Hiihtoloma takana, elämä edessä ;)

La 22.2.2014

Työt alkavat taas maanantaina - tai no, olen kyllä huomenna taas vapaaehtoisena seutakunnan kirjamyynnissä. Lomaviikko on mennyt vauhdilla. Paljon en ole saanut aikaan, vaikka ystäväni Jaanan kanssa yritin selvittää täyttyneitä kellarikomeroita. Jaanalla on auto, joten hän saattoi viedä ison kuorman roinaa kellaristani mm. Fidalle. Paljon vaatetavaraa ym. lähti nyt pois kuleksimasta.

Clipart


Keskiviikkona pyykkäsin juuri noita kellarissa varastoituna olleita vaatteita ja Jaana tuli istumaan sinne seurakseni, kun yleensä olen pyykkituvalla koko pyykkäämisen ajan. Ohjelmat ovat noin puolituntia tai allekin ja kuivausrummussa vaatteet ovat valmiita jo usein vartissa. Ei siis yleensä kannata kesken kaiken mennä kotiin, koska se olisi yhtä juoksemista edestakaisin. Pyykkitupa on kyllä lähellä, samassa talossa pari rappua kauempana.

Sattuipa hassusti, juttelimme Jaanan kanssa niitä näitä ja pyykkituvassa sähkölukitus menee päälle joskus klo 21. Emme tienneet, että oven lukko oli rikki ja sähkölukituksen jälkeen ovesta ei päässytkään enää ulos. Koska pyykki ei ollut kuivaa vielä silloin, kun lukitus meni päälle, niin olimme kaikessa rauhassa ja laittelimme kaikki kuntoon. Kun olimme valmiit lähtemään, emme sitten päässeetkään pyykkituvasta ulos. Oli pakko soittaa avuksi huoltomies talon päivystysnumerosta, joka onneksi löytyi numerotiedustelun kautta. Sitä kun ei ollut puhelimessani valmiina ja onneksi oli puhelin mukana. Muuten olisimme saaneet olla pyykkituvassa koko yön aamuun saakka, siihen asti kun sähkölukitus aukeaa seitsemältä.

Clipart


Lomaviikko on aina mukava asia, ei tarvitse lomalla miettiä elämän kiitosaiheita ;) mutta on hienoa, että sain kellarikomeroita tyhjemmäksi, vaikka paljon on vielä tehtävää, ennen kuin saan nuo kellarikomerot kokonaan tyhjäksi. Suuret kiitokset myös Jaanalle, jonka apu näissä kellarikomeron tyhjennyspuuhissa on ollut jo korvaamattoman suuri!

Maanantaina alkaa taas normaali arki ja työkiireet.

Ruotsia ja ranskaa

Ti 18.2.2014

Kuuntelin vaihteeksi ruotsin levyjäni. Kylläpä olen unohtanut monia perusasioitakin. Peruskurssin kertaaminen ei siis ole yhtään pahitteeksi. Tämän kurssin hankin itselleni jokin aika sitten vaihtamalla sen kahvipakettiin. :) Oli joku FB:n kirpputoreista.



Ranska on minulle todella outo kieli, en ole siinä edes kunnolla alkeissa. 
Mm. tämän sivun ohjeita ja linkkejä on seuraavassa:
Totuttelen kieleen kuuntelemalla ranskankielistä nettiradiota. Muutamien sanontojen opettelu on aina mukavaa. Täältä (Chez Marianne -kurssin fraasisivustoa) niitä on helppo opetella. Ja hyvä on aloittaa opettelemalla ranskankielen yleisimmät sanat. 
http://french.languagedaily.com/wordsandphrases/most-common-words
http://www.bookplus.fi/kirjat/le_bras,_yvon/a_frequency_dictionary_of_french-4843421

Ranskan kieliopin alkeet: Pique-nique-kursseista.
http://yle.fi/vintti/yle.fi/piquenique/index.html

Apua saa myös täältä

Pikaohjeet ääntämiseen:
Kirjaimet, jotka eivät äänny http://prononciation.tripod.com/premiers_pas.htm
Joskus englannin taidosta on Ranskassa haittaa: http://www.languagetrainers.com/blog/2009/02/09/false-friends-in-french-faux-amis/

Ja tässä hyviä linkkejä:

Sana ranskaa päivässä 
http://french.about.com/library/motdujour/bl_motdujour.htm

Media-viikko takana

Ma 17.2.2014

Viime viikko oli kouluissa ns. media-viikko. Tämä voi kiinnostaa muitakin. Laitan tähän linkit sivuille, joista löytyy paljon infoa asiasta. Lähinnä valkokuvista, kuvaamisesta ja kuvien julkaisemisesta. Kannattaa tutustua sivustoon. Siinä on yleispätevää tietoa myös varttuneemmille ei vain koululaisille.

Mediataitokoulu

Mediataitoviikko

Löytyy Facebookista nimellä Mediataitokoulu

Työkaluja vastuulliseen kuvaamiseen: Kuvia minusta ja sinusta


Kieliopintoja :)

Su 16.2.2014

Harmittaa, etten ole kieli-ihmisiä. Koulussa olin matikkalinjalla, luin pitkän saksan (jonka olenkin sitten käyttämättömänä melkein unohtanut) ja ruotsiakin meikän pitäisi osata kuin vettä vaan, koska sitä luin koulussa pitempään kuin saksaa. Vaan enpä taida osata. Englantia minulla oli koulussa minimaalisen vähän juuri tuon matikkalinjan takia. Italiaa ja venäjää opettelin itsekseni jonkin aikaa ja kävin myös lyhyen heprean kurssin ja aloitin hieman ranskaakin. Sitten vain ne kieliopinnot jäivät. Oli olevinaan muita kiireitä ja menoja. Nyt tykkäisin osatan kunnolla noita kaikkia jo koulussa opiskelemiani kieliä ja lisäksi vielä italiaa, ranskaa, hepreaa ja venäjääkin!


Clipartin näkemys eri maitten kielistä! :)


Jos olisin ollut fiksu, osaisinkin noita kaikkia nyt jonkin verran. Yhteenaikaan kyllä minulla oli tuo sana päivässä menossa, mutta jossain vaiheessa sekin pääsi hiipumaan. Nyt sitten aloitin taas tuon sanavaraston hankkimisen. Sana päivässä ja hieman kertausta ja kielioppia. Saa nähdä taas, kuinka kauan viitsin.

Olen siis alkanut paikata kielitaitoani mm. opettelemalla sanontoja. Aloitan tutuista ja etenen vaikeampiin. Tämän päivän sanonnat:

Onnittelemme! Onnittelut!

saksa: WIR GRATULIEREN! Herzlichen Glückwunsch! (Ääntäminen wirgratulieren, Herzlich, Glückwunsch)
ruotsi: Vi gratulerar! Grattis! 
italia: Ci congratuliamo! Congratulazioni! (Ääntäminen Ci ja Congratulazioni!)
ranska: Nous félicitons! Félicitations! (Ääntäminen)
venäjä: Поздравляем! Удачи! (ÄäntämisohjeitaПоздравляем!)
heprea: !אנו מברכים! מזל טוב  (Ääntäminen)

Olisipa vielä venäjän ja heprean sekä ranskan sanoissa ääntäminen vielä mukana kirjoissa ja vihkosissa! Ääntämisohjeet joutuu monesti etsimään.

FB:ssa on hauskoja sivuja kuten Helmut opettaa sinulle saksaa, Krista opettaa sinulle englantia, Inna opettaa sinulle venäjää ja Senja opettaa sinulle ruotsiaInnalla on toinenkin sivu FB:ssa.

Heprean ääntämisohjeita on mm. täällä  ja venäjän täällä. Ranskan ääntämistä täällä.

Hiihtoloma, ihanaa!

La 15.2.2014

Lomaviikko alkoi ja nukuinkin tänään tosi pitkään! Ei tarvinnut illalla laittaa kelloa soimaan! Olen viettänyt mukavaa laiskiaislauantaita!

Näkymä ystävänpäivän aikaan vuonna 2010, siis neljä vuotta sitten. Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Nyt kyllä lunta Helsingissä on, mutta ei yhtä paljon kuin esim. neljä vuotta sitten kuten kuva kertoo. Toivottavasti hiihtämisestä innostuneet löytävät kuitenkin lumisille paikoille. Pitää huomenna käydä ottamassa muutama kuva tämänhetkisistä maisemista. Nyt on jo pimeää, kun kello on jo yli seitsemän illalla.

Olen itse ollut joskus aika innokaskin hiihtäjä. Loukattuani polveni on kaikenlainen liikkuminen tullut hankalaksi. Vesijuoksukin on jäänyt vähemmälle.

Eilen sain niin paljon aikaseksi, että kävin terveyskeskuksessa ottamassa tuon kausirokotuksen, jota on saanut jo lokakuusta alkaen. En olekaan ottanut noita rokotuksia moneen vuoteen, kun siitä sikainfluenssarokotuksesta nousi silloin aikanaan kova kohu ja monet saivat, varsinkin lapset, mutta myös jotkut aikuisetkin siitä narkolepsian.

Sen verran media on taas informoinut tästä jälleen pandemiaksi asti yltyneestä influenssasta ja siitä, että kuolleita on ollut monta ja nyt tuo sikainfluenssa on ärhäkämpi kuin aikaisemmin, että päätin taas työnikin takia ottaa tuon rokotuksen. Kuolemaan johtaneita sairastumisia on ollut useita ja teholle on joutunut jo nyt muitakin kuin vain huonokuntoisia, joilla on jokin perussairaus. Kausirokotuksen pitäisi nyt suojata myös tuolta sikainfluenssalta. Ehkä terveysviranomaiset ovat nyt tarkempia tuon rokotteen sisältämien aineiden suhteen. Tosin johonkinhan me ihmiset joka tapauksessa kuollaan, viimeistään vanhuuden heikkouksiin.

Torstaina meillä oli R:n luona solupalaveri ja paikalla oli meitä solulaisia vain kaksi, minä ja K-M. R. oli laittanut maistuvaa kanasalaattia, joka minusta oli erityisen hyvää. Ehkä siksikin, että olin torstain päivän aikana siihen mennessä popsinut vain manteleita! :) Ilta vierähtikin tosi pitkäksi, kun vielä poikkesin kotimatkalla ostamassa kissanruokaa kaupasta, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa, niin olin kotona vasta noin klo 23:n aikoihin. Menin siis nukkumaan vasta puolenyön aikaan. Samoin kävi eilen, kun oli yhdessä seurakunnan tilaisuudessa yli yhdeksään illalla ja kotona vasta joskus klo 22. Tunnin vain huokailin ja aikailin kai väsymyksestä johtuen, etten päässyt petiin ennen 24:ää! Valvominen ei sovi minulle, olen ihan reporankana seuraavan päivän. En tosin työmaalla, mutta töitten jälkeen olen kyllä sitten niin finis, etten iltaisin jaksa sitten enää tehdä paljon mitään. Olen jo ajatellut, että pitää jättää nuo iltariennot viikolla kokonaan pois ja vain viikonloppuna touhuta ylimääräistä iltaisin ja silloinkaan ei mielellään enää sunnuntai-iltana.

Toivottavasti piristyn tästä. Olen kuin karhu, joka mieluiten köllöttelisi pesässään unten mailla yli talven. Aika erikoinen eläin tuo karhukin. Nukkuu yli talven! Ei taida pahemmin välittää lumesta.

Eikös ystävänpäivä ole joka päivä!? Hyvää ystävän vuotta meille kaikille! Tässä teille kesän odotteluvauhdiksi kukkia erään ystäväni pihasta viime kesältä:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen



Aikapulasta yms.

Ke 12.2.2014

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Viime aikoina olen taas kärsinyt aikapulasta s.o. siitä, että 24 tuntia vuorokaudessa ei tunnu riittävän mihinkään. Aina on joko kiire töihin tai kiire hoitamaan joku asia tai sitten ihan kiire muuten vaan. :) Blogia ei kerkiä päivittää, lukemattomien kirjojen pino kasvaa, tekemättömien töiden pino kasvaa, ei ehdi sitä, ei ehdi tätä... Valvon liikaa tai aina nukuttaa... HUH! Onkohan kellään muulla tällaista?

Työpäivän jälkeen. Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Blogia olen kirjoittanut viimeksi yli viikko sitten. Katsotaanpa, olen päättänyt pitää mukavien asioiden listaa. Viime viikon maanantaille voisin kirjata mukavana asiana Israel-illan, jossa olin mukana. Ai, niin viime viikon maanantaista jo kirjoitinkin! No, sitten viime viikon tiistaista laittaisin etusijalle seurakuntakokouksen, joka oli todella virkistävä. Keskiviikona hieno kokemus oli olla taas opettamassa valmistavan luokan lapsia. On aina mielenkiintoista tavata ihmisiä, jotka osaavat jopa kolmea kieltä! Näillä pikkuisilla suomi on vielä hieman hakusessa, mutta monet ovat siinäkin jo päässeet alkeita pitemmälle ja siirtyminen tavalliseen luokkaan on pian mahdollinen.

Torstaina löysin kolme mielenkiintoista kirjaa alennusmyynnistä: 1) Walter Isaacson: Steve Jobs, yli 600-sivuinen Seven-pokkari – teksti jotain 7 pisteen tihrustettavaa!!! – hinta 4,90 e. 2) Ladislaus Löb: Sopimus Saatanan kanssa, Like-pokkari myös 4,90 e. Takakannen teksti: "Rezsö Kasztnet pelasti 1700 unkarinjuutalaista natsien joukkotuholta neuvottelemalla paholaismaisen Adolf Eichmannin kanssa. Yksi pelastuneista oli 11-vuotias Ladislaus Löb. Tämä kirja on sekä Löbin että Unkarin Schindleriksi nimitetyn Kaztnerin tarina." 3) Susanna Alakoski: Hyvää vanghilaa toivoo Jenna, atschi-pokkari 4,90 e ja 4) Regina Rask: Jouluihminen, Seven-pokkari 4,90 e. Näiden lukemista en ole vielä ehtinyt aloittaa. Näistä kirjoitan sitten luettuani varmaan taas kirjablogissani Marja-Leenan kirjahylly.

Perjantaina tyttöjen käsityötunnilla teimme lisätöinä kirjanmerkkejä. Niitä innostuin tekemään enemmänkin sitten itsekseni. Hyviä ystävänpäivän lahjoja. :) Niistä ehkä myöhemmin lisää.

Lauantaina sain pitkästä aikaa käytyä uimahallissa. Pitää taas ottaa tavaksi. Uiminen on ollut yksi tärkeimmistä harrastuksistani, mutta polveni kipeytymisen jälkeen se harrastus on ollut paitsiossa, koska uimahallin vesi, vaikka onkin lämmintä, aiheutti polvisärkyä. Ehkä polveni ei enää reagoi samalla tavalla veden viileyteen, joten pitää uusia tuo uimassa käyntitapa!

Sunnuntaina tapasin ystäviäni ja kävimme Pointissa Vantaalla Kotikirkon kokouksessa kuuntelemassa Reinhard Ulonskaa. Maanantaina, tällä viikolla Israelilta oli aivan ainutlaatuinen ja siellä oli mukana vieraita romaniasta ja Unkarista. Eilen tiistaina sijaistin yhtä opettajaa, jonka luokka oli aiheuttaa minulle harmaita hiuksia, niin mahdottoman eläväistä porukkaa nuo lapset ovat. Kokemuksen kirjaan kuitenkin mukavien asioiden puolelle! :) Kuvassa kuvistunnin tuotantoa:


 Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tänään keskiviikkona olen ollut hieman kipeä ja levännyt koko päivän. Joskus lepääminen on hyvä asia. Enköhän taas huomenna ole kunnossa töitä jatkamaan. :)

Maanantai on aina maanantai

Ma 3.2.2014

Viikon aloittaminen on minulle usein haaste. Kaksi vapaapäivää totuttavat minut nopeasti irtiottoon arjesta. Siis vain kaksi päivää ja olen tottunut, ettei ole pakko laittaa kelloa soimaan, ei ole pakko sukeltaa viimeistään kello seitsemältä liikenteeseen, ei ole mikään pakko mitään. Joskus kyllä on pakko jotain, mutta harvemmin. Olen siis perin mukavuudenhaluinen laiskiainen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kauhistelin viikonloppuna lumisadetta, enkä lähtenyt ulos kämpästä lainkaan! Jos en ole ennen kertonut, niin kerrottakoon se nyt: INHOAN LUNTA paitsi postikorteissa! Pakkanen on puistattavaa jo pelkkänä ajatuksena. Kiitos ei minulle lunta, jäätä eikä pakkasta! Jos minulta kysyttäisiin, sanoisin, että ne sopivat elokuviin, jouluun ja postikortteihin.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuuden maissa illalla tänään rahjustin sohjossa bussipysäkille ja olin kiitollinen pakkasten lauhtumisesta. Otin vaihteeksi kuvia kevään tulosta, kieltämättä odotan sitä ja kesää!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Nämä loskakelitkin johtuvat lumesta. Mutta onneksi menevät nopeasti ohi, jos lunta ei sada lisää. Muutama päivä ja kadut ovat taas siedettävässä kunnossa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Mutta jos lunta tulee aina vaan lisää, niin kaupungissa se on hankalaa. Lumi sopii kyllä minun puolestani metsiin, vuorille ja hiihtokeskuksiin, ei Helsingin keskustaan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Menin seurakunnan Israel-iltaan ja kyllä olikin taas mukava olla siellä mukana. Olen muutaman kerran ollut poissa ja viime syksynä pääsin mukaan tosi harvoin, koska olin silloin myös iltaisin usein töissä.



Kotiin tultuani selailin postia. Maaria Päivinen oli lähettänyt Saksasta minulle uusimman runokirjansa Sinun osasi eivät liiku. Kiitos Maaria! Tutustun kirjaan paremmin ja enkohän kirjoita siitä pian kirjablogissani Marja-Leenan kirjahylly.

Vanhoja valokuvia

Su 2.2.2014

En ole kovin aktiivinen FB:ssa ja laitan sinne loppujen lopuksi melko harvoin valokuviani, enkä muutenkaan taida kirjoitella seinälleni paljoakaan kuulumisiani. Sivustoni siellä lienee lähinnä jonkinlainen linkkikokoelma. Mielenkiintoisinta Facebookissa ovat ehkä ryhmät. Eräässä ryhmässä julkaistaan vanhoja valokuvia. Oma taustani on molempien vanhempieni puolelta karjalainen ja siksi, vanhoja valokuvia on tallella aika vähän. Sinnehän ne kuvat jäivät venäläisten miehittämille paikoille, albumeihin tai lipastojen laatikkoihin. Omaisuus jäi ryöstettäväksi tai poltettiin omien tai vihollisten taholta. Äitini kotitalon omat sotilaat kuulemma polttivat poltetun maan taktiikkaa vihollista vastaan aseenaan käyttäen.

©Marja-Leena Kirjonen

Esimerkiksi äitini isovanhempieni kuvia en ole koskaan nähnyt enkä paljon muidenkaan sukulaisten kuvia. Isoäitini alkuperäinen rippikuva katosi 70-luvulla, kun teetätin siitä negatiivin. Minulla oli vain enää mustavalkoinen kuva jäljellä, alkuperäinen valokuvaamossa otettu jäi siis sille tielleen. Alkuperäisessä pahvikuvassa oli halkeama kuvan keskellä.

©Marja-Leena Kirjonen

Vanhat pahville liimatut valokuvat ovat hienoja! Ne ovat tarkkoja ja niissä on jotain herkkää. Eräällä henkilöllä sattui olemaan juuri tuo sama isoäitini rippikuva alkuperäisessä muodossaan ja ilman halkeamiakin!
Arvaatte varmaan, että tämän alkuperäisen isoäidistäni otetun rippikuvan löytyminen ilahdutti minua tosi paljon! Sain siitä kopion omaan käyttööni. Kiitos K.!

Päivitystä

La 1.2.2014

No niin, nyt olen sitten viikon myöhässä tämän blogini päivitysten kanssa. Mietin, onko taakse jäänyt viikko ollut hyvä viikko. Viime maanantaista en muista mitään erityistä, joten kirjaan sen yhdeksi onnelliseksi asiaksi. Tiistaina suunnittelimme ystäväni J:n kanssa käyntiä maalle. Senkin voin kirjata myönteisiin asioihin. Keskiviikkona selvitimme toisen ystäväni kanssa sanallista kiistaamme ja olemme edelleen ystäviä, joten kyllä sekin kuuluu viikon pluspuolen asioihin. Torstaina sain vihdoin korjattua pari ratkennutta saumaa talvitakistani ja kirjoitin Risto Rasan kootuista runoista kirjablogiin Marja-Leenan kirjahyllyPerjantaina kävimme sitten tosiaan maalla 200 km päässä Hesasta, neljä sataa kilometriä tuli oltua tien päällä. J. ajoi, joten olen todella kiitollinen tästä kivasta auton omistavasta ystävästäni!



Tämä lauantai onkin sitten mennyt lepäilyyn. Sekin on hyvä asia.