Lunta ja lunta

To 19.1.2012

Tämän kuvan otin noin klo 15.30 töistä lähdettyäni bussipysäkin lasiseinän läpi. Kysymys ei siis
ole lumipyrystä, vaikka sellaistakin on äskettäin ollut, vaan lasiseinään tarttuneesta lumesta. Kuva: © Marleena

Aamulla töihin mennessä sai huomata, että lunta oli taas tullut lisää. Ja huomenna perjantaina on jälleen luvassa lisää tuota valkoista peittoa maisemille. Ihme, etteivät bussit olleet pahemmin myöhässä, vaikka aikamoinen ruuhka aamulla oli siinä vartin yli seitsemän. Yleensä olen aikaisemmin liikkeellä, mutta tänään jotenkin lähtemiseeni meni yllättävän paljon aikaa ja nippa nappa ehdin ajoissa töihin, koska tosiaan liikenne sujui sangen luistavasti. Menen töihin kolmella kulkuneuvolla: bussi, metro, bussi.

 Näkymä kotimatkan varrelta. Kuva: © Marleena

Minulla menee tällä hetkellä työmatkoihin päivittäin 2–3 tuntia yhteensä, reilu tunti per suunta. Joskus se tuntuu paljolta, välillä ei koko asiaa huomaakaan. Nyt on ollut viime päivinä aika rankkaa, johtuneeko vielä kohtalaisen huonosta kunnosta, kun olin koko joululoman flunssassa tai sitten polvestani, joka ei kauheasti tykkää siitä, että olen jalkojen päällä kuutisen tuntia yhtä perää sen kummemmin istuskelematta.

Vaikka olenkin puhetyöläinen, niin joudun yleensä seisomaan koko päivän. Murkkujen kanssa ei ehdi pahemmin istumista harrastaa. Tänään minulla oli välituntivalvojavuorona "Kierto", joka tarkoittaa koulun käytävillä vaeltamista ja portaissa likkumista kerrosten välillä ja tietysti siinä ohessa murkkujen perään katsomista. Ei ihme, että kotiin tullessa saakin sitten nilkuttaa, vaikka aamuisin jalkani ei onneksi vielä pahemmin vaivaa. Huomenna välituntivalvojana on vuorossa "Aula", mikä tarkoittaa seisoskelua ja pientä liikuskelua pääaulassa ruokalan edessä ja mahdollisesti oppilastrafiikin valvomista ruokalaan, jonne eivät kaikki mahdu yhtaikaa syömään. Ikävintä tässä viikossa on ylimääräinen työpäivä eli lauantainakin on koulua, tosin onneksi vain klo 9–12.

  Näkymä kotimatkan varrelta. Kuva: © Marleena

Aurinko ei tainnut tänään näyttäytyä, vaikka eipä sitä päivän aikana edes huomaisi, koska säleverhot ovat luokassa tavallisesti kiinni. Päivä on kuitenkin selvästi valostunut. Tietysti lumikin lisää valoisuutta, mutta ennen joulua klo 16 oli kyllä jo täysin pimeää. Nyt vasta tuntia myöhemmin.

Tänään lähdin töistä siinä puoli neljän aikoihin ja oheiset kuvat otin silloin. Kuten huomaatte, oli vielä aivan valoisaa. Tosin olin kotinurkilla vasta viiden maissa, koska poikkesin Kampissa. Silloin oli kyllä jo aika pimeää. Kun vertaa kesään, niin aikamoinen muutos on pikkuhiljaa taas tulossa. Juhannuksen aikoihin täällä Helsingissä on pimeää tuskin kahta tuntia vuorokaudessa ja pohjoisessa aurinko ei lainkaan laske. Jos muuttaisin jonnekin muualle Suomesta, kaipaisin varmaan hirveästi valoisia suomalaisia kesäöitä.

Lapsia pihallamme leikkimässä lumikasassa tänään noin kello 17 aikoihin. Huom! Lumikasa on muodostunut pihalta aikaisin aamulla auratusta lumesta. Uutta satanutta lunta ei oltu vielä aurattu. Kuva: © Marleena

Toisaalta asuessani Lapissa 90-luvulla kevätaurinko oli jo maaliskuussa niin huumaava, että aluksi olin siitä aivan pyörryksissä enkä varmaan olisi osannut edes nukkua, jollen olisi ollut töitten takia väsyksissä. Mutta kyllä siihen huumaavaan oloon sitten tottui. Muistan ensimmäisen kevääni Lapissa, miten kevätauringonvalo suorastaan humisi pääkopassa ja lumi häikäisi vielä lisää. Sellaista valohuumetta en ole koskaan kokenut täällä Etelä-Suomessa asuessani. Toisaalta viihdyn erinomaisesti Helsingin vuodenajoissa. Marraskuun helsinginharmaa ei minua säikyttele, kestän hyvin kaamostakin jos ei ole kovia pakkasia, mutta kieltämättä olen luita ja ytimiä myöten kesäihminen ja inhoni lunta kohtaan on joskus sietämätön, vaikka se maalaakin maisemat kauniiksi.