15.5.2011
D-vitamiini
Nyt, kun aurinko on taas ilmaantunut suomalaiseen maisemaan, saamme kuulemma jo 10 minuutissa tarvitsemamme määrän D-vitamiinia. Lääkäri Erkki Antila, jota tässä paljon siteeraan, suosittelee 20 minuuttia aurinkoa huhtikuusta syyskuuhun puolen päivän aikoihin, jolloin vaikutus on tehokkaimmillaan. "Näin voidaan saada jopa 20 000 kansainvälistä yksikköä (IU tai ky) D-vitamiinia." (Antila)
Olemme kuitenkin aika lailla säiden armoilla tässä D-vitamiiniasiassa, sillä esimerkiksi täällä Helsingissä ainakin on ollut koko päivän pilvistä, oikeastaan jo pari päivää. Ja talvella ei aurinko paljon paista ja silloin ihommekin on talvivaatteiden peittämä, hyvä kun nenänpää näkyy. :)
Myös tähänastisia D-vitamiinisuosituksia pidetään riittämättöminä. Esimerkiksi lääkäri Erkki Antila suosittelee 7 kertaisena suositusta, joka on ollut vain 7,5 mikrogrammaa päivässä. Antilan mielestä vitamiinin sijasta pitäisi puhua D-hormonista. Hänen mukaansa tarvitsemme vähintään 50 mikrogrammaa päivässä eli 2000 kansainvälistä yksikköä.
Keräsin itselleni (ja jaan samalla tiedot teillekin) yhteenvedon D-vitamiinista.
D-vitamiini vaikuttaa:
– kalsiumin imeytymiseen (estää osteoporoosia), parantaa tasapainoaistia ja vähentää siten kaatumisia
– ehkäisee vakavia autoimmuunisairauksia kuten reumaa ja tulehduksellisia suolistosairauksia, ykköstyypin diabetesta ja MS-tautia
– torjuu monia syöpälajeja kuten rinta-, eturauhas– ja paksuolisyöpää
– D-vitamiini pitää vireystilaa yllä, torjuu kevätväsymystä ja masennusta, estää tuberkuloosia ja influenssaa sekä ehkäisee korkeaa verenpainetta
– vaikuttaa suotuisasti PMS-oireisiin, torjuu kipua kuten fibromyalgian oireita
D-vitamiinin lähteet:
1) ensijaisesti kala, josta saatava D-vitamiini on samaa kuin auringosta saatu (D3 tyyppiä, eläinperäinen). Suositus olisi 2–3 kala-ateriaa viikossa, mutta suomalainen syö viikossa vain muutamia grammoja keskimäärin.
2) sienet, vahverot ja kanttarellit (D2 tyyppi, kasviperäinen), jota ei voi syömällä saada kovin paljoa
– D3 on elimistölle tärkeämpi, mutta D2:kin tarvitaan
Kalat tärkeysjärjestyksessä: kuha, siika, joissa molemmissa on suunnilleen yhtä paljon D-vitamiinia. Sitten muikut (puolet, mitä kuhassa) ja silakka (kolme neljäsosaa, mitä kuhassa). Kirjolohessa on vain neljäs- tai viidesosa siitä, mitä villissä lohessa on.
Katso myös linkki D-vitamiinista Terveyskirjastossa.
4 kommenttia:
Tervetuloa lukemaan blogiani! Jätäthän viestin tai kommentin käynnistäsi minua ilahduttamaan! Luen mielelläni ajatuksiasi!
Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida eli nimettömät kommentit poistetaan. Laita siis kommenttiisi ainakin nimimerkki.
Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vaikka täällä on aurinkoa ihan muillekin jakaa,oli minulla vuosi sitten D-vitamiini liian alhaalla ja sen vuoksi otankin vähän isompia D-vitamiiniannoksia.
VastaaPoistaYaelian, olen varma, että D-vitamiinin merkitys on todella huomattava. Hyvä, että nykyisin tutkitaan noita vitamiini- ja hivenaineasioita etc. Teollistuminen ja kotiruoan vähyys varmasti näkyy jo kaikkialla. Ihmiset syövät valmisruokia tai keskuskeittiöistä kuljetettua. Lisäaineet jylläävät ja ruoka on ns. ravintoköyhää.
VastaaPoistaTämä on hirmu miälenkiintoinen tarina. Peikko meneekin ja kysyy siäniltä, haluaako joku niistä ruveta d-vitamiinilähteeksi.
VastaaPoistaisopeikko, sienet ovat hyviä, mutta varo radioaktiivisuutta, jota sienissä voi olla. Ei siis liikaa sienilähteitä! :)
VastaaPoista