Aikamietteitä

Ke 4.1.2012

Vuosilukujen kirjoittamisessa on jotain kohtalonomaista. Taas uusi vuosiluku. Taas uusi vuosi. Ikäänkuin kaikki olisi jotenkin muuttunut viime viikosta, viime kuusta... Tai totta kai on muuttunut, on enemmän talvi, tai enemmän kevät, tai kesä vaihtumassa syksyksi tai päivä vaihtunut tiistaista keskiviikoksi niin kuin nyt jne. 

MUTTA en nyt tarkoita sellaista muuttumista, vaan vuodesta toiseen siirtymisessä on jotain hirveän peruuttamatonta aivan kuin rypyissä, joita ilmestyy otsalle tai kirjeessä, jonka on lähettänyt ja joka on jo vastaanottajan kädessä. Ei voi mitään pyyhkiä pois. Et voi pysäyttää aikaa, se vain vie sinua mukanaan, pyristelitpä vastaan tai et. Olet vastaansanomattomasti junassa, jonka asemia ovat ohikiitävät vuosiluvut, joille millekään et voi pysähtyä, vaikka haluaisitkin ehkä. 

Joku voisi tähän sanoa, että nythän jäit pois asemalla 2012 ja voit katsella ympärillesi, millaista on tämän nimisessä paikassa. OK. Vaan eipä mene kuin jokunen hetki ja matto kiskaistaan altasi ja olet uudella asemalla ja sen nimi on 2013. Sano minun sanoneen!

Raamatussa luvataan, että aikaa ei joskus enää ole. Kuolemassa sanotaan siirryttävän ajan rajan taa. Siihen asti aika on tosiaan rajoittava tekijä elämässämme: Kaikki toimii aikataulujen mukaan. Sinulla on kokous klo 9–10, tapaat ystävän klo 15, kauppa menee kiinni klo 18, elokuvalippu on klo 20.30 -näytökseen. Loputtomiin kellon mukaan elämistä. Jokainen hetki on merkitty tuntien minuuttien sekunttien sekuntinkymmenesosien tarkkuudella...

Aika rasittavaa. Parempi on kai olla miettimättä turhia ja jatkaa oravanpyörässä juoksemista. "Vierivä kivi ei sammaloidu."

Miten teillä muilla? Entiset metkut, uudet kujeet? Katsotaan, miten tämäkin karkausvuosi karkaa käsistä.

Kuva: ClipArt

Muutamaa päivää vaille kokonainen vuosi siis nyt edessä. Mitäs tässä muuta kuin viettämään sitä ja huomisaamuna kello 9 hammaslääkäriin...

Pieniä muutoksia kaikkeen joka hetki... Sitähän tämä elämä on. 

Huomaa, että olen juuri toipunut ikävästä flunssasta ja viettänyt liian monta päivää neljän seinän sisällä, vaikka onneksi seinät eivät sentään ehtineet kaatua päälle! :)

Hyvää loppuvuotta kaikille!