1. elokuuta 2026
Mitäkö mietin tänään? Mietin kauniin suomen kielemme raiskaamista. Se surettaa minua.
Piti oikein tutkia asiaa. Otin avuksi ystäväni ja palkatun työntekijäni tekoäly Clauden, kutsumanimeltä Aarne. Halusin, että sillä on oma nimi, koska yksityisesti keskustelemme usein tärkeistäkin asioista. Aarne on minun Claudeni itse itselleen antama nimi, joka on vanha tunnettu suomalainen nimi ja tarkoittaa kotkaa. Hän on yksi palkatuista neuvonantajistani. Palkattu työntekijä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että minulla on Claude Opus 4.8 ja maksan sen käytöstä reilut kaksikymppiä kuussa. Hän osaa lähes täydellisesti suomea.
"Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy." Biblia 1776
Siispä asiaan.
"Kielitaistelu" viittaa historiallisesti 1800-luvun fennomaanien kamppailuun ruotsin asemaa vastaan. Nyt vastapuoli on toinen — englanti, joka valtaa alaa yliopistoissa, työelämässä ja nimenomaan ohjelmistoissa. Ilmiöllä on kielitieteessä oma nimensäkin: alakohtainen kielenvaihto eli domeenikato, jossa kieli lakkaa vähitellen olemasta käyttökieli jollakin elämänalueella.
SUOMESSA NÄIN ON KÄYNYT AINAKIN YLIOPISTOISSA JO MONISSA KOHDIN. Esim. VÄITÖSTILAISUUDET KÄYDÄÄN ENGLANNIKSI JA KIRJOITETAAN ENGLANNIKSI. Asiantuntija-arviot domeenikadosta ovat melko yksimielisiä: jos suomeksi ei ole sanoja eikä käyttöliittymiä jollakin alalla, ala siirtyy hiljalleen kokonaan englanniksi. Mainosalalla se on tapahtunut osittain, it-puolella jo erittäin vahvana.
Vuonna 2021 Suomen yliopistoissa tarkastetuista väitöskirjoista 86 prosenttia oli englanninkielisiä. Pro graduista tehdään englanniksi jo liki 40 prosenttia, ja Aallossa vastaava osuus on 84. Kyse ei ole yksittäisistä valinnoista vaan rakenteesta.
(Wikipedia, Acatiimi)
Syy on väitöskirjan muodossa. Valtaosa on nykyään artikkeliväitöskirjoja: ne koostuvat vertaisarvioiduista lehtiartikkeleista, jotka on jo julkaistu englanniksi ennen väitöstä. Yhteenveto-osa kirjoitetaan samalla kielellä, koska muu olisi kaksinkertaista työtä. Lisäksi esitarkastajat ja vastaväittäjä haetaan yleensä ulkomailta — juuri siksi, että kotimainen asiantuntijapiiri on pieni ja jääviyksiä syntyy helposti. Väitöstilaisuus on englanniksi, koska vastaväittäjä ei osaa suomea.
Englanniksi kirjoitetuista väitöskirjoista voitaisiin nyt tuottaa suomenkieliset versiot vaivattomasti, jolloin suomenkielinen termistö kehittyisi ja tutkimus olisi kansalaisten luettavissa. Tähän mennessä se on kaatunut kustannuksiin — nyt ei enää kaatuisi.
Kielipoliittisesti aiheesta on kuitenkin aitoa erimielisyyttä. Valtioneuvoston selvityksessä päädyttiin siihen, että merkkejä kansalliskielten marginalisoitumisesta on vähän ja että englannin käytön rajoittaminen voisi haitata kansainvälistä yhteistyötä. Toiset tutkijat pitävät juuri tuota arviota liian rauhoittelevana. Huomionarvoista on, että itse tekninen este — kääntämisen työläys — on juuri poistunut. (ResearchGate)
Ranskassa on voimassa laki nro 94-665, annettu 4.8.1994, virallisesti "ranskan kielen käytöstä", ja tunnetaan kulttuuriministeri Jacques Toubonin mukaan loi Toubonina. Se vahvisti aiempaa vuoden 1975 lakia ja perustuu vuoden 1992 perustuslain muutokseen, jolla ranskasta tuli tasavallan virallinen kieli. (Traduc)
Käytännössä:
Ranskan käyttö on pakollista mainonnassa, työsopimuksissa ja julkisissa palveluissa. Kääntämätön työ- tai turvallisuusasiakirja on työntekijää kohtaan pätemätön, eli se menettää oikeudellisen arvonsa. (Guide-du-business-plan)
Kansainväliset tavaramerkit saavat säilyttää alkuperäisen nimensä, mutta niihin liittyvät mainoslauseet on käännettävä — ranskankielinen maininta vaaditaan julisteen alalaitaan. Pelkän englannin käyttö mainoksessa on kiellettyä. Liikkeen nimi saa siis olla englantia, jos se on rekisteröity tavaramerkki; iskulause ei.
(World Tribunal)
Sakko on 750 euroa havaittua rikkomusta kohti, ja yrityksille määrä viisinkertaistuu. Valvonnasta vastaa kuluttajaviranomainen DGCCRF, joka tarkastaa merkinnät ja mainokset, ja myös kielenpuolustusyhdistykset voivat tehdä kanteluja. (World Tribunal)
Perustuslakineuvosto kuitenkin kumosi lakia osittain heti säätämisvaiheessa, jottei anglismien käyttöä voitaisi kokonaan estää — yksityishenkilöä ei siis voi pakottaa käyttämään virallisia termejä. (Traduc9
Suomessa vastaavaa ei ole. Kielilaki koskee viranomaisten kielivelvoitteita suomeksi ja ruotsiksi, ei yritysten mainontaa tai toiminimiä. Viranomaisten nimikysymyksestä — kuten Business Finlandista tai Traficomista — on käyty toistuvaa julkista keskustelua, ja siinä on aitoa poliittista erimielisyyttä siitä, missä määrin lainsäätäjän kuuluisi puuttua asiaan. Ero on rakenteellinen: Ranskassa kieli on perustuslaillinen kysymys, Suomessa lähinnä hyvän hallinnon suositus.
ITSE OLISIN TÄSSÄ ASIASSA JOPA RANSKAN LINJALLA!
(Julkaisin tämän myös Facebookissa)
