Juhannuskonferenssi

Ke 27.6.2012

Joskus aikaisempina vuosina minulla oli mahdollisuus käydä juhannuksen aikaan jossain kristillisessä konferenssissa. Tänä vuonna kävin juhannuskonferenssissa netissä. Ajat ovat niin muuttuneet, että kokouksia voi seurata Internetin kautta.

Kuva: Konferenssikeskus
Tässä linkki, josta seurasin tämän kesän juhannuskonferenssia:
http://www.isokirja.fi/konferenssikeskus/juhannuskonferenssi_2012/suorat_lahetykset_/arkisto/?session=44964608

Ja TV7:ssähän on konferenssia koko ajan!
http://www.tv7.fi

Ajat muuttuvat

Maanantaina 25.6.2012 aamulla noin kello 5.45. Taivas on pilvessä. Juhannuspäivän aamunakin oli huimaavan kaunis auringonpaiste tähän aikaan. Nyt on ankean harmaata ja lämpöasteita vain 11. Ei kuitenkaan sada.

Näin kesällä tulee katseltua kivierämaan pihaa hieman tarkemmin. Meillä on betonilaatikoissa keskellä pihaa muutamia pensaita. Ne sentään antavat hieman vihreyttä. Aivan pihan perällä on nurmikko, jossa ruoho ei viihdy ja jota ei siis tarvitse leikata! Suuret talonkorkuiset vaahterat varjostavat nurmikkoa. Ehkä siksi ruoho ei pahemmin kasva.

Viime vuonna oli sentään kolmessa betoniruukussa kukkia. Tänä vuonna on siirrytty yhä säästäväisemmäksi. Yksi ruukku on viety pois ja kukkia on enää kahdessa ruukussa.

Kuva: ©Marleena
Tässä toisessa ruukussa on muutama ahkeraliisa. Ja toisessa on näyttävämpiä kukkia, pelargonioita ja jotain valkoisia, joiden nimeä en tiedä. EDIT: Nuo valkokukkaiset ovat lumihiutaleita. Kiitos tiedosta Anja!

Kuva: ©Marleena
Keskellä pihaa on aina rykelmä polkupyöriä ja joskus joku muukin kulkuneuvo. Pihan alla on talon parkkihalli. Toivoin viime vuonna, että kukkia olisi laitettu enemmän, mutta vähemmän niitä nyt on. Isoissa betonilaatikoissa on muutama monivuotinen vihreä pensas, jotka ovat olleet pihalla jo kauan.

Joku vuosi sitten silloin, kun tyttäreni oli vielä pieni, istutin yhden äitienpäiväruusun pihalle lasten leikkipaikan viereen ja se talvehtikin hyvin peräti kaksi vuotta ja olisi ehkä niin tehnyt edelleenkin, mutta sitten joku kävi kaivamassa sen pihalta ilmeisesti itselleen. Eräs naapuri kertoi samoin istuttaneensa pihallemme myös jonkin kukan ja senkin oli joku käynyt nyysimässä. Äitini asui 30 vuotta Kallion kaupunginosassa ja kertoi myös jonakin vuonna vieneensä kukkiaan ulos pihan koristeeksi, vaan eivät ne kauan siinä kerinneet olla, kun joku ne vei. Kun tyttäreni oli pieni, hänen ulos jääneet lelunsa kelpasivat heti jollekin.

Kuva: ©Marleena
Silloin kun minä olin pieni, olin monta vuotta maalla mummolassa, koska vanhempani olivat töissä eikä siihen aikaan ollut lastenhoitoa kuntien taholta järjestetty samalla tavoin kuin nykyisin. Maaseudulla oli tapana laittaa luuta ovea vasten, kun oltiin poissa. Siitä vieras tiesi, ettei ketään ollut kotona. Oveakaan ei kummemmin lukittu ja jos lukittiinkin, avain oli joko ritilän tai maton alla oven luona tai kukkaruukussa oven pielessä. Enää tuskin missään voi tehdä niin. Tämä tuli mieleeni, kun näin erään toimitilan oven edessä harjan ja rikkalapion.

Arkea, juhlaa ja unelmia -blogin uusi osoite

Arkea, juhlaa ja unelmia jatkuu täällä
Klikkaa sinne lukemaan!

Sunnuntaiklassikko

Su 24.6.2012

Näin juhannusviikonlopun tunnelmissa tarjoilen teille Kesäillan valssin vanhan suomalaisen elokuvan siivittämänä:

Kuvakaappaus elokuvasta Kesäillanvalssi 1951
http://www.youtube.com/watch?v=TMDKpGDIbJU 

Olen vanhojen suomalaisten elokuvien ystävä ja tässä Youtuben tallennuksessa on väläys tuota mennyttä aikaa sekä kuvan että musiikin muodossa. 

Tämä Oskar Merikannon sävellys on Kesäillan valssi -elokuvassa ehkä pikkuisen hupaisampana esityksenä kuin kaiketi yleensä on totuttu. Minulle tämä musiikkikappale on tullut tutuksi Lauantain toivotuista. Lapsuudessani meillä oli aina radio tai televisio auki tai molemmat, tosin eri huoneissa. Sitä kuuli kaikenlaisia ohjelmia, vaikkei varsinaisesti aina kuunnellutkaan. :) Tämän kappale tuli tutuksi jo silloin, mutta kyllä sen melkein aina olen mielelläni kuunnellut.

EDIT: Tässä tuo valssi hieman sievemmin esitettynä
http://youtu.be/h446cYRxWFk (Nekalan kuoro)

Lisää sunnuntaiklassikkoja löytyy täältä. Ja ne aikaisemmat täältä.

Leppoisaa juhannusta!

Lauantaina juhannuspäivänä Helsingissä 23.6.2012 puolilta päivin. Taivas on pilvinen, vaikka aikaisin aamulla aurinko paistoi upeasti. Ei kuitenkaan sada. Lämpöasteita on mittarin mukaan 18.


Kuva: ©Marleena
Tänä juhannuksena en ollut kokkotulilla, kuva on aikaisemmalta juhannukselta. Teimme kuitenkin juhannuksen alla retken Mustasaareen ja vietimme siten juhannusta vähän etuajassa. Ehkä palaan tuohon Mustasaaren retkeemme vielä blogissani myöhemmin.


Tämänkin juhannuksen kokot on poltettu ja mittumaarin kauneus puhjennut kukkaan. Tästä lauantaista alkaen sitten päivät vain lyhenevät ja toivottavasti myös lämpenevät. 


Ei syytä huoleen: Kesää on jäljellä vielä pitkä rupeama!


Rauhallista ja onnellista juhannusviikonloppua!

Maaseudun lumoa ja Kanadan tuliaisia

Helsinki maanantaina 18.6.2012 noin kello 14.30 iltapäivällä. Puolipilvistä. Suht lämmintä kuitenkin, 19 plusastetta.

Juhannusviikkokin sitten jo alkoi! Tuntuu, että keväästä on siirrytty kesään niin vinhaa vauhtia, etten ole pysynyt perässä, sillä viikonloppuna ajattelin, että juhannus on vasta seuraavalla viikolla, mutta tämän viikon perjantainahan se jo on!

Lue lisää... (klick!)

Kuva: ©Marleena

Blogini on nykyisin täällä (klick!)
http://marjaleenakirjoittelee.blogspot.fi

Maaseudun lumoa ja Kanadan tuliaisia

Helsinki maanantaina 18.6.2012 noin kello 14.30 iltapäivällä. Puolipilvistä. Suht lämmintä kuitenkin, 19 plusastetta.

Juhannusviikkokin sitten jo alkoi! Tuntuu, että keväästä on siirrytty kesään niin vinhaa vauhtia, etten ole pysynyt perässä, sillä viikonloppuna ajattelin, että juhannus on vasta seuraavalla viikolla, mutta tämän viikon perjantainahan se jo on!

Kuva: ©Marleena
Olin viikonvaihteessa maaseudulla Hämeenlinnan seudulla ystäväni luona. Lauantai oli tosi lämpöinen. Taisi olla peräti 24 plusastetta, mutta maalla ei tunnu niin kuumalta kuin kaupungissa, joten en kokenut mitenkään läkähtyväni. 


Toisaalta en kyllä tehnytkään mitään, vaan ystäväni raatoi puutarhassa kastelukannuineen ja sitten keittiössä ja minä kävin aina vain valmiiseen pöytään. 

Kuva: ©Marleena
Kasteluhommiinkaan en voinut edelleen vihottelevan jalkani takia osallistua, vaan linkutin ainoastaan puutarhatuolien ja -keinun väliä.Ystäväni istutteli taimiaan ja raatoi puutarhassaan ja minä istuskelin kuistilla varjossa lueskelemassa tai valokuvasin kesäparatiisin kukkaloistoa.

Kuva: ©Marleena
Rakastan iiriksiä! Niiden sini on lumoavan kaunista.

Lauantai oli todella hieno kesäpäivä; iltapäivällä tosin alkoi jo kerääntyä pilviä taivaalle ja pienen pieni saderopsauskin tuli illalla. Mutta sunnuntaina taivas oli jo pilvessä aamusta alkaen. Lähdimmekin jo aamupäivällä takaisin Helsinkiin ja matkalla satoi paikoin jopa kaatamalla.

Helsingissä vielä söimme ystäväni laittamaa kurpitsasosekeittoa (maukasta!) ja kahvittelimme (tai siis minä, joka olen teen juoja, join teetä!) ennen kuin lähdin bussilla kotinurkille. Kiitos Uppis kivasta viikonlopusta!

Ystäväni on asunut Helsingissä omakotitalossa vuosikymmeniä, mutta viettää mieluiten lomansa maaseutukodissaan. Hän esitteli minulle myös poikiensa Alaskan tuliaisia. Toinen pojista oli nimittäin pari vuotta sitten Alaskassa vaihto-oppilaana ja pojat kävivät joku aika sitten vielä yhdessäkin siellä.

Poikien tuliaiset äidilleen olivat sekä hauskoja, että asiallisia:


Hirven papanakorvakorut! Kuva: ©Marleena 
Uppis on jopa kerran pitänytkin näitä Alaskan ihmeitä korvissaan!

Kuva: ©Marleena

Alaskalaiset salaattiottimet ja salaattisilppuri ovat ihan käytössä. Salaattiottimia Uppiksella on kahdet, toiset käytössä ja toiset koristeena. Muut Uppiksen saamat Kanadan tuliaiset olinkin jo nähnyt joskus aikaisemmin, mutten giljotiinia ja hirvenpapanakorvakoruja!

Oikea salaatin mestausväline! Kuva: ©Marleena
Kuva: ©Marleena

Antoisaa juhannusviikkoa Sinulle, joka käyt blogiani lukemassa!


Sunnuntaiklassikko

Sunnuntai 17.6.2012

Kuva. Youtube
http://www.youtube.com/watch?v=Ul72o6LVX0Y

Saarenmaan valssi on kappale, joka on kesäisen pirteä ja muistan sen hyvin jo lapsuudestani. Sitä, että siihen on kätketty jotain muutakin kuin huoletonta sävelten iloa, en ole aina tiennyt, koska kappale toimii hyvin pelkkänä musiikkina.

Kuva: Wikipedia
Georg Ots on ollut Suomessakin sangen suosittu laulaja, jonka lievä suomen kielestä poikkeava aksentti tai miten sen sanoisi, "murteellisuus", on ollut suomalaisista vain miellyttävä persoonallinen piirre. Ots oli taitava laulaja ja hänen taitonsa laulaa eri kielillä oli yllättävän laaja: Hän pystyi laulamaan jopa 20 eri kielellä. Oopperalaulajana Ots oli hyvin suosittu.

Lisää sunnuntaiklassikkoja löytyy täältä. Ja ne aikaisemmat täältä.

Tervetuloa lukijaksi Taina Kotomo!

Suomen suku

Helsinki torstaina 14.6.2012 kello on jo yli 11 eli on melkein keskiyö. Aurinko on laskemassa. On ollut lämmin päivä, vieläkin on 19 plusastetta.

Kuva: © Marleena
Selailin tämän vuotista uusinta Aalloilla-lehteä nro 2 ja silmiini osui sivu, jossa Buranovo Babuski, Buranovon Mummot komistivat jälleen koko sivun mitalla asiaansa.

Keitä sitten ovatkaan nämä mummot, jotka pärjäsivät hyvin Euroviisuissakin? Kilpailukappale oli "Party for Everybody", joka laulettiin osin englanniksi ja osin udmurtiksi (toinen sija). Mummelit ovat udmurtteja kuulemma, votjakkeja, näin olen antanut itselleni kertoa. Ja udmurtit kuuluvat komien kanssa permiläisiin kansoihin. Ja ovat siis suomalaisten sukukansa, suomalais-ugrilaisia ainakin kieliperimältään.





Aikoinani, kun opiskelin suomea Turun yliopistossa haaveenani kenties joskus valmistua toimittajaksi, tuli päntättyä kaikki kantasuomen kurssit ja Suomen sukukansat. Koska aika on näissä sukulaissuusasioissa muuttanut tietoni lähes pelkäksi sivistykseksi, käväisin muutamilla nettisivuilla muistiani verestämässä.

Kuva: Wikimedia commons
Wikipediassa on hyvä sivu ja linkkejä, josta voi tutkia asiaa: Suomalais-ugrilaiset kansat. Sieltä löytyy näiden udmurttien sivukin. Udmurtteja kerrotaan olevan vähän yli 600 000.

Näin jatkuu sivu Aalloilla-lehdessä:


Psalmit on jo käännetty udmurtiksi, mutta ei vielä koko Raamattua. Suomen Pipliaseura kerää rahaa sekä Raamatun käännöstyöhön että Psalmien kirjan lahjoittamiseen udmurteille.

"Pipliaseura tukee yhteensä kahdentoista suomensukuisen kielen raamatunkäännöstyötä. Uusi testamentti on jo seitsemällä sukukielellä Venäjän alueella, mutta esimerkiksi mansin ja hantin kielille Raamattua on käännetty vasta muutaman evankeliumin verran. Udmurtit saivat lukea Uutta testamenttia äidinkielellään vuonna 1997.
Suomen Pipliaseura tukee mummojen kotiseudulla käännöshanketta, jonka tavoitteena on kääntää koko Raamattu udmurtiksi. Mummojen suomensukuisella äidinkielellä on noin puoli miljoonaa puhujaa." Kotimaa
"Koko Raamattu on käännetty 471 kielellä. Uusi testamentti 1 223 kielellä. Käännöstarve on 2 040 kielellä.Raamatun tai sen osien kääntäminen on monivaiheinen prosessi, ja pelkästään Uuden testamentin kääntäminen kestää 10–20 vuotta. Raamatun kääntäminen edellyttää myös kielen ja kulttuurin tutkimusta sekä luku- ja kirjoitustaidon edistämistä." Wycliffe Raamatunkääntäjät  
Koska voi olla, että tuosta kuvan tekstistä on vaikea saada selvää, laitan siinä olevat tiedot vielä tähän:

Käännöstyöhön voi lahjoittaa tekstiviestillä 10€ tai 20€ kirjoittamalla
joko 10E PSLAHJA 7760
tai 20E PSLAHJA 7760
ja lähettämällä viestin numeroon 16303

tai tilisiirrolla IBAN FI58 8000 18 00 0557 83, merkitse viestikenttään 7760

Myös Internetissä lahjoittaminen onnistuu osoitteessa http://www.raamattulahja.fi 
Merkitse viestikenttään 7760

Voit myös tukea 12 suomensukuisen kielen raamattukäännöstyötä:
Sampo FI58 8000 1800 0557 83, viite: 77842

Koko Raamattu urdmuntiksi on tarkoitus julkaista jo ensi vuonna 2013! 

Poikkeuksellisesti laitan tämän saman tekstin kahteen blogiini.

Ei kahta kolmannetta

Ti 12.6.2012

Olin eilen illalla aika lailla myöhässä aikataulustani lähtiessäni Israel-iltaan, jossa käyn aina kun vain on mahdollista. Tavallisesti varaan matkoihin puolesta tunnista kolmeen varttiin, mutta eilen oli vain puoli tuntia siihen, kun tilaisuus alkaisi ja olin vielä kotona. Pysäkille menee semmoinen reilu  5 minuuttia, mutta tietysti pysähdyin matkalla kuvaamaan ihania lemmikkejä, lempikukkiani ja sireeneitä, joiden tuoksua rakastan! Ja taisin ottaa muutaman muunkin kuvan siinä ohessa. ;)

Kuva: ©Marleena

Kuva: ©Marleena
Pysäkillä sitten vielä odottelin kymmenisen minuuttia ratikkaa. Vaan ei päästy matkasta vielä edes puoleen väliin, kun kuljettaja ilmoitti, että sähköä ei ole ja raitiovaunu ei pääse siksi enää eteenpäin. Johdot ovat solmussa ja korjaus voi viedä vaikka kuinka kauan. Siihen tuo uusi nivelratikka sitten jämähti keskelle katua.

Kuva: ©Marleena
Onneksi vika sattui aivan bussipysäkin kohdalla, joten sitten vain odottelemaan seuraavaa bussia. (Saman linjan bussi aikaisempi vuoro oli juuri mennyt ohi odotellessani tätä raitiotievaunua.) Kelloa vilkaistessani huomasin, että tilaisuus, jonne olin matkalla, oli juuri alkamassa. Olin arvellut alunperin olevani korkeintaan 15 minuuttia myöhässä, mutta nyt oli odotettava bussia taas kymmenisen minuuttia.

Kuva: ©Marleena
Tulihan se bussikin viimein sieltä, tosin se meni vain osan matkaa siihen suuntaan, minne olin menossa, mutta hyvä sekin. Raitiovaunulla olisin päässyt perille asti, siksi olin valinnut ratikan tuon bussin sijasta lähtöpysäkilläni.

Kuva: ©Marleena
Vaan eipä tuo bussimatkakaan mennyt aivan nappiin. Yhtäkkiä olimme keskellä ruuhkaa. Poliisiauto oli pysäköitynä poikittain keskelle katua, joten se esti kaiken liikenteen kyseiseen suuntaan. Mitä siellä sitten lie tapahtunutkaan. Otin kuvan bussin ikkunasta ja tilanne poliisiauton erottamassa kadun suunnassa näytti rauhalliselta, mutta toisella puolella olikin sitten melkoinen ruuhka ja useita poliiseja ohjaamassa liikennettä. Siitä minulla ei ole kuvaa.

Kuva: ©Marleena
Pääsimme vihdoin ruuhkan läpi jatkamaan matkaa. Bussi vei minut metroasemalle, josta oli vielä metropysäkin verran matkaa jäljellä. Metroa ei onneksi tarvinnut odotella kauan ja pian minulla oli enää pieni kävelymatka perille. Olin puolituntia myöhässä, mutta koska ko. tapahtuma kesti yli puoliyhdeksään illalla ja olin sentään seitsemän aikoihin paikalla, en jäänyt kauhean monista asioista paitsi.

Kotiin palatessani liikenne toimi taas normaalisti ja pääsin ratikalla ihan hyvin kotipysäkille asti. :)

KOMMENTTI ILAHDUTTAA AINA... myös vanhempiin teksteihin lisättynä! : )

Saattaa sisältää nykytaidetta...


Ma 11.6.2012
Klo 9, aurinkoista, 14 plusastetta

Minulle taide on aina merkinnyt kauneutta, rumuudenkin kauneutta. Mielestäni taiteen keinoin voidaan rakentaa ja luoda hienoja asioita. Vierastan kaikkeen sairasta likaan, iljettävyyksiin ja väkivaltaan keskittyvää "taidetta", jota nykyisin tulvii vastaan monesta paikasta. Sanotaan, että "kauneus on katsojan silmässä", mutta en näe kauniina seksuaalisuuden vääristymiä, en väkivallan kuvaamista yms. En pidä inhorealismista, väistän kaukaa pyllykuvat, raakuudet ja ns. taiteena kuvatut sairaat veren, ihran, sperman ja ties minkä ällön ryydittämät tuotokset.

Tämä pitkä alkusepustus siksi, että olin hieman alamaissa viimeksi vieraillessani Taideteollisen korkeakoulun tiloissa ja toivoin löytäväni sieltä jotain inspiraation ja ilon lähteitä, vaan kävikin ihan päinvastoin. Tulin kotiin aika lailla pettyneenä.

Kyllähän omina opiskeluaikoinanikin oli kaikenlaista, mistä en ollut erityisen innostunut. Silloin oli muotia esitellä naisten sukuelimiä oikein isona näyttelynäkin. Seksuaalisuus oli muotia kaikissa muodoissaan. Sama buumi tuntuu taidemaailmassa jatkuvan, mutta entistä rappeutuneemmassa muodossa. Ja jos Kreikassa muinoin ammoisina aikoina ihailtiin ihmisruumiin kauneutta ja veistoksissa kuvattiin Afrodiitteja ja komeita uroksia, niin nyt ihmisvartaloista tehdään ihraisia, lihallisia, jopa verenpeittämiä vääristyneitä kummajaisia. Elämme maailman lopunaikaa, tämä Suomikin tuntuu joiltain osin joskus melkein Sodomalta.

Esittelen teille muutamin kuvin Taideteollisessa toukokuun lopulla olleita näyttelytöitä. Pedagogien näyttely Elintilassa oli nimeltään Läpivalaisuja. Kerron siitä kohta, mutta aloitan perinteisemmistä asioista, niistä joita katselin mieluusti.


Nämä oleskelutilan huonekalut ovat aina miellyttäneet minua:
Kuva: ©Marleena
Myös varsinkin Turun piirustuskoulun ajoilta tutuksi tulleen prässin näkeminen hiveli silmääni. Se oli kuitenkin niin toimettoman ja jotenkin museoesineen näköisenä käytävässä, että se sai minut epäilemään tietokoneiden yhä lisääntyvää valtausta tässä ennen niin käsintehdyn taiteen maailmassa.

Miten ihania vedoksia tällä laitteella voikaan saada aikaan! Kuva: ©Marleena

Tässä on kuitenkin ihan oikeita ja varmaankin käsinkudottuja ruukkuja. Olivat ainakin puolimetriä korkeita, vaikka kuvassa niiden suurta kokoa ei oikein huomaa. Ne oli kudottu paksusta kankaasta, joka oli suurinpiirtein matonkudevahvuutta.

Kuva: ©Marleena

Koulutöiden perinteisessä näyttelyssä oli myös hyviä elävänmallin töitä. Itse olen noin neljä vuotta piirtänyt hiilellä elävää mallia ja pari vuotta ikuistanut öljyväreillä sekä mies- että naismalleja. Nämä tosin ovat eri työvälineillä tehtyjä, akvarelli ja tussipiirros:

                                                                         Kuva: ©Marleena
Myös tämä kipsinen jättiläiskynänteroitin oli mielestäni hauska.

Kuva: ©Marleena
Sitten oman osastoni tämänhetkisten opiskelijoiden Elintilassa pidettyyn näyttelyyn Läpivalaisuja:

Kuva: ©Marleena
Kuten näyttelyjulisteestakin voi jo nähdä, mitään esteettisen kaunista ei välttämättä ole tarjolla. Ohessa muutamia kuvia tästä näyttelystä. Aloitetaan Aapisesta:

Kuva: ©Marleena
Kultainen aapinen näyttää meille väkivallan kasvot. Käsintehtyä kirjaa sai vapaasti selailla – siis jos halusi. Minä en halunnut.

Kuva: ©Marleena
Tämän arvelen kuvaavan maapallon roskaantumista, saastumista jne. Kirjoitin töiden nimet muistiin, mutta hukkasin muistiinpanoni. Jokainen voi päätellä kuvasta mitä haluaa.

Kuva: ©Marleena


En muista, mikä tämän hirtettyjä hahmoja esittävän taideluomuksen nimi oli, joten kuva puhukoon puolestaan.

Kuva: ©Marleena
Tämän kaunottaren mahassa oli pitkä kirjoitus anorektikon elämän tosiasioista. Ei mitenkään kovin miellyttäviä asioita.

Kuva: ©Marleena
En ottanut kuvia kaikista töistä. Tähänkin työhön liittyi kirja, johon oli koottu kaikenlaisia kauheuksia. Koska hukkasin muistilappuni, en osaa tarkemmin sanoa, mikä kauheuden teema oli kysymyksessä, mutta ehkä voitte jotain päätellä tuosta Barbie-nuken käsittelystä...

Seinällä oli tavallinen luokkakuva, joka oli liimattu keskelle punaiseksi sotkettua levyä, jossa oli suttuisia ikävännäköisiä kuvia ympärillä. 

Vastaavia angstisia töitä oli vielä eri puolilla tuon opinahjon käytäviä. Ulos tultuani oli pakko mennä hetkeksi istumaan kahvilaan, jotta pääsin Taideteollisen korkeakoulun ahdistavasta ilmapiiristä taas vapaammille ajatuskuluille.

KOMMENTTI ILAHDUTTAA AINA... myös vanhempiin teksteihin lisättynä! : )


Nimi japaniksi

Helsinki maanantaina 11.6.2012 kello 7.05
Aurinko paistaa. Lämmintä 11 plusastetta.

Joskus on hauska katsoa, miten oma nimi kirjoitetaan jollain toisella kielellä ja erilaisilla aakkosilla. Minulla on joltain matkalta hankittu hopeinen hepreankielinen nimikoru-kaulaketju, mutta valitettavasti se on kadonnut. Japaniksi etunimeni kirjoitetaan ilmeisesti näin:

Jos haluat tietää, miten nimesi kirjoitetaan japaniksi, niin käväisepä katsomassa asia sivulta Oma nimi japaniksi: http://www.bemmu.com/oma-nimi-japaniksi

Sunnuntaiklassikko

Su 10.6.2012


Lapsitähti, joka aikoinaan lauloi itsensä ihmisten sydämiin. Robertino: O sole mio.
http://youtu.be/Fyi4Ylxmq3M


Pakko laittaa tähän myös Elviksen It's now or never, jota kukaan ei koskaan ole osannut laulaa hänen jälkeensä vaikuttavammin, vaikka moni on yrittänyt. ;)
http://youtu.be/QkMVscR5YOo
Lisää sunnuntaiklassikkoja löytyy täältä. Ja ne aikaisemmat täältä.

Olet sydämellisesti tervetullut lukijaksi myös tähän blogiini, Yaelian!

Teille kaikille koko viikonlopuksi!

La 9.6.2012


Bongattu joskus keväällä jostain seinältä. Hauska ajatus! Vielä muutamalle jäljellä! ;D

Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi myös tänne Sirkkis, Sirutuuli ja Tuula! Mukavaa lauantaita !

Hyvä aamupala

La 9.6.2012

Makoisa aamupala. Jäätelölusikalla koverrettu mango. Suosittelen!

Kuva: © Marleena

Hyvää! Nam nam! Kuori vain jäi jäljelle.

Sisällä on iso siemen. Onko kukaan yrittänyt kasvattaa siitä mangoa?


Yhdistän blogejani

To 7.6.2012



Olen yhdistänyt myös tämän blogini uuteen Marja-Leena kirjoittelee -blogiin. Sinne pääset suoraan klikkaamalla tästä.

Ihan tarkoituksella...

Ke 6.6.2012

Näitä olen kuitenkin kerännyt ihan tarkoituksella.

Primavera-sarja. Iittalan ja Marimekon yhteistyönä vuonna 2003 syntynyt sarja. Maija Isola suunnitteli kukkakuosin Marimekolle vuonna 1974.
Kuvat: Iittala
Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Aili-mummo, mummeli ja Maija!

KOMMENTTI ILAHDUTTAA AINA... myös vanhempiin teksteihin lisättynä! : )

Mymmelin äiti

Ke 6.6.2012

Ajattelin, etten jatka tyttäreni kokoelman kartuttamista, mutta kuitenkin... Tämä on tullut hankittua kuluneena keväänä, Mymmelin äiti:

Kuva: Arabia

Nokkosteetä hiuksille ym.

Ke 6.6.2012

Kuva: © Marleena
Keväällä ja näin alkukesällä kannattaa kerätä nokkosia sekä syötäväksi, kauneudenhoitoon että puutarhan lannoitteeksi. Nokkosen varret eivät ole vielä puumaisia, vaikka rukkaset tai kumikäsineet onkin hyvä ottaa käyttöön sekä sakset nokkosia kerätessä.

Nokkonen on ravintoarvoltaan erinomainen villivihannes. Jopa muinaiset roomalaiset käyttivät nokkosta ravinto- ja rohdoskasvina. Siitä saa mm. orgaanisia happoja, jotka parantavat vitamiinien ja kivennäisaineiden imeytymistä, rautaa, kalsiumia, rikkiä, magnesiumia, piitä, kaliumia, A-, C- ja E-vitamiineja. Nokkosen uskotaan puhdistavan verta, sillä se on lievästi diureettinen ja poistaa elimistöstä myrkkyjä ja kuona-aineita. Se sopii reuma- ja kihtipotilaille. Se nostaa yleiskuntoa ja lievittää anemiaa ja hivenainepuutoksia.

Nokkosta kannattaa myös kuivattaa talven varalle. Nokkostee on terveellisempi juoma kuin kahvi tai musta tee.

Myös tekstiilien kuituaineksena sitä käytettiin, ennen kuin pellava syrjäytti sen. Nokkonen kasvattaa uudet latvat katkaistujen tilalle, joten samana kesänä voi poimia 2–3 kertaa samastakin paikasta uusia versoja ja lehtiä.

Nokkosia kannattaa kerätä mahdollisimman puhtaista paikoista, kaukana teistä ja navetoista, pölyttömiltä, vähäsaasteisilta paikoilta, ei lantakasojen läheltä nitraattipitoisuuden takia. Kerää mieluiten nuoria versoja ja lehtiä. Huuhtele ja ryöppää kevyesti (kiehauta 1–5 minuuttia) ennen käyttöä, jos valmistat nokkosmunakasta tai lettuja. Poista salaattilingolla tai kevyesti puristelemalla ylimääräinen vesi pois ja silppua lehdet. Silpun voi myös pakastaa.

Nokkosteehen tarvitset kaksi teelusikallista silputtuja nokkosen lehtiä tai yhden teelusikallisen kuivattuja lehtiä ja kiehuvaa vettä. Anna hautua kymmenisen minuuttia. Siivilöi. Auttaa kuulemma heinänuhaankin.

Jäähtynyttä nokkosteevettä kannattaa käyttää hiusvetenä. Jos hiukset ovat värjättyjä tai huonokuntoisia, nokkosvesi vahvistaa hiuksia ja edistää hiusten kasvua sekä ulkoisesti että sisäisesti käytettynä. Vaalea tukka voi tosin alkaa vihertää!

Tässä muutamia linkkejä:


Kuva: © Marleena
Toisessa blogissani Salainen puutarha kirjoitan nokkosesta puutarhanhoidossa! ;)

KOMMENTTI ILAHDUTTAA AINA... myös vanhempiin teksteihin lisättynä! : )

Blogieni yhdistämisestä: Syitä ja seurauksia

Ti 5.6.2012

Päivitän nykyisin pääasiassa näitä blogejani:

Marja-Leena kirjoittelee
Salainen puutarhani
Marja-Leenan kirjahylly

Näitä jatkan varmaankin edelleen, mutta nekin yhdistän ehkä pikkuhiljaa:
Prinsessa Ruususen linna

Tekstit (ei julkinen)


Jotta ymmärtäisitte, miksi teen nyt tämän eli keskitän kirjoittamiseni pariin kolmeen blogiin, niin näytän kaikki blogini tässä ja syyn, miksi en päivitä moniakaan enää:

Nämä Blogger on ilmoittanut sen muka "laittomaksi" !!!!, koska en ole rekisteröinyt 2008 koko nimelläni, vaan ainoastaan käyttönimelläni (minulla on virallisesti kaksiosainen sukunimi):

Arkea, juhlaa ja unelmia
Marja-Leenan kirjahylly
Eläinmaailma
Muista leikkiä
Taipaleella
Nukkemaailma
Marleenan muuttokirppis
Postikortteja ja postimerkkejä
Marja-Leenan blogi – kaikenlaista elävästä elämästä
Kuviksen työhuone
Matkalauluja
Keräilyä

Näistä monia en ole sattuneesta syystä paljon päivittänytkään, sillä minua tuo "laittomuus"-nimitys harmittaa, koska Suomessa kaksiosaista nimeä ei ole pakko käyttää, muuta kuin passissa ja ajokortissa ja joissain erittäin virallisissa papereissa. Eli en tiennyt silloin rekisteröityessäni Bloggeriin tekeväni mitään laitonta, koska minulla on pankkikorttikin vain yksiosaisella nimellä. Olen kuitenkin ajatellut nyt lopettaa noiden "laittomien" blogieni päivittämisen kokonaan

Sitten ovat vielä mm. nämä blogit, joiden kurssit ovat jo ohi ja ne poistan varmaan jossain vaiheessa:

Tietotekniikan kurssin arvosanat (ei julkinen, kurssin blogi)

Tietotekniikan kurssin pääsivu (ei julkinen, kurssin blogi)

Tietotekniikkakurssin tehtävät (ei julkinen, kurssin blogi)

Opettajan oma blogi (ei julkinen, kurssin blogi)


Joitakin siirtoja tietysti myös teen.



Tiedotus

Ti 5.6.2012


Olen yhdistämässä blogejani. Aloitin bloggaamisen huhtikuussa 2008 ja aluksi kirjoitin useaa blogia eri aiheista. Koska myös pitämilläni kursseilla (mm. luova kirjoittaminen, tietotekniikka) olemme "työmaana" käyttäneet blogeja, minulle on kertynyt liian monta blogia hoidettavaksi, vaikka osa blogeista ei ole ollut julkisia, vaan työblogeja. Nyt olen päättänyt vähitellen siirtyä vain muutaman, ehkä vain yhden blogin kirjoittamiseen, niin jätän tämän bloginkin joksikin aikaa sivuun, ainakin kesätauolle, mutta tarkoitukseni ei kuitenkaan ole lopettaa kirjoittamista.

En toistaiseksi poista ainuttakaan blogiani, joten ne säilyvät edelleen, mutta niiden päivittämistä en lupaa.


Eli jatkuu täällä, keskityn nyt vain pariin blogiin, joista aluksi päivitän ainakin tätä:

Marja-Leena kirjoittelee (klikkaa! Tästä pääset suoraan blogiini!)

Tervetuloa lukemaan!

t. Marleena eli Marja-Leena