Musiikista vaihteeksi

Ma 30.5.2011
Teinpä hienon kirpputorilöydön tässä päivänä muutamana, Hillel Tokazierin cd:n Psalmeja ja muita melodioita niin halvalla, että tuskin kehtaa kertoa eli eurolla. Siinä on kaveri, jonka esityksistä olen aina pitänyt. Pidän muutenkin juutalaisesta musiikista. Tämä kokoelma sisältää iloista klezmeriä ja haikeita psalmilauluja. Laulajana Tokazier ei minusta ole niin hyvä kuin soittajana. Soittajana mies on mielestäni huippuluokkaa. Kuitenkin tämä levy on yksi ehdoton suosikkini. Harmi, etten osaa hepreaa. Tokazierin kotisivulla on lisätietoa.
Levy on ilmestynyt marraskuussa 2006 ja se on Suomen Lähetysseuran julkaisuja.

LAULUT:
Ai Hora
Eretz Zavat Chalav
Klezmer Train (Klezmerin Pikajuna)
Ein Kamocha
Ani Ma`Amin
Shir Hakavod
Vetaher Libenu
Tov Lehodot
Shabat Medley (Shabat Sikermä)
Baruch Sheamar
Ai Di Ri Di Dai
Am Israel Chai
Birchat Hakochanim
Tevje´s Dance (Tevje Tanssii)
Modim (Anachnu)
Rabbi Elazar
Yehalelu
Etz Chajim Hi
Shalom Alechem
Hodu Ki Tov II

Maailma kylässä

Maailma kylässä -liput liehuvat Rautatientorilla Helsingissä
Su 29.5.2011
Maailma kylässä -tapahtumaa on Helsingin Rautatientorilla ja Kaisaniemen puistossa vietetty tänä viikonloppuna melko suurella joukolla. Illalla tullessani kotiin raitiovaunun mainostaulu kertoi kävijöitä olleen yli 53 000 ja äsken kun katsoin tapahtuman nettisivua, siellä lukemaksi mainittiin jo 70 000 – 80 000. Mitenkähän ne tuonkin ovat laskeneet, sillä mitään pääsylippuja siellä ei ollut myynnissä. Itse menin sinne vasta lähes loppuvaiheessa, silloin ei väkeä enää ollut paikalla paljoakaan. Tapahtuma loppui kello 18 ja niihin aikoihin oli alkanut hieman sataa tihutella, mutta ulkolavan luona parveili vielä silloinkin jonkin verran porukkaa. Aika paljon ulkomaalaistaustaista kansaa oli liikkeellä, lienevätkö olleet maahanmuuttajia.


Mikä sitten on tällainen Maailma kylässä -tapahtuma? Lainaan suoraan pikkupätkän tekstiä tapahtuman sivulta:

  • "Maailma kylässä on koko perheen ilmaisfestivaali, joka on lisännyt suomalaisten tietoa erilaisista kulttuureista, kehitysmaista ja kansalaisjärjestöistä vuodesta 1995 lähtien. Festivaalin pääjärjestäjä on Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, joka on lähes 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö."


Olen opiskellut siihen aikaan, kun Helsingissä nuoriso oli punaisimmillaan ja tulin erinäisistä syistä hieman allergiseksi kaikelle vouhottamiselle, jota ei voinut tuohon aikaan millään välttää. Opiskelin Taideteollisessa korkeakoulussa ja koulua pidettiin silloin liian poliittisesti värittyneenä, niin ettei opinahjolle jo ammoin luvattua tonttiakaan voitu sille koskaan luovuttaa ja uuden rakennuksen toivo hiipui pikkuhiljaa. Opinahjo olikin sitten siroteltuna ympäri Helsinkiä, oma osastoni tosin pysyi oman opiskeluni loppuun asti Ateneumin tiloissa. Opettajia sanottiin irti poliittisista syistä ja palkattiin poliittisista syistä. Oli se rumpaa! :) Myöhempiä entisen opinahjon vaiheita olenkin sitten seurannut vain toisella silmällä. Arabian tehtaalle siirtyminen saattoi olla hyvä asia. Nykyisestä Aalto yliopistovaiheesta en halua sanoa nyt mitään, se on sen verran uusi asia.

Tätä taustaa vasten katsottaessa voi ehkä ymmärtää kielteisen kantani poliittisesti värittyneitä tilanteita ja tapahtumia kohtaan. Maailma kylässä oli sekä poliittinen että taiteellinen tai paremminkin poikkitaiteellinen tapahtuma. Mukana olivat sekä Ulkoministeriö että useat puolueet, ehkä kaikki – en tarkistanut. :) Esiintyjinä oli hyvin kansainvälistä porukkaa eri puolilta maailmaa. Myös Suomen lähetyseura oli mukana tapahtumassa. Ainakin ammattiyhdistysliike tai -liikkeet ja puolueet jakoivat mainosilmapalloja lapsille. Asiahan on hyvä, tarkoitan kansainvälisyyttä ja alikehittyneiden maiden auttamista yms. Kehitysmaille annettu tuki ja kehitysyhteistyö etc. ovat tietysti tärkeitä asioita. Vaan en kestä pateettista poliittista vouhotusta, jossa politiikka menee ihmisen edelle, missä yksilöllä ei ole merkitystä vaan vain aatteella ja sen etenemisellä. No niin, tulihan hieman paasattua. :) 

Yleisöä tihkusateessa
Tapahtumia oli sekä eilen että tänään vaikka kuinka paljon. Tässä pieni kuvakatsaus tapahtumista aivan tilaisuuksien loppuvaiheessa.


Myytävänäkin oli vaikka mitä, eksotiikkaa ei näistä tilaisuuksista puuttunut.



Tapahtumasta on paljon kuvia Maailma kylässä sivustossa. Kurkkaa myös videoita kuten esim. Poliittiset eläimet ja muitakin videoita.



Osa tapahtumaa oli Maailman kirjat ja sen takia varsinaisesti suunnistinkin tänään Rautatientorille minäkin. Tästä olen kirjoittanut enemmän Marja-Leenan kirjahylly -blogissani. Kurkkaapa sinne myös. :) Samalla voit lukea sieltä, mitä olen kirjoittanut viime viikon tiistaina olleesta Kirjan ja ruusun päivästäkin.

  • "
    Maailman kirjoissa 2011 aiheena Intia ja Etelä-Aasia, Venäjä, työ ja siirtolaisuus ja ilmasto – mutta esillä on kaikki maailman kirjallisuus. Debatteja, haastatteluja, performanssirunoutta." Maailman kirjat

Viikon 21 muotikuvat

La 28.5.2011
Helsingin keskustan suurimman tavaratalon Agros-hallissa on Young Designers Awake -näyttely sunnuntaihin asti. Se on Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun ja Stockmannin yhteistapahtuma, joka on toteutettu 24 nuoren suunnittelijan voimin. Myyntinäyttely on jo perinne, sillä nyt esillä oleva on jo viides muotialan tapahtuma. Tässä jotain näyttelyn esittelytekstistä :

  • "Tapahtuman teema on saanut innoituksensa unesta ja havahtumisesta, uskalluksesta elää hetkessä sekä usvaisista mielikuvista. Uudesta inspiroituminen ja valkoisuus ovat myös omiaan kuvaamaan tapahtuman tunnelmaa. Myyntinäyttelyn visuaalisesta ilmeestä vastaavat Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun tilasuunnittelun, vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen sekä graafisen suunnittelun maisteriopiskelijat.
  • Tavaratalon viidennen kerroksen Argoshallin lisäksi Aleksanterinkadun ja Keskuskadun näyteikkuna elää Awake-hengessä toukokuun ajan."
  • Tässä suunnittelijat: 

    Camilla Mikama, Cecilia Sörensen, Dead Birds and Lionheart, Denz and Son, Dusty, Gilles et Dada, Iloa, Irene Mikaela, Jatuli, Kaksitvå, Kirsi Nisonen, Mirkka Metsola, Miun, Moimoi Barcelona, Pisto, Raivio Kulju, R/H, Samuji, St.Vacant, The Soap Boutique, Titimadam, Youth vs. Future, &Bros"

    Tässä pari muotiasua näyttelystä:



    Mitä mieltä olette? Ostetaanko asut ja lähdetään bailaamaan? Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka mielelläni tukisin nuoria vastavalmistuvia, niin nämä asut eivät oikein ole minun makuuni.

    Lue näyttelystä lisää Aalto-yliopiston sivuilta.

Kun suomalainen valokuva teki nousuaan

Kuvassa on lapsia vuonna 1937 Heikki Ahon autossa. Aho ja Soldan (JB / Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Kirsi Halkola) Lasten nimet ja kuvauspaikka ei ole tiedossa. Helsingin Sanomat pyysi yleisöä tunnistamaan henkilöitä. 
Pe 27.5.2011

Poikkesin viime keskiviikkoiltana Ateneumin Suomi-kutsuu – Aho&Soldan -näyttelyyn. Juliste Ateneumin portaiden pielessä ei tosin ollut kovin kutsuva, tuskin edes huomasin sitä, ennen kuin pois lähtiessäni. Itse näyttely sen sijaan oli todella kiinnostava. Pois lähtiessäni vasta tajusin julisteenkin hienouden.

Satuin vielä tulemaan sisään samaan aikaan, kun opas esitteli pienelle ryhmälle näyttelyä. Jäin kulkemaan heidän vanavedessään ja niin sain näyttelystä aika paljon lisätietoa, joka olisi itse pitänyt onkia jostain historian lehdiltä. Ateneumin verkkosivuilta saa myös aika mukavasti lisätietoa tästä näyttelystä. Paitsi valokuvia näyttelyssä voi katsoa myös vanhoja elokuvia. Ne eivät ole kovin pitkiä, mutta avaavat mielenkiintoisella tavalla näkymiä Suomen historiaan. Lue myös Helsingin Sanomien kirjoitus.
Lisäinfoa näyttelystä on myös Ylen sivuilla: "Aho & Soldan -yhtiön tekemissä matkailuelokuvissa rakennettiin 1930-luvun modernia Suomi-brändiä maailmalle."

Näyttely koostuu "Kotimaisen valokuvan ja elokuvan pioneerikaksikon vuonna 1925 perustamasta Aho & Soldan -yhtiönelokuvista ja valokuvista.

Elokuvia saattoi katsoa sekä seinälle heijastettuina että kahdesta eri tietokoneruudusta, jolloin ääni tuli kuulokkeista. Pikkukuvia on valtavat määrät. Mielenkiintoisia kuvakulmia ja sen ajan uutta näkemystä, bauhausilaisuutta, jotta suomalaiset olivat käyneet Saksasta hakemassa.
Lainaan tähän suoraan hiukan asiaavalottavaa tekstiä Ateneumin sivuilta:
  • "Heikki Aho (1895-1961) ja Björn Soldan (1902-1953) olivat suomalaisen elokuvan ja valokuvan merkittäviä uudistajia. He tekivät satoja lyhyitä ja pitkiä matkailu- ja dokumenttielokuvia sekä filmasivat kaksi kotimaisen näytelmäelokuvan avainteosta. Heidän valokuviaan julkaistiin kirjoissa, aikakauslehdissä ja matkailumainoksissa.
  • Heikki ja Björn olivat kirjailija Juhani Ahon poikia, velipuolia ja samalla serkuksia. Heikin äiti oli Venny Soldan-Brofeldt, jonka sisar Tilly Soldan oli Björnin äiti. Veljekset hitsautuivat yhteen toisiaan täydentäen, ja elokuvista ja valokuvateoksista merkittävimmät toteutuivatkin tiimityönä."
  • "Ahon ja Soldanin valokuvissa ja filmeissä on vahvoja vaikutteita montaasielokuvasta ja Bauhausin kokeellisesta hengestä. Veljekset olivat mukana valokuvaajien ABISS-ryhmässä, johon liittyivät myösVilho Setälä sekä Saksasta Suomeen muuttaneet Hans Brückner ja Heinrich Iffland. Ryhmää innoittivat moderni teollisuus, arkkitehtuuri, kaupunkien hiljentyneet hetket ja arjen sykkeessä kaduilla risteilevä liikenne. Ryhmän vuonna 1930 järjestämää näyttelyä pidetään suomalaisen valokuvataiteen käännekohtana."
Tässä vielä näkymiä näyttelystä: 
Kuvassa naisia luovutetulla alueella, Aho ja Soldan (JB / Valtion taidemuseo,
Kuvataiteen keskusarkisto / Kirsi Halkola)
Isossa kuvassa on auto Jäämeren rannalla Lapissa 1937,  Aho ja Soldan (JB / Valtion taidemuseo,
 Kuvataiteen keskusarkisto / Kirsi Halkola)
 
Aho ja Soldan (JB / Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Kirsi Halkola)
Fimit ovat mustavalkoisia ja vaikuttavia. Kannattaa käydä katsomassa. Itse aion käydä näyttelyssä vielä uudestaan ja samalla taas kerran katsastaa tuon Ateneumin perusnäyttelynkin.         EDIT: Tunnista henkilöitä Helsingin Sanomien verkkosivulla.







Suomi kutsuu - Aho & Soldan 6.5.-4.9.2011
Ateneumin taidemuseo Kaivokatu 2, 00100 Helsinki
Aukioloajat:
 ti, pe 10-18; ke, to 10-20; la, su 11-17, maanantaisin suljettu
Liput:
 10/8 e, alle 18-vuotiaat vapaa pääsy 
Elävästä arkistosta voi katsoa ainakin yhden Björn Soldanin elokuvan, jota tosin muistaakseni ei voi nähdä nyt tuossa näyttelyssä.

Jatkoa kuvahaasteeseen

Lauantai 21.5.2011
Koska kuvahaasteessa on kauheasti päiviä ja en ole niitä kuvia aikoihin laittanut, niin jatketaan vielä samaan malliin:
Tässä nyt 16. päivän kuva "16. päivä: kuva viimeisimmistä pippaloista, joissa olit":
Gummeruksen Kukanpäiväjuhla 12.5.2011
Miksi kuva näyttää hieman hämärältä, johtuu "hämäristä" olosuhteista, joissa kuva on otettu. Näistä pippaloista olen kertonut täällä enemmän. Kurkkaapa sinne. :)

Sitten tulee vaikea haastekuva: 17. päivä: kännikuva sinusta. Tämän kuvan laittaminen ei nyt onnistu, koska en kännää silloinkaan, kun en ole autolla liikkeellä. Mietin, mitä laittaisin tilalle. OK: Paljastan teille kaksi kauheaa riippuvuuttani:
Kirja-addiktina en voi elää ilman kirjoja ja kirjoittamisaddiktina en voi elää ilman kirjoittamista. Minulla ei nyt ole kuvaa itsestäni näiden addiktivismien kourissa, mutta laitan kuvan, jossa voisin olla minäkin (ClipArtista):

13., 14. ja 15. päivän kuvat

Lauantai 21.5.2011
Vaikka Bloggerissa on nyt jotain häikkää, laitan vielä lisää kuvia kuvahaasteeseen:

13. päivä: kuva parha(a/i)sta ystäv(ä/i)stäsi

14. päivä: kuva yhdestä lemppariperheenjäsenestäsi

15. päivä: kuva sinusta ja jostakusta jota rakastat

11., 12. päivän haasteen kuvat eli mitä onkaan jäänyt väliin?

Lauantai 21.5.2011
Jossakin kaukana postauksissani on pitkän pitkä kuvahaaste, joista vasta kymmeneen kohtaan olen vastannut.
Yhdestoista päivä: 11. Kuva lempi leff(a/oi)stasi
Coco Chanel on yksi mielielokuvistani, joten tässä kuva siitä leffasta.


Kahdestoista päivä: 12. Kuva itsestäsi
Jaa-a, alkaa jo käydä yksitoikkoiseksi. No laitetaanpa kuitenkin kuva minusta:
Olen tässä noin 7-vuotias.
EDIT: Bloggerissa olleen vian takia korjasin nyt kuvan näkymään ja lisäsin vielä serkkukuvan. 
Oman kuvani rajasin serkkukuvasta, jossa olivat kaikki sillä hetkellä maailmassa olleet serkuni. :) Myöhemmin meitä serkkuja oli enemmänkin, kaikkiaan yhteensä 12. Kuvassa oleva vanhin serkkuni kuoli syöpään seuraavana vuonna kuin tyttäreni.
Serkut

Leijonien kiekkojuhlassa Kauppatorilla 100 000 innokasta!

Maanantai 16.5.2011
Kiekkomiesten paluu takaisin oli Suomessa yhtä riemua. Helsinki riehaantui tosissaan. Katso Iltasanomien kuvat ja video ja Iltalehden kuvat ! 100 000 ihmistä uutisten mukaan hurrasi Kauppatorilla Leijonille!
Kävelin itsekin ihmisjoukossa Espanpuistoa joskus kuuden seitsemän aikaan illalla. Sääkin oli aika hyvä, ei mikään hyvin lämmin, mutta ei satanut vaan aurinko paistoi. Pidemmälle kuin Kappelille asti en halunnut mennä, sillä Kauppatorilla näytti olevan jo silloin valtavasti ihmisiä.
En tiedä, podenko kovin pahaa ahtaan paikan kammoa, mutta vähäinenkin tungos ahdistaa minua. Olin joskus vuosia vuosia sitten mukana vappuna Mantan lakituksessa ja silloin emme olleet millään päästä pois Kauppatorilta. Sinä vuonna siellä tapahtui jotain ikävääkin, ihmisiä tallautui tungoksessa, mutta kukaan ei muistaakseni sentään kuollut. Sen jälkeen en ole enää mennyt mukaan Mantan lakitukseen, enkä mihinkään, missä on ollut kauheasti ihmisiä.
Otin muutamia kuvia mennen tullen. Lähdin poispäin jo kohta seitsemän jälkeen ja vastaan tuli joka puolelta edelleen katujen täydeltä ihmisiä. Jalkakäytävät eivät riittäneet, vaan ihmisjoukot täyttivät myös kadun. 
Laitan tähän teille oman pienen kuvakatsaukseni. Parempia kuvia näette klikkaamalla noita laittamiani linkkejä. Itse juhlinnasta on erinomaiset videot iltalehtien uutissivuilla.

Bisnestäkin jotkut kerkisivät tekemään ja mainostakin ja romanikerjäläiset keräsivät kasseittain tyhjiä tölkkejä ja pulloja, joita ihmiset heittelivät ympäriinsä.

Suomen lipun sai vitosella, paitojen hintaa en muista. Paitaa myyvä musta kaveri oli piiloutunut pelleilylaseihin ja meni vielä paidan taakse piiloon kun nappasin kuvan.

En muista oliko Euroviisujen voiton jälkeen, silloin kun Lordi voitti, samanlainen hulina. Ei tainnut olla aivan näin suuret riemastukset. Nyt ainakin monet ottivat näistä karnevaaleista kaiken irti. Pressanlinnan katollakin juhlittiin ja Kappelin katolla. Joku mursi siinä riehunnassa jalkansakin katolta pudotessaan.
Porukkaa saapui jopa kuin kulkueena ja asujakin oli monenlaisia. Tässä muutama malliksi. ;)


En ole erityisen innokas penkkiurheilija, mutta aina se sydäntä sykäyttää, kun joku Suomen poika tai tyttö pärjää maailmalla. Tälla kertaa leijonanpojat saivat ansaitsemansa pokaalin!

Kiroilusta tullut muotia?

Kuva: ClipArt
Maanantai 16.5.2011

On jotakin, mitä en jaksaisi enää millään kuunnella. Se on nuorison v-tyyli, jatkuva kiroilu, ärräpäiden käyttö, sen itsensä pahan paikalle jatkuva kutsuminen ja huutelu. Olen yrittänyt tukkia korvani asialta, yrittänyt olla huomaamatta kiroilevia siilejä ynnä muita kummallisuuksia, joista on tullut muoti-ilmiö. Vaan minne pakenet näitä ruokottomuuksia, joilla aikuisetkin jatkuvasti saastuttavat ympäristöään?
Muistan joskus lukeneeni jostain tenttimästäni oppikirjasta, että sanasaasteen yletön käyttö kertoo jonkinasteisesta henkisestä sairastumisesta. Opettajan koulutukseni tosin annettiin monien mielestä joskus antiikin aikoina ja alan kohta itsekin olla antiikkia. :)

Hyviin tapoihin on mielestäni aina kuulunut itsehillintä, jota olen eri asteisella onnistumisella yrittänyt itsekin opetella. Myös suun hallintaa olen puhetyöläisenä koittanut jatkuvasti pitää yllä. En sano, että olisin aina vienyt voiton kotiin. Nykyisin kuitenkin saan kuunnella suu auki radiosta korviin tunkevaa sanasaastaa, televisiosta sitä tulee, kirjallisuus suorastaan viljelee... HUH!

Miksi hyvien asioidenkin puolesta pitää kiroilla? Auttaako se? Ovatko ihmiset tulleet niin kovakorvaisiksi, etteivät kuule ilman voimasanoja? Alatyylisten sanojen yletön käyttö puistattaa.

Mihin kaikkeen D-vitamiinia tarvitaan

15.5.2011
        D-vitamiini       
Nyt, kun aurinko on taas ilmaantunut suomalaiseen maisemaan, saamme kuulemma jo 10 minuutissa tarvitsemamme määrän D-vitamiinia. Lääkäri Erkki Antila, jota tässä paljon siteeraan, suosittelee 20 minuuttia aurinkoa huhtikuusta syyskuuhun puolen päivän aikoihin, jolloin vaikutus on tehokkaimmillaan. "Näin voidaan saada jopa 20 000 kansainvälistä yksikköä (IU tai ky) D-vitamiinia." (Antila)


Olemme kuitenkin aika lailla säiden armoilla tässä D-vitamiiniasiassa,  sillä esimerkiksi täällä Helsingissä ainakin on ollut koko päivän pilvistä, oikeastaan jo pari päivää. Ja talvella ei aurinko paljon paista ja silloin ihommekin on talvivaatteiden peittämä, hyvä kun nenänpää näkyy. :)


Myös tähänastisia D-vitamiinisuosituksia pidetään riittämättöminä. Esimerkiksi lääkäri Erkki Antila suosittelee 7 kertaisena suositusta, joka on ollut vain 7,5 mikrogrammaa päivässä. Antilan mielestä vitamiinin sijasta pitäisi puhua D-hormonista. Hänen mukaansa tarvitsemme vähintään 50 mikrogrammaa päivässä eli 2000 kansainvälistä yksikköä. 


Keräsin itselleni (ja jaan samalla tiedot teillekin) yhteenvedon D-vitamiinista. 


D-vitamiini vaikuttaa:

– kalsiumin imeytymiseen (estää osteoporoosia), parantaa tasapainoaistia ja vähentää siten kaatumisia
– ehkäisee vakavia autoimmuunisairauksia kuten reumaa ja tulehduksellisia suolistosairauksia, ykköstyypin diabetesta ja MS-tautia
– torjuu monia syöpälajeja kuten rinta-, eturauhas– ja paksuolisyöpää
– D-vitamiini pitää vireystilaa yllä, torjuu kevätväsymystä ja masennusta, estää tuberkuloosia ja influenssaa sekä ehkäisee korkeaa verenpainetta
– vaikuttaa suotuisasti PMS-oireisiin, torjuu kipua kuten fibromyalgian oireita


D-vitamiinin lähteet:
1) ensijaisesti kala, josta saatava D-vitamiini on samaa kuin auringosta saatu (D3 tyyppiä, eläinperäinen). Suositus olisi 2–3 kala-ateriaa viikossa, mutta suomalainen syö viikossa vain muutamia grammoja keskimäärin.
2) sienet, vahverot ja kanttarellit (D2 tyyppi, kasviperäinen), jota ei voi syömällä saada kovin paljoa
– D3 on elimistölle tärkeämpi, mutta D2:kin tarvitaan


Kalat tärkeysjärjestyksessä: kuha, siika, joissa molemmissa on suunnilleen yhtä paljon D-vitamiinia. Sitten muikut (puolet, mitä kuhassa) ja silakka (kolme neljäsosaa, mitä kuhassa). Kirjolohessa on vain neljäs- tai viidesosa siitä, mitä villissä lohessa on.
Katso myös linkki D-vitamiinista Terveyskirjastossa.

Prinsessa

Lauantai 14.5.2011
Otin kuvan mainostauluun niitatusta kuvasta. Naarmu ja niittikin näkyvät valokuvasta.
Perjantai-illalla olin Rekolan Kinossa katsomassa Prinsessa-elokuvaa. Se oli niin järkyttävä, että sain yhdessä kohdassa hillitä oikein tosissani itseäni, etten olisi purskahtanut ääneen itkemään. Hyvä filmi kaiken kaikkiaan, vaikka aika rankka. En nyt hetkeen jaksaisi katsoa sitä uudestaan, mutta ehkä joskus myöhemmin. Parhaita näkemiäni elokuvia. Trailerin voi katsoa täältä. Ja elokuvasta on lisää täälläkin.
Prinsessa
Prinsessa (2010)
Lajityyppi: Kotimainen, draama
Levittäjä: Sandrew Metronome Distribution Finland
Ensi-ilta: 10.9.2010
Kesto: 1h 43 min
Ikäraja: K 11


Edit: Lue Päivi Laajalahden hyvät esittelyt täältä: Prinsessa-elokuva, Kellokosken prinsessa -kirja.

The Social Network

Jesse Eisenberg
Tiistai 11.5.2011
Tänään kävin Vantaan Bio Grand -teatterissa katsomassa elokuvan The Social Network. Se oli työnantajan antama kevätbonus. Oli ihan mukava käydä taas oikein elokuvateatterissa elävissä kuvissa. Työantaja tarjosi vielä limsat ja popcornit. :)
Olin kuullut tästä elokuvasta sangen vähän ja Mark Zuckerbergistakin, joten koko tarina oli minulle uusi, vaikka olenkin ollut jo pitempään Facebookissa. Kova vauhti siinä filmissä oli koko ajan päällä. Mielenkiitoista, että 27-vuotias kaveri on miljardööri, joka asuu vuokralla.


Huvittavinta mielestäni oli se, että elokuvasta oli yritetty tehdä jonkinlainen toimintaleffa, jossa juostiin ja sählättiin enimmäkseen. Nörtin tietokoneen ääressä viettämistä tunneista sanottiin kyllä jotain, mutta pääasia oli selvästi vauhdikkaalla kiireellä, jolla syöksyttiin tapahtumasta toiseen. Päähenkilön juoksentelua portaissa ja kampuksella toistettiin jatkuvasti, mutta tietokoneen ääressä hän oli kameran edessä vain tuokion silloin tällöin, vaikka kysymyksessä oli tietokonetaiturin elämän kuvaus. Vauhtia elokuvassa siis riitti aivan viime metreille asti.


Elokuva oli kiva piristysruiske kevätväsymykseen. Varmaan totta toinen puoli.
Traileri täällä.

Lajityyppi: Komedia, draama
Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Ensi-ilta: 22.10.2010
Kesto: 2h 00 min
Ikäraja: K 13

Jotain vikaa, vikaa, vikaa...?

Maanantai 9.5.2011


Nämä kuvan tomaatit eivät maistuneet oikeastaan miltään, siksi ne unohtuivat pussiinsa ja jäivät syömättä, kun ostin taas tomaatteja, jotka maistuivat hyviltä. Nämä tomaatit maistuivat jotenkin "puisevilta" eli eivät oikeastaan miltään Ja kun tomaatit eivät maistu miltään, niin ei niitä viitsi syödä. Pussissa on päivämäärä 11.4.2011, siis ostettu noin kuukausi sitten.
En pidä tomaatteja enkä kurkkuja jääkaapissa, olen saanut joskus sellaisen ohjeen. Enkä laita muitakaan hedelmiä yleensä jääkaappiin, en ainakaan banaaneja.
Lauantaina 7.5.2011 ostin mandariineja, siis toissapäivänä. Kuvassa on niistä yksi. Ne eivät olleet jääkaapissa ja kaikki muut mandariinit on syötykin paitsi tämä yksi. :)
Tomaateissa on tapahtunut vain pientä rypistymistä, siis nesteen haihtumista, mutta ei oikeastaan muuta, vaikka ne ovat olleet pussissaan noin kuukauden. Mandariini on ollut pois kaupasta vasta kaksi päivää. Mandariinit olivat aivan hyvänmakuisia.

Ovatkohan nämä tomaatit jotenkin säteilytettyjä tms.? Jotain outoa niissa oli heti alusta alkaen. Vain kilohinta oli suht tavallinen. Sulavatkohan tuommoiset tomaatit edes elimistössä, jos ne säilyvätkin loputtomiin? Ovatkohan sellaiset syötävät edes terveellisiä? Eräs tuttava kertoi joskus kesämökille unohtuneista omenista, jotka olivat aivan muuttumattomia, kun he talven jälkeen taas palasivat mökille.

Tässä nyt korkeintaan hiukan harmittaa, että tuollaisia tomaatteja myydään kaupoissa ja ettei tullut ostettua niitä hyviä mandariineja enempää. Tuo viallinen mandariiniyksilö lienee saanut kolhuja, joten siksi se pilaantui niin äkkiä. Nuo tomaatit tuskin kolhuistakaan välittävät.

No niin, lähden tästä nyt kauppaan uusia mandariineja tai appelsiineja jne. hankkimaan. Mukavaa maanantaita kaikille!

Viihdyttävää elokuvaa



Sunnuntai 8.5.2011
Päätin aloittaa äitienpäiväviikonlopun katselemalla lauantai-iltana Jonas Elmerin ohjaaman Renée Zellwegerin komedian New in Town (2009). Siinäpä oli taas romanttinen keskitason komedia. Tällaista viihdyttävää aikuisten satua oli kyllä ihan kiva katsella vaihteeksi. Tosin se ei nyt minusta kovin uskottava ollut ja aikuisten saduksi sen luokittelenkin, vaikka itsekin olen aikamoinen optimisti. Olisipa hienoa jos elävässä elämässäkin kaikki sujuisi näin nätisti.
Aikaisemmin olen nähnyt tältä näyttelijältä vain elokuvan Bridget Jones – elämäni sinkkuna. 
Tässä New in Town -elokuvassa on tyttö aivan langanlaiha, joten aikamoinen dieetti on ollut. Hymykään ei ole enää yhtä "tihkuvan" herkkä ja pirteä, tosin ikää on tässä elokuvassa jo 7–8 vuotta tullut lisää. Yhtä pirtsakka pimu kuitenkin.


Kuva: New in TownLunta ja kylmää oli elokuvassa yhtä paljon kuin meilläkin viime talvena. Minnesotassa kai on talvella kovin lumista. Toinen pääosan esittäjistä Harry Connick Jr. joka on minulle täysin tuntematon suuruus. Minua ihmetytti myös, ettei elokuvalla ole suomenkielistä nimeä.

Trailerin voi katsoa täältä.

Hyvää äitienpäivää!

Kuva: ClipArt

Alfhild (katso linkki ja kuuntele Lauri Viidan runo Youtubesta)
"Levytysvuosi 1982. Alfhild, Lauri Viidan runon on säveltänyt Jukka Siikavire, joka myös tässä esittää sen."

"Äidit vain, nuo toivossa väkevät,

Jumalan näkevät.

Heille on annettu voima ja valta

kohota unessa pilvien alta

ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut,

on joka yö sinne purjehtinut,

missä nyt Eemeli tullen ja mennen

murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä

kirkasta vanaa,

isä ja äiti, peräkanaa.

Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,

kissoja, koiria, tuttua väkeä,

viittoen, luikaten parhaansa mukaan,

ettemme loukkaisi Pispalan kivissä

jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla

puutarhakeinussa pihlajan alla

viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa

morsiusparina Tampereen puistoissa -

ostaen kahvit ja pullat kai,

jos sattuu olemaan perjantai. -

Ja sitten, kun Pispala aamun saa,

äitini vuoteen valmistaa

ja linnut, linnut helää --.

-Oi kuinka on ihana elää

ja tuutia lastenlapsiaan

ja kertoa kauniita uniaan !

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,

oi lapseni, rakastakaa !"

Kokoelmasta Betonimylläri