Ke 19.10.2011
 |
| Kuva: ©Marleena |
Eilen menin sattumalta kotiin Helsingin suurimman tavaratalon kautta. Siellä oli näyttelytilassa jokin eläimellinen tapahtuma ja menossa paraikaa rotta-agility. Neljä rottaa suoritti yleisölle ketteryysjuoksua. Näin yhden taitavan vanhemman rotan suorituksen, mutta siitä en saanut kuvaa. Rotta oli vaaleanruskea ja se oli vielä jotenkin siedettävän näköinen. Rotat elävät kuulemma 2-vuotiaiksi. Sitten kuvan nainen esitteli pari rottapoikaa, jotka olivat tavallisen rotan näköisiä, värisiä, lihavia ja nuoria ja jotka eivät vielä osanneet agilitya. Tässä toinen rottapojista yrittää ylittää yhtä esteistä.
 |
| Kuva: ©Marleena |
Nainen sanoi kovasti tykkäävänsä näistä rotista. Minulle tuo rottaporukka, varsinkin nuo kaksi tummanväristä, joista toinen on kuvassa, ovat YÄK-elukoita! En kyllä ole ihastunut valkoisiinkaan rottiin. Enkä paikalla olleisiin beesvärisiinkään rottiin.
Naiselle nuo rotat ovat elinkeino, joten se ehkä hiukan selittää tuota "tykkäämistä". Minä en haluaisi itselleni rottasirkusta, vaikka saisin siitä paljonkin rahaa. Hyi kamala!
 |
| Piirros: ©Marleena |
Välillä kuulee kaameita tarinoita, miten rotat ovat jollain paikkakunnalla nousseet jostain syystä viemäreistä ihmisten ilmoille ja miten kauheasti niitä on ollut. Helsingissäkin on kuulemma alamaailmassa katujen ja talojen alla miljoonia rottia.
Helsinki on vuosikymmeniä levitellyt ympäri kaupunkia rotanmyrkkyä erinäisiin paikkoihin, mm. puistoihin ja ties minne. Edellinen collieni Roi sai jostain rotanmyrkkyä 80-luvulla ja ripuloi verta. Eläinlääkärissäkäyntikään ei auttanut, koska Helsingin pieneläinklinikalla ei ymmärretty asian päälle mitään. (Ei silloin kuten ei nykyisinkään yleensäkään.) Onneksi opiskelukaverini aviopuoliso, joka silloin opiskeli Polilla, ei siis eläinlääkäriksi vaan diplomi-insinööriksi, arveli Roi-koirani saaneen jostain rotanmyrkkyä ja neuvoi minua menemään apteekkiin ja ostamaan K-vitamiinia. Se auttoi, Roi parani ja eli vielä siitä eteenpäin yli 10 vuotta ja kaikkiaan 16-vuotiaaksi.
Piirroksessani Roi on 4-vuotias vuonna 1984.
Monilla on rotta kotieläimenä,mutta ne taitavat olla vähän eri rottia kuin ne viemäreissä elävät.Ovat kuulemma myös fiksuja.Caracasin keskuksessa torikadulla,illalla kun oli jo suljettu ja kaikki roskat kerätty kasoihin,siellä vilisi rottia,ja se oli keskellä kaupunkia,hyi!
VastaaPoistaRotta ja käärme oat eläimiä joita en kotiini halua, mutta huvinsa on joillakin .
VastaaPoistaOnneksi sait apua silloin Roi koirallesi.
Rotta on kuulemma varsin älykäs eläin, mutta en minäkään ottaisi rottaa kotieläimeksi mistään hinnasta. Ennen kuolisin seuranpuutteeseen!
VastaaPoistaOikein hyvä, kun koirasi pelastui sen K-vitamiinin ansiosta.
Tiesitkö, että Marevan-niminen lääke, joka ohentaa verta, on rotanmyrkkyä? Tarkkana on oltava syömisten ja sen K-vitamiinin kanssa, verikokeet joka kahden viikon päästä.
Mukavaa torstaipäivää sinulle, marleena<3
Yaelian, minusta kaikki rotat ovat samanlaisia! ;)
VastaaPoistamarimeri, rotat ja käärmeet ja muut madot eivät kuulu minunkaan lemmikkikategoriaani! :D
Aili-mummo, minulle rotat olisivat todellista epäseuraa!
Eikös vaan ollut hyvä, että sain yllättävältä taholta oikean neuvon!
Olen tosiaan kuullut tuon Marevanista. Äitini joutui aikanaan käyttämään sitä.
Ketut tykkäävät rotista. Ja jotkut kissatkin. Ne syövät niitä ihan miälellään :)
VastaaPoistaisopeikko, hienoa! Hyviä rottapaisteja toivottelen kaikille, joiden ruokalistalle ne kuuluvat! ;)
VastaaPoista