Sunnuntaiklassikko

Su 22.7.2012

Vielä on kesä. Nautitaan siitä!

Youtubessa oleva kuva
Laila Kinnusen iki-ihana Kesäyö
http://youtu.be/-9xNxG_m7hE

Tässä lisää kesäaikaa:

Kuvakaappaus Youtuben videosta

Ella Fizgerald: Summertime
http://youtu.be/m31P9rPSAHQ

Lisää sunnuntaiklassikkoja on täällä ja aikaisempia täällä.
Mukavaa heinäkuun loppua!

Tekstiilitaiteen näyttelyssä Lasipalatsissa

Pe 20.7.2012

Helsingissä on tarjolla vuosittain lukemattomia näyttelyitä ja tapahtumia, joissa kaikissa yksittäinen ihminen ei koskaan ehdi käydä. Omatkin näyttelykäyntini ja liikkumiseni helsinkiläisissä tapahtumissa ovat jonkinlaista satunnaisotantaa. Jotkut jutut on pakko nähdä, mutta useimmin tulee mentyä tilaisuuksiin ihan sattumalta, kun ne osuvat juuri kohdalle.

Tällainen sattumus oli mm. Tekstiilitaiteilijat TEXO ry:n näyttely nimeltä Ornamentti Lasipalatsissa. Nämä potkupallon näköiset kummajaiset osuivat silmiini Laspalatsin näyttelytilan ikkunassa ja niin piipahdin sisälle asiaa tutkimaan.

Työn nimi on Alkuerä (12) ja tekijä on Maija Pellonpää-Forss. Työhön lisätty lehtikultaakin. Hinta 360 euroa. Työn no 13 nimi on Loppuottelu ja tekijä on sama henkilö. Hinta 500 euroa. Kuva: © Marleena
Hassuinta näissä töissä on mielestäni tuo lehtikullan lisäys ja valtava määtä nuppineuloja (työssä no 13). Mutta jalkapallohan tänä kesänä ollut tietysti yksi urheilun ykkösaiheista, joten ei kai sitten ole ihme, jos se on mukana tekstiilinäyttelyssäkin.

Kuva: © Marleena
Tähän kukkaroon ei kyllä kannata laittaa mitään. Työ on nimeltään Muisto. Sanna Majander on käyttänyt siinä myös villiviinin marjoja. Jotain muistojen hataruudesta työssä on kyllä saavutettu! Hinta  400 euroa. :D

Kuva: © Marleena
Aika hauska näyttely kieltämättä. Tämän työn nimi on Varista / To Drop. Sen on virkkaamalla tehnyt Maija Paavola. Hinta vaatimattomat 500 euroa. Se on suunnilleen levitetyn uuninpesuteräsvillänyytin kokoinen. Mahtuu melkein kämmenen sisään.

Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Anna-Riitta Haavisto on väkertänyt Koralli IV / Coral III -nimisen työn pinnoitetun teräslangan pätkistä. Työn voi käydä lunastamassa 430 eurolla. Työ on kooltaan pikkupallon kokoinen. Taiteen rappiotilaa tämäkin työ.

Tämä on mielestäni näyttelyn hupaisin työ:

Kuva: © Marleena
Nina Karpov on kirjonut kuvioita talouspaperiin. Työn nimi on Pisarat ja sen saa omaksi satasella. :D

Tästä työstä minäkin tykkäsin:

Kuva: © Marleena
Lyijykynätyöhön Kasvaminen I on Suvi Suikki lisännyt virkkausta. Työ oli myyty ja sen hinnaksi oli merkitty 156 euroa. Kooltaan työ on hieman postikorttikokoa suurempi.

Myös tämä toinen samankokoinen Suvi Suikin työ Kasvaminen II, hinta samoin 156 euroa, oli myyty:

Kuva: © Marleena
Molemmissa myydyissä töissä onkin ideaa, eikä niillä olla samalla tavoin huijaamassa katsojaa kuin mielestäni noissa joissakin muissa töissä.

Tässä sitten kaksi Anna-Mari Vierikon työtä, sekatekniikka (kananmuna, lautanen), Ornamentti 1 ja Ornamentti 3, hinta 450 euroa kpl.

Ornamentti 3, Kuva: © Marleena

Ornamentti 1,  Kuva: © Marleena

Tämä työ oli minusta aika mainio:

Kuva: © Marleena
Siinä on läpinäkyvään muovilaatikkoon sullottu kankaita ja ahtaalta näyttää. Työ on Silja Purasen Lady-in-the-box,  sekatekniikalla tehty (siirtovalokuvatekstiili, akryyli, ready-made), hinta 1850 euroa. Tässä työssä on mielestäni kuitenkin ideaa ja pidän sitä kyllä tuon näyttelyn parhaana, sillä kyllä se on jo jotain 2000-luvun taidemaailman suuruusluokkaa. Hinta tosin on melko kova, mutta joku museo voisi sen kyllä hankkia kokoelmiinsa.

Asiasta voi olla montakin mieltä, mutta kirjonta talouspaperille ja vastaavien töiden tuominen näyttelyyn on kyllä katsojien aliarvioimista. Tässä vielä kuva työstä toiselta puolelta:

Kuva: © Marleena
Ja vielä toiselta puolelta, mistä kunnolla näkyy, mitä muuta laatikon sisällä on.

Kuva: © Marleena
Laatikon koko on sellainen, että kasvot näyttävät siinä oikean kokoisilta.

Johanna Virtanen on löytämänsä esineen ympärille kirjoittanut kuparilangalla. Työn nimi on Always now. Hinta 260 £ (puntaa).

Kuva: © Marleena
Sitten vielä muutama työ tästä näyttelystä tähän loppuun. Näiden tekijöitä en ole merkinnyt muistiin, joten, jos kiinnostaa, kannattaa käydä itse vilkaisemassa ko. näyttelyä, joka kestää 29.7.2012 saakka.

Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena


Terveisiä Kotkasta

To 19.7.2012

Tänä kesänä olenkin ollut aika lailla liikkuvainen. Kaikesta ei ole tullut mitään postattua. Laitanpa nyt muutaman kuvan vaikkapa Kotkan reissusta.

Heti alkuvaiheessa olimme vallan eksyä, koska emme kukaan tunteneet Kotkaa ennestään. Ainakin puoli tuntia seikkailimme, kunnes oikea osoite löytyi.

Itseasiassa olimme vain seuran vuoksi, R. ja minä, P:een kavereina matkassa mukana. Helsingistä kestää sentään jonkin aikaa ajaa nuo 150 km ja risat ja kolmen neljän tunnin ajomatka on tylsää tehdä yksin. Siksi P. pyysi meidät mukaan.

P:llä oli polvileikkaus alkuvuodesta. Hänelle laitettiin uusi polvi (nivel siis tms.). Leikkaus ei kuitenkaan täysin onnistunut, joten P. lähti etsimään apua luontaishoitojen puolelta ja tällainen spesialisti pitää praktiikkaansa Kotkassa. 

Tarkoituksemme oli kyllä käydä kaupungilla sillä aikaa, kun P. oli vastaanotolla – puolitoista tuntia – mutta jotenkin unohduimme vain istuskelemaan ja juttelemaan R:n kanssa. (Tuo asiantuntija veloitti 180 euroa P:ltä noista puolestatoista tunnista, joten toivon P:n saaneen oikeanlaista apua koko rahan edestä.) Vastaanotto oli Karhulan keskustassa – Karhula on nykyisin Kotkaa – mikä myös oli se syy, miksi emme lähteneet kaupungille sillä aikaa. Auto oli P:n ja kävelyetäisyydellä emme tienneet olevan mitään kiinnostavaa. Ja olimmehan lähteneet periaatteessa Kotkaan, emme minnekään muualle. :D

Kun P. pääsi asiantuntijan vastaanotolta, päätimme mennä jonnekin syömään. Anne oli kertonut minulle käyneensä joskus kauan sitten Kotkassa syömässä Kairo-nimisessä ravintolassa, joten lähdimme etsimään sitä. Paikka osoittautuikin oikeaksi nähtävyydeksi.


Kuva: © Marleena
Juha Wat Vainiohan se lauleli "Kotkan pojista ilman siipii..." ja kiivetessämme Kairon portaita ylös ensimmäisenä olikin Vainion kuva seinällä muistuttamassa Kotkan pojista... 

Rapun seinät olivat aivan täynnä kirjoituksia.

Kuva: © Marleena
Ties kuinka moni kävijä oli siihen kaivertanut puumerkkinsä. Me emme sitä nyt kuitenkaan tehneet, mutta ravintolan vieraskirjaan kuitenkin kirjoitimme nimemme lähtiessämme. 


Kuva: © Marleena
Jouduimme todellakin aivan tyhjin vatsoin poistumaan, sillä vain Kotkan meripäivillä ko. ravintolassa on ruokaa. Ja juomia me emme kaivanneet.
Silmäilimme kuitenkin paikkaa tarkemmin. Ehkä joskus vielä poikkeamme siellä.


Kuva: © Marleena


Kuva: © Marleena


Kuva: © Marleena

Katseltuamme hetken ympärillemme poistuimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa.


Kuva: © Marleena


Kuva: © Marleena


Kuva: © Marleena
Niin jätimme toistaiseksi hyvästit tälle eksoottiselle Kairolle, jossa ilmeisesti ovat Kotkan Ruusutkin viihtyneet.


Kuva: © Marleena
Kömmimme P:een kyytiin ja kierreltyämme muutaman ympyrän kaupungilla löysimmekin ruokapaikan,  tämän ravintolan:


Kuva: © Marleena
Thaimaalaista ruokaa siis tarjolla ja idän eksotiikkaa vaihteeksi. 

Paikka osoittauti hienommanpuoleiseksi. Upeita thaimaalaisia huonekaluja ja muuta rekvisiittaa.


Kuva: © Marleena


Kuva: © Marleena


Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena
En erityisemmin pidä itämaisista keitoista, ainakaan thaimaalaisista ja tilaamani kasviskeitto oli todella limaisen makuista, mutta sain sen kuitenkin syötyä. Kananuudeliruoka, josta en huomannut ottaa kuvaa, oli sentään sangen hyvää.


Kuva: © Marleena
Kotiinpäin reitti löytyikin sitten helposti. Ilman sadetta ei tuokaan reissu mennyt, menomatkalla satoi, mutta paluumatkalla taivas oli aivan seesteinen.



Heinäkuista työskentelyä Oriveden opistolla



Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena


Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
Kurssityöskentely oli nopeatempoista. Viikossa ehdimme tehdä monenlaista. Itse olisin halunnut syventyä nimenomaan öljyvärimaalaukseen ja kasvojen tutkimiseen muotokuvana, mutta siihen tällä kurssilla ei ollut aikaa, koska mallin asentoa vaihdettiin koko ajan. Aivan kurssin lopussa tilanne vasta rauhoittui. 
Olen nykyisin ns. "hitaan elämän kannattaja" ja menen helposti lukkoon kaikesta kiireestä. Aamujen croquis-puolituntisiinkin (malli vaihtoi asentoa jopa noin 2 minuutin välein) osallistuin kurssin aikana vain yhden kerran. 
Muotokuvamaalauskurssin opettajana toiminut taiteilija halusi meidän lopettavan kaiken nyhräämisen ja siirtyvän maalaamisessa tälle vuosituhannelle. Kuitenkin porukan nuorinkin oli jo täyttänyt 40, joten jokaisella oli maalaamisesta jo oma historiansa. Kiva oli kuitenkin nähdä, miten opettajamme huiskautti demona eteemme petsimuotokuvan. Itse en ole silmäripsien maalaaja, mutta en myöskään pidä liian ylimalkaisesta työskentelystä. Muotokuvan maalaaja kun työskentelee yleensä mallin/tilaajan ehdoilla.

Petsi oli minulle uusi tussin tapaan käytettävä materiaali. Ohjeena oli sekoittaa petsijauho puoleen minipilttipurkilliseen vettä, siis noin puoleen – yhteen desiin, kylmään tai kuumaan veteen. Syntynyttä nestettä saattoi sitten ohentaa haluamansa verran kuten tussia tai mustetta käytettäessä. 

Syy siihen, miksi en pidä hosumisesta, johtuu varmaan päivätyöstäni elävän materiaalin kanssa, eli opettajana minun päiväni kulkevat oppituntien pätkissä, murkkujen elämänvimma joskus todella rassaa. Varsinkin välituntivalvonnat ovat joinakin päivinä todella haasteellisia. Elämä on yhtä vilinää ja kello soi jollei 45 minuutin välein, niin riittävän usein kuitenkin. Viikossa valvottavia ja opetettavia lapsia tapaa satoja.

Aikaisemmin kirjoitin jo jotain tuosta Oriveden kurssista. Kurssista on kirjoittanut ainakin Sirkka blogissaan Sirkan kuvat

Jouluisia piirroksiani

Ti 17.7.2012

Nyt kesän pitäisi olla parhaimmillaan, mutta taivas on harmaa ja sataa. Lämmintä on noin 15 – 17 astetta ja oikeastaan kunnon lämpöistä kesää ei ole vielä ollutkaan.

Sopiva aika järjestellä tavaroitaan ja selata vaikka vanhoja piirroksiaan. Tein joskus Koululainen-lehteen enemmänkin kuvituksia. Käteen osui joululehti, johon tein pieniä kissa- ja hiiri-aiheisia vinjettejä yms.

Kissavaari lueskelee © Marleena

Piirroksissani kissat ja hiiret puuhailevat tonttulakki päässä kotoisia puuhiaan. Vaikka tietysti satukissat ja satuhiiret. :D
Kissamuori on leningintekopuuhissa © Marleena 
© Marleena
© Marleena

Hiiret kurkkivat kiikareineen, olisiko jotain makoisaa tarjolla. Joululahjojako se yksi kissoista vielä askartelee? Hiirenpää-avaimenrengasta kuitenkin.

© Marleena
Joskus pienet nokosetkaan eivät ole pahitteeksi.

© Marleena

Mitähän muuta keksittäisiin noita kesäsäitä ja heinäkuun helteitä odotellessa?