe joka päivä, eikä koskaan samaa. Onnellisuuden aiheet ovat omasta elämästäni, arjen pieniä tai isoja asioita. Sata päivää peräkkäin, ei arvojärjestystä. Asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Muille ne voivat olla täysin toisarvoisia, mutta onnihan koetaan hyvin henkilökohtaisesti.", kirjoittaa turkulainen yrittäjä Sveitsistä.
Bongasin tämän idean ja haasteen Perjantaikokin blogista, jota kirjoittavat Petri – Perjantaikokki ja Maija – tutkijavaimo, ja päätin yllytyshulluna heti lähteä tähän kisaan minäkin.
Aloitan  samantien kertomalla tämän päivän onnellisuuteni syyn: Oksennustauti voitettu! 

Kun perjantaina tulin kotiin, olin niin väsynyt, että työpäivän jälkeen normaalisti tehty kaupassakäyntireissukin tuntui ylivoimaiselta, mutta sentään selvisin siitä. Päivällä kyllä päässä jo jotenkin ajatukset heilahtelivat, mutta en tunnistanut niitä silloin vielä nousevan kuumeen oireiksi. 
Raahauduin lähes samantien kotioven avattuani siltä seisomalta sänkyyn ja untenmaille. Yöllä heräsin tosi etovaan oloon ja oksennettuani ainakin koulun ruokalistassa olleet salaatin jämät kunnolla sisuksistani aloin voida paremmin, vaikka olo olikin kuumeinen. Enpä sitä sen enempää ruvennut mittailemaa, vaan  jatkoin nukkumista ja vietin koko eilisen päivän ja osan tätäkin päivää petin pohjalla, mutta alan olla selvästi taas kunnossa ja aamulla lähdössä töihin taas. Saa nähdä, kuulenko huomenna muidenkin sairastuneen tai sitten olen vain yksittäistapaus. Facebookissa yksi tuttavani kertoi lapsensa olleen juuri oksennustaudissa, joten saattaa olla, että sitä on liikkeellä. Tuli kyllä pikkuisen varauksellinen olo kouluruokaan, vaikka varmaan syön sitä taas huomenna jHs.

On kuitenkin mukava olo taas ja olen iloinen siitä, että sairastin vain tämän viikonlopun, enkä ollut niin hirveän kipeä, etten olisi pystynyt nukkumaan. 
Yllättävää kyllä Sveitsissäkin ainakin yksi lapsista oli eilen mahataudissa.

Ensimmäinen koulupäivä 2014 ja tunnustuksia :)

Ke 8.1.2014

Eilen sataa tihuutti enemmän tai vähemmän koko päivän, mutta ei se minua pahemmin haitannut. Syksyisen tuntuista oli tiistaina 7. tammikuuta puolilta päivin. Minulla oli välituntivalvonta klo 11–11.15 ja näin harmaalta näytti:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Lapset jaksoivat kuitenkin touhuta. Liukumäkeäkin joku laski, vaikka kurahousuja ei tainnut jalassa olla.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Iltapäivällä töistä lähdettyäni sade yltyi tihuuttamisen jälkeen pisaroinniksi, mutta mitään rankkasadetta ei tullut. Loppuviikon sääennusteen mukaan kylmenee ja luntakin on luvattu.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Minua ei haittaa, vaikka lunta ei ole. Ja tällainen säätilakin sopii minulle aivan erinomaisesti. Kuten olen kertonutkin, inhoan lunta, vihaan pakkasta ja vaellan mieluummin kevättä ja kesää kohti vaikka tihkusateessa. Kaatosateesta en kyllä oikein välittäisi.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kallio näytti liukkaalta, mutta ei se lasten välituntikirmailuja estänyt.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Opehuoneessa oli koko päivän pöytä koreana. Kakkua oli joku leiponut, maistoin pienen sipaleen, kun kakun leipoja tarjosi. Murusen piparkakkua ja suklaakonvehtin ja puolikkaan pienestä suklaaleivonnaisesta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuvaa ei tullut otettua tarjoiluista, koska puhelimeni, jolla yleensä kuvaan, oli luokassa laukussani. Joku oli tuonut ranskanmatkan tuliaisina karkkeja, joissa karkkipaperin sisällä oli arvoitus. Ja pakkohan niihinkin oli tutustua. En ole ranskankielen osaaja, joten nuo arvoitukset jäivät minulle todellakin arvoituksiksi.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joulupussit olivat jääneet lapsilta ennen joulua saamatta ja jaoin ne ruokailun jälkeen. Minulta jäi kuvaamatta, mitä joulupusseissa oli, mutta iso pipari, rusinoita ja karkkia myös, joten lapset eivät olleet kateellisia minun karkeistani ja innolla auttoivat, kun näytin niitä heille ja näpsäisin noista ranskalaisista makeisista kuvan.
On tunnustettava, että jossain vaiheessa uteliaisuus voitti ja kurkistin noiden karamellipaperien sisälle ja siis niitä ranskalaisia arvoitustekstejä ja samalla kyllä pistelin karkit poskeeni, sokeripaastosta huolimatta. Poikkeushan vahvistaa säännön kuten kaikki tiedämme. :) Täytyy todeta, että maku ei mitenkään poikennut mistään sokeripommeista, joita elämäni aikana olen mutustellut, vaikka Ranskasta olivatkin.

Korjausta ruokavalioon

Ti 7.1.2014

No niin, laitan nyt näin julkisesti uudenvuodenpäätökseni. Ei näkyviä sokereita (jotain piilosokereita, menköön), ei paljon gluteenia, mieluummin ei lainkaan. Ei paljon hiilareita, paitsi runsaasti vihreinä kasviksina, marjoina ja hedelminä. Suosin gluteenittomia.

Katsotaan, miten lähtee sujumaan. Taitaa olla vaikeaa, kun enimmäkseen syön missä sattuu ja harvoin teen ruokaa kotona. Kyläillessäkin on noloa kieltäytyä tarjoiluista, mutta nyt yritän olla tiukkana ja sanon, että terveydellisistä syistä en voi syödä kaikkia pöydän herkkuja.

En nyt aivan absolutiksi noissa asioissa heittäydy, mutta tiukkaan välttelyyn aion/yritän ryhtyä. Pientä paastoakin koitan silloin tällöin. Loppiaisena söin vain pari appelsiinia, hiukan pähkinöitä ja vettä.

Näkyvillä sokereilla tarkoitan näkyviä sokereita, kakkuja ja karkkeja muunmuassa. En kuitenkaan aio koko ajan syynätä, mistä mitäkin on valmistettu. Perusruokaa suomalaisittain. Hippunen sitä tai tätä ei haittaa, koska en ole erikoisruokavaliolla. Punaisen lihan olen jo lähes täysin jättänyt.

clip art

Hyvää uutta vuotta 2014!

Ke 1.1.2014

Antoisaa ja elämyksellistä uutta vuotta 2014 kaikille!

♪ღ♪*•.¸¸¸.•*¨¨*•.¸¸¸.•*•♪ღ♪¸.•*¨¨*•.¸¸¸.•*•♪ღ♪•*
♪ღ♪ ░H░A░P░P░Y░♪░N░E░W░░Y░E░A░R░!░♪ღ♪
*•♪ღ♪*•.¸¸¸.•*¨¨*•.¸¸¸.•*•♪¸.•*¨¨*•.¸¸¸.•*•♪ღ♪•*