Rauhallista uuden vuoden vaihdetta ja vuotta 2015!

Ke 31.12.2014

Toivotan kaikille blogini lukijoille terveyttä, elämäniloa ja ihania kokemuksia vuonna 2015!



Olen kuin kaikki meidän lemmikkieläimemme. En tykkää metelistä enkä räiskeestä. Tietokoneruudulla, elokuvissa yms. ilotulitukset kyllä minun puolestani menettelevät. Suloinen Nalle Puhimme, pitkäkarvainen colliemme ei sietänyt rakettien räiskyttelyä laisinkaan. Oli pakko pistää auki kotona joka huoneessa jokin laite, TV, radio keittiössä ja levysoitin yms. sen verran kovalle, että jotenkin sai ulkona kuuluvan rätinän ja paukkeen hieman vaimennettua, ettei tarvinnut lähteä koiralle hankkimaan diapamia. Milla-koiralle aikanaan miehen piti kerran tosiaan hakea eläinlääkäriltä rauhoittavia, kun koiraparka ei lopettanut vapinaa lainkaan säikähtettyään ulkolenkillä pikkupoikien nallipyssyjen pauketta. Nalle Puh kiipesi kerran äitini selän taakse sänkyyn yhtenä uutena vuotena! Hyvä ettei suorastaan tuupannut äitiäni lattialle, kun pelkäsi niin kauheasti ikkunamme takaa ulkoa kuuluvaa kauheaa meteliä ja räiskettä. Jonkun pitäisi keksiä koirille sopivat kuulosuojaimet.

Voikaa hyvin! Varokaa Noitapillejä ja muita ilotulitusräjähteitä! Toivottavasti kukaan ei sokeudu tänä vuonna ilotulitusten takia. Olen iloinen, että paukutteluaikaa on rajoitettu ja pahimmat räjähteet ovat myyntikiellossa. Mitä kaikkea pysyvämpää kivaa noilla paukuttelurahoilla voisikaan hankkia. Nyt tuo ilo kestää todella vain hetken! Mutta kaikkien paukuttelu yhteensä varsinkin lemmikkien mielestä liian kauan!


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!

Vuodenvaihteen dvd-arvonta

Su 28.12.2014

Katsoin eilen illalla taas huvikseni yhden dvd:n katselematta jääneistä elokuvistani, jotta saisin ne pois hyllystäni. Laitan nimittäin nyt pois kaikenlaista tavaraa huushollistani. Dvd:t tosin eivät vie paljon tilaa, mutta enpä niitäkään kovin monta kertaa taida viitsiä katsoa. Jotkut harvat ja valitut ehkä vielä pidän. Siis vain ehkä. :)

Arvon nyt vuodenvaihteen iloksi taas yhden dvd:n, elokuvan nimeltä Firma.

Säännöt ovat samat kuin edellisessäkin eli arvontaan voi osallistua, jos on blogini kirjautunut lukija. Lukijaraati näkyy sivun alaosassa. Siinä on myös linkki, jos et vielä ole lukija ja haluat liittyä lukijaksi ja osallistua arvontaan.

Yhden arvan saa kommentista ja toisen arvan saa, jos laittaa linkin blogiinsa tai FB-sivulleen. Kuvana voi käyttää dvd:stä ottamaani kuvaa.

Osallistua voi aina loppiaiseen asti eli 6.1.2015 klo 24 saakka. Onnea arvontaan!

Vielä ehdit osallistua myös jouluajan arvontaan täällä, jossa voittona on myös vain kerran katsottu dvd ja Marimekon servettejä.

Kuva: © M-L K


Minulla on aika monta dvd:tä katsomatta ja useat ovat jopa avaamattomia pakkauksia. Niin siis myös tuo eilisiltanakin katsomani FirmaAvasin sen muovipakkauksestaan ja se on siis katsottu vain kerran.

Tässä tekstissäni on muutamia linkkejä, joita ei kannata katsoa etukäteen, jossei halua tietää elokuvan juonta.

Firmassa on Tom Cruise pääosassa ja elokuva on jonkinlainen sekoitus draamaa ja toimintaa, kahden ja puolen tunnin trilleri vuodelta 1993. Siinä nuori lakimies joutuu koville moraalinsa kanssa, häviää kyllä yhden tärkeistä periaatteistaan, mutta ei ammattiylpeyttään, vaikka minusta ihmissuhteet menevät ammattiasioidenkin edelle. Takaa-ajokin leffasta löytyy.

Ohjaaja on Oscar-voittaja Sydney Pollack ja mukana hyvissä näyttelijäsuorituksissa on Gene Hackman, Oscar-voittaja hänkin sekä naispääosassa Jeanne Tripplehorn.

  1. Firma on vuonna 1993 julkaistu Sydney Pollackin ohjaama jännityselokuva. Pääosissa ovat Tom Cruise, Jeanne Tripplehorn, Gene Hackman, Ed Harris, Holly Hunter, Hal Holbrook, ja David Strathairn. Wikipedia
  2. Julkaisupäivä30. kesäkuuta 1993 (Yhdysvallat)
  3. Kesto154 minuuttia
  4. DVD-julkaisupäivä23. toukokuuta 2000




Chrome oikuttelee

La 27.12.2014

Jostain syystä Googlen Chrome -selain, jota olen tottunut käyttämään, alkoi viime aikoina oikutella ja aina näytti räkäistä kuvaa, kun yritin kirjautua blogiini sisään ja muulloinkin.



Lopulta kyllästyin ja poistin koko ohjelman. Voisivat kyllä käyttää asiallisempaa kieltä. Aivan kuin tämä tietokonemaailma olisi vain pikkukakaroiden temmellyskenttä!

No, koska Chromessa on paljon hyviä puolia, asensin sen uudestaan, mutta uusi versio ei ole koko ruudun kokoinen, vaan tabletin kokoa. Vähän harmittaa. En ole vielä keksinyt, miten saisin sen koko näytön kokoiseksi.

Minulla on kyllä kolme Applen laitetta, puhelin, läppäri ja tabletti. Tabletti on kyllä samassa huoneessa ja puhelinkin, jos se nyt on syynä. Kas, ettei laittanut läppäriiniini Chromea sentään puhelimen näytön kokoisena!!!

Olen kyllä käyttänyt selaimena myös Safaria, mutta siinä ei taas toimi Flash, mutta se on kuitenkin näytön kokoinen.

Jos osaat neuvoa, miten saan päivitetyn Flashin Safariin ja Chromen näkymään näytön kokoisena, niin neuvo ihmeessä! Kiitos! Laitteet ovat siis Mac-versioita.

Naantalin kylpylässä

Tapanina pe 26.12.2014

Jaanan kanssa päätettiin jo joskus lokakuussa, että tehdään jotain piristävää joulun alla. Sattui tulemaan postista edullinen tarjous Naantalin kylpylästä, joten tartuimme siihen. Olin jo pitkään suunnitellut Turun matkaa ja kun Turku on melkein Naantalin kupeessa, niin mikäs sen sopivampaa.

Jouluviikolla sitten pakkasimme reppumme ja suunistimme kohti Varsinais-Suomea. Jaanan autolla matka sujui mukavasti. Kiitos Jaanan, joka on varma ja rauhallinen ajaja. Lämpöasteita oli mittarissa muutama koko reissumme ajan. Eipä tarvinnut palella. Saapuessamme Naantalin aurinkoa ei näkynyt, mutta ei se oloamme haitannut. Lunta emme lainkaan kaivanneet.

Tässä huonenäkymämme, kun avasimme oven majapaikkaamme. Ihan viihtyisän näköistä vai mitä?

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Jaanahan kerkisi nappaamaan kuvan minustakin, kun tarkastelin huoneemme parvekkeelta avautuvaa näköalaa:

Kuva: © Jaana

Olimme Holiday Clubin esittelyreissulla, joten majoitushinta aamiaisineen oli sangen edullinen. Minulla on jo yksi lomaosake, joten tuskin ostan toista ainakaan tähän asti tarjotuilla hinnoilla. Nytkin tarjous oli kovaa hintaluokkaa. Jos joku haluaa ostaa Ylläksen lomaosakkeeni, ota yhteyttä! ;)

Neljän tähden hotelliin oli kyllä ihan mukava tutustua. Tässä lisää näkymiä hotellista:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Lisää sisääntuloaulakuvia:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuvat otin uusimmalla kännykälläni iPhonella, jossa kamera on huonompi kuin aikaisemmissa Nokian kännyköissäni.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
En nyt jaksanut käsitellä näitä kuvia sen kummemmin (kun tämä blogini ei mitenkään mainosta tätäkään paikkaa) kuin, että pienensin ne muutamaan kilotavuun, mikä tietysti vielä lisäsi sameutta. Ehkä pienensin tällä kertaa kuvatiedostoja liikaa. Alkuperäiset kuvat ovat usean megatavun kokoisia ja kyllä niistä pienellä kuvakäsittelyllä saa ihan hyviä ja suhruisuudenkin pois.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Aamiainen oli samaa luokkaa kuin laivalla. Runsas ja korkeatasoinen. Se tarjottiin tilassa, jonne pääsi liukuportaita pitkin. :)

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tässä lämminruokaosasto:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Uutuutena minulle oli tuoremehuautomaatti, joka toimi kosketusnäytöllä. Ei tosin siis kovin hygieenistä. :) Kuvassa laite toiminnassa. Näitä kosketusnäyttöautomaattejahan on Hesassakin eri kaupoissa, niin että voi valita erilaisia kuumia juotavia kaakaosta kahvien eri versioihin. Tuoremehuaatomaatteja ei kaupoissa ole.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Sauna ja allasosasto oli sen verran mukava, että innostuin taas uimahalleista ja aion alkaa taas käydä ainakin vesijuoksua harrastamassa läheisessä uimahallissa. Erityisesti ihastuin turkkilaiseen kuumavesialtaaseen. Ja aika jännä oli uimamahdollisuus erittäin lämpimässä vedessä ihan ulos asti. Olisi voinut käydä uimassa vaikka lumisateessa, jos lunta olisi sattunut satamaan.

Tässä kuvakaappaus hotellin sivulta netistä:

Kuvakaappaus täältä

Kävimme myös katsastamassa Raision keskustan ja Turkua jonkin verran.

Tässä vielä pari tunnelmakuvaa hotellin pihalta iltavalaistuksessa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Pienennän seuraavalla kerralla kuvatiedostoja vähemmän. Ehkä näistäkin kuvista kuitenkin saa jotain vihjettä lomamatkastamme. :)

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joulun yllätys

To 25.12.2014 Luminen joulu Helsingissä ja -15 astetta pakkasta

Joulun aika on jotain erikoista. Varsinkin lapsuudessa. Mutta kyllä aikuisenakin. Jeesuksen syntymäjuhla on ilon juhla.

Ruuhkavuosina ei oikein ehtinyt valmistautua jouluun kovin tunnelmoiden. Yhtäkkiä aatto vain oli siinä ja hetken aikaa oli vapaata töistä. Jotain sentään piti yrittää kotonakin, kun lapsi oli pieni. Äidin vielä eläessä monet joulut oltiin perheenä hänen luonaan. Kultainen, aina positiivinen äitini jaksoi puuhata meille kystä kyllä ja oli iloinen, kun tulimme kaikki aattona hänen luokseen. Oli joulukuusi ja jouluruokaa, kynttilöiden tuiketta ja hyvää mieltä. Ihania muistoja. Äitini ja tyttäreni ovat jo Taivaan kodissa, jossa toivon jonain päivänä heidät ja monet muutkin edeltä menneet tapaavani.

Opiskeluvuosina ja ensimmäisinä työssäolovuosina halusin jopa joulua pakoon. Piti sijoittaa joku matka  tuohon joulun ja uudenvuoden seutuun. Tuli reissattua maailmalla siellä ja täällä. Israelissa, sen ajan Tsekkoslovakiassa, Neuvostoliitossa, Ruotsissa, missä milloinkin. Enää en niinkään kaipaa joulumatkoja lähteäkseni ns. joulua pakoon. Muuten kyllä jouluaika on suotuisaa matkusteluunkin. Vaihtelua arkeen. Tänä vuonna autoretkeilimme ystäväni kanssa lapsuuteni ja nuoruuteni maisemiin Turkuun, Raisioon ja Naantaliin. Siitä ehkä seuraavassa postauksessa.

Tällä kertaa kerron kuitenkin Satu Koon minulle järjestämästä jouluyllätyksestä: Voitin hänen blogiarvonnastaan kauniin kynttilän! Me aikuiset emme saa jouluna paljoakaan lahjoja, minä sain tänä jouluna kaksi: suklaarasian ystävältäni Jaanalta ja Sadulta tämän kynttilän! Kiitos!



Kuva on Sadun blogista. Nyt odottelen mielenkiinnolla postia! Monet kiitokset etukäteen!

Aattoillan rauhaa teille kaikille!

Helsinki keskiviikkona 24.12.2014

Saimme jälleen valkean joulun Helsinkiinkin. Tämän kuvan otin eilen:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Minä en kaipaa lunta, mutta monet tuo luminen joulu ilmeisesti tekee onnelliseksi.

Kaikille blogini lukijoille toivotan terveyttä ja ihania joulupäiviä!

Merirosvoja ym. näkyvissä

Ti 16.12.2014

Eilen kauppareissulla tuli vastaan tämännäköinen kaveri:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Hän toi mieleeni Pirates of Caribian -merirosvot! Jos nyt ei ihan Johnny Depp niin melkein! Hän kertoi olevansa Brasiliasta kotoisin, puhui kyllä ihan sujuvaa suomea ja olevansa myymässä korujaan Vanhalla ylioppilastalolla, missä on menossa käsityöläisten markkinat.

Illalla olin seurakunnan Israel-iltojen pikkujoulussa. Tarjolla oli kahvia, teetä ja glögiä piparkakkujen ja joulutähtien kera. Ohjelma oli sangen vapaamuotoinen. Tietysti puhuttiin tämän hetken huolestuttavista politiikan ilmiöistä, hanukka-juhlasta joka alkaa nyt illalla ja paljosta muusta. Toiminnan tueksi oli järjestetty arpajaiset ja yhden arvan ostin minäkin. Voittoni oli kaksi tällaista patukkaa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Kaikkien arvan ostaneiden kesken arvottiin vielä päävoitto, kori, jonka sisältö oli Helsingissä vain aitoja israelilaisia tuotteita myyvästä kaupasta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Tässä korin voittaja onnellisena noutamassa voittoaan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Lisäksi huutokauppasysteemillä oli tarjolla Pentti Mannisen taulu. Taiteilija on melkein koko ikänsä asunut Espanjassa, jossa hän on myös tunnettu ja arvostettu. Manninen otti aikoinaan taiteilijanimekseen äitinsä tyttönimen, Honka. Muistaakseni hän joskus kertoi syynä olleen sen, että Mannista espanjalaiset eivät oikein osanneet lausua. Ikää Pentti Mannisella on jo 80 vuotta.


Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Akvarellin lähtöhinnaksi oli määrätty 100 euroa. En tiedä, tuliko taulusta tarjouksia ja minkä suuruisia.

Maanantaiaamun herkku

Ma 15.12.2014

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tässä hyvä herkku: tummaa leipää, mieluimmin hapan ruisleipä, ja päälle reilusti sulia pakastepuolukoita, syksyllä tietysti tuoreita puolukoita, jos on! Kesällä puolukoiden tilalle mansikoita. Käytän oikeaa voita leivälle sipaisun verran, joskus vähän enemmän. Ehdin jo haukata pari kertaa, ennen kuin tulin ajatelleeksi, että voisin jakaa tämän herkutteluni teidän kanssanne. :) Sopii muihinkin hetkiin kuin maanantaiaamuihin. :)

En käytä paljon sokeria tai oikeastaan en lainkaan. Piilosokereita ei kuitenkaan voi välttää. Kyllähän joskus pala hyvää kakkua on paikallaan, pipari ja suklaakin, mutta varsinaisia karamelleja syön tosi harvoin. Sokeria en itse lisää mihinkään juomaani tms.

Hetki ravintolisille

Su 14.12.2014

Joku aika sitten täydensin taas ravintolisäpatteristoani. Meillä Suomessa kun tämä taviaika on sangen aneemista mitä puutarhatuotteisiin tulee. Ja ehkä muutenkin, koska meillä on sangen vähän hedelmäpuita, jotka kasvavat hyvin Suomen olosuhteissa. Suurin piirtein kaikki vihreä on tähän aikaan vuotta ostettava kaupasta, vaikka jokunen yrtti saattaakin olla kitumassa omalla ikkunalaudalla.



Jodia emme saa muualta kuin ruokasuolasta ja teollisissa elintarvikkeissa ei edes käytetä jodipitoista suolaa. Kilpirauhanen on ainakin kahdella tuttavallani epäkunnossa ja heillä on siihen elinikäinen lääkitys.

Kävin luontaistuotekaupassa jokin aika sitten ja mukaan lähti kolme lasipurkkia: Kelppiä, siitepölyä ja B12-vitamiinia. Kaikki orgaanisia, ei kemiallisesti tuotettuja. Kuvassa on myös maitohappopurkki, jonka olen ostanut apteekista viime kesänä, kun loukkasin jalkani niin pahasti, että piti kaksi haavaa käydä ompeluttamassa terveysasemalla. Tikkejä piti laittaa kymmenkunta, joten sain myös varmuuden vuoksi antibioottikuurin. Varmuuden vuoksi siis ja samasta syystä ostin samalla maitohappobakteereja, jotka sitten unohdin pois käytöstä. Siitepölyn kanssa - neuvotaan purkin kyljessä - ottamaan myös maitohappobakteereja.

Maitohappobakteereja tosin suositellaan muutenkin käytettäväksi, koska suoliston pinta on kuulemma jalkapallokentän kokoinen ja noita hyviä bakteereita elimistömme tarvitsee monipuolisesti.

Olen vain osittainen laktovegetaristi eli syön pääasiassa kasviksia, mutta syön hiukan myös punaista lihaa, koska kuulun O-veriryhmään ja kyllä kalaa ja valkoista lihaa ja kananmunankin joskus. Maitotuotteita käytän nykyisin aika vähän. Väittävät, että kasvissyöjät eivät saa mistään B12-vitamiinia, joten sen ottaminen ainakin kuurina on varmasti paikallaan.

Kuva sivulta http://www.solgar.co.uk/SolgarProducts/Kelp-Tablets.htm


Merilevä olisi kai sellaisenaan käytettynä parempi ratkaisu ja ehkä sitä nykyisin saisikin jostain noista Aasia-kaupoista. On vaan helpompi ottaa suoraan purkista. En ole viime aikoina oikein kokkaillut mitään keittiössä ja toisaalta pitäisi perehtyä merilevän käsittelyyn ruoassa, ennen kuin voisi ruveta merilevää syömään. :) Merilevää on kyllä saatavana rouheena, joten ehkä seuraavaksi kokeilen sitä. Katso esim. täältä http://www.terveysterapia-aija.com/artikkelit/merileva/merileva.html

Kuva sivulta http://www.solgar.com/SolgarProducts/Methylcobalamin-Vitamin-B12-1000-mcg-Nuggets.htm


B12-vitamiinia rupesin ottamaan, kun tuntui, että syksyinen pimeys alkoi tosiaan ahdistaa. Kun aurinko nousee vasta klo 9:n jälkeen ja laskee jo kolmelta iltapäivällä, niin pimeää on enimmäkseen ja kun yleensä taivas on pilvessä eikä aurinkoa näy, niin hämärää on riittämiin. Pääasiassa kasvissyöjänä en ehkä saa tarpeeksi B-vitamiineja, mutta syön kyllä kalaa.

Kuva sivulta http://xoco.fi/kauppa/tuote/mesiniityn-kotimainen-siitepoly-100g


Siitepölyvalmisteet pitävät kuulemma nuorekkaana, joten kun tuo purkki sattui sopivasti eteen, niin lähtihän sekin kassan kautta mukaani. :) "Siitepöly on erittäin monipuolinen ravinnelisä koko perheelle.  Se sisältää runsaasti aminohappoja, vitamiineja ja hivenaineita. Soveltuu käytettäksi sellaisenaan, viilin päälle, raakasuklaan valmistuksessa tai smootheissa tms."
"Mehiläisen siitepöly on todellinen luonnon oma monivitamiini. Makean makuiset pienet siitepölyrakeet sisältävät runsaasti B-ryhmän vitamiineja (B1, B2, B3, B6, B9), A-, C-, D- ja E-vitamiineja, 59 eri mineraalia (mm. barium, boori, kalsium, kupari, kulta, jodi, rauta, mangaani, fosfori, kalium, seleeni, pii, rikki, natrium ja sinkki). Lisäksi siitepöly sisältää karotenoideista mm. beetakaroteenia ja ksantofylliä, runsaasti lesitiinä, koliinia, 31 eri rasvahappoa sekä 22 aminohappoa. 35% siitepölyn painosta on laadukasta proteiinia." http://cocovishop.com/tuotteet/mehilaisten-siitepoly

Onhan minulla muitakin ravintolisiä ajoittaisessa käytössä, mutta niistä toisella kertaa. HUOM! Minulle ei makseta näiden ravintolisien kertomisesta. :) On omatoimista itsestään huolehtimista.☺




Joulukortteja ja pikkujoulua

Pe 12.12.2014

Lähikaupan hedelmien joukossa oli pari klementiiniä kiinni pienessä oksanpätkässä lehtineen. Se oli niin ilahduttavan näköistä tämän pimeimmän ajan keskellä, että ilman muuta ostin juuri ne klementiinit (EDIT: ei siis mandariinit)! Kesää ikävöiden tietysti!

(EDIT: Huomasin, että hintalapussa luki klementiini eikä mandariini, joten siksi tämä korjaus! Minä en kyllä erota toisistaan mandariineja, satsuumia ja klementiinejä!)

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Vaikka kohtahan on kesä, koska jo ollaan melkein joulussa, kun tuntui, että juuri äsken oli vielä elokuu. Eiköhän kevät ja kesäkin tule taas hujauksessa, kunhan päästään tammikuuhun!

Tänään oli joulukorttien viimeinen postituspäivä, jos aikoi laitaa ne joulumerkin 0,75 e hinnalla matkaan. Yhden punaisen kuorellisen tänään sitten tehtailinkin. Vaan vielä on tarkoitus laittaa matkaan muutama kortti, kunhan löydän niihin oikeat osoitetiedot.

Kumma, miten joulukorttien kirjoittaminenkin jää aina viime tinkaan, jos ne nyt yleensäkään saan kirjoitettua. Monena vuonna joulutervehdykset ovat lähteneet tekstiviestinä tai sähköpostina. Tänä vuonna olen yrittänyt ryhdistäytyä ja kirjoittaa oikeat paperiset joulukortit, vaan eipä ollutkaan kaikkien osoitteet noin vain esiin otettavissa. Onneksi lähin postilaatikko tyhjennetään vasta maanantaina, joten saan ne viikonlopun aikana toivottavasti vielä punaisessa kuoressa lähtökuntoon. Jossen, niin ykköspostina ne ehtivät vielä aivan hyvin jouluksi, vaikka laittaisin ne myöhemminkin ensi viikolla. Ehkä vielä seuraavanakin maanantaina lähetetyt menevät ykköspostissa jouluksi perille.

Tänään oli talomme kerhohuoneessa Talotoimikunnan järjestämä pikkujoulutilaisuus. Tarjolla oli herkkua jos minkämoista: ihanaa täytekakkua, sydämenmuotoisia joulutorttuja, piparkakkuja, viinirypäleitä ja mandariineja, kahvia ja glögiä sekä jouluista riisipuuroa!

Lautaselleni laitettiin niin valtava annos joulupuuroa voisilmän ja kanelin kanssa, etten muista sellaista aikoihin syöneeni. En kehdannut sitä jättääkään, joten kyllä oli vatsa täynnä kotiin tullessa, kun totta kai piti maistaa muitakin herkkuja. :)


Osallistu jouluajan arvontaani!

Ti 9.12.2014


http://arjenaarteita.blogspot.fi/2014/12/arvonta.html



Eilen meinasin jo laittaa rukkaset naulaan tämän blogini kanssa, kun koko ajan oli ongelmia. Kuvia ei huolittu, aina tuli maininta: Yritä uudestaan! Sitten puolet tekstistä katosi, enkä jaksanut kirjoittaa uudestaan.

Vaan katsotaan nyt, kuinka tällä kertaa onnistuu. Minulla on kaiken kukkuraksi reititin, pitäisi olla 4G, mutta se on milloin mitenkin. Yleensä nettiyhteys tökkii ja saan koko ajan käydä laittamassa salasanaa ja käyttäjätunnusta uudestaan ja uudestaan, vaikka olen juuri sen tehnyt, niin taas on yhteys jumissa.

Onneksi joulu on tulossa ja tuo valoa tähän kaamokseen!

Eilen katsoin dvd:ltä kuuden oskarin elokuvan Forrest Gump. Minulla oli väärä muistikuva siitä, että olin joskus nähnyt sen jossain. Vaan enpä ollutkaan.

Laitan pois kaikkenlaista tavaraa nurkistani. Tuntuu, että tavaraa on aivan älyttömästi, vaikka kierrätän koko ajan. Kesällä tyhjensi yhden kellarikomeron melkein kokonaan, mutta vielä on toinen komero täynnä kattoon asti! Huh!

Forrest Gump oli ihan mielenkiintoinen katsottava, vaikka ei mitenkään uskottava. Pääosan esittäjä Tom Hanks näyttelee osansa hyvin ja filmi on muutenkin laatutyötä. Eihän se muuten olisi saanut kuutta Oscaria. Itse tarina vain on ihan pelkkää satua.

Yritän tyhjentää dvd-varastot minimiin. Tytön dvd:tkin on aika laittaa kierrätykseen. Aika paljon meillä on filmejä, jotka ovat jääneet katsomatta. Näin talvipimeinä aikoina koitan katsoa elokuvan silloin tällöin ja laittaa ne sitten eteenpäin vaikka Fidalle.





Ajattelin ilahduttaa teitä pienellä arvonnalla.

Arvon blogini kirjautuneiden lukijoiden kesken neljä Marimekon servettipakkausta ja yhden dvd:n, eilen katsomani Forrest Gumpin.

Tuo dvd on siis katsottu vain kerran, avasin sen eilen muovikuorestaan. Ajattelin ensin, että laitan vain kaksi voittoa, siis dvd:n ja servetit, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että annankin viisi palkintoa, jos tulee monta osallistujaa. Mutta jos arvontaan ei osallistu kuin muutama, niin silloin jaan voitot joko juuri kahteen tai sitten kolmeen osaan. Voittaja saa sitten valita, ottaako elokuvan vai servettejä.



Kuvat ovat nyt aika huonoja, kun otin ne sähkövalossa kännykällä. Ehkä niistä kuitenkin selviää, mitä on voittona.

Arvonnan säännöt ovat ne tavalliset:
Kommentoimalla tähän postaukseen saa yhden arvan ja laittamalla linkin blogiinsa ta FB-sivulle, saa toisen arvan.

Tämä arvonta on siis nimenomaan blogini kirjautuneille lukijoille, heille, joiden profiilikuvat ovat tämän sivun alaosassa. Jos et vielä ole kirjautunut lukija, voit nyt kirjautua lukijaksi ja osallistua arvontaan.

Jos laitat linkin arvonnasta, voit käyttää kumpaa kuvaa vain, servettien tai dvd:n.

Arvonta alkaa nyt ja jatkuu vuoden loppuun eli 31.12.2014 klo 24 saakka. Arvon vuoden 2015 alussa voittajat. Onnea arvontaan!

Viikon varrelta

Ma 8.12.2014

Onpa taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä sitten viime postaukseni. Viime torstaina oli seurakunnan Gaala-ilta vapaaehtoisille. Meitä alkaa olla jo monta sataa. Juhlaan mahtui ensimmäiset 250 mukaan ilmottauttunutta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Saimme hyvää syötävää, jonka pastorit ja seurakunnan vakituiset työntekijät olivat valmistaneet. Ohjelmassa oli hienoja musiikkiesityksiä, hunoristista arvontaa ja Leo-patsaan ojentaminen yhdelle yli 80-vuotiaalle seurakuntalaiselle. Seurakuntasalista oli otettu pois kaikki pitkät painavat puupenkit ja tilalla oli monen monta kauniisti katettua pöytää ja lamppuköynnökset koristivat salia. Oli tosiaan ilo ja kunnia olla mukana tuossa upeassa tilaisuudessa! Kiitos!

Sunnuntaina oli solumme "pikkujoulu" ehkä viimeisen kerran Galleria Foggassa, jossa olen silloin tällöin päivystänyt tämän kuluneen syksyn aikana. Tässä kuva yhdestä syksyn näyttelystä, jossa aiheena olivat eläimet:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Tällä hetkellä Galleria Foggassa on yhteisnäyttely, jossa mukana on monia tunnettuja taiteilijoita. Joulukuun näyttelyn ehtii vielä hyvin käydä katsomassa. 



Täältä löydät lisätietoja: http://www.fogga.fi/ Tässä kuvaa tuosta joulukuun näyttelystä:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Google Crome -palvelin näyttää koko ajan tökkivän ja kirjoituksestani hävisi äsken puolet, joten vaihdoin Safariin, jolla sain jatkettua ja laitettua sentään osan takaisin ja uudestaan nuo näyttelyyn liittyvät kuvat, mutta tämä oli tässä nyt tällä kertaa.


Marraskuisia ruusuja

Ke 3.12.2014

Adventtisunnuntain 30.11.2014  postaus jäi tekemättä, mutta teen sen nyt. :)

Oli ihanaa käydä seurakunnassa laulamassa Hoosiannaa! Joulukuusikin komeili jo upeana juhlasalin puolella.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Torstaina on vapaaehtoisten Gaala-ilta. Olen ollut toista vuotta mukana seurakunnan kirjamyynnissä, mutta jäin kesällä siitä pois, kun polveni eivät enää kestä tuntikausien seisomista tiskin takana. Olen kuitenkin nyt puolitoista vuotta vetänyt seurakunnan solua.

Viime sunnuntaina, ensimmäisenä adventtina siis 30. marraskuuta, kävelimme kokouksen jälkeen ystävieni kanssa Hakaniemessä. Yllättäen huomasin puistossa ruusujen olevan vielä täydessä kukassa!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Olivat uhmanneet lunta ja pakkasta, mutta myöntää täytyy, että suurin osa ruusuista oli jo aika huonossa kunnossa. Tämä kuitenkin sinnitteli innokkaasti!


Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Pientä pakkasta oli jotain -1 celsiusastetta.

Olen täällä blogissani ennenkin kertonut marraskuisista ruusuista. Rakastan ruusuja! Olen aina rakastanut! Muistan aina, miten sain 51 ruusua lahjaksi päästessäni ylioppilaaksi!

Täällä kavalkadi ruusuista vuosien varrelta: http://arjenaarteita.blogspot.fi/search/label/ruusut

Kokouksen jälkeen menimme porukalla syömään Juttutupaan. Arkisin siellä on edullinen lounas, mutta ei sunnuntaisin. Jäimme kuitenkin syömään. Jaana auton omistavana naisena on jeesannut minua viime aikoina niin paljon, että hänelle olen tänä vuonna halunnut tarjota jotain hyvää silloin tällöin ja siksi tänä vuonna on tullut syötyä muutaman kerran ulkona. Tullessamme porukkaa oli vähemmän, mutta vähitellen tuli ihmisiä lisää ja monia lapsiperheitä. Joillakin oli ihan pikkuinen mukana, melkein vastasyntyneistä alkaen.

Sanna tilasi lohikeittoa ja sai kokonaisen kattilallisen!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Me Jaanan kanssa otimme myös lohta. Annoksella oli joku hieno nimi, mutta en nyt muista mikä! :) Hinta-laatusuhde ei ehkä aivan ollut kohdallaan, mutta ihan riittävän kokoinen annos kuitenkin. Ei kylläkään esteettisesti kovin nätti, mutta aivan hyvää ruokaa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Ehdin jo ottaa palasen annoksestani, kun muistin tämän blogini, jota olen taas alkanut päivittää. Maistiaiset teillekin, olkaa hyvä!

Ravintolalounaita ei ole pahemmin viime vuosina tullut harrastettua tiukan budjettini takia, mutta jokunen poikkeus vahvistaa säännön. Kerran pari vuodessa on ehkä ollut sääntö viime vuosina. Jonain vuonna ei kai kertaakaan, jos ei halpakuppiloita lasketa. :) Alle vitosen keiton kyllä käyn silloin tällöin Cafe Harlekiinissa syömässä.

Kaamosherkkuja ym.

To 27.11.2014

Marraskuinen hämärä viivytteli tänäänkin helsinkiläisessä maisemassa aina ensimmäisestä valoisasta hetkestä viimeiseen. Tihkusadetta luvattiin, mutta en minä ainakaan huomannut mitään. Suhteellisen lämmintä kuitenkin, jotain +3 celsiusastetta. Aurinko kuulemma nousi kymmentä vaille 9 aamulla ja laski viisi vaille puoli 4 iltapäivällä. En kyllä tosin nähnyt aurinkoa koko päivänä missään.

Tänään sain sentään aikaseksi kirjoittaa yhden oikean kirjeen ja käytyä hakemassa tavaratalosta papiljotteja, kun tukan kanssa on nyt ollut hankaluuksia koko ajan. Koko pehko on permanentin jäljiltä kuin sähköiskun saanut, mutta valitettavasti Einstein-kampaus ei sovi minulle. Kampaaja, joka laittoi minulle permanentin, korjasi kuivaksi kärähtänyttä tukkaani yhden kerran jollain hoitoaineilla ja hyvältä se silloin vähän aikaa näyttikin. Toista kertaa hän ei enää mitään hoitoja tehnyt, laittoi kuitenkin vesikampauksen kympin korvausta vastaan.


Olen käyttänyt tähän asti noita Hesan kalliita keskustan isoja kampaamoja ja niin teen jatkossakin, jos enää kampaajalle uskallan mennä. :) Vesikampauksen saa minulle tehdä vaikka kuka, mutta leikkaus tai muu käsittely on kyllä sen verran ammattilaisen hommaa, että kenen tahansa käsiin en tukkaani enää halua antaa. Yritän nyt itse saada tilanteen jonkinlaiseen tasapainoon. Viime saunareissulla laitoin öljyhoidon, mutta en papiljotteja. Eilinen päivä olikin sitten tukan piilottelua, sillä sähköiskun saanut tukkani on rutikuiva, paikoin säkkärä, paikoin suora. HUH!

Tämmöisiä mustia papiljotin pötkäleitä kaupasta löytyi. Pakko tyytyä nyt näiden apuun. Toivottavasti nämä eivät ole liian pieniä. Ja toivottavasti näistä ei irtoa mustaa väriä. Muun värisiä papiljotteja ei ollt paitsi niitä piikkisiä, jotka takertuvat tukkaan.

Kampaajalla käynti on nykyisin hirveän kallista. Ymmärrän kyllä yrittäjiä, koska olen itsekin ollut yrittäjä, mutta yhden tuolin kanssa työskentely on kyllä liian pientä yrittämistä. Permanentissa menee reilut pari tuntia, ehkä värjäyksissäkin, mutta niissäkään kampaaja ei ole koko ajan asiakkaan tukassa kiinni. Toista asiakasta voisi palvella siinä välissä, kun litkut ja liemet kehittyvät asiakkaan tukassa. Permanenttejahan ei kyllä enää paljon otetakaan.

Nyt jo noin parikymmentä prosenttia kampaajista, jos oikein olen ymmärtänyt, on Helsingissä joutunut lopettamaan asiakaspulan takia. Kun melkein vain mikä tahansa tukan laittaminen maksaa vähintään satasen, en kyllä ihmettele asiakaskatoa. Ja tukanleikkaus maksaa jotain 40-60 euroa ja siinä menee 10-15 minuuttia, niin eihän ihmisillä ole varaa tällaisena aikana käydä kampaajalla. Sävytys, jonka otin joskus kaksi, kolme vuotta sitten, maksoi tuolloin hyvämaineisessa kampaamossa 145 euroa, niin mitähän se maksaa nyt... Kyllä, vuokrat liikehuoneistoista ovat kalliita, ym. yrittäjän maksut. Vaan silti.

Tänään oli pakko hiukan herkutella. Ostin tonnikalasalaatin ja viipaloituja hedelmiä jälkiruoaksi. Olen pitkin syksyä pitänyt paastopäiviä tai syönyt mahdollisimman vähän. Ei siis haittaa, vaikka joskus syö, mistä tykkää. Ja salaattihan on terveellistä. Mutta valmissalaatitkin ovat aika hintavia. Kaikkina salaattipäivinä en pärjää pelkällä salaatilla, silloin saatan syodä toisena ruokana jotain liiankin kaloripitoista. Tällä kertaa söin lisäksi vain tomaattivoilepää ja turkkilaista jogurttia. Vellit ja puurot olisivat OK, jos vain ehtisin/jaksaisin tai viitsisin niitä tehdä. :)


Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tässä salaatissa saattoi olla oikeita mustia oliiveja, sillä ne eivät maistuneet pahoilta, niin kuin joissakin salaateissa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen



Näitä viipaloitujen hedelmien annoksia en ole ennen raaskinnut ostaa, kun ne maksavat noin 5 euroa. Olen ostanut pääasiassa viinirypäleitä ja niitä tavallisia, kuten omenia, appelsiineja ja mandariineja, banaaneja, avokadoja ja sitruunoita kilottain irtona. Tässä annoksessa oli kuitenkin cantaloupea, johon en ole pahemmin tutustunut. Ja olihan se ihan OK-tuttavuus. Tässä satsissa parasta ovat nuo ananasviipaleet, hunajamelonista en erityisemmin pidä. Mansikat eivät olleet oikein minkäänmakuisia, joten niitten arvo tässä oli olla enemmänkin silmänruokana. Suomalaiset makeat mansikat kesällä ohittava tuhatkertaisesti tuontimansikat, joita meillä on tarjolla näin talvisaikaan. Tämän annoksen viinirypäleet olivat ensiluokkaisen hyviä.

Taas sain hämmästyä!

To 27.11.2014

Sain kuin sainkin keskiviikkona taas hämmästyä ulos mennessäni: kaikki lumet sulaneet pihalta, vain jossain kadun reunassa pikkuruinen lumikasa!

Piha puolen päivän aikoihin keskiviikkona. Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Lähdin kaupungille, kun mieleni teki suomalaista kotiruokaa, jota ennen sai baareista eri puolilta Helsinkiä, vaan eipä enää. Mahtaako nykyisin enää Helsingissä ollakaan baareja? Ei nyt tule mieleen yhtään. Suunnistin Kallioon Cafe Harlekiiniin, josta saa ainakin keittoja. Tänään siellä oli makkarasoppaa ja kaalikeittoa. Valitsin kaalikeiton ja hyvää se oli. Itse en jaksaisi nykyisin tehdä kaalikeittoa, yleensä syön enimmäkseen salaateja ja nekin ostan usein kaupasta valmiina eli valmiin salaattiannoksen tai irtosalaattia kaupan tiskistä, harvoin teen itse. Olen laskenut, että usein tulee jopa kalliimmaksi ostaa itse kaupasta kaikki salaattiainekset erikseen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen


Illalla jaksoin taas pitkästä aikaa talon saunaan, jonka olen muutamana keskiviikkona jättänyt väliin. Podetusta flunssastakohan johtui vai mistä, mutta olin sisälle tullessani niin väsynyt, että kun menin muka hetkeksi pitkälleni, niin nukahdin heti ja heräsin puoli kolme yöllä! No, mitäs, tämähän oli hyvä aika kirjoittaa hetken verran blogia! :)

Paluu menneisyyteen ja sieltä pois :)

Ke 26.11.14

Monenlaisia tepposia Google teki varoittamatta blogilleni. Menin hölmöyksissäni liittämään blogini Googleen; tosin ehkä se kohta on pakollistakin. Minulla on kyllä tähänkin asti ollut Google-tili mm. sähköpostin takia, mutta en ollut yhdistänyt blogejani siihen. Kyllähän siinä kohdassa josta klikkasin, jotain selitettiin, kuten että Google käyttää sitten tietojani jne. plaa plaa plaa... Mutta niinhän se on tehnyt tähänkin asti. En ilmeisesti täysin kuitenkaan tajunnut, mitä kaikkea yhdestä tyhmästä klikkauksesta seuraa.

Clipart
No, ensinnäkin blogiini ilmestyi kuvasarja Googlessa mukana olevista ihmisistä, jotka ovat kuulemma ottaneet/olen ottanut piireihini. Siitä se kaaos sitten blogissani alkoikin: Oikeapuoleinen sivupalkki alkoi jatkuvan tutinan ylhäältä alas asti. Aloin sitten poistaa linkki linkilta tuon sivupalkin sisältöä, vaan tutina ja vapina ei vain loppunut, ennen kuin olin poistanut kaiken tuosta sivupalkista! Aikamoinen työ! Syyksi selvisi sitten tuo Googlen naamalista, joka oli ylimpänä ja jonka poistin viimeisenä! Olisi pitänyt poistaa vain se ja tärinä olisi sillä laantunut.

No, olikin aika uudistaa tämän blogin ulkoasua, koska olin taas pitänyt pitkän tauon kirjoittamisessa ja monet linkeistä olivat vanhentuneet ja toimimattomia.

Toinen harmittavampi asia oli, että jos kommentoin jonkun blogin tekstejä, Google laittoi koko pitkän sukunimeni mukaan ja olen tähän asti kommentoinut vain etunimelläni kuten yleensäkin täällä blogimaailmassa on tapana. Onneksi minulla on bloggerissa vielä vanha profiilini, jonka saatoin ottaa ainakin toistaiseksi käyttöön. Tosin kuva siinä oli myös vanha, jota tosin olisin voinut käyttää, mutta tulihan nyt päivitettyä sekin. :) Googleprofiilia en halua käyttää, koska se ei linkitä blogiini, vaan Googlen minusta tekemälle sivustolle.

Toivottavasti nyt tilanne alkaa olla OK, eikä tekniikka enää vie minua kuin pässiä narusta! :)

Voisin julkaista tabletin tai puhelimen kauttakin tekstit ja kuvat tänne, mutta on se aika paljon arvaamattomampaa kuin läppärin tai tietsikan kautta. Ovathan nuo hyviä laitteita sekä kännykkä että tabletti, mutta toiminta on sen verran erilaista, että taas pitää opetella niidenkin kommervenkit. No, vähitellen, kunhan nuokin laitteet vielä kehittyvät niin ehkä sitten alan käyttää niitä enemmän bloggaamiseenkin.

Clipart

Minulla on myös muutama ystävä, jotka eivät halua olla FB:ssä, mutta kirjoittelevat kuitenkin sähköposteja. Itselläni on aikamoinen inho sähköpostia kohtaan, koska postia tulee aivan hirveästi. Kouluaikoina minulla oli paljon ystäviä ympäri maailmaa, joiden kanssa olin kirjeenvaihdossa. Koulussa luin saksaa, joten kirjepostini ulkomaille pyöri saksankielellä mm. Itävaltaan, Ranskaan, Japaniin, Sveitsiin ja Saksaan. Valitettavasti yhteydet näihin ihmisiin ovat kadonneet. En tiedä heistä enää mitään.

Clipart

Suomestakin minulla oli monta kirjekaveria. Heistäkään en enää tiedä mitään paitsi yhdestä Paulasta, jonka kanssa aloitimme kirjoitella jo joskus 12-13-vuotiaina. Meillä on välillä ollut pitkiäkin taukoja, mutta taas äskettäin elvytimme kirjeenvaihtomme!

Myös opiskeluaikojen ystäväni Urpun kanssa kirjoittelemme silloin tällöin ja meillä on vuosikausia ollut korttisopimus eli laitamme aina matkoiltamme kortin toisillemme, jos mahdollista. Jonkin verran kirjoittelemme myös Anna-Maijan kanssa, joka on monivuotisia ystäviäni. Muuten kirjeenvaihtoni onkin ollut lähinnä onnittelu- ja joulukorttiluokkaa.
Clipart

Nykyisin minulla ei ole varsinaisia kirjeystäviä ulkomailta, mutta olisi aika mukava kirjoitella oikeita kirjeitäkin jonkun kanssa eikä pelkkiä blogikommentteja. :) Yhteen aikaan kirjoittelimme Annen kanssa, joka asuu nykyisin Australiassa ja Maaritin kanssa, joka asuu Ruotsissa, mutta ne kirjeenvaihdot ovat hiipuneet FB:n myötä. Pitäisi varmaan tehdä jotain! ;)
Heillä ei myöskään ole blojeja. Anne tosin on paljon julkisuudessa, joten hänellä on siihen liittyen paljon julkisuutta, joten voi olla että tavallinen paperikirjeenvaihto ei enää oikein onnistuisi.