Tapaninpäivän tervehdys!

To 26.12.2013

Kummasti vaan aika sujahtaa ohi. Nyt jo joulukin, ainakin varsinaiset pyhät, on takana ja tapani vetää jo viimeisiään. Minulla on töiden kanssa ollut aika stressaava syksy. Siksi jouluunkin tultiin meillä kovin äkkiä ja äkkiä se näyttää olevan jo ohikin. Viikolla ennen joulua läppärini laturi hajosi. Ensin en meinannut millään raaskita ostaa uutta laturia, mutta pakkohan se sitten oli investoida vielä joulun alla, kun tavallisesti lataan puhelimenikin tietsikan kautta ja nyt olin sitten muutaman päivän vanhan puhelimeni varassa, jonka numeroa kaikki eivät yleensä muista ja jotkut eivät taida edes tietääkään. Käytän koko ajan Macin eri versioita ja niinpä laturikin oli hintava, noin 80 euroa. No, puhelimen laturi olisi kyllä ollut olemassa jossain, jos vain olisin jaksanut kaivella sen esiin sieltä, minne sen olin pistänyt. Toisaalta olen niin tottunut tähän Mac Book Pro -läppäriini, että vaikea sitä ilman on olla. Toivon, että se toimii vielä pitkään. Jossain kyllä tyttäreni tavaroissa on hänen PC-läppärinsä, joten se on sitten pakko ottaa käyttöön, jos tämä kone pragaa.

Pääasiassa joulu meni lepäillen. Aatonaatosta eteenpäin tuskin liikahdin petistä. Naapuri viestitteli aattona ja poikkesin häntä sentään tervehtimässä. Mikku-kissa viihtyy nykyisin hyvin sylissä tai kyljessä kihnuttamassa, joten vietimme oikein kissanpäiviä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Naapurini yllätti minut herkuilla, joita hän oli saanut runsaasti tyttäreltään ja halusi jakaa niistä minullekin. Tänä vuonna olen ollut muutamissa pikkujouluissa. Yksi oli Umon joulukonsertti Vuokko Hovatan kera ja siellä tarjottiin musisoinnin lisäksi vain glögi ja muffinssi, mutta muissa on ollut jouluruokaa yms. tarjolla runsaanlaisesti. Olen siis syönyt jouluruokaa ennakkoon ainakin kolmessa eri tilaisuudessa ja nyt vielä naapurin lahjoina! Sain Minnalta myös paketin, joka sisälsi kirjan, suklaata ja skräppipapereita. Kiitos Minna!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Olen taas löytänyt käsinkirjoittamisen eli päiväkirjan pitämisen, ehkä siksikin tämä blogi on jäänyt vähemmälle. Facebookia on tullut päivitettyä useammin. Toisaalta olen aina töissä, tällä hetkellä teen kahta työtä, koska koulutöitä on ollut vähemmän kuin aikaisemmin. Toisesta työstä palkkaa on herunut tosi vähän, joten pitäisi yrittää löytää vähän paremmin palkattu työ kevääksi koulutyön oheen, jotta saisin viimein asuntolainankin pois ja pääsisin vihdoin lähtemään maaseudun rauhaan. Huomenna olen tuossa lisätyössäni ja ehkä ensi viikonkin. Koulut alkanevat vasta 7.1.2014.

Hyvää vuoden viimeistä viikonloppua 2013 ja pian alkavaa vuotta 2014!

Jännä yhteensattuma

To 14.11.2013

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Juuri, kun viime postauksessani kerkisin kaipailemaan kirjaa, jonka luulin kadottaneeni lopullisesti, löysinkin sen sattumalta kaappeja siivotessani! En kyllä muistanut sitä aivan niin kellastuneeksi ja räjähtäneeksi kuin se on. Tuo nidottu kirja on painettu Aa osakehyhtiön toimesta vuonna 1945 ja tietääkseni se on kuulunut kiellettyihin kirjoihin (ei tosin näy tuossa listattuna), siis kirjastojen ns. myrkkykaappiin. Lapsena kyselin sitä Raision kirjastosta ja minua katsottiin silloin aika kummeksuen (lapsi kyselee!!!). Olisikohan johtunut mm. kirjan nimeen liittyvästä selvennyksestä: SS-miehen päiväkirjan lehtiä. Silloin tuo kirja jäi tosiaan löytymättä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Myöhemmin se tuli jossain vastaan asuessani Helsingissä, ehkä divarista tai kirpputorilta, en muista enää mistä. Lukematta se on ollut aina tähän päivään asti. Nyt, kun sen taas yllättäen löysin, varmaankin luen sen. Uhmaan noita kellastuneita sivuja ja todella selvitän, mitä tuo kirja sisällään pitää. Googlatessani jonkinlaisen välähdyksen siitä sainkin, ennen muuta paljastuksista, joita Lappi-Seppälä kertoo SS-miesten tekemistä kauheuksista ja joihin hän erään toisen henkilön kanssa ei halunnut osallistua. Lappi-Seppälä erotettiin tästä syystä SS-miehistä ja hän vältti hädin tuskin keskitysleirille joutumisen.

Luettuani tuon kirjan kirjoitan siitä varmaan enemmän kirjallisuusblogissani Marja-Leenan kirjahylly. Kirja lienee niitä, joista on sanottava: Heikkohermoiset älkööt vaivautuko!

Takakannen esittelytekstin pystyy ehkä tästä kuvasta lukemaan:

Haudat Dnjeprin varrella

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen



Isänpäivä

Ma 11.11.2013

Oma isäni menehtyi jo 40-kymppisenä. Häntä en oikeastaan oppinut edes tuntemaan. Viisi vuotta hän oli ollut sodassa, nuoruutensa parhaita vuosia: 19–24 vuotiaana. Sota jätti häneen pysyvät vammat, vaikka hän ei varsinaisesti haavoittunutkaan. Opiskeli kuitenkin vielä sodan jälkeen kone- ja vesijohtoinsinööriksi. Sodassa hän oli 5 vuotta Laguksen jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniassa raahaten painavaa 20-kiloista asetta polkupyörällä ilmeisesti kesät talvet. Kysyin pikkutyttönä häneltä sodasta, siitä kun ei meillä koskaan missään puhuttu, ei kotona, ei isovanhempien luona, ei setieni eikä tätini luona... Isäni kehotti minua lukemaan Lappi-Seppälän kirjan Haudat Dnjeprin varrella. Kirja olikin minulla joskus joitakin vuosia sitten, mutta jossain muutossa se katosi teille tietymättömille ennen kuin ehdin lukea sen. Toivon saavani sen vielä jostain käsiini. Tosin sotakirjat ovat minusta kauhean raskasta luettavaa...

Olipa hassu isänpäivä. Exäni oli tyttärensä luona isänpäivää viettämässä. Minulla kun on enää vain Taivaan Isä, menin seurakunnan aamukokoukseen. Taivaan Isä ei tietystikään ole mikään VAIN isä, vaan maailman paras isä. Huonoilla yöunilla tosin olinkin sitten ensin ajatellut katsoa aamukokouksen netistä myöhemmin illalla ja ajattelin nukkua ensin pitkään, mutta olin sen verran väsyksissä, että kai siksi yhtäkkiä sain AHAA-elämyksen, että minunhan pitäisi olla seurakunnan Kirjashopissa myymässä! Olen yksi Kirjashopin vapaaehtoisista ja olin jostakin syystä muistavinani, että olin luvannut eräälle ystävälleni tehdä hänen vuoronsa juuri tänä sunnuntaina! Siispä peilistä katsoin järkyttävän näköistä pesunjäljiltä sojottavaa tukkaani ja piippasin latvat kiireesti ja suihkautin hiuslakkaa, kun huomasin ulkona satavan. Olin vain 10 minuuttia myöhässä, kun saavuin paikalle. Yksi työntekijöistä oli sairastunut ja tilalle oli soitettu toinen vapaaehtoistyöntekijä. Ja minun ei olisi lainkaan tarvinnut tulla paikalle, koska tuo sopimani ylimääräinen vuoro olikin vasta ensi sunnuntaina! Jäin kuitenkin lisäavuksi kirjamyyntiin. Aika väsynyt tosin olin, kun en ollut kunnolla nukkunut silmällistäkään. Seurakunnan kirjamessuilla oli myyty kahdessa päivässä ennätyssumma, isänpäivänä oli nyt hiljaisempaa kirjamyynnin puolella. Olin tiskillä, missä myytiin alekirjoja: "Osta kolme, maksa kaksi, saat halvimman kirjan ilmaiseksi." Isänpäivän kirjalahjat oli varmaan ostettu hyvissä ajoin, mutta jonkunen kirja sentään meni kaupaksi. Seurakunnan johtaja kehui päivän nuorta puhujaa, mutta minusta saarna oli tosi nukuttava. :) Olisin odottanut, että isän päivänä olsi puhuttu ainakin päivän yhdestä suurimmasta sankarista, itse Taivaan Iskästä, mutta puhuja harhaili, jossain luottamusasioissa ja niissäkin aika hajanaisesti pääsemättä puusta pitkään. Tai sitten torkahtelin puolet puheesta! :) Puheen voi katsoa täältä, aiheena Luottamus 10.11.13. Korvatulpistakin oli taas hyötyä, kun äänimasiinan puikoissa oli taas joku aloittelija tai puolikuuro.

Onneksi minun ei tarvinnut jäädä laskemaan kirjamyynnin kassaa, laskin vain alepöydän käsikassan, joka täsmäsi. Pääkassakoneella oli joku häikkä ja toivon, että vuorossa olleet saivat sen selvitettyä. Itse hyppäsin ratikkaan ja kotinurkilla totesin, että kaikki lähikaupat olivat kiinni. Minä kun en muistanut, että isänpäivä on juhlapyhä. Kotona ei ollut oikein mitään, joten palasin toisella ratikalla takaisin. Tullessani seiskan ratikasta olivat menneet sähköt, onneksi juuri omalla pysäkilläni. Menin takaisin keskustaan varmuuden vuoksi toista reittiä, ysillä, joka kulkikin ihan moitteettomasti. Tunnelin S-kauppa oli auki, joten sieltä sain tehtyä ostokseni.

Vaikuttivatkohan vähäiset yöuneni siihen, että minua huvitti kovasti munakoisohyllyn yksi "asukki", joka pettyneen näköisenä kurkki laaristaan:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joku oli ilmeisesti aikonut ostaa sen ja punninnutkin, mutta palauttanut sen sitten hintalappuineen takaisin hyllyyn. Oliko ehkä pitänyt hintaa liian kalliina?

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Eikös näyttänytkin surulliselta munakoisolta? Minäkään en sitä ostanut, kuvasin vain. :)

Jonot kassoille tuossa tunnelin kaupassa olivat aivan älyttömän pitkiä. Menin sitten yhteen suhtkoht lyhyeen jonoon, josta en ollut varma oliko se max. kymmenen ostosta -jono, johon ei saanut mennä ostoskärryjen kanssa. Minulla ei ollut paljon ostoksia, mutta ostoskärry kylläkin. Kysyinkin asiaa edessäni olevalta nuorehkolta naiselta, mutta tämän vain mulkoili minua happaman näköisenä, joten toistin kysymykseni. Edelleenkään hän ei vastannut minulle mitään, vaan tuijotti minua oudosti. Jäin kuitenkin ko. jonoon ja ajattelin, että vaikka minä olinkin kenties tuossa jonoasiassa ihan pihalla niin edessä olevalla eivät ilmeisesti kaikki asiat olleet kotona... Jonkun ajan kuluttua tuon edessäni jonottavan naisen luo tuli toinen henkilö ja he alkoivat sitten keskenään vääntää ranskaa. Olisihan tuo edessäni jonottanut voinut sanoa minulle ranskaksi, ettei hän ymmärrä, mitä minä puhun.

Kaupasta menin isänpäivän kunniaksi juomaan latten ja syömään juustohampurilaisen viereiseen ravitsemusliikkeeseen. Istuttuani syömisteni kanssa pöytään, musta tarjoilija yritti työntää minulle vielä koko kantamansa lastin ranskalaisia, cocista ja jonkun tuhdin hampurilaisen... Kotimatka sujui muuten hyvin, mutta kuski taisi olla ensimmäisiä kertoja ratissa, kun veti mutkat niin lujaa ja kolisten, että pelkäsin joka kerran ratikan kaatuvan, vaikka se olikin niitä suhteellisen uusia nivelratikoita.

Kotona sain vielä omituisen tekstiviestin tuntemattomalta, joka valitti, että oli vaikeaa löytää parkkipaikkaa! En odottanut ketään eikä kukaan tullut soittamaan ovikelloani. :D

Myöhäisillan Helsinkiä

Pe 1.11.2013
Eräänä iltana tässä äskettäin jäin ihmettelemään Hakaniemessä näkyvää valokiilaa taivaalla. Muistan jonkin vastaavan valoteoksen joskus aikaisemmin kohdistuneen Kallion kirkon torniin ainakin vuonna 2011, jolloin lasersäde yhdisti Tähtitorninmäen ja Kallion kirkon.

Nyt valokiila oli suunnattu kohden taivaankantta ja joku outo vihreän turkoosi valo hohti nyt myös kirkontornin alemmassa osassa, ja koko tornikin oli valaistu. Kysymyksessä lienee tämän tapahtuman jatkuminen:  http://www.helsinki200.fi/tiedotteet/sininen-viiva-syttyy-unioninakselin-ylle

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tässä ainakin osa selitys: "Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen käynnistää Sininen viiva -teoksen maanantai-iltana kello 18.30. Teos tulee näkymään Helsingin taivaalla myös tulevina vuosina." 
http://yle.fi/uutiset/stadin_valot_kirkastuivat_oljytuijuista_lasersateisiin/6409269

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/193230-sininen-viiva-syttyy-tahtitorninmaen-ja-kallion-kirkon-valille
"Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina -juhlavuosi huipentuu Unioninakselin valotaideteokseen.
Unioninakselilla tarkoitetaan Tähtitorninmäen ja Kallion kirkon välistä aluetta, johon kuuluvat Kopernikuksentie, Unioninkatu ja Siltasaarenkatu. Laservalon avulla Unioninakselin ylle piirtyy sininen viiva.
 Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen käynnistää Sininen viiva -valotaideteoksen Helsingin observatoriossa maanantaina 10. joulukuuta kello 18.30, päivälleen 135 vuotta sen jälkeen, kun Helsingissä ja koko Suomessa syttyi sähkövalo ensimmäisen kerran vuonna 1877.
 Parhaiten teos näkyy säteen suuntaisesti eli Unioninakselilta. Sää vaikuttaa säteen näkyvyyteen, se näkyy erityisen hyvin hieman usvaisella säällä.
 Teoksen on suunnitellut Vesa Honkonen/Vesa Honkonen Arkkitehdit ky, tekninen toteutus on Eastwayn.
Helsingin pääkaupungiksi korottanut keisari Aleksanteri I saapui Unioninakselia pitkin kaupunkiin vierailullaan vuonna 1819."

Videoblogit

La 5.10.2013

Uusimpia villityksiä varsinkin nuorten parissa on videobloggaus.
Aamulehti kirjoitti tänään

Videoblogitapahtuma täytti Keskustorin nimikirjoitusten metsästäjistä – Katso videot

Sonja kertoo lehden haastattelussa, että hänen videoitaan seuraa jotain 60 000 henkilöä. Paria poikaakin Haapavedeltä haastateltiin samaisessa lehdessä. Heitä on kolme kaveria, joilla on suuria tulevaisuudensuunnitelmia. :)


Tässä Sonjan eli Soikun Vlogista:



Videoblogiin tästä:  http://www.youtube.com/user/Soikkuu

Sonjalla on katsojia 66 580.

Pojilla Justimusfilms, jolla on katsojia 207 816:


Pojilla on myös sketsikanava:
http://www.youtube.com/justimusvlog
jolla on katsojia 35 000.

Itä-Pasilan kaunistuksia

To 3.10.2013

Joskus minua on suorastaan harmittanut, kun todella kauniita ja piristäviä graffiitteja on pesty puhtaaksi ja huolimattomasti vielä, niin että jokin betoniseinä on näyttänyt entistä ankeammalta ja tuhruiselta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tässä muutama uusi ja varmastikin luvallisesti tehty betoniseinän koristelu, koska niitä ei ole poistettu. En ole huomannut keltään kysyä, ketkä tämän ovat maalanneet, mutta lapset ja nuoret varmaankin. Tosin ylemmät kohdat ovat varmasti isompien tekemiä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuvat otin jo kesäkuun lopulla. Ovat vain jääneet tänne blogiin laittamatta.

Kaisaniemen katutaidetta myöhäisillassa

To 27.9.2013

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Luulen, että nuo lasiteokset ovat ikkunoita,  siis tunnelitason? En ole varma, koska en ole asiaa milloinkaan tutkinut. Illan ja yön pimeydessä ne kuitenkin kivasti piristävät katukuvaa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Helsinki on kaunis myös illalla ja yöllä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kesämuistoja

Su 22.9.2013

Joitakin aikoja sitten olin erään ystäväni luona omena- ja luumutalkoissa.

Kuva © Marja-Leena Kirjonen
Hänellä kun oli omenapuita ja luumupuita satoa tulvillaan.

© Jaana P.
Laitoimme pienet myyjäisetkin pystyyn. :)

Kuva © Marja-Leena Kirjonen
Kosmuskukista tulee lapsuteni mieleen. Äitini kasvatti mm. niitä, kun olin pieni.

Nykymaailman ihmeelliset keksinnöt

Perää (! pe) 20.9.2013

Hankin vähän aikaa sitten iPadin, tablet "tapletin". Nyt sitten opettelen sen, siis tämän, käyttöä. Ohut, mutta suhteellisen painava vehje. Omituista kyllä tällä voi ottaa valokuviakin. En tosin ole vielä kokeillut. Siis nytkin kirjoitan tätä blogia tällä uudella laitteella. Jotenkin hankalampi kuin läppärini näin ensivaikutelmana. Vaan eiköhän tähänkin totu. Haluan nimittäin kirjoittaa ihan missä vaan ja mieluummin heti digitaaliseen muotoon, ettei tarvitse kirjoittaa moneen kertaan. Paperille kirjoitettu on kirjoitettava aina uudestaan tietokoneelle, siis nykyisin jolloin tavallinen konekirjoituskin on saatava digitaaliseen muotoon. Läppärini kuljetettu (po kuljettelu) on hankalampaa kuin tämän lituskaisen laitteen, vaikka onhan nykyisin pieniäkin läppäreitä, vai ovatkohan nekin tabletteja.

Hiukan harmittaa tuo säätö, mikä antaa valmiita sanoja ja usein aivan pieleen. Pitäisi kai poistaa kokonaan tuo ominaisuus asetuksista. Tylsää, kun saa korjata tekstejä vähän väliä eikä ole varmuutta, jäitkö (po jäikö) jokin automaattisesti tarjottu sana sittenkin käyttöön. Kosketusvempaimissa on puolensa, mutta huonoa on tuo sanojen automaattinen "vääristely". Hyväähän nuo säädöt tarkoittavat, avuksi ne on laitettu, mutta nopeasti kirjoitettaessa niistä on välillä haittaa. Maahanmuuttajataustaiset saavat sanoja valmiina ja kännykässäni tuo säätö toimii hyvin eikä siitä yleensä ole ollut haittaa. Pitää vielä opetella tuo ominaisuus tässäkin laitteessa...



Muuten jos asut pääkaupunkiseudulla, tutustu vaihto- ja kirpputoriblogiini. Minulla on toistaiseksi paljon ihan uusia lukemattomia lehtiä vaihtohyllyssäni. Myös käsityölehtiä ja puutarha- sekä ruokalehtiä.

Katso
http://vaihtotori.blogspot.fi

Paluu kesätauolta

To 19.9.2013

Kyllähän monenlaista kirjoiteltavaa tässä olisi ollut, mutta pieni kirjoittamispaastokin joskus tekee hyvää. :)
Koulut ovat alkaneet, monet kesän kukat lakastuneet, Jaakko heittänyt kylmän kiven, syksyn sato kypsynyt tai kypsymässä... Kesä on auttamattomasti takana. Syksy on tullut.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Uusimman puhelimeni kanssa tein myös aika möhläyksen. Luulin tuoneeni kuvat tietokoneeseeni ja poistin kaikki kuvat puhelimestani. Todellisuudessa tietokoneeni vain näytti, mitä kuvia olin ottanut! Todella ikävä juttu! Olin todella surullinen, kun olin tehnyt tuon virheen. Puhelimessani ei ole roskakoria, josta voisin palauttaa... Hukkasin siis lähes kaikki elo-syyskuussa ottamani kuvat eli kaikki kuvat, jotka ehkä olen ottanut 12.8.13 jälkeen. Yritin katsoa, olisiko johonkin siirtynyt varmuuskopioita noista kuvista, vaan ei... Ei edes iCloudiin, vaikka semmoinen tieto oli olemassa, että kaikki varmuuskopioidaan sinne.

Samoja kuvia en enää saa takaisin, mutta uusia kuvia voin onneksi ottaa.

PS. Fb-sivuja on tullut jonkin verran päivitettyä, niin että jos olette FB-kavereitani, niin siellä sentään olemme tavanneet suunnilleen ajan tasalla. :)

LISÄYS: Kurkkaa uusinta blogiani

Vaihtoa, kirppistelyä ym.Vaihtoa, kirppistelyä ym.

 http://vaihtotori.blogspot.fi/

Viikko-osake Ylläksellä

Ke 14.8.2013

OSTA EDULLISESTI VIIKKO-OSAKKEENI YLLÄKSELTÄ!



Myyn viikkolomaosakkeemme Äkäslompolossa.  Se on viikon 34 osake. Silloin Lapin kesä voi vielä olla parhaillaan tai ruska juuri alkamassa. Viikon voi vaihtaa edullisesti  lasketteluviikoksi tai mihin aikaan vain muualle Suomeen tai RCI:n kautta muualle maailmaan. Muutamassa vuodessa voi esimerkiksi edullisten ulkomaan matkojen avulla säästää tuon viikko-osakkeen hinnan takaisin.

Mökin tiedot:

Neliöitä 30 + parvi
Neljä vuodepaikkaa
Sauna
Takka



Varustus: jääkaappi, liesi/uuni+liesituuletin, mikroaaltouuni, astianpesukone, pyykinpesukone, kuivauskaappi, silitysrauta, pölynimuri, kahvinkeitin, leivänpaahdin, vedenkeitin, astiasto 6 hengelle, liinavaatteet 6 hengelle

Katso
Pohjapiirros mökistä (pdf) Klikkaa!

Mökki on Äkäslompolossa Ylläksellä, Kolarin kunnassa.
Lento Helsingistä kestää 1 ja 1/2 tuntia. Myös rautateitse pääsee Kolariin. Ylläs on Lapin lomailijan ykköspaikkoja.

Jos olet kiinnostunut, lähetä minulle sähköpostia. Hinnasta voi neuvotella.

Linkkejä:
Ylläksen matkailusivut
Äkäslompolon kyläyhdistys
Äkäslompolon kartta ja toinen kartta
Ylläs
Lentokoneella Ylläkselle
Junalla Ylläkselle
Bussilla ylläkselle
Taksit ja linja-autot


Talviturkki heitetty!

To 1.8.2013

Jaakko kerkisi tänä kesänä jo heittää kylmän kiven Suomen vesiin, ennen kuin minä sain heitettyä pois talviturkkini. Tosin en ole sitä viime vuosina joka kesä käynytkään pois heittämässä, kun tykkään enemmän uimahalliuimisesta.

Pirkon mökin ihastuttavaa pihapiiriä. © Marja-Leena Kirjonen

Tuolla Kiskon taidenäyttelyretkellä käväisimme Pirkon mökillä tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Ihana paikka ja upeat järvimaisemat! Uimapuku unohtui kotiin, mutta naku-uinti luonnisti, kun paikka oli rauhallinen ja mökkinaapurit elelivät kukin omilla reviireillään.

© Marja-Leena Kirjonen

Tämän laiturin päästä oli kiva pulahtaa uimaan, jopa niin kiva, etten olisi malttanut tulla pois vedestä lainkaan. Pirkko lämmitti saunan ja parit kunnon löylytkin tuli otettua ja pari kertaa pulahdettua Särä-järveen.

© Marja-Leena Kirjonen

Saimme kokea suomalaista mökkielämää ihanimmillaan uiden ja saunoen!

© Marja-Leena Kirjonen

Ilmakin suosi meitä. Vaikka edellisenä päivänä Jaakko oli viskannut kylmän kiven, vesi oli todella suloisen lämmintä ja samalla virkistävää!

© Marja-Leena Kirjonen

Ihanan leppoisaa kesäolemista!

© Marja-Leena Kirjonen

Aurinkokin ehti jo alas, ennen kuin maltoimme lähteä kotiin päin.

Onnellista elokuun alkua teille kaikille!


Taidenäyttelyn avajaisissa Kiskossa

Ma 29.7.2013

Lauantaina starttasimme parin tuttavani kanssa puolilta päivin taideanäyttelyn avajaisiin Kiskoon.

© Marja-Leena Kirjonen

Vanhassa isossa kivisessä viljamakasiinissa oli taidenäyttely, johon eräs ystvistäni oli pyytänyt talvella minuakin osallistumaan, mutta työjuttujeni takia se sitten jäi.

© Marja-Leena Kirjonen

Tuo Kiskon kivimakasiinissa oleva näyttely jatkuu aina 18.8.2013 saakka.

© Marja-Leena Kirjonen

Valtavan iso rakennus tuo kivinen makasiini on ja peräti kolmikerroksinen. Ihan nähtävyys jo itsessään.


Esillä on töitä viideltä taiteilijalta:


Ylläolevat kuvat ovat näyttelykutsusta.

Avajaisissa oli kyllä valtavasti väkeä. Näyttelytilaakin oli paljon, peräti kolmessa kerroksessa. Aloitetaan yläkerrasta:

© Marja-Leena Kirjonen

Myös itse rakennus kävi taideteoksesta. Ikkunatkin olivat tosi kauniit. Sai valita, kumpia halusi milloinkin ihailla, maalauksia vai ikkunoita.

© Marja-Leena Kirjonen

Ikkunasta avautuivat huimat näkymät.

© Marja-Leena Kirjonen

Piritta Huhta-ahon maalaustyöt olivat kolmannessa kerroksessa. Tilataideteokset olivat Anne Raineen. Ne tosin hukkuivat kivinavetan hämärään ja olisivat mielestäni tarvinneet toisenlaiset tilat ollakseen paremmin edukseen.

© Marja-Leena Kirjonen

Arvelen Piritta Huhta-ahon maalausten olevan akryylimaalauksia. En tullut läheltä tutkineeksi ja esitteissä ja teosluettelossa asiasta ei kerrottu.

© Marja-Leena Kirjonen

Sangen koristeellisia oli ainakin osa hänen töistään.

© Marja-Leena Kirjonen

Laskeutuminen seuraavaan kerrokseen oli jo taidetta sekin. :)

© Marja-Leena Kirjonen

Keskimmäisessä kerroksessa oli ainoastaan ikoneita. Ne ovat Riitta Suurpää-Niemelän maalaamia.

© Marja-Leena Kirjonen

Alimmassa kerroksessa oli Arja Vepsän ikoneita sekä akvarelleja.

© Marja-Leena Kirjonen
Anne Rainen tilataideteoksia oli eri kerroksissa.

© Marja-Leena Kirjonen

Alimmassa kerroksessa oli myös avajaistarjoiluna monenlaista hyvää.

© Marja-Leena Kirjonen

Kiitos ja onnea ja siunausta näyttelylle!

© Marja-Leena Kirjonen




PS.Uskokaa tai älkää, mutta jouluun on enää 150 päivää!!!