Kännykkä seikkailee

To 5.1.2012

Minulla oli hammaslääkäriaika tänä aamuna kello yhdeksän. Oli viimeisen lomapäiväni arkiaamu ja hammaslääkäri oli joulukuun alkupuolella todennut, että täytyy laittaa peräti kaksi paikkaa. Flunssani takia jouduin siirtämään jo kolme kertaa sovittuja aikoja. Tänään sain sen verran pitemmän käyntiajan, että lääkäri paikkasi molemmat hampaat samalla kertaa.
Olinkin sitten suu auki vähän yli yhdeksästä kymmentä vaille kymmeneen siinä piinapenkissä porattavana ja paikattavana. Onneksi ei tarvinnut puuduttaa, koska reiät eivät olleet ytimissä asti tai miten sen sanoisi. En siis ollut puudutusaineiden vaikutuksen alaisena, vaikka ehkä muuten olinkin aivan puuduksissa maattuani selälläni pää alaspäin hammaslääkärin tuolissa. Varmaan kaikki veri oli valunut pääkoppaani siinä oudossa asennossa ollessani!

Olin siis ilmeisesti aika pyörryksissä kokemastani lähtiessäni vastaanotolta, sillä... En voi itsekään käsittää, miten pökkyrässä minun on täytynyt olla!

Käytän kaupungilla liikkuessani mieluiten ratikoita ja siispä tänäänkin. Jostakin syystä olin ratikan penkille istuuduttuani ottanut kännykän laukustani siirtääkseni sen taskuuni. Tapanani on napata yleensä myös ilmaisjakelulehti Metro sieltä, missä se sattui olemaan tarjolla ja niinpä tälläkin kertaa olin ottanut sen mukaani ratikan keskikäytävällä olevasta kotelosta. Laitoin Metro-lehden viereeni penkille, koska siinä ei istunut ketään, samalla kun kaivoin kännykän laukustani. Sitten tajusin olevani väärässä ratikassa ja että olisin päässyt kahdeksikon ratikalla nopeammin sinne, minne olin menossa. Koska nyt olin seiskan ratikassa, voisinkin poiketa yhdessä taidenäyttelyssä, joka oli siinä matkan varrella, mutta se vaati hyppäämistä pois heti seuraavalla pysäkillä! Mitäs muuta kuin kaappasin siitä vierestäni Metro-lehden käteeni ja samantien ulos pysäkille juuri pysähtyneestä ratikasta!

Kuva: Joskus ottamani kuva ratikasta. © Marleena

Ulos tultuani huomasin, ettei kännykkä ollutkaan taskussani, mutta ratikka, josta olin juuri tullut ulos, oli jo sulkenut ovensa ja lähtenyt liikkeelle. Samalla muistin, että olin laittanut myös puhelimen Metro-lehden viereen penkille! Nousin samantien perässä tulleeseen toiseen ratikkaan, kymppiin, joka meni kyllä ihan muualle kuin edellä menevä seiska ja kiiruhdin kysymään kuljettajalta, miten voisin saada kännykkäni, jonka olin juuri unohtunut seiskan ratikkaan. Ystävällinen kuljettaja soitti samantien jonnekin ja pyysi, jos seiskan kuljettaja kävisi tarkistamassa asiaa ja ilmoittaisi, näkyisikö kyseistä esinettä. Lähellä kympin päättäriä tuli kuljettajalle ilmoitus, että kännykkä oli löytynyt ja voisin hakea sen Hakaniemestä kuskien taukotuvasta.

Kyllä vaan olin helpottunut, kun kuulin puhelimeni löytyneen! Suomalaiset ovat kyllä rehellistä väkeä! Kympin ratikan kuljettajakin oli tosi ystävällinen! Ilta Sanomat oli tosin juuri viikolla varoittanut Helsingin keskustassa liikkuvista taskuvarkaista, mutta tuo varkautta harjoittava aines on ikävä kyllä tullut meille maamme rajojen ulkopuolelta. Useimpiin suomalaisiin voi luottaa!

Runsas kaksi tuntia siinä meni, ennen kuin kännykkä taas oli kädessäni, sillä kympin päättäriltä jostain Ruskeasuolta vai onko se Huopalahtea – olen niin kantakaupungin ja keskustan liikkuja, etten edes tiedä! – Hakaniemeen ei ole suoraa yhteyttä, vaan on mentävä ratikalla kiertoteitä, metroyhteyttä en edes muistanut silloin. Kyseinen kännykän löytänyt kuljettaja oli nimittäin myös unohtanut puhelimeni ratikan koppiin ja sain sen sitten vasta seuraavalta kierrokselta, kun toinen kuljettaja oli Hakaniemessä. Mutta sain kuitenkin, kiitos Jumalalle! Puhelimeni on kosketuspuhelin ja aika kallis. Ei tosin viidesosaakaan niin hintava kuin se puhelin, jonka tässä kuluneena syksynä itse löysin ja palautin omistajalleen. En joutunut maksamaan löytöpalkkiota, koska puhelimellani ei ollut varsinaista löytäjää.

Exäni sanoo aina, että hänen iässään pitää varoa turhan äkkinäisiä liikkeitä. Ehkä minullakin olisi jo opittavaa tästä ikääntymisaiheesta! :D Kumma, että vieläkin hieman kipeä polvenikaan ei ole esteenä karjalaistytön tai ehkä pitäisi jo ruveta sanomaan karjalaismummelin liikkeille!  Toisaalta henkisen vireyteni laskusta voinee myös syyttää kaksi viikkoa kestänyttä ikävää flunssaani!