Näytetään tekstit, joissa on tunniste markkinat. Näytä kaikki tekstit

Pohjois-Karjala Senaatintorilla

Su 16.6.2013

Helteiden jälkeen ilma äityi sitten pikkuhiljaa suorastaan kylmäksi. Perjantai-iltana, kun tulin kotiin, melkein palelin, vaikka minulla oli pitkähihainen pusero ja sen päällä villatakki. Lämpöä ei tainnut olla kuin reilut kymmenen plusastetta.

Tänään sunnuntaina olen ollut vain kotosalla. Ulkona on välillä sataa tihuttanut ja lämmintäkin on vain jotain +12 Celsiusastetta. Nyt kun kello lähestyy jo viittä iltapäivällä näyttää hieman kirkastuvan.

Laitan tähän muutamia kuvia tapahtumasta johon osuin sattumalta torstai-iltana. Karjalaisuutta tuntui kovasti olevan ilmassa kuluneella viikolla. En oikeastaan ollut lainkaan menossa Senaatintorille... Tämän näkymän pysäyttämänä päädyin kuitenkin tähän tapahtumaan:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Pilvinen päivä, mutta aika paljon ihmisiä oli täälläkin liikkeellä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Helsingissä on kesäisin niin paljon tapahtumia, ettei niihin kaikkiin kukaan kerkiä saati aina ei edes huomaa mennä. Useimmat ovat vain muutaman tunnin mittaisia, toiset sentään useamman päivän kestäviä kuten tämäkin Ilolla Pohjois-Karjalaan -tapahtuma Senaatintorilla.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Monenlaista sai maistella, juustoa, lohta, muikkuja, viinimarjamehua... Maistiaisten lisäksi oli monenlaista hyvää syötävää myynnissä.

Tässä ei liruteta ihan korpikuusenkyyneliä ei sentään, mutta hyvää viinimarjamehua:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Hyvin tekivät muikut ja lohi kauppansa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Räiskäleitäkin oli tarjolla:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Musiikkiakin oli aivan livenä. Esitykset alkoivat kyllä jo ohi, kun tulin tuon esityslavan kohdalle.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Mutta satuin juuri silloin paikalle, kun nämä Kaukolasipartion miehet jakoivat 200 levyään ilmaiseksi yleisölle. Siispä minullekin ojennettiin Kaukolasipartion levy Viihteen etupartio. Kiitosta vaan!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tällainenkin kaveri istuskeli eräässä teltassa. Olin kuitenkin juuri lukenut sukuni historiaa ja suomalaisten historiaa, missä kerrottiin meitä runsain määrin koetelleista kauheista 1600-luvun nälkävuosista, jolloin ihmisiä kuoli nälkään ja sudet ahdistelivat talojen nurkilla, niitä, jotka vielä olivat hengissä ja pysyivät nälkiintymiseltään joten kuten pystyssä. Netissäkin on listaa noista katovuosista eri paikoissa, myös Wikipediassa. Enpä siis halunnut istua kaverin viereen, vaikka kovin maireasti tuo hymyili:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kaupallinen tapahtumahan tämä tietenkin oli ja myytävää riitti:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Nämä ilmapallopuut olivat hauska lisä tässä tapahtumassa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Viiniteltassa riitti porukkaa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Oli alkanut sataa hiljakseen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Olin syönyt päivällä sangen kevyesti, joten katsellessani tarjolla olevia herkkuja ja niistä nauttivia ihmisiä suunnistin lopulta itsekin kohti noita katukeittiöitä, joita Helsingissä ei yleensä olekaan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Annokset olivat sangen runsaita.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Annokset näyttivät herkullisilta, mutta kovin suurilta. Kysyinkin, voisinko ostaa vain puoli annosta ja se kävikin. Menin syömään ruokailijoita varten pystytetyn telttakankaan alle ja toivoin samalla hieman yltyneen sateen tihuuttelun lakkaamista, koska olin liikkeellä ilman sateenvarjoa.
Muikutkin maistuivat hyviltä, vaikka minulle ne ovat hieman oudompaa ruokaa. Lokit parveilivat ympärillä ja kun hetkeksi käännyin hakemaan jotain laukustani, yksi lokeista kävi sieppaamasta muikun lautaseltani!

Jouluista markkinahulinaa

To 22.12.2011
Viime viikonloppuna perjantaina 16.12.2011 töitten jälkeen kävimme K:n kanssa Narinkkatorilla, jossa oli menossa lapsille tarkoitettua markkinahulinaa. Sinnittelin alkavan flunssan tuntemuksissa, mutta jaksoin sentään kierrellä vähän aikaa. Söimme kanelilla maustettua joulupuuroa ja käväisimme vielä pitsa- ja Coca cola -maistiaisillakin Kampin ostoskeskuksessa. Paljon oli ihmisiä liikkeellä näissäkin tapahtumissa.

Kuva: © Marleena

Karusellissakin pikkuväki pääsi pyörimään:

Kuva: © Marleena

Muitakin ajoneuvoja oli tarjolla:

Kuva: © Marleena

Tai sitten saattoi mennä vaikka äidin kanssa karuselliin:

Kuva: © Marleena

Onginta on kivaa! Monenlaista mukavaa puuhaa oli pikkuväelle tarjolla koko viikonlopun ajan.

Kuva: © Marleena

Ilmapallohattujen valmistajakin oli paikalla. Komeita hattuja vai mitä?!

Kuva: © Marleena

Ja sitten vaikka iskän kanssa kuvaan!

Kuva: © Marleena

Ja yksi tärkeä henkilökin oli jännää tavata:

Kuva: © Marleena

Ja ketäs muita siellä olikaan? Ilmeisesti vaikka ketä!

Kuva: © Marleena

Paikalla tuntui olevan vaikka mitä tuttuja hahmoja poikineen... Tätä hahmoa sai vähän pyöritelläkin:

Kuva: © Marleena

Tämä hahmo taas taitaa pyöritellä monia, jopa viikoittain...

Kuva: © Marleena

EDIT: Jatkuu täällä
http://arjenaarteita.blogspot.com/2011/12/vaarallisen-nakoisia-tulileikkeja.html

Joulukuun vastaantulijoita Helsingissä

Torstai 30.12.2010

Joulukuu on siitä ihmeellinen kuukausi, että kaupungilla saattaa kohdata vaikka millaisia hahmoja. Laki kieltää naamioituna kulkemisen, mutta todellisuus on usein tarua ihmeellisempää.

Tällaisia autoja tuli vastaan ennen joulua Helsingin kaduilla, ilmeisesti koko korvatunturi oli liikkeellä autoillaan. Lieneekö koko tonttulan väki käynyt suorittamassa ajokortin ja oli nyt esittelemässä taitojaan? Autoja oli monta samanlaista ja jokaisessa autossa oli puna-

asuinen ajaja eli jokaisessa autossa oli

punapukuinen pipolakkinen tyttö-

tai poikatonttu ja etummaista autoa ajoi itse joulupukki. Kyllä vaan joulupukki saattueineen siinä oli vauhdissa.

Kuvan autossa oli varmaan pukin tytär, nuori nainen, punainen asu ja pipolakki päässä, mutta valitettavasti kuvasta ajajaa ei näe.

Joulumarkkinoilla Narinkka-torilla 22.12.10 saakka oli huisketta. Erityisen isoja eläimiä oli liikkeellä ja jopa lumiukkokin oli lähtenyt markkinoille. Vastaan tuli kultasarvisia hirviä ja jättiläispandoja ja oravia.

En tiedä, mitä olisin lapsena ajatellut tervehtimään tulleesta lumiukosta. Ehkä en olisi ainakaan pelästynyt, sillä kiltiltähän tuo epeli näytti. Viime vuosien suosittu laulu on ollut laulu lentävästä lumiukosta.

The Snowman

(klikkaa)

Kyllähän kunnon ilmalento lumiukon kanssa

olisi kiva kenen tahansa tehdä. Vaan aikuisuudessa on se kummallinen puoli, ettei mielikuvitus kovinkaan usein lennä.

Mistähän asioista lumiukon kanssa voisi keskustella? Varmasti nämä kaksi viimeisintä lumista talvea ovat olleet lumisen ukon mieleen.

Tänäänkin uudenvuoden aatonaattona Helsingissä satoi lisää lunta. Onkohan Helsingin kaupunki nyt paremmin sinut tuon lumen kanssa, kun viime talvikin oli kovin luminen? Jopa armeijaa aiottiin viime talvena pyytää apuun. Tarvitaankohan vielä tänä vuonna?

Kaikkia kaupungilla liikkuneita erikoishahmoja ei tullut kuvattua, mutta osa tuli ikuistettua sentään kännykän muistikortille.

Enpä taaskaan ole kuvannut kunnon kameralla aikoihin mitään. Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja ladata kameran paristot, kun kerran on parempikin kamera käytettävissä. Enää kuvaaminen ei ole ainakaan kiinni puuttuvista filmirullista.

Pitäisi käydä teettämässä muutamia kuvia muistikortilta? Kysyin yhdestä liikkeestä hintoja. Yksi kuva tavallista peruskokoa maksaa 29 centtiä ja miniminä on 3 euroa, joten ainakin kymmenkunta kuvaa kannattaa aina kerrallaan teettää. Kuvan saa edelleen mattana tai kiiltävänä.

Kännykän kuvat ovat parhaat pienitiedostoisina tänne blogiin. Ei tarvitse tehdä kuville paljon mitään. Uudemman puhelimeni kuvatiedostoja tosin joudun yleensä pienentämään, kun kuvat ovat usein yli yhden megatavun luokkaa. En halua isoja kuvatiedostoja blogiini. Kameran kuvat kun ovat minimissään jotain 6 megaa, niin ne on pakko pienentää.

Tosin nykyisin kuvalisääjä pienentää kuvat, mutta isojen kuvien lisää

misessä menee pitemmän aikaa kuin jos kuvat ovat valmiiksi jo pienitiedostoisia. Aikaisemmin

Bloggerissa taisi olla toisin eli pienentäminen ei aina ollut samaa luokkaa kuin nykyisin.

Tiernapojistakin osan saattoi nähdä

murkinoimassa, kun sopivasti sattui.

Lähikaupassa joulupukki oli jakamassa karkkeja kaikille asiakkaille, niin pienille kuin suurillekin.

Taitaa jouluaikaan

pukilla olla varapukkeja

ympäri kaupunkia, koska pipolakin saattaa nähdä kaupassa kuin kaupassa. Vaan onhan valtioiden päämiehilläkin sijaisia, niitä varakuninkaallisia ja

varapresidenttejä eri kissanristiäisiin lähetettäväksi,

jos oikein olen ymmärtänyt. Stundmanejahan tarvitaan elävissä kuvissakin, tai siis stuntteja, sijaisnäyttelijöitä.

Ja aikamoista näytelmäähän tämä jouluaika on. On pikkujouluja ja on joulujuhlia ja jos mitä joulunajan ohjelmaa tv:kin täynnä.

Näitä karvapäähineisiä kavereita ei kuitenkaan joka päivä tule Helsingissäkään vastaan, vaikka kaikenlaista täällä saa nähdä oli sitten joulu tai juhannus tai siltä väliltä.