Arktista hysteriaa... ja arkikiireitä

Ke 29.2.2012

Arkikiireitä on taas riittänyt! Viimeksi kuluneen viikon aikana meni jopa kaksi yötä pelkällä kahden tunnin yöunella! Eipä ole ollut aikaa tulla tänne surffailemaan! ;D Harmillista, MILTEI nettiriippuvainen kun olen. Korkeintaan olen kirjoitellut Wilmaan oppilaiden poissaoloja ja kalastellut Googlella jotain pakollisia tietoja koulutunteja varten hiilijalanjäljistä välittämättä (Tiedättehän, 8 gramman hiilipäästö per googlaus!).

Tyttöjen kokous koulunpihalla. Kuva: ©Marleena

Eli olen epätoivoisesti yrittänyt selvittää huusholliani, joka on kuin lähtevä laiva ja pakannut ja pakannut ja pakannut ja pakannut, kun olen vauhtiin päässyt, jotta pikapuoliin voisin muuttaa maalle eli heti kun koulut loppuvat? Saa nyt nähdä sitten olenko näissä maisemissa yhä vielä ensi syksynäkin!!!? Ihania kiusankappaleita, siis murkkuja ja niitä pienempiäkin palleroisia saattaa tulla vielä ikävä! Raaskisinkohan vielä jättää heitä!?

Tänään oli pitkästä aikaa upea päivä. Aamukin tuntui ihmeen valoisalta. Lähden joka arkiaamu töihin seitsemän maissa, mutta näin valoisaa ei ole ollut mielestäni vielä yhtenäkään aamuna. Eilen oli aika hämärää, sillä kahdeksan aikoihin alkoi kunnon lumipyry ja taas saatiin näihinkin maisemiin noin 10 cm lisää lunta. Kuulin tänään jostain tiedotuksesta tai sitten luin sen metron "mainosTV:stä", että Helsingissä on nyt 65 cm paksu lumikerros (mitattu Kumpulassa).

 Kuva: ©Marleena

Sain tänään nauttia kokonaista 15 minuuttia ulkona auringonpaisteesta, sillä minulla oli välituntivalvonta pihalla puolilta päivin. Näpsäisin muutaman kuvankin siinä vartiossa ollessani. Olin oikeastaan melkein ainoa pihalla olija jos ei lasketa muutamia pihalla viivähtäneitä tyttöjä ja oppilaita, jotka palailivat ruokatunnin jälkeen jostain luvallisilta tai luvattomilta retkiltään (piilopaikoistaan? – pahoin pelkään että tupakilta).

Kuva: ©Marleena

Lunta en kyllä kaipaa enää lisää. Totta puhuen en ole kaivannut lunta laisinkaan. Asuisinkin mieluummin pallonpuoliskolla, missä lumi on harvinaisuus.

On todella hankalaa päästä ulos busseista ja ratikoista, kun pitää jalkakäytävälle päästäkseen harpata noin 70 cm korkean lumi- ja jääkasan yli. Tänään oli tilanne juuri kyseisen lainen sekä aamulla vaihtaessani bussista metroon Kurvin kulmassa että kotiin palatessani tullessani ulos 9 ratikasta. Ovat auranneet suurin piirtein kaikki kadut niin, että lumet ovat pahassa kasassa pysäkkien kohdalla. Jalankulkijoista ei välitetä. Pysäkeistä ei ole lainkaan huolehdittu. Polveni on kyllä parempi, mutta lähes metrin korkuisen lumi- ja jääkasan yli pääseminen suoraan bussin tai ratikan ovesta on kyllä todella hankalaa.

Koulun piha on aurattu todella kiitettävästi. Kuva: ©Marleena

Lisäksi varoitellaan kaikkia kantakaupunkilaisia katoilta putoavasta lumesta ja jäästä. Toivottavasti lisää kuolonuhreja ei tule, vaikka viistokatoilta lunta, jääpuikkoja ja yleensä jäätä on jymähtelemässä kaduille joka puolella. Mielestäni talojen kohdalle, joissa on viisto peltikatto, olisi ehdottomasti laitettava varoituspuomit kadulle. Turha asiasta on mediassa varoitella. Eihän sitä katon rakennetta voi kadunmies alhaalta nähdä, vai pitäisikö jalankulkijoiden kävellä koko ajan ajotien puolella autojen seassa, kun jalkakäytävillä kulkeminen on vaarallista? Hiekotuskaan ei ole kunnossa (ne säästöt, ne säästöt aurauksissa ja hiekoissa!), joten ajotien puolella voi liukastua auton alle jos auto ei satu muuten ajamaan ylitse. Tämäkö on arktista hysteriaa?

Autio koulupiha välituntivalvojan tarkkailtavana. Kuva: ©Marleena

Kuten huomaatte, en ole enää nykyisin lumen ystävä. Kouluaikoina ja vielä opiskeluvuosina hiihdin paljon ja tykkäsin hiihtämisestä ja luistelemisesta. Mutta Helsinkiin muutto aikoinaan  ja ne monet viime vuosisadan vähälumiset vuodet tuhosivat tämän harrastukseni. Nykyisin on keinojääratoja ja hiihtotunneleita, mutta vuosikausiin ei sellaisia hienouksia ollut, joten vieraannuin noista harrastuksistani.