Hyvää vappumieltä!

Maanantaina vapunaattona 30.4.2012

Tämän raikkaan hedelmäcocktailin myötä toivotan teille kaikille rauhallista, raitista, reipasta ja kivaa hyvänmielen vappua!





Terveyttä ja ihania kevätpäiviä toivottaa Marleena

Sunnuntaiklassikko

Su 29.4.2012

Näin vapun tuntumissa on mukava laittaa esille jotain tosi reipasta. En erikoisemmin "diggaa" Katri Helenaa, mutta näistä kahdesta "kipaleesta" en voi olla tykkäämättä:




Lataaja on liittänyt videoon tekstin: "Toivo Kärjen ja Juha Vainion letkajenkan Minne tuuli kuljettaa esittäjäksi vuoden 1965 eurovisiokisan kotimaan karsintaan valittiin Katri Helena. Kappale voitti yleisöäänestyksen, mutta ns. asiantuntijaraati valitsi sen tilalle niin ikään Kärjen säveltämän balladin Aurinko laskee länteen - mikä jäi kansainvälisessä finaalissa viimeiseksi. Kaiken kukkuraksi koko euroviisuilun voitti tuolloin Luxemburgia edustanut Vahanukke, laulava nukke - perusolemukseltaan letkajenkka! Lopputulos oli kuitenkin se, että suosikkitilaston kärjessä komeili kesällä -65 tuo väärin kohdeltu Minne tuuli kuljettaa Katri Helenan tulkitsemana.  Äänitetty 12.4.1965"

Katso naavaa puun taa, tutki tuulen suuntaa, se on pohjoinen
tiukka mutru huuleen, selkä vastatuuleen, kestät kyllä sen
Kulkija ne tietää, kulkija ne sietää, luonnonoikut nuo
Tuuli totta haastaa, turha toive raastaa, voittoja ei suo
Minne tuuli tytön kuljettaa, milloin tuulen tuvan nähdä saa
tuuli on vastainen, kääntyykö suunta sen, minnekkä tuuli vienee
Mistä kohta tuulen suunta lie, minne tuuli tytön nyt taas vie, tuulesta
temmaten rauhansa saako ken, minne tuuli kuljettaa?
Vietin vuotta monta, nuorta huoletonta, tuuli vuodet vei
tuulella on potti, tuuli kaiken otti, tuuli anna ei
Pakkomielle matkaan, minut ajoi hatkaan, tuulen
teille vaan, tuuli tuuti lastaan, kuulla ainoastaan viiman laulun saan
minne tuuli minut viedä saa, minne puuska roskan
riepottaa, tuuli on vastainen kääntyykö suunta sen
minnekä tuuli vienee, mistä kohta tuulen suuntaa lie
minne tuuli tytön nyt taas vie
Tuulesta temmaten onnea saako ken minne tuuli kuljettaa?

Säveltäjä: Toivo Kärki
Sanoittaja: Juha Vainio

Toinen kiva kappale on Kun kellohame heilahtaa. Siitä löytyy pieni maistiainen osoitteesta
http://www.lookandlisten.co.za/mp3/track/6785317/Kun+kellohame+heilahtaa tai tästä.
Joidenkin toisten laulamana tätäkin biisiä netissä on, mutta pidän siitä toistaiseksi vain Katri Helenan esittämänä.

Kun kellohame heilahtaa
ja vanha foksi soi
kun kellohame heilahtaa
ei poika muuta voi
kun tanssia vain mukana
ja katsella ja ihailla
kun kellohame heilahtaa
ja tyttö tunnelmoi
Niin siniset on silmät tytön sen
ja moni niitä katsoo ihaillen
vaan liinatukka pojan tie
kun luokse neidon vie
hän hymyn saa ja tanssin yhteisen
nyt liitelee he pitkin lattiaa
on tytöllä niin monta unelmaa
ei piirteistä siis neidon tän
saa poika irti silmiään
ja kunnon svengi heitä kuljettaa

Tää tarina on tuttu tietenkin
käy kaksi nuorta samoin askelin
kun liinatukka poika tuo
tien löytää tytön luo
on kaikki juuri niin kuin pitääkin
niin siniset on silmät tytön sen
ja moni niitä katsoo ihaillen
vaan liinatukka pojan tie
kun luokse neidon vie
hän hymyn saa ja tanssin yhteisen
Kun kellohame heilahtaa
ja vanha foksi soi
kun kellohame heilahtaa
ei poika muuta voi
kun tanssia vain mukana
ja katsella ja ihailla
kun kellohame heilahtaa
(kun kellohame heilahtaa)
kellohame heilahtaa ja
tyttö tunnelmoi

Säveltäjä: Nieminen Esa Antero 
Sanoittaja: Laaksonen Pekka Samuel

Lisää sunnuntaiklassikkoja löytyy täältä. Ja ne aikaisemmat täältä.

Upeaa keväistä sunnuntaita teille kaikille! Kukkienkin klassikot ovat jo nousemassa maasta!

Helsingin kevättä

La 28.4.2012

Olemme vihdoin saaneet kevään Helsinkiin. Tässä vielä kuvia toissa viikolta.

Kun tuomiokirkon portaat alkavat täyttyä auringonottajista, kesään on enää hetki vain. Korkeintaan kukon askel tai västäräkin pyrstön heilautuksen verran.

Kuva: 22.4.2012, © Marleena
Stockan hullut päivät ovat nekin yksi kevään airuista. Nekin on jo ohitettu.

Kuva: 22.4.2012, © Marleena
Uusia komeita rakennuksia puhkeaa kukkaan vanhojen rakennusten väliin. Tämäkin Kaisaniemen Pukevan talon paikalle rakennettu uusi Kaisa-talo on nyt parin viikon sisällä valmis. Ehkä siitä lisää myöhemmin.

Kuva: 25.4.2012, © Marleena
Jonot jäätelökioskien edessä kasvavat:

Kuva: 22.4.2012, © Marleena
Lokeista uhkaa tulla taas ongelma ainakin kauppatorille.

Kuva: 22.4.2012, © Marleena
Jäätelö maistuu:

Kuva: 22.4.2012, © Marleena
Vappukuteet on ehkä jo hankittu. Joku ehkä vielä miettii kesävaatteita. Kaupat pursuavat jo vaikka minkälaisia kesähepeniä. Tänään ja huomenna ehtii vielä vappuvaatteita ostamaan. Joku ehkä tyytyy johonkin hauskaan yksityiskohtaan asusteissaan:

Kuva: 22.4.2012, © Marleena
Toinen kenties hankkii uuden mekon vaikkapa 50-luvun tyyliin:

Kuva: © Marleena
Kevättakit on jo otettu käyttöön:

Kuva: 20.4.2012, © Marleena
Kuva: 23.4.2012, © Marleena
 Uusi vaatemuoti on värikästä. Viime kevät toi jo värejä katukuvaan, mutta suomalaiset eivät niin vain luovu musta–harmaa -tyylistä. Tosin tummanvihreä ja tummansininen ovat kyllä olleet aina jossain määrin mukana suomalaisten pukeutumisessa. Pikku hiljaa ruskea on hivuttautunut mukaan, mutta räjähtävää väriasteikkoa suomalaiset välttelevät. Saa nähdä joko tänä kesänä tapahtuisi tässä suhteessa jotain avartumista. Joka tapauksessa uusi muoti on yhä värikkäämppää sekä naisten että miesten vaatetuksessa.

Kuva: © Marleena
Hyvää viikonvaihdetta!


Vapun odottelua


Pe 27.4.2012

Monet elävät jo vapun tunnelmissa, vaikka vapunaatto on vasta maanantaina. Viime viikolla ja tällä viikolla on sitten koulussakin muistettu, mitä ajankohtaa vuodessa lähestytään. Tippaleipiä ei sentään tehty, mutta pikamunkkeja kylläkin.



Osalta tytöistä sain luvan laittaa kuvan tänne, mutta koska en ole varma kaikista, laitan nämä kuvat munkkien paistamisesta ja syömisestä softina. :)

Näin kuvat eivät kerro kenestäkään liikaa.



Joiltakin ryhmiltä munkit jäivät keskeltä raaoiksi. Mutta ilmeisen hauskaa niiden valmistaminen kuitenkin oli, vaikka se on hieman vaarallistakin puuhaa, koska kuuma öljy voi syttyä palamaan ja pieninkin vesitippa roiskauttaa öljyn ympäri, niin että palovammojenkin saaminen tässä puuhassa on myös vaarana huolimattomalle. 
Tytöt olivat kuitenkin huolellisia eikä mitään onnettomuuksia sattunut. 






Mukavaa vapun odotusta kaikille!


Kohti syyskesää 2012!

To 26.4.2012

Eilen ja tänään on ollut todella lämmintä. Eilen hikoilin takissani, joka on yksi mielitakeistani: violetin värinen nahkajäljitelmätakki. Se on tähän asti ollut liian kylmä, joten minulla oli siinä alla villatakki, mutta eilen olin tuossa asussani aivan läkähtyä. Keinonahka ei hengitä yhtään! Tänään siirryinkin ohuempaan kangastakkiini, joka on kyllä jotain keinokuitua sekin, mutta sen alla villatakki ei illemmalla kuitenkaan ollut liikaa. Parhaaseen aikaan päivällä oli reippaasti yli 10 plusastetta, ainakin jotain +12 astetta jollei enemmänkin. Kevät on tosiaan tullut, vaikka puissa ei vielä ole lehden lehteä.

Kyllä melkein hieraisin silmiäni, kun tänään sain käsiini jo jaossa olevan Helsingin juhlaviikkojen esitteen! Vappu on vasta ensi viikon tiistaina, mutta Juhlaviikkojen esite mainostaa jo ohjelmia, jotka ovat syyskesällä!


Myös Taiteiden yötä siinä jo mainostetaan. Tämän vuoden Taiteiden yö on torstaina 23.8.2012. Siis noin neljän kuukauden päästä! Aikaisempina vuosina tuona päivänä on kyllä ollut jo sangen varhain kaikenlaista mielenkiintoista ohjelmaa kaupungilla. Niissä on mukava käydäkin. Mutta silloin on sama tilanne kuin vapun aattonakin, en halua mennä illalla enkä missään tapauksessa noina kumpanakaan päivänä yöllä mihinkään, koska kaupungilla on liikkeellä humalaisten joukko ja porukkaa, joista ei tiedä, saako päähänsä pahimmassa tapauksessa pullosta vai puukosta. Mantan lakitukseenkaan ei ole voinut mennä enää vuosiin vellovien ihmismassojen takia. Tungos voi olla niin hirveä, ettei pysty kunnolla liikkumaan mihinkään suuntaan.

Tuosta esitteestä sen verran, että se näyttää aika hauskalta. Grafiikka on kaiken kaikkiaan onnistunutta ja kuvitus kivannäköistä. Mielenkiintoinen typografia.

Selkäjumppaa

Ma 22.4.2012

Viime viikolla selkäni tuli yhtäkkiä kauhean kipeäksi. Ehkä olin nukkunut pahassa asennossa ja sitten istunut myös jotenkin vinottain, en osaa sanoa, mikä oli syynä. Olin alkuviikon pois töistä, mutta torstaina oli sitten pakko jo taas mennä työmaalle. Jotta pärjäsin töissä, piti ottaa särkylääkettä sekä torstaina että perjantaina. Viikonloppuna pahin kipu on hellittänyt. Itse asiassa olin lauantain melkein koko päivän petissä.

Hesarin Sunnuntai-liitteessä (EDIT: Anteeksi! Se lehti taisikin olla Ilta-Sanomien Sunnuntai-liite. En voi tarkistaa asiaa, koska minulla ei enää ole tuota lehteä.)) oli melkein koko aukeaman juttu selkäsärystä. Minulla ei nyt ole sitä juttua juuri tässä ja lehdestä otetut kuvatkin ovat aika suhruisia, mutta luulen, että tässä saan silti jumppaohjeet kuitenkin laitetuksi. (Jos näistä ohjeista jää jotain tärkeää puuttumaan, lisään ne myöhemmin, jolloin laitan EDIT-merkinnän.)

Lyhyesti jutun ohjeet olivat nämä:

Irti alaselkäkivuista:


Jumppaohjeet ovat tällaiset:

Istumisohjeet:

Vältät välilevyn pullistuman, kun istut näin: Istu selkä suorana, niin että alaselkään tulee kaari näin:


OIKEA ISTUMISASENTO

Älä missään tapauksessa istu tällä tavalla "röhöttämällä", selkä  taaksepäin kaarella, jolloin painoa kertyy liikaa alaselkään ja seurauksena voi olla välilevyn pullistuma:

VÄÄRÄ ISTUMISASENTO




Sunnuntaiklassikko

Su 22.4.2012

Tänään tarjoan teille pari laulua vuosien takaa, Doris Dayn taitavina tulkintoina:




Tämä laulu on elokuvasta Mies joka tiesi liikaa (The Man Who Knew Too Much). Se on Alfred Hitchcockin ohjaama yhdysvaltalainen jännityselokuva vuodelta 1956 ja uudelleenfilmatisointi Hitchcockin aikaisemmasta saman nimisestä elokuvasta (1934).

Elokuva sai parhaan laulun Oscar-palkinnon tästä Doris Dayn esittämästä Whatever Will Be, Will Be (Que Sera, Sera) -kappaleesta (Kenpä tietäis sen).


When I was just a little girl
I asked my mother, what will I be
Will I be pretty, will I be rich
Here's what she said to me.

Que Sera, Sera,
Whatever will be, will be
The future's not ours, to see
Que Sera, Sera
What will be, will be.

When I was young, I fell in love
I asked my sweetheart what lies ahead
Will we have rainbows, day after day
Here's what my sweetheart said.

Que Sera, Sera,
Whatever will be, will be
The future's not ours, to see
Que Sera, Sera
What will be, will be.

Now I have children of my own
They ask their mother, what will I be
Will I be handsome, will I be rich
I tell them tenderly.

Que Sera, Sera,
Whatever will be, will be
The future's not ours, to see
Que Sera, Sera
What will be, will be.



Kun aivan pieni ollessain kysyin mä illoin: ”Mitä mä saan?
Valtaako merten, rikkautta maan?”
Äitini lauloi vain:
”Kenpä tietäis´ sen, ken arvaisi huomisen!
Ken selville saada vois, kas sen aika vaan
näyttää tullessaan.

Myöhemmin kouluun päästessäin
kysyin mä taaskin: ”Mitä nyt teen?
Ryhdynkö lauluun, piirustukseen?”
 Lehtori lausui näin:
”Kenpä tietäis sen, …

 Rakastuin aikaan nuoruuden
kysyen silloin: ”Minne käy tie?
Onneenko kulkee, vai ohi vie?”
Hän lauloi nauraen:
”Kenpä tietäis´ sen, …

 Nyt omat lapset temmeltä
tahtoin myös tietää: ”Mitä mä saan?
Valtaako merten, rikkautta maan?”
Vastaus vanha tää:
”Kenpä tietäis´ sen, …

Tämä toinen laulu on minusta myös todella viehättävä:



Doris Day aloitti uransa tanssijana.
Suomalaisista versioista tämä nuoren Eino Gröhnin esitys pärjää hyvin vertailussa:



Lisää sunnuntaiklassikkoja löytyy täältäJa ne aikaisemmat täältä.

Helsinki huhtikuun kevätsateessa 2012

Pe 20.4.2012

Se on sitten kevät, vesisateessakin...

Kuva: © Marleena 
Kuva: © Marleena 
Kuva: © Marleena 
Muitakin kevään merkkejä oli ilmassa ja maassa. Näin tänään ensimmäisen västäräkin, mutta siitä minulla ei ole nyt kunnon kuvaa. Vain tämä piilokuva (katso suunnilleen keskelle kuvaa ja hieman ylöspäin vasemmalle):

Kuva: © Marleena 
Ensimmäiset kukat puskevat maasta, vaikka Helsingin keskustassa näyttävimmät ovat vielä yleensä purkkeihin istutettuja (takana näkyvän puun juurella on vaatimattomia helmililjoja):

Kuva: © Marleena 
Pensaat puskevat silmuja, tosin vielä hyvin varovasti:

Kuva: © Marleena 
Ja vaikka tänään ilman sateenvarjoa liikkuminen olisi ollut hankalaa, niin kevättä tämä on.
Kuva: © Marleena 
Kuva: © Marleena 
Sateenvarjotkin ovat kevään airuita ja kumisaappaat:

Kuva: © Marleena 
Tervetuloa kevät! Kyllä ollaan odotettukin!

Helsinki kuin Lontoon sumussa

To 19.4.2012

Aamulla heräsin puoli kuudelta aamulla lokkien kirkunaan. Katsoin ulos ja kohtalaisen kaunis aamurusko kultasi taivasta. Arvelin, että päivästä tulisi ainakin sateeton eikä sateenvarjoa tarvitse ottaa mukaan. Ällistykseni oli suuri, kun vähän ennen seitsemää suunnistin raitiovaunupysäkille ja maailma olikin peittynyt sumuun. Ilma oli kosteaa ja pysäkin seinien lasipinnat yhtä sumuiset kuin ilmakin. Hengityskin huurusi.

Kuva: © Marleena
Vähitellen sumu alkoi hälvetä siinä ratikkaa odotellessani, mutta autot ilmestyivät edelleen kuin jostain tyhjästä. Vain niiden kaksi valosilmää paljastivat ne:

Kuva: © Marleena

Tästä kuvasta huomaa, että lumet ovat jo täysin sulaneet ja viimeistään äitienpäivän tienoilla vasemmalla näkyvä metsikkö on valkovuokkojen peitossa:

Kuva: © Marleena
Pasilan aseman suunnalla sumu jälleen tiheni niin, että monta kertaa oikein hätkähdin katsoessani raitiovaunun ikkunasta ulos: Olenko jo mennyt sen pysäkin ohi, jolla minun piti jäädä pois? Rautatiesillalla oli sen verran sumuista, että vain sillankaiteet näkyivät, niin en ollut tunnistaa koko paikkaa. Ainakin pari kertaa matkan aikana ihmettelin, missä oikein mennään, kun vaunun ikkunasta ei nähnyt kunnolla kuin muutaman metrin verran ja sen takia tututkin paikat vaikuttivat täysin oudoilta.

Oopperatalokin oli vaipunut hämärän verhon taa vielä noin puoli kahdeksan aikoihin aamulla, jolloin vaihdoin siinä kohdin toiseen ratikkaan:

Kuva: © Marleena
Mutta mitä lähemmäs omaa työmaatani tulin, sitä selkeämmäksi sää muuttui ja sumu hälveni miltei kokonaan. Päivästä tulikin sitten kohtalainen, vaikka en minä pahemmin säästä koko päivänä tiennyt, koska tänään minulla oli kahdeksan tunnin koulupäivä, mikä on kyllä jaloille melkoinen rasitus, koska siinä ei kyllä koko aikana montaa minuuttia istuta eikä sinä aikana myöskään ehdi ulos, jollei ole valvontoja.


Kun Don Quijote taisteli henkaria vastaan...

Ke 18.4.2012

Itse asiassa se ei kuitenkaan oikeasti ollut Don Quijote vaan Mikku-kissa, siis tämä kaveri:

Kuva: © Marleena
Tapahtuma eteni seuraavasti: Olin laittanut henkarin roikkumaan tyhjillään komeron oven kahvaan, siis tämän:

Kuva: © Marleena
Huomasin kyllä, miten kissa tuijotti henkaria oudon valppaan näköisenä, mutta mitä sitten seurasi, en olisi ikinä arvannut. Mikku on Jasminen 12-vuotias kissa, suht rauhallinen kaveri, joka enimmäkseen loikoilee tai uinailee jossain. Vetää tosin joskus tuhatta ja sataa spurttina ympäri huushollia tyyliin pois tieltä risut ja männynkävyt!

Yhtäkkiä Mikku päästi sellaisen kiljahduksen, oikean intiaanien sotahuudon, jota itse Hiawathankaan ei olisi tarvinnut hävetä ja hyökkäsi kohti henkaria, huitaisi käpälällään sitä ja sitten vinhaa vauhtia häntä pystyssä pakoon kauemmas!

Kyllä tuo kohtaus hieman kummastutti jos huvittikin minua. Henkari sai sitten olla rauhassa sillä kertaa, mutta jotain sen kanssa oli puuhattu, kun myöhemmin tulin kotiin. Henkari oli selvästikin kukistettu, kun löysin sen huoneen nurkasta! Onneksi se oli ehjä eikä riekaleina.


Miksiköhän Mikku sitä luuli? Hyökkääväksi käärmeeksikö? Onkohan kissoillakin käärmepelko alitajunnassa, sillä selvästi se siinä hyökkäystilanteessa ja samantien kauemmas paetessaan piti henkaria vaarallisena? Tai mikä Mikun mielestä tuo pötkäle oli? Se ei ollut nähnyt sitä aikaisemmin, koska se oli ollut komerossa puseron sisällä. En ollut koskaan aikaisemmin laittanut tuota henkaria komeron ovenkahvaan roikkumaan. Muita tavallisia henkareita kylläkin.

Rohkea kissa päätti kuitenkin hoitaa pelkonsa ja antaa henkarille huutia!

Sunnuntaiklassikko

Su 15.4.2012



Tänään musiikkitarjottimellani on mitä kauneinta Lailaa tai pikemminkin Kinnusia: "Bei mir bist du schön":



Korviahivelevän kaunis esitys mielestäni. Kahden sisaren yhteisduetto: Ritva ja Laila laulavat todella hienosti yhteen "Sä kaunehin oot". Kappaleen sisarukset levyttivät 1962 Maunu Kurkvaaran elokuvaan Lauantaileikit (1963). Isosisko Ritva on ehkä liikaakin jäänyt kauniin sisarensa varjoon?

Meikäläisten tyttöjen esitys ei mielestäni lainkaan kalpene maailman kuulun laulajattaren esityksen rinnallakaan, vai mitä?
Zarah Leander (1938):

 

Yllättäen minua erityisesti miellyttävien kappaleiden taustalta löytyy usein jiddishin kielinen alkuteos. Ja tämäkin on alkujaan ilmeisesti jiddišinkielistä klezmer-musiikkia!?

 

Lisää sunnuntaiklassikkoja löytyy täältäJa ne aikaisemmat täältä.

KIITOS PALAUTTEESTA!

Harrastuksista

Pe 13.4.2012

Minulla oli tapana opiskeluaikana ja myöhemminkin käydä kuntoani ylläpitämässä jazztanssitunneilla. Nyt se on jäänyt. Totta puhuen mieli tekisi taas liikkumaan, mutta viime kesäinen polvitapaturmani taitaa vieläkin olla esteenä. Varsinkin kun olen huomannut polveni kärsivän jopa vesijuoksusta, jota olen viime vuosina varsinaisesti harrastanut. Puh-koiramme vielä eläessä tietysti pitkät kävelylenkit olivat yksi pakollinen, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, mukava harrastus ja päivittäinen ilonaihe. Nykyisin tuo käveleminen on jäänyt vähemmälle: kotoa ratikka- tai bussipysäkille, töihin ja  päinvastoin. :D



Tyttäreni Jasmine rakasti tanssimista ja osasi monenlaista. Laitanpa ihan hänen muistokseen tähän teille pienen tanssipläjäyksen:



Mukavaa viikonvaihteen alkua kaikille!

Days - Weekend Myspace Comments
MyNiceProfile.com

Viikontakaisia

Pe 13.4.2012

Tässä vielä lisää viime viikon juttuja eli jatkan siitä kellokeskiviikosta nyt kiirastortaille.
Suomessahan kiirastorstai on työpäivä, mutta onneksi minulla oli tuona päivänä vain kaksi tuntia yläasteen kuvista. Ehdin siis vaikka mitä ja sovimme Poolan kanssa, että hän hakee minut Kannelmäen asemalta puolen päivän jälkeen torstain kokoontumiseemme. Poola oli ollut polvileikkauksen jälkitarkastuksessa Peijaksessa. Oma polveni onneksi on parempi, mutta Poola oli vuoden vaihteen jälkeen polvileikkauksessa ja hänelle laitettiin jotain vioittuneen (vai sanoiko Poola: olemattomiin kuluneen) ruston paikalle. Muovia? En ole oikein selvillä mitä hänen polveensa laitettiin. Pitääpä tosiaan kysyä.

Kuva: © Marleena
Joka tapauksessa Poola haki minut autollaan, kun olin aurinkoa ottaen (Oli upea päivä ja aika lämmin. Ei ollut kuuma eikä kylmä. Tosin olin talvitakki päällä silloin vielä.) odotellut häntä tovin. Joskus kouluaikoina piti oikein metallipaperilla naamaan heijastellen ottaa rusketusta heti kun kevätaurinko näyttäytyi taivaalla. Nykyisin en enää semmoiseen "haaskaa" aikaani. ;D Ei kai ole hirveän terveellistäkään?

Uutiset Poolan polvesta olivat tosi yllättävät. Kirurgi ei ollut tyytyväinen tulokseen, koska Poolan polvi taipui vain 90 astetta. Lääkäri halusi humautuksessa väkisin taivuttaa Poolan polven pitemmälle, sillä polven tulisi taipua enemmän, jotain yli sata astetta. Tiedän kyllä mitä humautus tarkoittaa. Jasminelle tehtiin aikanaan sairaalassa usein erinäisiä toimenpiteitä humautuksen aikana; se on lievässä nukutuksessa. Poola ei kyllä ole asiasta lainkaan innostunut. Hän on jopa sanonut, ettei olisi mennyt lainkaan koko polvileikkaukseen, jos olisi tiennyt miten rankka juttu siitä tulee. Hän sanoo tuon kahden kolmen kuukauden aikana, jonka verran leikkauksesta on nyt kulunut, vanhentuneensa kymmenen vuotta! Ei ole pitkä aika siitä, kun Poola sai luopua kainalosauvoista ja pääsi taas ajamaan autoaan. Minua Poola on muutamia vuosia nuorempi. Olen iloinen, että oma polveni on viime kesältä sentään parantunut kohtalaisesti, vaikka ei nyt täysin kunnossa vielä olekaan.

Olemme Poolan kanssa entisiä työkavereita mainostoimistovuosiltani. Kokoonnumme porukalla Poolan luo joka toinen viikko. Leivoimme kiirastorstaina ison rahkatortun (piirakan?) tms., en muista sen nimeä. Resepti oli jostain K-marketin mainoksesta. En siis voi laittaa ohjetta tähän, koska en muista ohjeesta ehkä kaikkea. Pohjaksi laitoimme valmiin murotaikinan (pakaste) ja sekoitin rahkan joukkoon pari kananmunaa, sitruunamehua, tavallista sokeria ja vaniljasokeria. Siinä ne ainekset taisivat ollakin. Valmiin tortun koristelin persikkaviipaleilla ja tummilla viinirypäleillä. Hyvää tuli. Söin ison palan enkä välittänyt kaloreista. :D Ainut ongelma oli tortun irrottaminen korkeareunaisesta silikonivuoasta. Koska se ei onnistunut, jätimme luomuksen vuokaan.

Vain yksi ystävistämme, minun lisäkseni, ehti kiirastorstaina paikalle. Enpä ole ollut yökylässäkään aikoihin. mutta meillä riitti kuitenkin Poolan kanssa sen verran juttua, niin että jäin hänen luokseen yöksi ja aamulla menimme pitkänperjantain kokoukseen Saalemiin. Poolalla on iso lukaali käytössään, koska lapset ovat jo maailmalla ja miehestäkin tuli ero jokin aika sitten. Nyt hän tarvitsi alivuokralaisen.

Hulluna väreihin

To 12.4.2012

Kevät tanssii jo luoksemme värikkäänä. Ihanaa!



 



Upea juttu! Siis kevät! Eikö vain? Hyvää alkavaa kevättä kaikille! Ja liikunnan iloa!

P.S
Jos et tykkää musiikista, laita ääni pois ja katso värien tanssi mustasta valkoiseen!