Lumista aikaa taas Helsingissä

Ke 11.1.2012

Nyt Helsinkikin on vihdoin saanut jonkilaisen lumipeitteen. Miten pysyvän, vaikea on sitä vielä sanoa, niin vaihtelevaista säätä tässä viime aikoina on eletty. Lumipeite ei ole järin paksu, mutta ei aivan ohutkaan. Paikoin voi jo hiihtää. Jäälle ei kuitenkaan vielä paranisi mennä, kun pakkasta on ollut vasta muutamia asteita. Yhtenä yönä taisi käväistä sentään miinus kahdessatoista Celsiuksessa.

Kuva: © Marleena
Nyt lumiukkoja voi nähdä muuallakin kuin kukkakaupan ikkunassa. Tämän "ilmapallolumiukon" kuvasin viime viikon torstaina Töölössä, jolloin lunta ei ollut nimeksikään: Muutama kuranvärinen kasa kadun reunassa.

Tänään valkoinen lumipeite oli vallitsevana kaikkialla muualla kuin kaduilla, jotka olivat autojen jälkiltä likaisen sohjoiset. Iltapäivällä lunta hieman satoi lisääkin. Eikä tuo lumi nyt aivan samantien varmaankaan sula pois, koska huomiseksikin on luvattu muutamia pakkasasteita.

Monet ovat riemuissaan lumentulosta, vaan minä en. Minusta talvi on kamala juttu, enkä pidä lumesta muualla kuin postikorteissa. Olen luita ja ytimiä myöten kesäihminen.

Olin 90-luvulla Lapissa töissä monta vuotta ja opin inhoamaan pakkasia, lunta ja talvea. Aamulla töihin lähtiessä mittari näytti - 39 C tai jopa - 40 C-astetta ja kun tulin kotiin, mittari näytti edelleen samat lukemat. Jopa kaksi viikkoa yhtäperää saattoi olla niin. Jäinen vinkka poltti poskia linja-autoasemalla, kun aamuisin odottelin bussia tai kun kuljin Rovaniemen keskuspuiston läpi töistä kotiin. Kaikki oli aavemaisen hiljaista, ei mitään elämää, ei edes puluja, vain pakkasessa aavemaisesti paukkuvat puiston suuret valkorunkoiset koivut ympärillä sekä kauhea lumen kalvakka valkoisuus joka puolella kuin suuri hautausmaa! UH että inhosin niitä lumisokeita pakkaspäiviä!! Joka aamu ja iltapäivä tunnin työmatka läpi lumen kotoa työpaikalle, 80 km suunta. Siitä alkoi inhoni talvia ja lumen tappavaa valkoisuutta kohtaan. Silloin tällöin kuuli vielä ikäviä uutisia paleltumiskuoleman kohdanneista ihmisistä. Lumesta on tullut minulle melkein kuoleman symboli.

Helsingissä työmatkani ovat pisimmillään reilut 10 km ja matkaan voi kulua pahimpina ruuhka-aikoina toista tuntia per suunta, mutta täällä en koe samaa lumi-inhoa, vaikka lunta olisikin. Pakkaset ovat täällä loivempia, nytkin mittarissa näyttää olevan - 4 C astetta - 40 C:n sijasta.

Olen viettänyt lapsuuteni Turun seudulla ja käynyt kesäisin Ruissalossa tai Naantalissa uimassa. Etelän kasvit eivät juurru routaiseen maahan. Mieluimmin vaikka pientä sadettakin kuin lumisia pakkastalvia. Olen perusteellisesti kesäihminen!

PS. Ällistelin joitakin vuosia sitten muutamien työkaverieni intoa, kun he kertoivat riemuissaan  menevänsä kesälomallaan Jäämerelle.

2 kommenttia:

  1. Onpa iso lumiukko.
    Toivottavasti on hyvä ilma sunnuntaina kun tulemme Helsinkiin.

    VastaaPoista
  2. Sylvi, saimme taas suojakelin ja lumet sulavat kovaa vauhtia. Lauantaille luvataan taas pikkupakkasta, joten jos pakastaa, niin ehkä silloin aurinkokin paistaa viikonloppuna.

    VastaaPoista

Tervetuloa lukemaan blogiani! Jätäthän viestin tai kommentin käynnistäsi minua ilahduttamaan! Luen mielelläni ajatuksiasi!

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida eli nimettömät kommentit poistetaan. Laita siis kommenttiisi ainakin nimimerkki.

Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.