Paljon onnea

Ma 27.1.2014

Olen taas hieman myöhässä näiden postausteni kanssa, mitä tuohon onnellisuus-haasteeseen tulee, joten laitan päivityksen noista kolmesta päivästä, perjantaista, lauantaista ja sunnuntaista. Tästä päivästä kirjoitan sitten erikseen. 

Perjantain onni oli tosiaan perjantai! Joku ehkä muistaa, miten jollain radiokanavalla usein perjantaina sai kuullä hokeman jotenkin tähän tapaan "Miksei aina vois olla perjantai, perjantai, perjantai"! Ehkä sitä hokemaa käytetään siellä vieläkin – en muista, mikä radiokanava se oli, olisko ollut Radio Helsinki, en ole varma – mutta nykyisin kuuntelen sangen harvoin radiota. Ylen Puhetta kuuntelin kyllä aktiivisesti yhteen aikaan, mutta siihen tuli äkkiä jotain muutoksia, urheiluohjelmia jatkuvana syöttönä tai jotain, niin että sen kuunteleminen jäi. En nimittäin jaksa kovin usein innostua urheiluohjelmista.

Joka tapauksessa perjantai on aina  p e r j a n t a i ! Ihanaa, kun ei tarvitse mennä seuraavana aamuna töihin, edessä on viikonloppu ja pari vapaapäivää! Se jos mikä on onnea!

Lauantaina luin John Beveren kirjan loppuun, olin sitä hiukan lueskellut kohta sen ostettuani, mutta lauantaina luin sen loppuun. Kirja avasi minulle aivan uusia näkymiä moniin asioihin ja siksi se oli minusta se asia, mistä saatoin lauantaina olla erityisen onnellinen. Tuon lauantain onnellisuuden voi pelkistää myös onneksi, jonka hyvät kirjat antavat ihmiselle.

Kirjoitin kirjablogissani Marja-Leenan kirjahylly enemmän tuosta Beveren kirjasta. 

Sunnuntaina yksi solumme jäsenistä ystäväni S. kävi kasteella ja liittyi seurakuntaan. Se oli iso asia ja juhlinnan arvoinen juttu! Istuimme peräti kolme tuntia yhdessä kahvilassa juttelemaassa ja juhlistamassa tätä tärkeää tapausta S:n ja J:n kanssa, joka myös oli ottanut aivan äskettäin ison askelen liittymällä takaisin seurakuntaan. Kasteella hän oli käynyt jo vuosia sitten, mutta jotenkin vieraantunut uskon asioista tai ainakin seurakunnasta.

Ystäväni on juuri saanut kasteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Sunnuntaina minulla oli siis kaksi erityistä syytä olla onnellinen. Kaksi ystävääni olivat löytäneet hengellisen kodin!