Joitakin aikoja sitten olin erään ystäväni luona omena- ja luumutalkoissa.
 |
| Kuva © Marja-Leena Kirjonen |
 |
| © Jaana P. |
 |
| Kuva © Marja-Leena Kirjonen |
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Kesämuistoja
Su 22.9.2013
Joitakin aikoja sitten olin erään ystäväni luona omena- ja luumutalkoissa.
Hänellä kun oli omenapuita ja luumupuita satoa tulvillaan.
Laitoimme pienet myyjäisetkin pystyyn. :)
Kosmuskukista tulee lapsuteni mieleen. Äitini kasvatti mm. niitä, kun olin pieni.
Joitakin aikoja sitten olin erään ystäväni luona omena- ja luumutalkoissa.
Talviturkki heitetty!
To 1.8.2013
Jaakko kerkisi tänä kesänä jo heittää kylmän kiven Suomen vesiin, ennen kuin minä sain heitettyä pois talviturkkini. Tosin en ole sitä viime vuosina joka kesä käynytkään pois heittämässä, kun tykkään enemmän uimahalliuimisesta.
Tuolla Kiskon taidenäyttelyretkellä käväisimme Pirkon mökillä tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Ihana paikka ja upeat järvimaisemat! Uimapuku unohtui kotiin, mutta naku-uinti luonnisti, kun paikka oli rauhallinen ja mökkinaapurit elelivät kukin omilla reviireillään.
Tämän laiturin päästä oli kiva pulahtaa uimaan, jopa niin kiva, etten olisi malttanut tulla pois vedestä lainkaan. Pirkko lämmitti saunan ja parit kunnon löylytkin tuli otettua ja pari kertaa pulahdettua Särä-järveen.
Saimme kokea suomalaista mökkielämää ihanimmillaan uiden ja saunoen!
Ilmakin suosi meitä. Vaikka edellisenä päivänä Jaakko oli viskannut kylmän kiven, vesi oli todella suloisen lämmintä ja samalla virkistävää!
Ihanan leppoisaa kesäolemista!
Aurinkokin ehti jo alas, ennen kuin maltoimme lähteä kotiin päin.
Onnellista elokuun alkua teille kaikille!
Jaakko kerkisi tänä kesänä jo heittää kylmän kiven Suomen vesiin, ennen kuin minä sain heitettyä pois talviturkkini. Tosin en ole sitä viime vuosina joka kesä käynytkään pois heittämässä, kun tykkään enemmän uimahalliuimisesta.
 |
| Pirkon mökin ihastuttavaa pihapiiriä. © Marja-Leena Kirjonen |
Tuolla Kiskon taidenäyttelyretkellä käväisimme Pirkon mökillä tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Ihana paikka ja upeat järvimaisemat! Uimapuku unohtui kotiin, mutta naku-uinti luonnisti, kun paikka oli rauhallinen ja mökkinaapurit elelivät kukin omilla reviireillään.
 |
| © Marja-Leena Kirjonen |
Tämän laiturin päästä oli kiva pulahtaa uimaan, jopa niin kiva, etten olisi malttanut tulla pois vedestä lainkaan. Pirkko lämmitti saunan ja parit kunnon löylytkin tuli otettua ja pari kertaa pulahdettua Särä-järveen.
 |
| © Marja-Leena Kirjonen |
Saimme kokea suomalaista mökkielämää ihanimmillaan uiden ja saunoen!
 |
| © Marja-Leena Kirjonen |
Ilmakin suosi meitä. Vaikka edellisenä päivänä Jaakko oli viskannut kylmän kiven, vesi oli todella suloisen lämmintä ja samalla virkistävää!
 |
| © Marja-Leena Kirjonen |
Ihanan leppoisaa kesäolemista!
 |
| © Marja-Leena Kirjonen |
Aurinkokin ehti jo alas, ennen kuin maltoimme lähteä kotiin päin.
Onnellista elokuun alkua teille kaikille!
Terveiset maaseudun rauhasta
Ma 15.7.2013
Tänäkään kesänä minulla ei ole ollut aikaa viettää maalla pitempää aikaa, joten jälleen toiveissa on "Ensi vuonna Jerusalemissa".
Vain pieni "tarkastuskierros" ja sitten oli taas palattava Helsinkiin, joka sinänsä on kyllä ihan hyvä kaupunki oli sitten kesä tai talvi.
Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!
Tänäkään kesänä minulla ei ole ollut aikaa viettää maalla pitempää aikaa, joten jälleen toiveissa on "Ensi vuonna Jerusalemissa".
Vain pieni "tarkastuskierros" ja sitten oli taas palattava Helsinkiin, joka sinänsä on kyllä ihan hyvä kaupunki oli sitten kesä tai talvi.
Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!
Helteinen Helsinki
To 27.6.2013
Helsingin helteessä pärjään nyt hyvin meillä sisätiloissa, kun ei auo ikkunoita. Niin tylsää kuin se onkin, olen lopettanut ikkunoiden auki pitämisen vuorokaudet ympäri. Meillä on koko tässä talokorttelissa joka ikisessä rapussa jonkinlainen ilmastointi liesituulettimen, kylppärin ja vessan venttiilien kautta, ja se käynnistyy joskus puolenpäivän aikoihin ja ilmeisesti johonkin aikaan illemmalla myös. Nyt se on saanut riittää tuuletukseksi. Kuumuus ei ihme kyllä, ilmeisesti juuri tästä syystä, ole hyökännyt asuntoomme eikä ole tarvinnut olla koko ajan yltä päältä hiessä kuten aikaisempina kesinä, jolloin aloitin ikkunoiden auki pitämisen heti kun sää salli.
Viime yönäkin oli +23 Celsiusastetta!
Kaupunki on täynnä turisteja.
Ja turistibusseja. Kaikenlaista väkeä on liikkeellä.
Nooanarkki on Narinkkatorilla avoinna päivittäin. Sanon Kampin kappelia Nooanarkiksi, koska siinä on jotain laivamaista.
Kampin kappeli on vastapäätä yhtä suurta viime bloggauksessa mainitsemistani enkelidemonipatsaista ja pitää Narikkatorilla vakaasti tasapainoa yllä. Helsinkihän on suomalaisittain katsoen suurkaupunki ja monen mielestä "paheiden pesä". Kappelissa käväisee moni helsinkiläinen ja turisti päivän mittaan. Itsekin olen poikennut siellä pari kertaa tänä kesänä.
Kappeli on rauhallinen hiljentymispaikka. Siellä voit levähtää ja viettää hetken Jumalan kasvojen edessä. Myös mehiläisvahakynttilän sytyttäminen on mahdollista.
Joka kerran, kun olen siellä käynyt, myös kauniita kukkia on ollut saarnapöydän vieressä ja tällä kertaa myös kynttilä palamassa.
Nämä eivät ole kiviä vaan tyynyjä. En tiedä, saako ja voiko niillä istua. En ole nähnyt ainakaan kenenkään yrittävän.
Kappelissa ei ole alttaritaulua, mutta katto on kaunis kuin taulu.
Tässä linkki viimekesäiseen kirjoitukseeni Kampin kappelista.
Kurkataan vielä Espalle, missä Runeberg on saanut ympärilleen uudet kukkaset:
Ja tässä lopuksi viikon muotikuva:
Mukavaa kesäkuun loppua teille kaikille!
Helsingin helteessä pärjään nyt hyvin meillä sisätiloissa, kun ei auo ikkunoita. Niin tylsää kuin se onkin, olen lopettanut ikkunoiden auki pitämisen vuorokaudet ympäri. Meillä on koko tässä talokorttelissa joka ikisessä rapussa jonkinlainen ilmastointi liesituulettimen, kylppärin ja vessan venttiilien kautta, ja se käynnistyy joskus puolenpäivän aikoihin ja ilmeisesti johonkin aikaan illemmalla myös. Nyt se on saanut riittää tuuletukseksi. Kuumuus ei ihme kyllä, ilmeisesti juuri tästä syystä, ole hyökännyt asuntoomme eikä ole tarvinnut olla koko ajan yltä päältä hiessä kuten aikaisempina kesinä, jolloin aloitin ikkunoiden auki pitämisen heti kun sää salli.
Viime yönäkin oli +23 Celsiusastetta!
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Kaupunki on täynnä turisteja.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Ja turistibusseja. Kaikenlaista väkeä on liikkeellä.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Nooanarkki on Narinkkatorilla avoinna päivittäin. Sanon Kampin kappelia Nooanarkiksi, koska siinä on jotain laivamaista.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Kampin kappeli on vastapäätä yhtä suurta viime bloggauksessa mainitsemistani enkelidemonipatsaista ja pitää Narikkatorilla vakaasti tasapainoa yllä. Helsinkihän on suomalaisittain katsoen suurkaupunki ja monen mielestä "paheiden pesä". Kappelissa käväisee moni helsinkiläinen ja turisti päivän mittaan. Itsekin olen poikennut siellä pari kertaa tänä kesänä.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Kappeli on rauhallinen hiljentymispaikka. Siellä voit levähtää ja viettää hetken Jumalan kasvojen edessä. Myös mehiläisvahakynttilän sytyttäminen on mahdollista.
Joka kerran, kun olen siellä käynyt, myös kauniita kukkia on ollut saarnapöydän vieressä ja tällä kertaa myös kynttilä palamassa.
Kappeli on auki arkisin klo 7-20 ja viikonloppuisin klo 10-18. Ohjelmaa Kampin kappelissa.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Nämä eivät ole kiviä vaan tyynyjä. En tiedä, saako ja voiko niillä istua. En ole nähnyt ainakaan kenenkään yrittävän.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Kappelissa ei ole alttaritaulua, mutta katto on kaunis kuin taulu.
Tässä linkki viimekesäiseen kirjoitukseeni Kampin kappelista.
Kurkataan vielä Espalle, missä Runeberg on saanut ympärilleen uudet kukkaset:
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Ja tässä lopuksi viikon muotikuva:
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Mukavaa kesäkuun loppua teille kaikille!
Hellevaroitus koko maassa
To 6.6.2013
Olen sentään asunut Suomessa koko ikäni ja ollut poissa vain muutamien viikkojen ajan joillakin matkoilla, mutta en tosiaan muista, että hellevaroitusta olisi koskaan annettu koko maahan. Onhan kyllä kulovaroituksia annettu useinkin, mutta mielestäni Ilmatieteen laitos ei ole koskaan varoittanut helteistä, joita niitäkin on joskus ollut. http://yle.fi/uutiset/hellevaroitus_koko_maahan_-_juo_ja_valta_rehkimista/6670353
Poikkeuksellista kuitenkin on, että kesäkuu alkaa noin 30 asteen helteillä ja kuulemma näin jatkuukin ainakin tämän viikon ja jostain luin että jopa juhannukseen saakka. Valkoisen nahkansa grillaajia on ilmestynyt joka puolelle:
Tavallisesti kukat vasta alkavat tässä vaiheessa aukoa nuppujaan, nyt kielot ovat jo miltei ohikukkineet, voikukat hahtuvina ja koiranputkien valkoisina hohtavat pitsipilvet tienvierustoilla täydessä vauhdissa. Koiranputkien koristamat tienvarret ovat minusta heinäkuuta!
Maanantaista asti lämmintä on riittänyt +27, +28, +29, +30. Ihan mieletöntä! Harvoin kesäkuun alkupäivinä on tällaisia näkymiä:
Jos voisi olla rannalla koko ajan, niin silloin kaikki olisi OK, mutta muuten tämä kyllä tuntuu jo liian kuumalta! Ensi talven paukkupakkasilla sitten kuitenkin haikaillaan kuuman kesän perään! :D
Sunnuntaina poimin vielä tällaisen kimpun Vantaan Louhelassa:
Tämän kukkakimpun myötä: Hyvää alkanutta kesää teille kaikille!
Olen sentään asunut Suomessa koko ikäni ja ollut poissa vain muutamien viikkojen ajan joillakin matkoilla, mutta en tosiaan muista, että hellevaroitusta olisi koskaan annettu koko maahan. Onhan kyllä kulovaroituksia annettu useinkin, mutta mielestäni Ilmatieteen laitos ei ole koskaan varoittanut helteistä, joita niitäkin on joskus ollut. http://yle.fi/uutiset/hellevaroitus_koko_maahan_-_juo_ja_valta_rehkimista/6670353
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Poikkeuksellista kuitenkin on, että kesäkuu alkaa noin 30 asteen helteillä ja kuulemma näin jatkuukin ainakin tämän viikon ja jostain luin että jopa juhannukseen saakka. Valkoisen nahkansa grillaajia on ilmestynyt joka puolelle:
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Tavallisesti kukat vasta alkavat tässä vaiheessa aukoa nuppujaan, nyt kielot ovat jo miltei ohikukkineet, voikukat hahtuvina ja koiranputkien valkoisina hohtavat pitsipilvet tienvierustoilla täydessä vauhdissa. Koiranputkien koristamat tienvarret ovat minusta heinäkuuta!
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Maanantaista asti lämmintä on riittänyt +27, +28, +29, +30. Ihan mieletöntä! Harvoin kesäkuun alkupäivinä on tällaisia näkymiä:
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Jos voisi olla rannalla koko ajan, niin silloin kaikki olisi OK, mutta muuten tämä kyllä tuntuu jo liian kuumalta! Ensi talven paukkupakkasilla sitten kuitenkin haikaillaan kuuman kesän perään! :D
Sunnuntaina poimin vielä tällaisen kimpun Vantaan Louhelassa:
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Apua, hukun tavaroihin
Ma 3.6.2013
Naureskelin tässä juuri ironisesti ystäväni arvioinnille, että olen hamstraaja, kun kotini on täynnä roinaa. Ehkä olenkin, mutta täytyy tunnustaa, että viime vuosina olen potenut aika pahaa henkistä apatiaa, niin etten ole paljon kodin sisustamisesta piitannut. Kuolema on niittänyt suvussamme satoaan reippaanlaisesti. Isäni sisaruksista on lyhyen ajan sisällä kuollut viisi eli setäni Lauri, Erkki, Heino ja Antero sekä tätini Mirja. Vanhin serkkuni Eira ja lähiomaisista äitini ja tyttäreni. Sisareni jaksaa yhä vatvoa perintöasioita ja minä olen yrittänyt työllä täyttää poistuneiden ihmisten jättämää tyhjiötä sydämessäni. :D Äitini kuolemasta on kyllä jo yli seitsemän vuotta ja tyttäreni kuolemasta yli neljä vuotta, niin että kyllä minun niistä olisi pitänyt jo ainakin yhden tuttavani mielestä toipua.
Tiedän, että varmaan monet omaiseni odottelevat minua taivaan kodissa? tai ainakin ovat jo paremmassa olotilassa kuin meikäläinen täällä asuntolainoineen ja työpaineineen kipeän polvensa kanssa, mutta sille ei voi mitään, että ikävöin läheisiäni, varsinkin tytärtäni. Äitini äiti Lyyli kuoli jo 1968, mutta nyt olen usein häntäkin muistellut ja kaipaillut hänen neuvojaan. Äitini oli ihanan optimistinen ihminen ja mielelläni soittelisi hänen kanssaan päivittäin kuten meillä oli tapana vuosikausia.
Koulu loppui ja nyt pidän muutaman päivän tauon työjutuista. Kämppäni raivaus on vaan sangen hidasta. Fidalle olen raahannut yhtä jos toista, eilen vein pois roskiin vaikka mitä useamman jätesäkillisen ja tänään on jatkettava harjoituksia. Kännykkäni kerkisin jo pakatessani ja siivotessani hukata muutama päivä sitten. Toivon ja rukoilen, etten vienyt sitä vahingossa lehtien mukana pois, kun se on pieni, kevyt ja litteä ja sujahtaa helposti piiloon kassin pohjalle ja ties minne. Se on ikävä kyllä äänettömällä, niin ettei siihen voi soittaa ja siten paikallistaa sitä. Päätinkin, että nyt en enää laita puhelinta missään tilaisuudessa äänettömälle enkä pois päältä, koska kotiin tullessani en aina muista taas palauttaa säätöjä normaaleiksi. Onneksi minulla on vielä toinen ulkoisesti hieman risa, mutta toimiva vanha puhelimeni.
Luonteeltani olen aika boheemi, liikkuvainen ja kiinnostunut monenlaisista asioista. Äitini oli samanlainen, joten hänelläkin oli paljon tavaraa ja äidin kaksion ja kellari- ja vinttikomeron tavarat pyörivät vielä minun niskoillani. Ei siis ihme, että olen kyllästynyt tavaroihin. Olen kai jonkinlainen tavaramagneetti. :) Mitä enemmän jaan pois, sitä enemmän niitä siunaantuu.
Taivaan Isä on myös viime päivinä siunannut meitä suomalaisia kesäisellä lämmöllä ja luonnonkauneudella. Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!
Mansikkakin kukkii jo! Lämpömittarissa +27 ulkona.
Naureskelin tässä juuri ironisesti ystäväni arvioinnille, että olen hamstraaja, kun kotini on täynnä roinaa. Ehkä olenkin, mutta täytyy tunnustaa, että viime vuosina olen potenut aika pahaa henkistä apatiaa, niin etten ole paljon kodin sisustamisesta piitannut. Kuolema on niittänyt suvussamme satoaan reippaanlaisesti. Isäni sisaruksista on lyhyen ajan sisällä kuollut viisi eli setäni Lauri, Erkki, Heino ja Antero sekä tätini Mirja. Vanhin serkkuni Eira ja lähiomaisista äitini ja tyttäreni. Sisareni jaksaa yhä vatvoa perintöasioita ja minä olen yrittänyt työllä täyttää poistuneiden ihmisten jättämää tyhjiötä sydämessäni. :D Äitini kuolemasta on kyllä jo yli seitsemän vuotta ja tyttäreni kuolemasta yli neljä vuotta, niin että kyllä minun niistä olisi pitänyt jo ainakin yhden tuttavani mielestä toipua.
 |
| Joskus elämä on kivikkoista... Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
 |
| Sireenit olivat äitini lempikukkia. Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Koulu loppui ja nyt pidän muutaman päivän tauon työjutuista. Kämppäni raivaus on vaan sangen hidasta. Fidalle olen raahannut yhtä jos toista, eilen vein pois roskiin vaikka mitä useamman jätesäkillisen ja tänään on jatkettava harjoituksia. Kännykkäni kerkisin jo pakatessani ja siivotessani hukata muutama päivä sitten. Toivon ja rukoilen, etten vienyt sitä vahingossa lehtien mukana pois, kun se on pieni, kevyt ja litteä ja sujahtaa helposti piiloon kassin pohjalle ja ties minne. Se on ikävä kyllä äänettömällä, niin ettei siihen voi soittaa ja siten paikallistaa sitä. Päätinkin, että nyt en enää laita puhelinta missään tilaisuudessa äänettömälle enkä pois päältä, koska kotiin tullessani en aina muista taas palauttaa säätöjä normaaleiksi. Onneksi minulla on vielä toinen ulkoisesti hieman risa, mutta toimiva vanha puhelimeni.
 |
| Omenapuiden kukat ihastuttivat minua erityisesti kouluaikoina, jolloin väsäsin niihin perustuvia runojakin. :) Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Kesä alkoi!
Ma 21.5.2012
Minulle tuomen kukkiminen on aina merkinnyt kesän alkamista! Nyt tuomet ovat jo täydessä kukassa aivan kodin nurkalla!
Ihanaa! Kesä on täällä! Olen kesäihminen!
Mukavaa alkavaa kesää!
Minulle tuomen kukkiminen on aina merkinnyt kesän alkamista! Nyt tuomet ovat jo täydessä kukassa aivan kodin nurkalla!
 |
| Kuva: © Marleena |
 |
| Kuva: © Marleena |
Juhannusmuistoja 2011
Olin jälleen kerran juhannusta viettämässä kokkotulilla. Tänä juhannuksena vaihteeksi Kuntokalliolla, missä olemme muutaman kerran aikaisemminkin juhannuksena olleet. Siellä olimme Jasminenkin kanssa vuosia sitten hänen viimeisenä terveenä kesänään.
Unkarilainen askarteluohjaaja, joka puhui hyvin suomea, opasti niin lapsia kuin aikuisiakin tekemään koristekranssin ym. Näpersin minäkin tämän koristeen ja ajattelin samalla, miten innoissaan Jasmine olisi tämän tekemisestä ehkä ollut. Hän teki mielellään kaikkea käsillään. Ehkä siksi juuri ryhdyin sitä liimailemaan ja oli samalla kauhean ikävä Jasminea.
Oheisena kuvakavalkadi juhannusretkeltämme.
 |
| Tämän koristeen saattoivat niin lapset kuin aikuisetkin askarrella itselleen. |
 |
| Lippu on juuri nostettu salkoon. |
Laulu Suomelle
Miksi Suomi, olet levoton?
Vielä turva Jumalassa on.
Vaikka sammuis tähdet, älä pelkää,
Jumala ei hylkää.
Siihen luota vaan:
vesi virtaa alla routamaan,
vesi virtaa alla routamaan.
Vielä kukkii koko tämä maa,
vielä kiittää kansa Jumalaa.
Vielä veisaa västäräkki kerran,
kunniaksi Herran
virren ihanan.
Ja se laulaa lailla leijonan,
ja se laulaa lailla leijonan.
La-la-lai-lai-la-la-la-laa.....
Nouse salkoon lippu valkoinen,
piirrä pilviin risti sininen.
Se on kallein aarre isänmaamme,
merkki Kuninkaamme,
Liitto ikuinen.
Nouse salkoon toivo sydänten,
nouse salkoon risti Jeesuksen.
La-la-lai-lai-la-la-la-laa.....– Lasse Heikkilän Suomalaisesta messusta
Laulettuna: Korsuorkesteri esittää ja Isän ääni Youtubessa
 |
| Kaislikkoranta oli rauhallinen |
 |
| Pienen pyhiinvaellusretken aineksista voi askarrella matka-alttarin, jos halusi. |
 |
| Pappi puhui hyvin |
 |
| Kokko paloi iloisesti |
Jo joutui armas aika
1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks' luopi, sen kutsuu elohon.
4. Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme. |
2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa, puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs', Jumala, ihmeitäs' julistaapi se vuosi vuodelta.
5. Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin. Suo armos lahjat mulle ja kaste Siionin. Kun Henkes virvoituksen vain sielu saanut on, keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon. |
3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti, myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes' kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.
6. Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas, tarpeemme meille antaa sun siunauksestas. Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin on se autuas.
Soile Isokoski laulaa tämän Suvivirren
|
Hyvää juhannusaikaa!
To 23.6.2011
ELÄMÄN KAUNEUSP.MustapääTämäkin, kuten äskeinen laulu,on laulu Lindbladin.Hän menee järvelle kerran,käy kokemassa merran,saa hauen ja kaksikin,ja kävellen niittuista rantaahän haukia vitsassa kantaa -oi aamua sunnuntain!Oi aamua! Lindblad kulkee.Miten kaislikko tuoksuukaan!Hän astuu kiven ääreenja uppoo puolisääreenja jatkaa vaellustaan,ja saapas litkuu ja lotkuuja Lindbladin lanne notkuu -oi aamua sunnuntain!Oi aamua! Pellon luonaon pehko tuomien -oi haju huumaavainen,oi kauneus kaikki mainenon yllä pehkon sen!Nyt Lindblad tertun taittaa,koreaksi rintansa laittaa -oi aamua sunnuntain!Oi aamua! Lindbladin terttuon aivan suloinen.Ei kertoa voi kieli,miten hyvä on Lindbladin mieli:hän kulkee laulaenyli pehmeän ruohomaton,Oi onni kuvaamaton!Oi aamua sunnuntain!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)