Kevät alkoi...?

Ma 20.2.2012

Tänään alkoi KEVÄT! Jos uutisiin ja lintuihin on uskominen, niin KEVÄT tosiaan ALKOI TÄNÄÄN!

Turun Sanomien uutiset kertoivat:

"Ensimmäiset haahkat ovat saapuneet Hankoon 20. helmikuuta voimakkaan länsituulen siivittämänä. Sunnuntaisen lumipyryn jälkeen kevät voidaan näin virallisesti julistaa alkaneeksi.
Hangon lintuaseman päähavainnoija näki uljaan kolmen koiraan ja kahden naaraan muuttoparven maanantaiaamuna kello 9.40."

Ikävä kyllä tämän päivän uutiset eivät ole olleet vain hyviä: Töölössä katolta pudonnut lumi ja jää vaati 51-vuotiaan naisen hengen. Toinenkin henkilö on joutunut samanlaisen onnettomuuden uhriksi, mutta ei tiedetä, miten tälle henkilölle on käynyt.

Inhoni lunta ja jäätä kohtaan vain jälleen kasvoi. Yöllä säätiedotuksen mukaan alkaa taas sataa lisää lunta.

Pidän kuitenkin yhä lumipyrystä! Silloin kun minulla vielä oli koira, tykkäsin tarpoa koiran kanssa pitkiäkin lenkkejä lumipyryssä! Talvimyrskyssä on jotain tavattoman rauhoittavaa! Olen kai sisimmässäni kuin karhu. On ihanaa kääriytyä lämpöiseen vilttiin ulkoilun jälkeen kaakaokupin äärelle, kun ulkona oikein lumi pöllyää. Jotain muistoja kouluvuosista kai. ;) Ja huolehtivasta isoäidistä, joka oli kotona odottamassa ruoan ja kaakaon kanssa, kun tulimme koulusta kotiin.

Terrorismi – Pohjoismainen suru – koko Euroopan suru – koko maailman suru?

Su 24.7.2011

Kuva: Mika Hentunen, Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi

Pohjoismaat ovat nyt kokeneet yhteisen surun. Yllättäviä, yksittäisiä terrori-iskuja on ollut, mutta tähän asti ne eivät ole samalla lailla pelästyttäneet Skandinavian maita. Nyt maat ovat yhdessä miettimässä, miten tällaiset tapahtumat voitaisiin jatkossa edes jollain tavalla estää. Myös laajemmin asioita aletaan nyt miettiä:

Kuvat: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi

Joku kerrostalon asukas on laittanut Helsingissä oman suruliputuksen. Kuva: ©Marja-Leena

Suomessa on suruliputettu. Norjassa on suruliputettu. Varmaan myös muissa pohjoismaissa ja ehkä muuallakin. Tällainen terrorismin aiheuttama suru on ihmiskunnan yhteinen.

Kuva: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi

Norjassa muistojumalanpalveluksessa olivat paikalla poliitikot kuningasta myöten.

Kuva: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi

Kuolleita on jo 93, heistä suurin osa nuoria, vielä aivan lapsia nuorten leiriltä ja aikuisia Oslon räjähdyksen uhreja. Terroristi on tunnustanut. Kauniskasvoinen nuori mies. Mitä hänelle on elämässään tapahtunut? Mikä on tuhonnut hänen ihmisyytensä?

Kuvat: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi

Mitä kauheuksia sairas mieli voikaan saada aikaan. Olemmeko veljiemme vartijoita? Voisimmeko nähdä, milloin joku on näin sairastumassa? Voisimmeko estää verilöylyn? Jokainen tarvitsee useamman ystävän, sellaisia, jotka haluavat auttaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta olisiko se mahdollista?

Kuvat: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi

Muistohetkiä, liputusta, kynttilöitä, kukkia. Väkivaltainen kuolema vei monien läheisiä, rakkaimpia. Kuolema on maailmassa läsnä kaikkialla, tapaturmia, onnettomuuksia:

Kuvat: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi

Silti meidän, jotka olemme elossa on jaksettava elää ja autettava niitäkin, jotka eivät jaksaisi. Siteeraan tähän Maaria Leinosta:

Lähdimme matkaan eilen.

Huomenna olemme perillä.

Tai jo illalla.

Tämä maisema on elettävä tänään.

-

Jostakin tulossa

jonnekin menossa.

Matkastasi en tiedä

enkä mitä mukanasi kannat.

Jos tietäisin,

sanoisin eri tavalla päivää.

Katsoisin toisin.

-

Niin vähän olisi tarvittu

pelastamaan moni elämä:

lämmin käsi, hyvä sana

vain ihminen ihmisen rinnalle

hänen hätänsä hetkenä

hänen kivussaan

hänen yksinäisessä yössään.

vain yksi jota ei ollut.

-

En minäkään tiedä

mitä sinun tulisi tehdä

kipusi kourissa tempova ihminen,

tai jo niin typertynyt ettet edes huomaa

omaa apaattisuuttasi.

Mutta minä olen tässä lähelläsi hiljaa

ja odotan.

Sano sinä, jos minua tarvitset,

ojentamaan käteni, kuuntelemaan sinua,

puhumaan sinulle

tai kyselemään kanssasi.

-Maaria Leinonen

Olisiko meistä, minusta joskus tähän, silloin kun tarvittaisiin, ennen kuin on liian myöhäistä? Mitä sellaiselle ihmiselle on tapahtunut, joka pystyy kaikenlaisiin kauheuksiin? Vai ovatko tällaiset yksilöt ns. mahdottomia tapauksia? Missä vaiheessa heitä vielä voitaisiin estää toteuttamasta mielensä kauheuksia?


Säähän emme voi vaikuttaa. Entä ihmissydämeen? ♥

Kuva: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi

Maailmankirjat sekaisin, lunta, jäätä, tulvia

Torstaina 13.1.2011

Ystäväni Anne Australiasta lähetti minulle linkin tulvien keskeltä Brisbanesta. Hui! Suorastaan kamalan pelottavaa:

Eight killed, 72 missing in Qld floods

Australiassa on jo tullut monia kuolonuhreja noissa tulvissa.

IS:n uutiset, tulvat

Ja Brasiliassa on myös tulvakatastrofi:

IS uutiset, tulvat

Me täällä Suomessa olemme päässeet helpommalla, vaikka lunta on tullutkin tänä talvena ennätysmäärä. Kuolonuhreittakaan ei olla silti selvitty yleensä koko Suomessa eikä Helsingissäkään. Tällä viikolla yksi vanhempi mies kuoli Hakaniemessä, (raportti Hakaniemesta video ), kun katolta putosi lunta ja jäätä hänen päälleen, eräs nainen huusi kaksi tuntia apua lumen alla ja yksi lapsi on hukkunut lumeen. Myös muualla Suomessa on hautauduttu lumeen ja kuoltu. Lunta on pudonnut niskaan ja useita loukkaantumisia on tullut, puhumattakaan liukastumisista.

IS:n uutiset, 9-vuotias tyttö hukkui lumeen

IS:n uutiset, kuollut mies löytyi lumihangesta Pitäjänmäessä

IS:n uutiset, nainen yli tunnin lumen alla

IS:n uutiset, kaksi loukkaantui Kurvissa jäätyään putoavan lumen alle

Tämä on sitä arkea pahimmasta päästä.

Luonnon tekemää katutaidetta

Keskiviikko 15.12.2010

Kaduilla näkee myös ns. sattuman taidetta eri muodoissa, sillä lumi on hyvä sattuman materiaali taiteessakin.

Minulle tämä luminen aika tuo mieleen taiteilijan luonnosteluvaiheen. Julkisuuden henkilöitä ei enää tunnista patsaistaan, vaikka tietääkin kenen patsas on milloinkin kysymyksessä.

Lumiasussaan kaikki näyttävät samanlaisilta.

Sattuman taidetta?

Polkupyörä on polkupyörä, mutta

onko kysymyksessä Tunturi vai Helkama,

vai kenties Jopo tai joku muu,

väliäkös sillä.

Luonnon lumi- ja jääveistoksien yhteydessä voi

joskus puhua suorastaan inhorealismista, ainakin jos ei rakasta lunta saati jäätä. Minä en pidä jäästä, enkä lumestakaan.

Unelmani ei ole koskaan ollut olla lumikuningatar. Mieleeni tulee aina kauhea satu, jonka kuvituksen tekijä oli taitava piirtäjä Rudolf Koivu. Sadun kirjoittaja oli kai Topelius. Tai sitten muistan aivan väärin. Olen viimeksi kuullut tai lukenut tarinan kovin kauan sitten. Ehkä tuo jäätävä kuningatar olikin Andersenin sadusta. Joka tapauksessa jää symbolisoi minulle jotain kalseaa ja todella kylmää ja kuoleman kankeaa.

Ikuinen ikäväni on ihanaan paratiisin, vihreille niityille, lempeitten tuulten huminaan, ruusujen tuoksuun, ihanalle hiekkarannalle...