Eilisaamuna 14.1.14 töihin lähtiessä mittarissa oli -17°C eikä se päivälläkään alentunut kuin parin kolmen asteen verran. Oppilaat tekivät kaikki mahdolliset kommervenkit, ettei olisi tarvinnut mennä ulos. Enkä sitä lainkaan ihmettele.
Tänään 15.1.14 en edes vilkaissut mittaria. Taisi olla yhtä kylmää kuin eilenkin.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Oma välituntivalvontani oli eilen jälleen klo 11.00 – 11.15 ja oli kaunista ja valoisaa. Aurinko paistoi jonkin verran puiden latvojen yläpuolelta, kovin korkealle se ei tosiaan tähän aikaan vuotta nouse.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Koulun pihan kallio ei ole onneksi kovin korkea, sillä lapset viihtyvät siellä hyvin välituntisin, oli lunta tai ei, oli kova pakkanen tai ei.
Eilen tiistaina tulin kotiin niin myöhään, että tämän blogin kirjoittaminen silloin jäi ja menin suoraan nukkumaan, joten kerron nyt myös tiistain vastaukseni onnellisuushaasteeseen: Se oli työnilo! Tiistaina olin onnellinen siitä, että olin terve ja töissä! Se on minun elämäni tämänhetkisen tilanteen tärkeimpiä asioita. Mahatautikin hellitti jo viikonloppuna, joten varsinkin eilen uskalsin syödä taas kaikkea normaalisti, vaikka maanantaina olin vielä varovainen.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Tänään voisin laittaa saman vastauksen kuin eilen, mutta sääntöjen mukaan se ei nyt sitten kuitenkaan ole luvallista, vaikka jokainen työpäivä on totta kai erilainen eikä aina ole tuota työiloakaan, vaan monesti sitä kokee vain raatavansa työnorjana! :) Aste-eroja on siis aina, aina ei kaikki ole sitä superia, mutta nyt on ollut joulun jälkeen monia hyvä päiviä noiden pikku vintiöiden kanssa.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Tänään minulla oli töitä klo 16 saakka ja olin jo sen verran väsyksissä, että olisin voinut vaikka jäädä loikomaan opehuoneen sohvalle. :)
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Eihän se tietenkään käynyt päinsä, sillä ennemmin tai myöhemmin hälytykset menevät päälle ja siinä soffalla sitten pelkkä kyljen kääntäminen saisi sireenit soimaan ja hätäavun paikalle. En tiedä, miten tyyristä se on kouluissa, mutta seurakunnassa on autotallin seinällä lappu, jossa lukee, että yöhälytysten mentyä päälle, se maksaa itse laskun, joka aiheuttaa turhan ylimääräisen kutsun ja det kostar 200 egeä.
Piristin itseäni kuorimalla ja nauttimalla appelsiinin ja niin sain itseni tuupittua ulos työpaikalta viimeisten lähtijöiden joukossa. Kotimatkalla mietin, mikä tänään tekee minut onnelliseksi. Menin metrolla aina Kaisaniemeen asti ja käväisin ostamassa itselleni lämpöiset uudet sormikkaat 4 eurolla. TOTTA! Siinä se oli. Kaupat ovat täynnä tavaroita ja se, mitä tarvitsen, on usein tarjolla jopa edullisen hintaan ja helposti haettavissa. Kyllä tuo asia oli tämän päivän onnellisuuden aiheuttaja, varsinkin kun olin jo monta päivää ollut ilman lämpöisiä kintaita tms. ja sinnitellyt ulkona kiskomalla takin hihoista villapaidan hihansuut niin pitkälle, että olen saanut piilotettua käteni lähes kokonaan niihin pakkaselta piiloon. :) Olisinhan toki voinut käydä ostamassa uudet kinttahat jo ajat sitten tai viimeistään pakkasten alettua, mutta hyvä kun tänään vihdoinkin voitin tuon saamattomuuteni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa lukemaan blogiani! Jätäthän viestin tai kommentin käynnistäsi minua ilahduttamaan! Luen mielelläni ajatuksiasi!
Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida eli nimettömät kommentit poistetaan. Laita siis kommenttiisi ainakin nimimerkki.
Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.