Kaitafilmiprojektori hakusessa

Pe 9.3.2012

Eilen pakkasin ja siivosin monta tuntia. Vaikka oli naistenpäivä. Tai juuri siksi? Joka tapauksessa muuttaminen on kamalaa. Olisikohan parempi kun omistaisi vain matkalaukullisen ja asuisi hotelleissa kuten Agatha Christie?

Eilen tapasin myös ensimmäisen kerran pikkuserkkuni A-P:n isäni puoleisesta suvusta. Olettaisi kai, että tapaisin usein sukulaisiani, koska olen täysiverinen karjalainen, vaan eihän asia nykyisin niin ole. Entisaikojen suuret sukujuhlat ovat menneisyyttä. Eikä ihme, missä oikein kokoonnuttaisiinkaan vanhaan tapaan? Sukujemme maatalot jäivät vihollisen jalkoihin, siellä ne ovat nyt rajan takana kaikki ryöstetyt maat. Ja äitini suvun talot sotilaat polttivat, ettei vihollinen saanut niistä majapaikkoja. Se oli sotaa ja poltetun maan taktiikkaa.

A-P oli menossa toiselle puolelle Suomea tapaamaan setääni, armeijasta eläkkeelle jäänyttä kapteenia, isäni nuorinta veljeä, joka on tuosta isosta sisarussarjasta ainoana jäljellä. Toiseksi nuorin setäni ja ainoa tätini kuolivat pari vuotta sitten. Lähetin A-P:n mukanaan sedälleni kirpparilta hankkimani kaitafilmiprojektorin, joka olisi ollut hankala lähettää postitse.

Kaitafilmiprojektori Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

 Kuva: © Marleena

Tästä näkee merkin. Japanilainen laite. Kuva: © Marleena

Tuo toiseksi nuorin setäni oli aikoinaan kielitaitoisena miehenä suomalaisen paperifirman ekonomina Kapkaupungissa ja kuvasi siellä harrastuksenaan kaitafilmejä ja tällä nuorimmalla sedälläni ovat nyt nuo kaitafilmit. Ongelmana onkin nyt, mitä noista kaitafilmeistä kannattaa tallentaa nykyaikaisempaan muotoon. Filmejä on kai banaanilaatikollinen tai enemmänkin. Eli pitäisi jotenkin pystyä katsomaan nuo filmit ensin.

Epäilen vahvasti, ettei tuo sedälleni lähettämä kaitafilmiprojektori toimi. Kokeilin nimittäin sitä ja se ei kyllä inahtanutkaan, kun laitoin töpselin seinään. Setäni ovat kaikki kyllä olleet teknisesti taitavia, niin tämä nuorinkin setäni, mutta epävarmaa on, saako hän tuota konetta korjatuksi. Sitten ongelmana on myös se, onko tuo projektori yhteensopiva tutkittavien kaitafilmien kanssa.

Kyselenkin nyt teiltä blogini lukijat, onko teillä mahdollisesti jollain joutilasta kaitafilmiprojektoria? Tai tietäisittekö, mistä sellaisen voisi saada?

 Kuva: © Marleena

Hauska naistenpäivän valopilkku oli suklaasydän, jonka sain  käydessäni uimahallin kahviossa syömässä tuhdin iltapalan, kinkkusämpylän. Kahvila tarjosi sen kaikille naisasiakkailleen. :) Ei tosin sämpylää, vain! suklaasydämen. ;D