Arkea, juhlaa ja unelmia: tammikuuta 2012

Holokaustin uhrien muistopäivä

Pe 27.1.2012

Tänään olin illalla Saalemissa Holokaustin uhrien muistojuhlassa. Kyynelehdin melkein koko tilaisuuden ajan.

Pidän tavattomasti heprealaisesta musiikista. Juhla olikin hyvin musiikkipainotteinen. Eräs mies soitti todella upeasti sahalla. Sen ääni sopi hyvin surullisen ja valittavankin musiikin tulkiksi.

Tilaisuudessa näytettiin myös lyhyt filmipätkä, jossa esiintyivät Hitler lähipiireineen, vankeja Auschwitzin keskitysleirillä, ruumiita, laihoja ja sairaita ihmisiä. Noita kuvia olen nähnyt paljon ja useinkin. Joululomalla katsoin Anne Frankista kertovan TV-sarjan. Olen lukenut Anne Frankin päiväkirjan ja joitakin keskitysleireihin liittyviä kirjoja ja nähnyt elokuvia, mm. Corrie ten Boomin kirjan Kätköpaikka sekä kirjasta tehdyn elokuvan sekä elokuvan Shindlerin lista.

Surullista, että maailmassa on niin paljon pahuutta. Sotia riittää ja ihmiset tappavat toisiaan oli sotatila tai ei. Kuitenkin kaikki kansanmurhat on estettävä. Ei enää koskaan holokaustia.

Keräilymuki

La 21.1.2012

Kuninkaallisen näköinen pari! :D

Paavo ja Vuokko Kuva: Antti Hämäläinen

Hauska muki. Pätevä poliitikko! Edustavannäköinen pariskunta.
Ostaisin näin kivan mukin, jos ei maksaisi kolmea kymppiä!

EDIT: Tämä video kuuluu mukaan tähän mukijuttuun! Ihan pakko lisätä. :D

Kaloreiden karusellissa...

Pe 20.1.2012

Karppaamalla sain syksyllä noin 7 kiloa pois, vaikka en tehnytkään sanottavia muutoksia ruokavaliooni eli jätin pääasiassa vain valkoisista jauhoista valmistetut elintarvikkeet pois. Pidän tulosta ihan kohtalaisena, koska en yrittänyt mitään himokuihdutuslaaria...

Sitten sain joulun alla sen karmean flunssan, räkätaudin, jota hoitelin petin pohjalla koko joululomani. Toisin sanoen söin mitä sattui. Enkä mitenkään karpannut. Nyt kauhistelen, olenko saamassa kiloja takaisin kovaa vauhtia!
Tässä syitä:

Munariisipasteija voitaikinaan
100 g = 474 kcal
2 h 20 min

Lihapasteija
100 g = 336 kcal
1h 40 min

Croissant eli voisarvi
100 g = 359 kcal
1 h 45 min

Jonkun näistä olen teen tai kahvin painikkeeksi silloin tällöin valinnut. Ja näissä jokaisessa on kamalasti kaloreita. HUH! Ja vielä suklaata silloin tällöin!

Olen merkinnyt kuntopyöräilyssä menevän ajan kunkin tuotteen kohdalle, jossa kyseinen kalorimäärä on saatu kulutetetuksi. Kävellen kalorit palavat myös, mutta hieman hitaammin, maastopyöräilyssä taas nopeammin... (Hmm, minulla ei ole kuntopyörää eikä tällä hetkellä tavallistakaan pyörää.)

Ei ihme jos paino laskemisen sijasta kohoaa, kun koko päivän kalorit eivät saisi olla kuin jotain 1000–1500 kcal, jos meinaa saada kiloja pois! Siis olisi pikimmiten aloitettava taas tuo valkoisten jauhojen välttäminen. Muuten en kyllä kauheasti aio edelleenkään karpata. Yritän kuitenkin taas välttää tärkkelystä (pulla, peruna, leipä, riisi, pasta, maissi, konditoriatuotteet).

Suklaa 100 g = 550 kcal
2 h 45 min

Tässä jotain linkkejä:
http://www.kimallus.fi/painonhallinta/artikkelit/uutisia-painonhallinnasta-5204364/maistuiko-suklaa-nain-poltat-saamasi-kalorit-8853428
http://kuntoplus.fi/ravinto/painonhallinta
http://kalorilaskuri.fi/ruokapaivakirja (ilmainen ruokapäiväkirja)
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elintavat/painonhallinta
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=119

Toisaalta en halua niuhottaa, mutta en halua pudottamiani kilojakaan takaisin. Joten ehdottomasti mahdollisimman paljon valkoisista jauhoista tehtdyistä herkuista yritän taas kieltäytyä.

Mutta yksi on, mistä en aio koskaan kieltäytyä: Jos joku tarjoaa palan kermaista hedelmäkakkua! Se on ihanaa! En osta sitä itse koskaan enkä leivokaan ja yleensä sitä tarjotaan vain merkkipäivillä, joita ei ole edes kerran vuodessa. Toistaiseksi ketkään ystävänikään eivät ole viettäneet syntymäpäiviään. ;)

Yritän muistaa ottaa kromitabletin päivässä, niin ei tee niin kovasti mieli suklaata!

Karppaamisessa pitää muistaa, että aivot tarvitsevat myös hiilihydraatteja:

Aivot käyttävät energianlähteenään glukoosia (rypälesokeria), jota elimistö valmistaa ravinnon hiilihydraateista. Aivot kuluttavat vuorokaudessa noin 140 g glukoosia, minkä lisäksi ne tarvitsevat riittävästi nestettä. -----

---- Juo riittävästi vettä ja syö riittävän usein esimerkiksi hedelmiä. (http://kuntoplus.fi/node/784509)

Tässä pieni katkelma Tohtori Tolosen tekstiä (Erittäin mielenkiintoinen sivusto. Kannattaa tutustua!):

Unohda ruoan kalorien laskeminen. Tutki ruokalajien GI- ja GK-taulukoita. Huolehdi siitä, ettei minkään ateriasi eikä välipalasi glykemiakuorma (GK) nouse yli 30:n. Silloin painosi laskee vähitellen normaaliksi ja kykenet hallitsemaan sitä. Syö 3 pääateriaa päivässä ja niiden välillä välipala. Se voi olla esimerkiksi juustoleipä tai omena. Syö pääaterian alle vihannes- ja hedelmäsalaatti. Älä syö lainkaan pullaa, muita leivonnaisia, jäätelöä, äläkä makeisia. Älä juo virvoitusjuomia tai muita makeutettuja juomia. Näin sinulla ei ole koskaan nälkä ja voit syödä kaikkia ruokalajeja, kunhan pidät jokaisen aterian ja välipalan glykemiakuorman alle 30:n. http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=119

Lunta ja lunta

To 19.1.2012

Tämän kuvan otin noin klo 15.30 töistä lähdettyäni bussipysäkin lasiseinän läpi. Kysymys ei siis
ole lumipyrystä, vaikka sellaistakin on äskettäin ollut, vaan lasiseinään tarttuneesta lumesta. Kuva: © Marleena

Aamulla töihin mennessä sai huomata, että lunta oli taas tullut lisää. Ja huomenna perjantaina on jälleen luvassa lisää tuota valkoista peittoa maisemille. Ihme, etteivät bussit olleet pahemmin myöhässä, vaikka aikamoinen ruuhka aamulla oli siinä vartin yli seitsemän. Yleensä olen aikaisemmin liikkeellä, mutta tänään jotenkin lähtemiseeni meni yllättävän paljon aikaa ja nippa nappa ehdin ajoissa töihin, koska tosiaan liikenne sujui sangen luistavasti. Menen töihin kolmella kulkuneuvolla: bussi, metro, bussi.

Näkymä kotimatkan varrelta. Kuva: © Marleena

Minulla menee tällä hetkellä työmatkoihin päivittäin 2–3 tuntia yhteensä, reilu tunti per suunta. Joskus se tuntuu paljolta, välillä ei koko asiaa huomaakaan. Nyt on ollut viime päivinä aika rankkaa, johtuneeko vielä kohtalaisen huonosta kunnosta, kun olin koko joululoman flunssassa tai sitten polvestani, joka ei kauheasti tykkää siitä, että olen jalkojen päällä kuutisen tuntia yhtä perää sen kummemmin istuskelematta.

Vaikka olenkin puhetyöläinen, niin joudun yleensä seisomaan koko päivän. Murkkujen kanssa ei ehdi pahemmin istumista harrastaa. Tänään minulla oli välituntivalvojavuorona "Kierto", joka tarkoittaa koulun käytävillä vaeltamista ja portaissa likkumista kerrosten välillä ja tietysti siinä ohessa murkkujen perään katsomista. Ei ihme, että kotiin tullessa saakin sitten nilkuttaa, vaikka aamuisin jalkani ei onneksi vielä pahemmin vaivaa. Huomenna välituntivalvojana on vuorossa "Aula", mikä tarkoittaa seisoskelua ja pientä liikuskelua pääaulassa ruokalan edessä ja mahdollisesti oppilastrafiikin valvomista ruokalaan, jonne eivät kaikki mahdu yhtaikaa syömään. Ikävintä tässä viikossa on ylimääräinen työpäivä eli lauantainakin on koulua, tosin onneksi vain klo 9–12.

Näkymä kotimatkan varrelta. Kuva: © Marleena

Aurinko ei tainnut tänään näyttäytyä, vaikka eipä sitä päivän aikana edes huomaisi, koska säleverhot ovat luokassa tavallisesti kiinni. Päivä on kuitenkin selvästi valostunut. Tietysti lumikin lisää valoisuutta, mutta ennen joulua klo 16 oli kyllä jo täysin pimeää. Nyt vasta tuntia myöhemmin.

Tänään lähdin töistä siinä puoli neljän aikoihin ja oheiset kuvat otin silloin. Kuten huomaatte, oli vielä aivan valoisaa. Tosin olin kotinurkilla vasta viiden maissa, koska poikkesin Kampissa. Silloin oli kyllä jo aika pimeää. Kun vertaa kesään, niin aikamoinen muutos on pikkuhiljaa taas tulossa. Juhannuksen aikoihin täällä Helsingissä on pimeää tuskin kahta tuntia vuorokaudessa ja pohjoisessa aurinko ei lainkaan laske. Jos muuttaisin jonnekin muualle Suomesta, kaipaisin varmaan hirveästi valoisia suomalaisia kesäöitä.

Lapsia pihallamme leikkimässä lumikasassa tänään noin kello 17 aikoihin. Huom! Lumikasa on muodostunut pihalta aikaisin aamulla auratusta lumesta. Uutta satanutta lunta ei oltu vielä aurattu. Kuva: © Marleena

Toisaalta asuessani Lapissa 90-luvulla kevätaurinko oli jo maaliskuussa niin huumaava, että aluksi olin siitä aivan pyörryksissä enkä varmaan olisi osannut edes nukkua, jollen olisi ollut töitten takia väsyksissä. Mutta kyllä siihen huumaavaan oloon sitten tottui. Muistan ensimmäisen kevääni Lapissa, miten kevätauringonvalo suorastaan humisi pääkopassa ja lumi häikäisi vielä lisää. Sellaista valohuumetta en ole koskaan kokenut täällä Etelä-Suomessa asuessani. Toisaalta viihdyn erinomaisesti Helsingin vuodenajoissa. Marraskuun helsinginharmaa ei minua säikyttele, kestän hyvin kaamostakin jos ei ole kovia pakkasia, mutta kieltämättä olen luita ja ytimiä myöten kesäihminen ja inhoni lunta kohtaan on joskus sietämätön, vaikka se maalaakin maisemat kauniiksi.

Helsinki lumipuvussa

Ke 18.1.2012

Viime päivinä lumi on koristellut helsinkiläisiä maisemia sangen soman näköisiksi, vai mitä? Tämän kuvan otin maanantaina, siis edellispäivänä 16.1.2012. Se on Kontulasta:

Päivä oli pilvinen ja satoi hieman luntakin. Kuva: © Marleena

Ja tämän kuvan otin tänään:

Eilen satoi lisää lunta ja tänään näytti tällaiselta. Kuva: © Marleena

Kaunista! Eikö vain?!

Värejä

Su 15.1.2012

Kauppiaat ovat jo kevätmielellä. Onko oranssi tulossa taas muotiin?

Kuva: © Marleena

Joskus yläasteikäisenä puolukkapuuronpunainen oli mielivärini! Nyt sitä väriä on tarjolla asusteissa.

Kuva: © Marleena

Minulla oli tämäntapainen mekko 80-luvulla. Siinä ei ollut sinistä eikä violettia vaan punaisen sävyjä...

Joulu meni jo...

La 14.1.2012

Kauneimmankin joulukuusen kohtalo on joutua pois... Seuraavaan jouluun on taas aikaa.

Luntakin olemme tänne Helsinkiin taas saaneet. Tässä muutama kuva lauantai-illalta. Liukastakin on.

Pureva pakkanen käy luihin ja ytimiin, vaikka pakkasasteita on vain muutama.

Varokaa liukastumasta!

Nuku siinä nyt sitten...

Pe 13.1.2012

Joku yökyöpeli taas mellasti. Nukahdin ja valot jäivät eteiseen päälle. Huomasin kyllä asian jossain vaiheessa ennen kuin valot sammuivat omassa päässäni, mutta ajattelin, että samantekevää... Olkoon. Ei yksi yö sähkölaskussa varmaan tunnu. Sitä paitsi meillä on sähkösopimus: Ei korotuksia kahteen vuoteen... Vaan eräspä ei meillä tykännytkään:

Heräsin KOLMEN NELJÄN aikaan aamuyöstä, kun karvainen kaveri spurttaili tuhatta ja sataa... Lopetti kyllä heti, kun kiukkuisesti ilmoitin, että yöllä pitää nukkua. Itse heräsin kuitenkin kunnolla ja oli vaikeaa nukahtaa uudestaan ja toisaalta hieman liian aikaista noustakin. VÄHÄN KYLLÄ HARMITTI.

Mikku veteli sitten heti sikeitä, vaan minäpä en. Yöjumpan jälkeen uni näytti hyvin maistuvan, kun oli saatu minut ylös:

Kuva: © Marleena

Anni Nykäsestä ja Mummosta ja mummon kissastakin ym. on lisää täällä.

Ei sen puoleen, kyllä nämäkin temput on meillä kokeiltu (ilman pesäpallomailaa tosin):

Ohituksia ja pysähdyksiä

Ke 11.1.2012

Kaupungilla liikkuessani on eräitä paikkoja, jotka aina ohitan ja joiden kohdalla pysähdyn:

Kauas ovat jääneet ajat, jolloin istuttiin hyvän ystävän kanssa melkein joka viikko nokakkain leivoskahvien ääressä. :)
Toinen näistä ystävistäni onkin tosin muuttanut jo kauan sitten Tukholmaan, joten tapaamme todella harvoin.
Kuva: © Marleena

Sushia taas en ole oppinut syömään. Kuva: © Marleena

Nämä herkut sen sijaan... pysähdyttävät minut monestikin:

Kuva: © Marleena

Lumista aikaa taas Helsingissä

Ke 11.1.2012

Nyt Helsinkikin on vihdoin saanut jonkilaisen lumipeitteen. Miten pysyvän, vaikea on sitä vielä sanoa, niin vaihtelevaista säätä tässä viime aikoina on eletty. Lumipeite ei ole järin paksu, mutta ei aivan ohutkaan. Paikoin voi jo hiihtää. Jäälle ei kuitenkaan vielä paranisi mennä, kun pakkasta on ollut vasta muutamia asteita. Yhtenä yönä taisi käväistä sentään miinus kahdessatoista Celsiuksessa.

Kuva: © Marleena

Nyt lumiukkoja voi nähdä muuallakin kuin kukkakaupan ikkunassa. Tämän "ilmapallolumiukon" kuvasin viime viikon torstaina Töölössä, jolloin lunta ei ollut nimeksikään: Muutama kuranvärinen kasa kadun reunassa.

Tänään valkoinen lumipeite oli vallitsevana kaikkialla muualla kuin kaduilla, jotka olivat autojen jälkiltä likaisen sohjoiset. Iltapäivällä lunta hieman satoi lisääkin. Eikä tuo lumi nyt aivan samantien varmaankaan sula pois, koska huomiseksikin on luvattu muutamia pakkasasteita.

Monet ovat riemuissaan lumentulosta, vaan minä en. Minusta talvi on kamala juttu, enkä pidä lumesta muualla kuin postikorteissa. Olen luita ja ytimiä myöten kesäihminen.

Olin 90-luvulla Lapissa töissä monta vuotta ja opin inhoamaan pakkasia, lunta ja talvea. Aamulla töihin lähtiessä mittari näytti - 39 C tai jopa - 40 C-astetta ja kun tulin kotiin, mittari näytti edelleen samat lukemat. Jopa kaksi viikkoa yhtäperää saattoi olla niin. Jäinen vinkka poltti poskia linja-autoasemalla, kun aamuisin odottelin bussia tai kun kuljin Rovaniemen keskuspuiston läpi töistä kotiin. Kaikki oli aavemaisen hiljaista, ei mitään elämää, ei edes puluja, vain pakkasessa aavemaisesti paukkuvat puiston suuret valkorunkoiset koivut ympärillä sekä kauhea lumen kalvakka valkoisuus joka puolella kuin suuri hautausmaa! UH että inhosin niitä lumisokeita pakkaspäiviä!! Joka aamu ja iltapäivä tunnin työmatka läpi lumen kotoa työpaikalle, 80 km suunta. Siitä alkoi inhoni talvia ja lumen tappavaa valkoisuutta kohtaan. Silloin tällöin kuuli vielä ikäviä uutisia paleltumiskuoleman kohdanneista ihmisistä. Lumesta on tullut minulle melkein kuoleman symboli.

Helsingissä työmatkani ovat pisimmillään reilut 10 km ja matkaan voi kulua pahimpina ruuhka-aikoina toista tuntia per suunta, mutta täällä en koe samaa lumi-inhoa, vaikka lunta olisikin. Pakkaset ovat täällä loivempia, nytkin mittarissa näyttää olevan - 4 C astetta - 40 C:n sijasta.

Olen viettänyt lapsuuteni Turun seudulla ja käynyt kesäisin Ruissalossa tai Naantalissa uimassa. Etelän kasvit eivät juurru routaiseen maahan. Mieluimmin vaikka pientä sadettakin kuin lumisia pakkastalvia. Olen perusteellisesti kesäihminen!

PS. Ällistelin joitakin vuosia sitten muutamien työkaverieni intoa, kun he kertoivat riemuissaan menevänsä kesälomallaan Jäämerelle.

Hyvä paha lakritsi

Ti 10.1.2012

Suomalaiset tykkäävät lakritsista ja salmiakista. Minä tosin en kuulu lakritsin ja vielä vähemmän salmiakin (yäk!) ystäviin. Syön lakritsia kyllä palan, jos joku tarjoaa ja joskus ostan itsekin lakupötkön, vaikka todella harvoin – kerran pari vuodessa tai jopa harvemmin! – salmiakkia vain vahingossa ja pyrin mahdollisuuksien mukaan sylkemään sen heti pois vaikka paperinenäliinaan!

Salmiakki on suomalainen makeinen, jota ei paljon muualla ymmärretä. Alunperin salmiakki on valkoista, mutta se "maalataan" mustaksi lääkehiilellä. Suolainen maku tulee ammoniumkloridista. Mausteena on lakritsia. Pohjoismaissa ja Alankomaissa salmiakki tunnetaan, ei oikeastaan muualla. Saksassa jonkin verran. Alunperin salmiakkijauhe on ollut apteekista ostettavaa yskänlääkettä, joka nuoltiin kämmeneltä.
http://www.hear.fi/pedia/Salmiakki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Salmiakki
Lakritsia syödään Pohjoismaiden ja Alankomaiden lisäksi Britanniassa, ei sitäkään paljon muualla.

http://www.ts.fi/online/kulttuuri/195012.html

Tässä hieman tietoa lakritsista (Glycyrrhiza glabra):

"Lakritsi on ympärivuotinen, pensasmainen kasvi, joka kasvaa syntyperäisesti Välimerenmaissa ja Keski-Idässä, ja sitä kasvatetaan myös Euroopassa. Juuret ja rönsyt, joissa on eniten vaikuttavia aineita, kerätään talteen syksyllä.
Lakritsissa on monia ainesosia, mutta aktiivisin niistä on glysyrisiini (glycyrrhizin), joka antaa lakritsille sen makeuden. Glysyrisiini on 50 kertaa makeampaa kuin sokeri. Muita ainesosia on saponiini, flavonoidi, koumariini (coumarin), steroli, koliini (choline), triteroenoidi, ligniini, aminohapot mukaan lukien asparagiini, kumi, biotiini, foolihappo (folic acid), inositoli, lesitiini (lecithin), estrogeeniset aineet, pantoteenihappo (pantothenic acid), para-aminobenzoiinihappo, fosfori, pentasykliterpiini (pentacyclic terpenes), proteiini, sokeri, keltainen väriaine ja vitamiinit B1, B2, B3, B6 ja E. Ainesosien runsaudessa saattaa olla syy lakritsin vaikutusten monimuotoisuuteen. " http://fromfinland.fi/fi/review/product/view/id/109/

"Lakritsi ja sen sisältämä glykyrritsiini on peräisin palkokasveihin kuuluvan lakritsikasvin kuivatuista juurista. Lakritsiuute valmistetaan juurista keittämällä ja haihduttamalla. Tietyissä oloissa glykyrritsiini on 50-200 kertaa makeampaa kuin sakkaroosi. Lakritsiuute sisältää myös muita biologisesti aktiivisia ainesosia, kuten useita fenoliyhdisteitä."
http://kuntokortilla.blogspot.com/2009/03/lakritsioireyhtyma.html

Parikin ystävääni ovat himolakritsinsyöjiä, siksi innostuin kaivelemaan lisätietoja lakritsista ja siksi päätin laittaa löytöni tänne blogiini.

Eli tässä lisää:

Runsaan lakritisin nauttimisen on todettu aiheuttavan elektrolyyttitasapainon häiriöitä, siis turvotuksia, verenpaineen nousua ja jopa sydämen vajaatoimintaa. Lakritsista metaboloituva glykyrretiinihappo estää kortisolin muuttumista kortisoniksi. Lakritsi sammuttaa munuaisten mineralokortikoidireseptoreita suojaavan järjestelmän. Lakritsin runsas kulutus aiheuttaa entsyymi-inhibition jo muutamassa päivässä. Siis selviä farmakologisia vaikutuksia, jotka suurkuluttajalla aiheuttavat vakavan terveysriskin." http://kuntokortilla.blogspot.com/2009/03/lakritsioireyhtyma.html

"Salmiakissa, lakritsissa ja monissa makeisissa sekä purukumeissa käytettävä lakritsiuute sisältää glykyrritsiiniä. Osa ihmisistä on sen vaikutuksille toisia altiimpia. Samalla tavoin kuin on suolaherkkiä on myös lakritsiherkkiä. Jotkut ovat niin herkkiä, että kerran kahdessa viikossa syöty lakritsi tai salmikkiannos riittää pitämään verenpaineen koholla.

Lakritsiuutteen gkykyrritsiinin aiheuttamat haitat ovat luonnollisesti sidoksissa liian kortisolin aiheuttamiin haittoihin. Kortisoli on stressihormoni, ja sitä erittyy erityisesti aamuyöstä ja stressaavissa tilanteissa. Kortisoli saa esimerkiksi ihmisen turpoamaan (keräämään nestettä), lisää ruokahalua, aiheuttaa kuukasvoisuutta, syö lihaksia ja luita sekä aiheuttaa liian alhaista veren kaliumpitoisuutta (hypokalemiaa). Hypokalemian riski on erityisen suuri jos samaan aikaan käyttää diureetti- eli nesteenpoistolääkitystä, esim. sydämenvajaatoimintaan (Hukkanen et al 2009). Vanhukset voivat olla erityisen alttiita hypokalemialle."

Lakritsista ja lakritsiuutteesta on erityisesti haittaa odottaville äideille:
Jo kohtuullinen viikottainen, ja varsinkin runsas, salmiakin tai lakritsin kulutus voi:

Suurentaa ennenaikaisen synnytyksen riskiä (Strandberg et al. 2002)
Lisätä syntyneen lapsen käytösoireita (ADHD -tyyppistä oireistoa) (Räikkönen et al 2009)
Altistaa lapset jatkuvalle liian suurelle peruskortisolin eritykselle (Räikkönen et al. 2010) http://www.pronutritionist.net/salmiakki-ja-lakritsi-suolaa-pahempia

"Lakritsin huonoja puolia on, että suurina määrinä ja pitkään nautittuna se aiheuttaa kaliumin ja natriumin vähentymistä kehossa, mikä puolestaan johtaa pöhöttymiseen (ts. vesi ei poistu elimistöstä normaalisti). Addisonin tautia sairastaville tämä on kuitenkin vaikutus, jota nimenomaan tarvitaan. Muiden ihmisten on syytä käyttää lakritsia kohtuudella ja niin, että käyttöaikojen välissä on lepokausia, jotta verenpaine ei nousisi. DGL ei tätä ongelmaa aiheuta, koska lakritsissa verenpainetta kohottaa glysyrisiini. Korkean verenpaineen omaavien ihmisten ei tulisi käyttää lakritsia, mutta ei myöskään raskaana olevien naisten, tai turvotuksesta, viherkaihista, diabeteksesta ja verentukkeumista (joihin käytetään lääkkeenä digoksinia) kärsivien ihmisten." http://fromfinland.fi/fi/review/product/view/id/109/

Lisää tietoa löytyy mm. näistä linkeistä:
http://ruohikolla.blogspot.com/2009/10/haitalliset-lakritsi-ja-salmiakki.html
http://www.iltasanomat.fi/terveys/tassa-suositussa-karkissa-piilee-vakava-terveysvaara/art-1288424959239.html

Yhteenvetona sanoisin, että lakritsin oikeanlainen käyttö on enemmän lääketiedettä kuin jokapäiväisen karkin syöntiä eli lakritsia tulisi käyttää VAIN lääkekäytössä (siis lääkärin määräämissä lääkkeissä) ei jokapäiväisenä eikä viikottainkaan syötävänä nautintoaineena. Vaikka sillä on lääkekäytössä erinomaisia ominaisuuksia, niin vapaassa namiskelukäytössä hyödyt kyllä katoavat haittojen tieltä.

Lääketieteellisiä vaikutuksia on paljonkin, kuten se, että lakritsin glysyrritsiinihappo voi ehkäistä suolistosyövän etenemistä ja se voi lieventää myös PMS- ja vaihdevuosioireita sekä virusinfektioita. Sitä käytetään yskänlääkkeissä ja haavojen hoidossa ym. Kuitenkin jatkuva lakritsinrouskutus ei tee hyväksi kenellekään.

Polvesta ja nivelrikosta vielä juttua...

Ma 9.1.2012
Viime kesänä jalkani tarttui johonkin ja RIUHTAISIN sen vain mitään ajattelematta irti. Sain silloin jalkani pois puristuksista, mutta samalla tuntui kuin jalan alaosa olisi samantien irronnut polvesta!

Tämä riuhtaisuliike kuuluu siis varomattomiin liikkeisiin eli niihin äkkinäisiin liikkeisiin, joita Äxäni ehdottomasti kieltää harrastamasta. Olette jo saaneet lukea kännykkäni seikkailusta, mikä johtui yhdestä pikaisesta päähänpistostani ja onneksi päättyi hyvin, mutta polveni tarina on oma juttunsa.
Polvenikin vaiheita olen jo tänne blogiini ehtinyt jokusen kirjaamaan. :) No, Äxä on aito hämäläinen, joten ei ihme jos hän antaa hitauksista pisteitä. Vuosi vuodelta hän on suositellut minullekin hitaampaa elämänrytmiä. Mutta minkäs minä karjalaisille sukujuurilleni voin!?
Yritän todella opetella ja varmaan vielä onnistun, sillä isoäitini muisti hänkin aina sanoa minulle lapsuusvuosistani asti: " Kyllä elämä opettaa. Jos ei muuta niin hiljaa kävelemään." Tämän lausahduksen sain aina kuulla, kun mummoni mielestä olin tehnyt jotain, mikä ei ollut hänestä OK tai muuten räiskähtelevä tempperamenttini ylitti hänenkin sietokykynsä, niin karjalainen kuin hänkin oli. Tähän väliin pitää kai tarkentaa, että molempien vanhempieni suku on Karjalasta, minne jäivät kummankin suvun talot, pellot ja metsät, koko omaisuus venäläisten sotasaaliina.

No, niin sitten asiaan eli polveen, johon liittyvistä asioista päätin nyt jotain kirjoittaa. Se kun on kuulemma akilleenkantapää jo yli miljoonalle suomalaisellekin. Tuo jalan riuhtaisu ilmeisesti vahingoitti polveni nivelrustoa.

Ensinnäkin polvi näyttää jotenkin tällaiselta, nimittäin sisäpuolelta:

Kuva: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00673

Minulle ja siis yli miljoonalle suomalaiselle nimenomaan nivelrusto on ilmeisen tärkeä osa tuota nivelaluetta. (Yli miljoonalla suomalaisella on kuulemma nivelrikko.) En minä tuommoisesta nivelrustosta ollut lainkaan tietoinen ennen polveni loukkaantumista. En myöskään kesällä saanut siihen mitään apua.

Marraskuussa ja joulukuussa kävin uudestaan kipeän polveni takia lääkärissä ja sain mm. seuraavia lääkkeitä: Voltaren 50 mg (tulehduskipulääke) ja Arthryl 750 mg (sisältää glukosamiinia). Kela korvaa osan Voltarenin hinnasta, joten 30 tablettia maksaa vähän alle neljä euroa ja riittää kymmeneksi vuorokaudeksi (noin 40 senttiä päivä). Artryliä ei Kela avusta, 180 tablettia maksaa noin 45 euroa, joten kaksi taplettia vuorokaudessa maksaa noin 50 senttiä. (Voltarenia en kyllä pysty syömään kolmea kertaa vuorokaudessa sen sivuvaikutusten takia.)

Hajosivatko nivelsiteet tai nivelkierukka silloin (kun kiskaisin jalkani irti siitä, mihin se silloin oli takertunutkin), ei ole merkitystä, koska polveani ei leikattu eikä ilmeisesti leikata. Nivelrusto siinä ainakin vahingoittui eikä se kuulemma niin vain korjaudu itsestään ja vamma on PYSYVÄ ja pahenee vaan! (Jollei ihmettä tapahdu.) Onneksi vaivani on lievä ja pärjään työssäni, jossa joudun pääasiassa seisomaan koko päivän. Kun kuitenkin tutkimuksissa on todettu, että yhdeksällä kymmenestä 40-vuotiaalla on nivelrikkoon viittaavia muutoksia röntgenkuvissa (vaikka kaikilla ei vielä olekaan nivelkipuja tai jäykkyyttä), niin yritän estää oman tilanteeni huononemisen. Toistaiseksi käytän vain lääkärin määräämiä tabletteja ja D-vitamiinia.

Laitan tähän kuitenkin hieman lisätietoa kirjallisuudesta löytämistäni asioista.

Esittelin toisessa blogissani, Marja-Leenan kirjahylly, äskettäin hankkimaani kirjaa Vitamiinien, kivennäiaineiden ja luonnonlääkkeiden parantavat voimat. Se on Valittujen Palojen julkaisu vuodelta 2001. Ostin sen joulukuun alussa Fidan kirpparilta 8 eurolla. Kirjasta löytyy aukeaman kokoinen artikkeli nivelrikosta ja sen ehkäisystä ja hoidosta.

Laitanpa siitä tärkeimmät asiat muistiin tännekin:
Kirjan teksti lupaa: Ravintolisät voivat hidastaa nivelruston rappeutumista, mutta mikään hoito ei paranna nivelrikkoa! Lohdullista vai mitä!?

Nivelrusto siis rappeutuu koko ajan KAIKILLA, koska kuulemma lähes kaikilla yli kuusikymppisillä kirjan mukaan on jo nivelrikko! Sen edistymistä lisäävät mm. perintötekijät ja esim. nivelvammat kuten nyt sitten ilmeisesti minun tapauksessani.

Nivelrusto on hyytelömäinen sileä aine, joka vaimentaa iskuja ja estää toisiaan lähellä olevien luupintojen kosketuksen.

Nivelrustoa on siis vähän joka puolella, ainakin sormi-, polvi- ja lonkkanivelissä sekä kaula- ja selkärangassa. Nivelrusto kuluu ja rappeutuu koko ajan, joten eri puolilla kehoa olet kivut voivat johtua tästä syystä: luu hankaa luuta vasten, syntyy kitkaa, joka aiheuttaa kipua ja nivelen toimintahäiriöitä. Kulunut tai vahingoittunut nivelrusto vain vähenee, ja kivut pahenevat, jos elimistö ei pysty korjaamaan vaurioita tai pysäyttämään nivelrikon etenemistä.

Ravintolisien ja rohdostuotteiden antama apu (ko. kirjan mukaan):

Kirja on julkaistu kymmenen vuotta sitten, joten en tiedä onko tutkimuksissa edistytty. Joka tapauksessa kirjassa kerrotaan, että tutkitaan glukosamiinin ja ruston rakennusaineena toimivan KONDROITIININ (ei saatavana Suomesta) yhteisvaikutusta. Tosin monet tutkijat epäilevät kondroitiinin apua tässä asiassa, koska se imeytyy heikosti ja tehoaa huonosti.

GLUKOSAMIINI on sokeriyhdiste ja tärkeä nivelten rakennusaine, joka lievittää kipua ja ajan mittaan hidastaa nivelten vaurioitumista.

Tässä on lista glukosamiinin rinnalla käytettäviksi sopivista valmisteista (kokeilla voi näistä aina yhtä kerrallaan):

niasiiniamidi, polvinivelien kipua lievittävä
olibaani eli frankinsenssi on Boswellia-kumipuun hartsia, joka mahdollisesti ehkäisee tulehdusta ja vahvistaa rustoa
merimakkara, kiinalainen rohdoskasvi, joka saattaa vähentää kipua ja jäykkyyttä
S-adenosyylimetioniini lievittää kipua ja uudistaa rustoja (ei saatavana Suomesta)
Liivate, joka sisältää glysiini- ja proliini-nimisiä aminohappoja ja muita ruston tarvitsemia ravintoaineita, voi olla kokeilemisen arvoinen (hullunlehmäntaudin takia liivatetta ei enää käytetä samoin kuin ennen)
Cayennenpippurivoide ulkoisesti käytettynä edellä mainittujen rinnalla (Sisältää kapsaiinia, joka estää P-aineen eli polypeptidin muodostumisen. P-aine on kemiallinen yhdiste, joka osallistuu kipuviestin lähettämiseen aivoihin). Ensimmäisen kerran iholle levitettynä saattaa kihelmöidä.

LISÄKSI: Eräässä tutkimuksessa on todettu, että vähintään 400 ky:n annos D-vitamiinia päivittäin voi hidastaa tai jopa pysäyttää polven nivelrikon etenemisen.

Kirjassa on myös yllämainittyjen aineiden annosteluohjeet. Laitan nekin tähän:

Glukosamiini, reseptilääke. Noudata lääkärinohjeita.
Kondroitiini (ei saatavana Suomesta), 400 mg kondroitiinisulfaattia kolme kertaa päivässä. Sisältää usein myös glukosamiinia.
Niasiiniamidi. Suuret annokset voivat aiheuttaa maksavaurioita ja muitakin haittavaikutuksia. Käyttö vaatii lääkärin valvontaa. Saatavana vain yhdistelmävalmisteena. Annostus 1000 mg kolme kertaa päivässä.
Cayennenpippurivoide, useita kertoja päivässä vaurioituneille nivelille. Saatavana vain Lääkelaitoksen luvalla.
Olibaani, 1 tabletti (150 mg) kolme kertaa päivässä.
Merimakkara, beche de mer, 1000 mg vuorokaudessa
S-adenosyylimetioniini, 400 mg kaksi kertaa päivässä kahden viikon ajan, sitten 200 mg kaksi kertaa päivässä ylläpitoon. Voi aiheuttaa lieviä ruoansulatushäiriöitä. Ei sovi maanis-depressiivistä sairautta poteville.

Suositellaan kevyttä liikuntaa, uintia ja kävelyä. Myös kuumat ja kylmät hauteet voivat auttaa (haude kipeälle nivelelle 20 minuutiksi kolme kertaa päivässä).

HUOM! Lemmikkieläimiä on jo vuosia hoidettu glukosamiinilla ja muilla ravintolisillä.

Lähde: Vitamiinien, kivennäiaineiden ja luonnonlääkkeiden parantavat voimat s. 142–143, Valitut Palat 2001

Jouluinen kuvakiisseli eli satunnaisia joulukuvia Helsingistä

Su 8.1.2012

En tiedä, onko teillä muilla samanlaisia ongelmia kuin minulla. Eli tapanani on näpsiä kännykkäkuvia niin, että muistikortti on yleensä pullollaan ennen kuin tyhjennän niitä pois. Siirrän kuvat muistikuille ja unohdan sitten, mitä kuvia missäkin muistitikussa on. Kuitenkin suurempi ongelma on tuo kuvien paljous puhelimessa ja muistikortin tyhjentäminen.

Minulla on kyllä vanhaan kännykkääni USB-liitin, jonka kautta Picasa imaisi kuvat kortilta hetkessä. Se on tylsä systeemi, koska en halua säilyttää kuviani Picasassa. Tavallisesti tyhjennänkin muistikortin Bluetoohtin avulla y k s i k e r r a l l a a n, mikä on sanoinkuvaamattoman ärsyttävän hidasta. Sadannen kuvan kohdalla kyllästymisasteeni hipoo kattoa. Nyt kuitenkin tein taas kerran suurtyön ja tyhjensin lähes kaikki jouluajan kuvat kännykästäni.

Äidilläni oli tapana tehdä jouluriisipuuron särpimeksi luumukiisseliä, mutta kun sitä ei nyt ole eikä sen annostelu virtuaalisesti edes olisi mahdollista, tarjoilen tässä teille rakkaat blogiystäväni jouluisen kuvakiisselin Helsingistä 2011. Muistellaan vielä hetki juuri vietettyä joulua ja miten se näkyi Helsingissä, ennen kuin se katoaa muistojen hämärään:

PALLOMERI