Ihana kevät on vihdoinkin tullut!

Pe 24.5.2013

Saimme hiukan sadettakin ja niin on kevät paukahtanut päälle oikein vauhdilla! Kielotkin ovat jo kukassa, vaikka useimmiten muistan niiden kukkineen vasta joskus juhannuksen aikoihin.

Tämä kukkaloisto on Espan puistosta. Kuvassa ei näytä niin upealta kuin paikan päällä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kukat ovat tämän patsaan juurelta. Otin kuvan mennessäni kotiin viime tiistaina Filaysonin ystäväillasta siinä kahdeksan aikoihin illalla. Olin noussut aamulla ennen kuutta, oma työni on pääasiassa seisomista lähes paikallaan, vaikka puhetyöläinen olenkin ja tuona päivänä olin kyllä niin väsyksissä, että jaksoin ottaa kotiin mennessä vain pari kuvaa. Taivas oli jo pilvessä ja enteili sadetta seuraavaksi päiväksi niin kuin sitten kävikin:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ohitin Runebergin selkäpuolelta, enkä jaksanut edes kiertää patsaan toiselle puolelle! Tuosta kuvasta ei tosiaan näy, miten kaunis kukkameri lainehti patsaan ympärillä.

Ihmiset ovat jo aivan kesämielellä vaatetusta myöten. Ihanaa aikaa tämä keväinen alkukesä! Bloginkin päivitys on jäänyt heikommalle, mutta en minä kirjoittamista aio jättää. Välillä on hyvä pitää vähän taukojakin. Melkein joka illallekin on vähän väliä jotain ohjelmaa kuten myös viikonloppuisin.

Olen myös kovasti odotellut yhteydenottoa 5-vuotisarvontani voittajalta. Tutkailin roskapostitkin. Näkyi olevan jotain 1600 roskapostia taas (kuukaudessa siis), mutta eipä ollut sielläkään mitään 16.5. jälkeen tulleissa viesteissä. Siispä uusi arvonta, kuten lupasin, jos voittajasta ei kuulu mitään viikon kuluessa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Uudessa arvonnassa blogini 5-vuotisarvonnan paketti siirtyi sitten marikalle! Toivottavasti tästä on iloa hänelle! Marika, ilmoitathan itsestäsi minulle viikon kuluessa, ettei arvontaa tarvitse enää uusia!


Jääkiekkoa, lohisoppaa ja vanhoja puhelimia

La 18.5.2013

En välitä erikoisemmin urheilukisoista. En saa hysteerisiä kohtauksia, oli sitten voitolla yks tai toinen. Totta kai minusta on kiva, jos Suomi voittaa tai suomalainen pärjää, mutta se ei saa minussa ihmeempiä väristyksiä aikaan. Jääkiekossahan isot miehet törmäilevät aidatussa kaukalossa muotoiltujen keppien kanssa pienoisen pyöreän mustan mötikän perässä yrittäen kaikin mahdollisin keinoin saada sen menemään pieneen aidattuun häkkiin. Se, mikä saa miehet tekemään tuota sangen omituiselta näyttävää touhua, on tietysti raha. Ja todella suuret rahat siinä ovatkin kysymyksessä.

Katsojia ei taas kiehdo raha, vaan jonkinlainen joukkohysteria. Ja saahan siinä kasvojaan menettämättä vakaa totinen ja tuppisuinen suomalainenkin riehaantua kerrankin kunnolla ja päästellä paineita ulos hyppien ja kiljuen. Toisaalta ilmiö on yleismaailmallinen. Olisiko tuo kaikki jonkinlaista korviketta entisaikojen kylä- ja heimotappeluille? Mutta kuitenkin tapella aina vaan täytyy, koska sodista ei olla maailmassa päästy.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Käyn sangen harvoin ulkona syömässä ja vielä harvemmin yksin. Viime torstaina kuitenkin mieleni teki lohikeittoa ja kun ei ollut ketään seuraksi, suunnistin paikkaan, jossa olen saanut syödäkseni todella hyvää soppaa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ja juuri sitä parasta lohikeittoa saa täältä:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joten poikkesin sisään. Menossa oli Suomi – Slovakia ottelu ja peli oli tuossa vaiheessa jo 3-2, siis Suomen hyväksi.


Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Siinä syödessäni ja katsellessani ja kuunnellessani Slovakia teki kolmannen maalin. Viereisen pöydän kolme neitokaista huusi kuorossa suoraa huutoa! Heillä oli Suomen lippu maalattu poskeen ja varmaan he olivat olleet paikalla ottelun alusta asti. Ravintolan seinällä oleva televisio oli niin kovalla, että juuri ja juuri pärjäsin ilman korvatulppia.

Lohikeitto oli tosi hyvää ja peli jäi tasapelitilanteeseen lähtiessäni pois. Poistuessani otin kuvia vanhoista puhelimista, joita oli laitettu seinien koristeeksi:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tämä puhelin olikin sitten jo melkein kahvilan puolella, missä olen silloin tällöin istuskellut sekä yksin että jonkun ystävän kanssa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Vielä neljäskin puhelin oli rekvisiittana, mutta poistaessani kuvia kännykästäni hukkasin sen johonkin väärään kansioon ja muistitikulle, josta en nyt lähde sitä kuitenkaan etsimään.

Ratikassa oli yllättävän paljon porukkaa, mutta kaupassa, jossa vielä poikkesin kotiin päin mennessäni, oli, ilmeisesti jääkiekon takia, sangen autiota. Ilta-aurinko paistoi vielä, vaikka ilta oli jo myöhäinen.


Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kotimatkalla luin raitiovaunun mainos- ja tietoruudusta, että Suomi oli kuitenkin viime hetkellä saanut neljännen maalin ja voiton kotiin.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Yllättävä huomio oli, että puistoistuksissa oli huomioitu kaupunginosiakin.


Naisten hiusmuotia

Pe 17.5.2013

Tasapuolisuuden vuoksi laitan tähän myös jotain naisten hiusmuodista, tosin aika harvinaisesta hiusmallista.
Tänään mennessäni kaupungille satuin ratikkaan, jossa oli kuljettajana nainen, mikä ei ole mitenkään harvinaista, sillä helsingissä on julkisen liikenteen kuljettajina paljon naisia, mutta hänen kampauksensa ei ollut ihan joka naisen Look.


Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Pyysin luvan hänen kuvaamiseensa ja hän suostui oikein poseeraamaan, niin että sain hyvät kuvat. Ja ihan luvan kanssa laitoin nämä nyt tänne blgiini. Terveisiä vaan! Jos kyseinen kuljettaja muistaa blogini osoitteen ja sattuu vilkaisemaan tänne. :)


Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kysyin jopa, miksi juuri tuollainen tukka ja kuljettaja sanoi, että se liittyy hänen identiteettiinsä ja että monilla hänen työkavereillaan, miehillä nimittäin, on tällainen kampaus.

En sitten kehdannut udella enempää, mutta varmasti kesällä tuo malli ei kauheasti hiosta ja on varmaan helppohoitoinenkin. Vaatii kuitenkin jatkuvaa hoitoa, siis parturointia.

Miesten hiusmuoti

To 16.5.2013

Kevät tuo kivoja asioita ja kaikenlaista muutakin. Helsingissä, joka on olevinaan suurkaupunki ja Suomen oloissahan niin onkin, täällä näkee päivittäin vaikka mitä, hyvää ja vähemmän hyvää, erikoisia asioita ja ihan tavallisia. Harva täällä hammästyy mistään.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Minä kyllä olen hämmästynyt muutaman kerran, mm. joka kerran, kun olen nähnyt tämän kampauksen.
Eli tosiaan tämän kampauksen olen bongannut silloin tällöin eri vuosina ja samaisen herran päässä, jonka asu muuten on ihan huoliteltu.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ylläolevassa kuvassa on kaksi miesten kampausta, jotka molemmat lienevät lähes samanikäisten miesten päässä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Viime vuonna näin tämän kampauksen Maailman kirjat -tapahtumassa.

Sirkka kirjoitti minulle, ettei ehdi vastata haasteeseeni. Nyt huomaan, etten minäkään ole vielä kertonut 5-vuotisarvontani voittajaa, vaikka ei minulla niin kiire ole ollut, etten olisi sitä ehtinyt kertoa. Olen vain ollut kovin saamaton nyt toukokuussa ja blogin päivitys on ollut sitä sun tätä.

Mutta nyt asiaan: Tämän kevätpaketin omistaa nyt Pepita:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Onni nimittäin suosi 26 arvan joukosta numeroa 12 ja se oli Pepitalla:


Onnittelut, Pepita! Laita tietoa, mihin voin voittosi lähettää. Sähköpostiosoitteeni on sivupalkissa yhteystiedoissa.


Mukavia ateria hetkiä Hälsans kökin kasvistuotteista

Su 12.5.2013

Eräänä kauniina päivänä meitä kokoontui neljä nälkäistä testaamaan Buzzadorin meille haasteeksi antamia tuotteita. Paula, Jaana, Raija ja minä istuimme herkuttelemaan näillä kasvispohjaisilla tuotteilla, joista meillä kenelläkään ei ollut paljoakaan etukäteistietoa. Jaana oli kyllä joutunut kokkaamaan kasvisruokia, vaikka olikin itse sekaruoan käyttäjä. Sen verran hän oli näihin tuotteisiin tutustunut, että piti niitä monia muita kasvistuotteita parempana.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Nyt siis testasimme Hälsans kökin avo-vegetaarisia kasvispyöryköitä:
"Soijaproteiini 51% (vedellä turvotettu), vehnäproteiini 15% (vedellä turvotettu,), vesi, kananmunan valkuaisjauhe, kasviöljy, maltodekstriini, tärkkelys, suola (1,6%) sipulijauhe, hernekuitu, proteiinihydrolysaatti (vehnä), mallasuute (ohra), aromit, valkosipulijauhe, stabilointiaineet (guarkumi, natriumalginaatti), hiiva, punajuurijauhe, mausteet"


ja Hälsans kökin avo-vegetaarisia falafeleja:
"Kikherne (47%), kesäkurpitsa, sipuli, kasviöljy, korppujauho/vehnäjauho, vesi, suola, hiiva, leivänparanne (kasvisöljy), paprikauute), persilja, mausteet, suola (1,5 %), vesi, stabilointiaine(metyyliselluloosa), nostatusaine (natriumkarbonaatti), valkosipulijauhe, hiiva. Saattaa sisältää hivenen soijaa, kananmunaa ja seesaminsiemeniä. Voimakassuolainen."


Kaksi porukastamme oli jo nälkäisenä pistänyt molemmat pullat uuniin sulamaan sillä aikaa, kun Paula ja minä käväisimme vielä omilla tahoillamme ostoksilla. Pakasteesta onkin nopeaa valmistaa ruokaa.

Kumma kyllä pakkauksessa ei lukenut, mihin lämpötilaan uuni pitää kuumentaa... Ja kaikki ohjeetkin ovat netissä ja kaikilla ei ole nettiyhteyttä... Pakasteet ovat kiireisen ruokaa, mutta kaikilla ei tosiaan ole nettiä eivätkä kaikki tiedä, missä uunin lämpötilassa pakasteet on sulatettava... Nämä tiedot voisi lisätä pakkaukseen. Ja jonkun ohjeenkin vihjeeksi.

Paula tykkäsi, että kasvispyöryköistä tulisi erinomaisia, jos tekisimme siihen sopivan tomaattikastikkeen.


Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Hyvää ruokahalua! Riisi on jo lautasilla...


Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Nyt kasvispyörykät pöytään!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Teimme lisäksi salaatin ja kermaviiliin sekoitimme yrttejä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kun lautasilla on molempia, kasvispyöryköitä ja falafeleja, niin pakosta tulee molempia maistellessa tehtyä vertailuja.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Salaattiin voi halutessaan lirauttaa muutaman tipan sopivaksi katsomastaan pullosta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Juomaksi tarjoilimme anasluomumehua terästettynä Vichyllä.

Istuimme nauttien toistemme seurasta ja ruokakin oli hyvää. Pisteytimme kasvispyörykät ja falafelit. Raijasta kasvispyörykät maistuivat liiaksi lihapullilta, joten hän antoi vain kahdeksan ja Paula antoi kasvispyöryköille vain seiskan. Minusta ja Jaanasta kasvispyörykät olivat hyviä ja annoimme niille kumpikin kiitettävän arvosanan. Paula ja Raija ihastuivat falafelien makuun ja kiittelivät niitä kasvispyöryköitä paljon paremmiksi. Raijakin piti falafeleista kahdeksikon verran, mutta minä en antanut niille kuin seiskan. Yhteenvetona voi sanoa, että tässä testissä molemmat pyörykät saivat suunnilleen samat pisteet eli suunnilleen kahdeksikon verran.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Toisena päivänä meitä oli koolla minä, Jaana ja Riitta. Jaana siis tunsi hiukan näitä pakasteita ennestään, minä ja Riitta emme lainkaan. Tai siis olinhan minä jo tutustunut falafeleihin ja kasvispyöryköihin. Riitta on kasvissyöjä.

Tällä kertaa tutustuimme seesamnuggeteihin ja kasvisfileisiin, koska KAUPASSA EI OLLUT muita Hälsans kökin pakasteita ja kampanja-aika oli loppumassa, joten näillä mentiin, mitä oli. :)

Seesamnuggetit:

"Vehnä- ja soijaproteiinipohjaiset nuggettimme omaavat herkullisen, kananuggettimaisen maun, rapean kuoren ja maukkaan täytteen. Sopii loistavasti esimerkiksi välipalaksi nälkäisille lapsille. Lämmitä ja tarjoile vaikkapa erilaisten dippikastikkeiden kera."



Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Grillatut kasvisfileet:

"Ainekset: Soijaproteiini 45% (vedellä turvotettu), vehnäproteiini 20% (vedellä turvotettu), sipuli, kananmunan valkuaisjauhe, tärkkelys, kasviöljy, stabilointiaineet (selluloosajauhe, metyyliselluloosa, natriumalginaatti, guarkumi), jauhot (vehnä, riisi, maissi), sipulijauhe, valkosipuli, suola (1,4%), hiiva, maltodekstriini, aromi, proteiinihydrolysaatti (vehnä)"

Pakasteet pellille ja uuniin. Kermaviiliin avogadoa ja salaatti sekä puolukoita pöytään. Juomaksi raikasta vettä. Minusta mukavan lisän antoivat vielä puolukat, joita muutenkin syön lähes päivittäin.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen



Tälläkin kertaa annoimme numeroita. Minä tykkäsin tosi paljon seesamnuggeteista ja varmaan ostan niitä toistekin. Toisetkin pitivät niistä, mutta Riitta, joka on kasvissyöjä ei ymmärtänyt, miksi niiden piti maistua lihansyöjän nuggeteilta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Jaana ja Riitta antoivat niille kuitenkin hyvän arvosanan. Grillattujen kasvisfileitten kanssa kävi huonommin. Riitta, joka on kasvissyöjä, ei suostunut niitä edes maistamaan, koska ne näyttivät oikeilta pihveiltä. Jaanakaan ei pitänyt niistä ja antoi niille tosi huonon arvosanan. Minusta ne olivat kuitenkin ihan OK, vaikka en niistä kauheasti pitänytkään.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Minä ihastuin noihin seesannuggeteihin ja taidanpa ostaa niitä toistekin, niin hyviä ne olivat. Samoin pidin kasvispyöryköistä, joita söimme aikaisemmalla kerralla. Niitäkin taidan ostaa tässä joku kerta.

TULE SINÄKIN MUKAAN! Buzzador-toiminta on hauskaa ja monipuolista, pääset kokeilemaan ja testailemaan erilaisia tuotteita.

Tässä ohjeet:

Buzzadoriksi liittyminen on helppoa. Buzzadorina Sinulla on mahdollisuus testata uusia tuotteita ja palveluita ilmaiseksi. Voit kertoa ystävillesi niistä ja kutsua heidätkin mukaan. Usein myös nekin ystäväsi, jotka eivät ole buzzadoreja voivat päästä osallistumaan tuotteiden ja palveluiden testaamiseen.
Miten nopeasti pääset mukaan ensimmäiseen kampanjaan, riippuu siitä kuinka hyvin sovit kampanjan kohderyhmään, jonka asiakas on määrittänyt.

Jos sovit kampanjan kohderyhmään, saat tietoa kampanjasta sähköpostitse. Sen jälkeen voit vielä valita, haluatko osallistua kampanjaan vai et. 

NÄIN PÄÄSET MUKAAN: 
Lähetä sähköpostiviesti: Finland Marjohellevi osoitteeseen register@buzzador.com tai lähetä tekstiviesti: Buzzador Marjohellevi numeroon +4560991000 jos haluat kirjautumistiedot välittömästi. Tekstiviestin lähetys maksaa normaalin tekstiviestihinnan Tanskaan. Lisätietoja hinnoista saat operaattoriltasi.

Tuo Marjohellevi olen siis minä. :) Käytin tuota nimimerkkiä teinityttönä kirjoitellessani nuorten lehtiin. Silloin kun lähdin tuohon Buzzador-kisaan, piti äkkiä keksiä joku nimimerkki ja niin sitten tempaisin tuon nimimerkin "takaraivostani"! :) 



Tukholman kevättä

Pe 10.5.2013

Hei vaan taas kaikki blogiystäväni! Alkanut toukokuu on ollut aika vauhdikasta aikaa eli enpä ole paljon blogia ehtinyt kirjoittelemaan.
Käväisin viime viikonloppuna Tukholmassa ystäväni kanssa. Käytimme saamani risteilylahjakortin aivan viime hetkellä, ennen kuin se meni vanhaksi ja matkasimme lahden taakse oikein A-hytissä  :) missä oli suuri ikkuna ja katossa valtava ilmastointi systeemi. Viimeksi, kun olin Tukholmassa, meitä Suomen Nukkeyhdistys laittoi peräti neljä toisilleen ennestään täysin tuntematonta naista samaan B-hyttiin, missä hikoilimme hytin kuumuudessa edestakaisen matkamme ja nauroimme kippurassa toistemme vitseille. Täytyy sanoa, ettei tuokaan matka hassumpi ollut. Oikeastaan meillä oli silloin sangen hauskaa yhdessä ja matkasta jäi todella kivoja muistoja. Tuosta matkasta kirjoitin enemmän täällä, peräti kaikkiaan 9 postausta, jos nyt oikein muistan. :D

Yllättävää oli, että viime sunnuntaina 5.5.2013 saapuessamme aamulla Tukholmaan siellä oli koleaa ja suurin piirtein samanlaista kuin Helsingissäkin. Tosin aivan näin eivät sunnuntaina vielä puut vihertäneet Helsingissä kuin korkeintaan hyvin tuulensuojaisissa paikoissa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Muistelen joitakin aikaisempia keväisiä risteilymatkoja Tukholmaan ja yleensä kevät on lahden takana ollut silloin paljon pitemmällä kuin Helsingissä. Nyt eroa ei paljon huomannut.

Valkovuokkoja Tukholman keskustassa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Puiden silmut olivat hieman suurempia kuin samana päivänä Helsingissä. Tämä kuva on siis Tukholmasta:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Jokunen isompi silmu siellä täällä:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Meillä oli ihan samat talvivaatteet kuin Helsigissäkin, eikä ollut yhtään kuuma. Avoimilla paikoilla oli melkein kylmä, mutta Gamla stadenin kapeilla kaduilla tarkeni kuitenkin istuskella ja syödä jäätelöäkin.

Isot näyteikkunat olivat tässä jäätelömyymälässä auki. Ihmiset istuivat ikkunalaudalla tyynyillä jalat kadulla ja söivät jäätelöä vohvelitötteröistä, jollaisia tämä nuori nainen valmisti siinä aivan kadulle avatun näyteikkunan edessä:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Harmi, ettei tullut otettua enempää kuvia tuosta jäätelökaupasta, joka oli täynnä ihmisiä ikkunalautoja myöten.
Katukahviloissa tosiaan tarkeni aivan hyvin istua, sillä kolea tuuli ei noilla vanhan kaupungin kapeilla kaduilla tuntunut samoin kuin meren ja joen rannassa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

 Kuvista ehkä näkee, miten ihmisillä oli aivan kunnollisesti vaatetta päällä:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Turisteja parveili joka puolella ja kaikkialla näki iloisia ilmeitä. Tässä tuon ylemmän kuvan tytöt vielä etupuolelta :) :

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Viikinkiaihe tuli kyllä joka puolella vastaan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Monenlaista yrittäjääkin oli liikkeellä. Tämä oranssi kaveri näytti tosi tutulta elävältä patsaalta. Luulen nähneeni hänet Helsingissäkin:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tämä viinilaseja soittava mies oli tosi taitava:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kaikki katusoittajat ja laulajat eivät varmaan olleet tukholmalaisia.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Vanha hyvin laiha kerjäläisnainenkin vaelteli katuvilinässä.

Tässä aukiolla joku orkesteri esiintyi ja myi levyjään:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Koleasta säästä huolimatta Tukholma näytti meille kauniit keväiset kasvonsa. Vaeltelimme koko päivän Gamla stadenissa. Matka oli rasittava ja silti mielenkiintoinen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Maanantaiaamuna laivamme saapui sääolosuhteiltaan melkein samanlaiseen Helsinkiin kuin Tukholma oli lähtiessämme ollut.

Pari melko tavallista kevätpäivää ja sitten helatorstaina oli lämmön suhteen täysi kesä!  Helatorstai oli tosiaan aivan upea Helsingissä, paikoin jopa +22 astetta lämmintä, niin että kevät tuli kohisten. Voikukatkin jo kukkivat! Nyt vain kunnon kevätsade ja koko luonto on vihreänä! Tässä helatorstain valkovuokkoja Helsingistä:


Kuva: © Marja-Leena Kirjonen